Abstract Bullying behaviour is present in the daily life of many adolescents, but research into the serious problems related to this behaviour is still scarce. The aim of this work was to investigate the putative associations of bullying behaviour with psychiatric disorders, substance use, suicidality and criminal offences in a sample of under-age adolescent inpatients in Northern Finland. The epidemiologically unselected sample of 12–17-year-old inpatients in need of acute psychiatric hospitalization in a closed ward consisted of 508 adolescents admitted to Unit 70 in Oulu University Hospital during a defined 5-year period. These subjects were interviewed during their hospitalization using the diagnostic semi-structured Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime (K-SADS-PL), to identify their psychiatric disorders in terms of DSM-IV and to obtain data on bullying behaviour, substance use, suicidality and somatic diseases. Data on possible criminal offences were extracted from the criminal records of the Finnish Legal Register Centre. Being a bully and a bully-victim (i.e. a person who bullies others and is also bullied) increased the likelihood of externalizing disorders in general, and more specifically of conduct disorders, by over 14-fold in the boys and over 10-fold in the girls. Among the boys being a victim of bullying elevated the risk of internalizing disorders in general, and more specifically of anxiety disorders, by over 3-fold. Also, being a victim of bullying was statistically significantly associated with chronic somatic diseases (e.g. allergy, asthma and epilepsy), but only among the boys, the odds ratio (OR) being over 2-fold. Furthermore, being a bully increased the likelihood of substance-related disorders by over 2-fold in the boys and over 5-fold in the girls. In addition, examination of the use of substances of various types showed that being a bully increased the risk of regular daily smoking and alcohol use in both sexes and also led to more severe substance use such as cannabis and hard drugs among girls. Being a victim of bullying and bullying others both increased the risk of serious suicide attempts in the girls by over 2 and 3-fold respectively. Furthermore, bullying behaviour was also associated with violent crimes, but not with non-violent crimes, but psychiatric disorders were significant mediating factors in this association of bullying behaviour with criminality, however. The findings imply that involvement in bullying behaviour is more likely to be a risk factor for inward-directed harmful behaviour than outward-directed aggression, and also suggest that victimized boys are in general more vulnerable than victimized girls, whereas bullying girls have more problems than bullying boys. / Tiivistelmä Kiusaaminen on hyvin yleinen ilmiö nuorten keskuudessa, mutta siihen mahdollisesti liittyviä vakavia ongelmia on tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa analysoitiin kiusaamiskäyttäytymisen yhteyttä mielenterveyshäiriöihin, itsetuhoisuuteen ja rikollisuuteen psykiatrisessa osastohoidossa olleiden alaikäisten nuorten keskuudessa. Kiusaamiskäyttäytymistermi kattaa sekä kiusaajien, kiusattujen että kiusaaja-kiusattujen toiminnan. Tutkimusaineistoon kuului 508 12–17 -vuotiasta nuorta, jotka olivat hoidossa suljetulla psykiatrisella akuuttihoito-osastolla Oulun yliopistollisessa sairaalassa 1.4.2001 ja 31.3.2006 välisenä aikana. Osastohoidon aikana nuoret tutkittiin käyttäen puolistrukturoitua K-SADS-PL -haastattelua, jonka avulla määritettiin nuorten mielenterveyshäiriöt DSM-IV -diagnoosiluokituksen mukaisesti ja saatiin tiedot nuorten