L’objet de ce travail de thèse est une réflexion sur la façon dont le sujet peut se construire à l’adolescence, avec sa maladie. Je pars du postulat que quelque soit la maladie somatique chronique, des mécanismes seraient communs à tous les adolescents confrontés à cette maladie « depuis toujours-là ». Mon travail de recherche s’appuie sur sept vignettes cliniques d’adolescents hospitalisés dans notre unité soins-études. Le processus de subjectivation pour ces adolescents implique de composer avec un « travail de la maladie ». Un possible travail de subjectivation des parents en tant que « parents d’un enfant malade » peut leur permettre de ne pas se retrouver en impasse dans leur quête identitaire. Il s’agit pour ces adolescents de se réapproprier l’histoire de leur maladie afin de pourvoir devenir sujet. Après l’effraction suscitée par la maladie arrive la puberté, un moment de changements corporels qui n’épargne pas les adolescents atteints d’une maladie chronique, malgré le fantasme de certains patients à ce propos. Le corps malade devient un corps pubère avec la maladie et avec les remaniements pubertaires. Il semble nécessaire qu’un sentiment d’enveloppe « suffisamment bon » ait pu se constituer pendant l’enfance, afin de permettre à l’adolescent de ne pas se sentir trop insécurisé. Je rencontre les adolescents dans un contexte particulier : ils sont hospitalisés pour des soins, mais aussi pour leurs études, et sont donc séparés de leur famille. L’adolescent s’engage dès lors dans une démarche de soins, premier pas vers une demande de réflexion pour mieux appréhender sa maladie et comprendre comment se construire avec elle. Notre travail d’accompagnement les soutient donc également dans leur processus de subjectivation, en engageant pour certains adolescents une véritable réinsertion subjective / The object of this work of thesis is a reflection on the way the subject can build itself in the adolescence, with its disease. I leave the postulate that about is the somatic chronic disease, mechanisms would be common to all the teenagers confronted with this disease " since always there ". My research work leans on seven teenagers hospitalized in our unity care-studies. The process of subjectivation for these teenagers implies to compose with a " work of the disease ". A possible work of subjectivation of the parents as " parents of a sick child " can allow them not to find itself in dead end in their search for identity. It is a question for these teenagers of regaining control the history of their disease to provide subject future. After the burglary aroused by the disease arrives the puberty, one moment of physical changes which does not save the teenagers affected by a chronic disease, in spite of the fantasy of some patients in this connection. The sick body becomes a pubescent body with the disease and with the juvenile reorganizations. It seems necessary that a feeling of envelope " good enough " was able to establish during the childhood, to allow the teenager not to feel too much not secure. I meet the teenagers in a particular context: they are hospitalized for care, but also for their studies, and are thus separated from their family. The teenager makes a commitment from then on in an initiative of care, first step towards a demand of reflection to arrest better his disease and understand how to build itself with her. Our work of accompaniment also supports them thus in the process of subjectivation, by committing for certain teenagers a real subjective reintegration

Anhöriga hamnar ofta i bakgrunden av närståendes sjukdomar. Syftet med studien var att undersöka hur anhöriga upplever emotionellt stöd, skuld samt hantering av att leva nära någon som överlevt en potentiellt livshotande fysisk sjukdom. Den hermeneutiskt upplagda studien baserades på semistrukturerade intervjuer. Åtta kvinnliga deltagare med differentierad sysselsättning och ålder kunde återfinnas genom snöbollsurval samt sociala medier. Analysen utfördes genom en meningskoncentrering, där fyra teman kunde återfinnas: de fanns där för mig, självanklagelser för känslor och tankar, lärdomar om det sårbara livet, samt att sysselsätta sig eller fly undan. Studien visade att det emotionella stödet upplevdes som konstant, skuld yttrades i form av tankar och känslor, deltagarna rapporterade nya lärdomar samt hanteringsprocessen var övergripande lik hos deltagarna. Studien kan ligga till grund för fördjupning inom området att vara anhörig. Dels för att främja förståelse men också för att låta anhöriga kliva ur skuggan och göra sin röst hörd.

No description available.