kiusaamiskäyttäytymisestä, päihteiden käytöstä, itsetuhoisuudesta ja somaattisista sairauksista. Oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteristä saatiin tutkittavien rikosrekisteritiedot. Tämä tutkimus osoitti, että nuorilla, jotka ovat kiusaajia tai kiusaaja-kiusattuja, on yli kymmenkertainen riski käytöshäiriöihin verrattuna nuoriin, jotka eivät ole osallistuneet kiusaamiskäyttäytymiseen. Kiusatuilla pojilla on yli kolminkertainen riski ahdistuneisuushäiriöihin. Lisäksi kiusatuksi joutuminen on pojilla yhteydessä kroonisiin somaattisiin sairauksiin kuten allergiaan, astmaan ja epilepsiaan. Tytöillä, jotka kiusaavat, on yli viisinkertainen riski päihdehäiriöihin. Pojilla, jotka kiusaavat, vastaava riski on kaksinkertainen. Molemmilla sukupuolilla toisten kiusaaminen on yhteydessä säännölliseen tupakointiin sekä alkoholin käyttöön ja tytöillä myös kannabiksen ja muiden huumeiden käyttöön. Tytöillä, jotka ovat kiusattuja tai kiusaavat, on yli kaksinkertainen riski vakaviin itsemurhayrityksiin. Lisäksi tämä tutkimus osoitti, että kiusaaminen on yhteydessä väkivaltarikollisuuteen, mutta tätä selittävät merkittävästi nuorten mielenterveyshäiriöt. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että nuorilla, jotka altistuvat kiusaamiskäyttäytymiselle, on muita suurempi riski itsensä vahingoittamiseen useilla eri tavoilla. Sen sijaan kiusaamisen ja toisiin kohdistuvan väkivallan yhteys on lievempi. Sukupuolten välisiä eroja tarkasteltaessa havaittiin, että haavoittuvaisimpia ovat kiusaavat tytöt ja kiusatut pojat.

Abstract Early risk factors of the antenatal period and infancy have been increasingly linked to psychiatric disorders. The aim of this thesis was to study the associations between very early parental separation and maternal depressed mood in pregnancy on the other hand, and schizophrenia and criminality in the offspring in adolescence and adulthood, on the other, in two data sets. In the Christmas Seal Home Children Study the index cohort consisted of 3 020 subjects born in Finland in 1945–65 who were temporarily isolated from their family immediately after birth to nursing homes, the Christmas Seal Homes, due to tuberculosis in the family. The average separation time was seven months. For every index subject, two reference subjects were matched for sex, year of birth and place of birth. Data were obtained on schizophrenia from the Finnish Hospital Discharge Register (FHDR) in 1971–98 and on criminal offences from Statistics Finland in 1977–98. The 28-year cumulative incidence of schizophrenia was 1.6% both in the index cohort and in the reference cohort (RR 1.0; 95% CI 0.8–1.4). Both male and female index subjects had committed crimes more commonly than the reference subjects (in men RR 1.3; 95% CI 1.2–1.4; in women RR 1.5; 1.2–2.0). Of the male index subjects 12.1% as compared with only 7.1% of the reference cohort had committed violent offences (RR 1.7; 1.4–2.1). In the Northern Finland 1966 Birth Cohort mothers of 12 058 babies were asked at mid-gestation at the antenatal clinic if they felt depressed. This general population birth cohort of the children was followed up for 31 years being record-linked with the FHDR covering the years 1982–97 and with the criminal register of the Ministry of Justice up to 1998. We divided the schizophrenia patients into those having a psychotic first-degree relative (schizophrenia patients with familial risk for psychosis FR) and those without one. The cumulative incidence of hospital-treated schizophrenia was 1.3% among the offspring of depressed mothers and 0.9% among the descendants of non-depressed mothers (RR 1.5; 95% CI 0.9–2.4). The prevalence of antenatal depression was 35% in mothers of schizophrenia patients with FR. The respective prevalence was 14% both in the mothers of schizophrenia patients without FR and in the mothers of other cohort members. Both male and female offspring of antenatally depressed mothers were more commonly criminal offenders than offspring of non-depressed mothers (in men adjusted OR 1.5; 95% CI 1.2–1.9; in women OR 1.5; 0.8–3.0). In males, 6.5% with depressed mothers and 3.2% with non-depressed mothers had committed violent offences (adjusted OR 1.6; 1.1–2.4). Very early separation and mothers' depressed mood in pregnancy are per se unlikely to increase the risk for schizophrenia in the offspring, but seem to be connected to criminal behaviour, especially violent criminality in men. / Tiivistelmä Raskaus- ja imeväisajan varhaiset tekijät on lisääntyvästi yhdistetty lapsen tuleviin mielenterveyshäiriöihin. Tarkoituksena oli tutkia hyvin varhaisen eron (separaation) ja äidin raskaudenaikaisen masentuneen mielialan yhteyttä lasten skitsofreniaan ja rikollisuuteen nuoruudessa ja aikuisuudessa kahdessa eri aineistossa. Joulumerkkikoti-lasten tutkimuksessa indeksikohortti koostui 1945–65 syntyneistä 3 020 tutkittavasta, jotka erotettiin väliaikaisesti perheistään heti syntymän jälkeen hoitokoteihin, Joulumerkkikoteihin, perheen tuberkuloosin takia. Ero vanhemmista kesti keskimäärin seitsemän kuukautta. Jokaiselle indeksitutkittavalle valittiin kaksi sukupuolen, syntymävuoden ja -paikan mukaan kaltaistettua verrokkitutkittavaa. Tieto skitsofreniaan sairastumisesta hankittiin sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä vv. 1971–98 ja rikoksista Tilastokeskuksesta 1977–98. 28 vuoden kumulatiivinen sairastuvuus skitsofreniaan oli 1,6 % sekä indeksi- että verrokkikohortilla (riskisuhde RR 1.0; 95 %:n luottamusväli CI 0,8–1,4). Sekä miehistä että naisista indeksitutkittavat olivat tehneet useammin rikoksia kuin vertailuryhmä (miehillä RR 1,3; 1,2–1,4; naisilla RR 1,5; 1,2–2,0). Miehistä 12,1 % indeksitutkittavista ja vain 7,1 % vertailuryhmästä oli tehnyt väkivaltarikoksen (RR 1,7; 1,4–2,1). Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin 12 058 lapsen äideiltä kysyttiin keskiraskauden aikana äitiysneuvolassa, kokivatko he mielialansa masentuneeksi. Tämän väestötason syntymäkohortin (siis lasten) tietoja hankittiin 31-vuotisseurannassa sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä vuosilta 1982–97 ja oikeusministeriön rikosrekisteristä vuoteen 1998. Skitsofreniaan sairastuneet jaettiin niihin, joiden 1. asteen sukulainen oli ollut / ei ollut ollut psykoottinen. Sairaalahoitoa vaatineen skitsofrenian kumulatiivinen sairastuvuus oli 1,3 % masentuneiden ja 0,9 % masentumattomien äitien lapsilla (RR 1,5; 0,9–2,4). Raskaudenaikaisen masentuneen mielialan esiintyvyys oli 35 % niiden skitsofreniapotilaiden äideillä, joilla oli ollut lähisuvussa psykoosia. Vastaavasti masentunutta mielialaa esiintyi 14 %:lla sekä niiden skitsofrenia-potilaiden äideistä, joilla ei ollut sukurasitusta, että muiden kohorttitutkittavien äideistä. Sekä masentuneiden äitien pojista että tyttäristä useampi oli tehnyt rikoksen kuin masentumattomien äitien lapset (miehillä vakioitu vedonlyöntisuhde OR 1,5; 1,2–1,9; naisilla OR 1,5; 0,8–3,0). Masentuneiden äitien pojista 6,5 % ja masentumattomien äitien pojista 3,2 % oli tehnyt väkivaltarikoksen (vakioitu OR 1,6; 1,1–2,4). Hyvin varhainen ero ja äidin masentunut mieliala raskauden aikana eivät todennäköisesti sinänsä lisää skitsofrenian vaaraa lapsilla, mutta näyttävät olevan yhteydessä lasten rikolliseen käyttäytymiseen, erityisesti väkivaltarikoksiin miehillä.