QC 20101123

Abstract Bullying behaviour is present in the daily life of many adolescents, but research into the serious problems related to this behaviour is still scarce. The aim of this work was to investigate the putative associations of bullying behaviour with psychiatric disorders, substance use, suicidality and criminal offences in a sample of under-age adolescent inpatients in Northern Finland. The epidemiologically unselected sample of 12–17-year-old inpatients in need of acute psychiatric hospitalization in a closed ward consisted of 508 adolescents admitted to Unit 70 in Oulu University Hospital during a defined 5-year period. These subjects were interviewed during their hospitalization using the diagnostic semi-structured Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime (K-SADS-PL), to identify their psychiatric disorders in terms of DSM-IV and to obtain data on bullying behaviour, substance use, suicidality and somatic diseases. Data on possible criminal offences were extracted from the criminal records of the Finnish Legal Register Centre. Being a bully and a bully-victim (i.e. a person who bullies others and is also bullied) increased the likelihood of externalizing disorders in general, and more specifically of conduct disorders, by over 14-fold in the boys and over 10-fold in the girls. Among the boys being a victim of bullying elevated the risk of internalizing disorders in general, and more specifically of anxiety disorders, by over 3-fold. Also, being a victim of bullying was statistically significantly associated with chronic somatic diseases (e.g. allergy, asthma and epilepsy), but only among the boys, the odds ratio (OR) being over 2-fold. Furthermore, being a bully increased the likelihood of substance-related disorders by over 2-fold in the boys and over 5-fold in the girls. In addition, examination of the use of substances of various types showed that being a bully increased the risk of regular daily smoking and alcohol use in both sexes and also led to more severe substance use such as cannabis and hard drugs among girls. Being a victim of bullying and bullying others both increased the risk of serious suicide attempts in the girls by over 2 and 3-fold respectively. Furthermore, bullying behaviour was also associated with violent crimes, but not with non-violent crimes, but psychiatric disorders were significant mediating factors in this association of bullying behaviour with criminality, however. The findings imply that involvement in bullying behaviour is more likely to be a risk factor for inward-directed harmful behaviour than outward-directed aggression, and also suggest that victimized boys are in general more vulnerable than victimized girls, whereas bullying girls have more problems than bullying boys. / Tiivistelmä Kiusaaminen on hyvin yleinen ilmiö nuorten keskuudessa, mutta siihen mahdollisesti liittyviä vakavia ongelmia on tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa analysoitiin kiusaamiskäyttäytymisen yhteyttä mielenterveyshäiriöihin, itsetuhoisuuteen ja rikollisuuteen psykiatrisessa osastohoidossa olleiden alaikäisten nuorten keskuudessa. Kiusaamiskäyttäytymistermi kattaa sekä kiusaajien, kiusattujen että kiusaaja-kiusattujen toiminnan. Tutkimusaineistoon kuului 508 12–17 -vuotiasta nuorta, jotka olivat hoidossa suljetulla psykiatrisella akuuttihoito-osastolla Oulun yliopistollisessa sairaalassa 1.4.2001 ja 31.3.2006 välisenä aikana. Osastohoidon aikana nuoret tutkittiin käyttäen puolistrukturoitua K-SADS-PL -haastattelua, jonka avulla määritettiin nuorten mielenterveyshäiriöt DSM-IV -diagnoosiluokituksen mukaisesti ja saatiin tiedot nuorten kiusaamiskäyttäytymisestä, päihteiden käytöstä, itsetuhoisuudesta ja somaattisista sairauksista. Oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteristä saatiin tutkittavien rikosrekisteritiedot. Tämä tutkimus osoitti, että nuorilla, jotka ovat kiusaajia tai kiusaaja-kiusattuja, on yli kymmenkertainen riski käytöshäiriöihin verrattuna nuoriin, jotka eivät ole osallistuneet kiusaamiskäyttäytymiseen. Kiusatuilla pojilla on yli kolminkertainen riski ahdistuneisuushäiriöihin. Lisäksi kiusatuksi joutuminen on pojilla yhteydessä kroonisiin somaattisiin sairauksiin kuten allergiaan, astmaan ja epilepsiaan. Tytöillä, jotka kiusaavat, on yli viisinkertainen riski päihdehäiriöihin. Pojilla, jotka kiusaavat, vastaava riski on kaksinkertainen. Molemmilla sukupuolilla toisten kiusaaminen on yhteydessä säännölliseen tupakointiin sekä alkoholin käyttöön ja tytöillä myös kannabiksen ja muiden huumeiden käyttöön. Tytöillä, jotka ovat kiusattuja tai kiusaavat, on yli kaksinkertainen riski vakaviin itsemurhayrityksiin. Lisäksi tämä tutkimus osoitti, että kiusaaminen on yhteydessä väkivaltarikollisuuteen, mutta tätä selittävät merkittävästi nuorten mielenterveyshäiriöt. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että nuorilla, jotka altistuvat kiusaamiskäyttäytymiselle, on muita suurempi riski itsensä vahingoittamiseen useilla eri tavoilla. Sen sijaan kiusaamisen ja toisiin kohdistuvan väkivallan yhteys on lievempi. Sukupuolten välisiä eroja tarkasteltaessa havaittiin, että haavoittuvaisimpia ovat kiusaavat tytöt ja kiusatut pojat.