Abstract Besides affiliative interaction, varied forms of subordination are present in the daily life of many school students; however, research into school violence—particularly into its non-systematic, subtle forms—is still scarce. This work aims to examine how dimensions of violence and caring are related in the pursuit of social status among school boys. The study focuses on the analysis of the ways and prerequisites by which boys acquire and maintain social status in informal student relations. The study also asks how the violence and caring of others are present in acquiring and maintaining status. The study stands on longitudinal qualitative data collected in three Finnish comprehensive schools in the beginning of 2000’s. In the first school, located in northernmost Finland, forty-six Grade 6 students were interviewed and observed for the first phase of the study. In the second phase, a smaller sample of eight students were interviewed individually in Grade 9 and again at nineteen years of age. Additionally, longitudinal qualitative data from two other schools in southern Finland was used in two joint articles. This study draws on recent post-structuralist feminist methodology and uses critical and reflective reading as a tool for analysis. Schoolboys ingratiated themselves with peer groups using local socio-cultural resources, namely physicality/materiality, humour, social relations, performances, sexuality, violence, and caring. The workable strategic utilisation of these resources brought status and high social position in the peer group, while high position brought the possibility to utilise the resources available through fair power or fear power. The acquisition of status presumed status work, defined as action in which boys used culturally available resources and strategies in ways that brought them ascendancy over others. Communality inside peer groups, caring, and a struggle for power, as well as subordination of alliance with outsiders, proved characteristic of status work. Violence connected with status work was often subtle and normalised in nature and was bound up with caring or being liked. Caring might be a status resource if displayed in forms in line with culturally idealised images of masculinity. Humour and teasing that subordinate others are key phenomena in attempting to identify the mechanisms of violence in schools at a stage in which violence is not directed repeatedly at the same person. The study opens a perspective to consider on what conditions and what levels violence is systematic. Action damaging to another that appears non-systematic on an individual level may prove systematic when viewed on a group and community level. / Tiivistelmä Yhteisöllisen toiminnan ohella hienovarainen ja normalisoitunut toisarvoistaminen on monen kouluoppilaan arkea. Aihetta on kuitenkin tarkasteltu kouluväkivallan tutkimuksessa vähän. Tutkimus tarkastelee sitä, millaisia väkivallan ja välittämisen ulottuvuuksia poikien sosiaalisen statuksen tavoitteluun liittyy. Tutkimuksessa kysytään, millä keinoilla ja edellytyksillä pojat kykenevät hankkimaan ja ylläpitämään sosiaalista statusta informaalin koulun oppilasyhteisöissä paremmin kuin toiset sekä miten väkivalta ja toisista ihmisistä välittäminen ovat mukana tässä statustyössä. Tutkimuksessa käytetään kolmesta suomalaisesta peruskoulusta 2000-luvun alussa hankittua pitkittäistutkimuksellista laadullista tutkimusaineistoa. Ensimmäisestä, pohjoissuomessa sijaitsevasta koulusta 46 oppilasta haastateltiin ja havainnoitiin heidän ollessa kuudennella vuosiluokalla. Tästä oppilasjoukosta kahdeksan oppilasta osallistui uudelleen haastatteluun yhdeksännellä luokalla sekä kolmannen kerran 19-vuotiaana. Lisäksi kahdesta eteläsuomalaisesta koulusta kahdessa vaiheessa hankittua haastattelu-, havainnointi- ja kyselylomakeaineistoa käytettiin kahdessa osatutkimuksessa. Tutkimuksessa hyödynnetään feminististä metodologiaa ja aineiston analyysissä feminististä lähiluvun otetta. Koulupojat tavoittelivat sosiaalista statusta koulun oppilasyhteisöissä paikallisin sosiokulttuurisin resurssein, joita olivat fyysis-materiaalisuus, huumori, sosiaaliset suhteet, performanssit, seksuaalisuus, väkivalta ja välittäminen. Resurssit ja niiden toimiva strateginen käyttö toivat pojalle sosiaalista statusta ja arvoaseman oppilasyhteisössä. Asema tarjosi mahdollisuuden hyödyntää statusresursseja rakentavan vallan tai pelkovallan keinoin. Statuksen tavoittelu ja ylläpito edellyttivät statustyötä. Statustyö määrittyy toiminnaksi, jossa pojat käyttivät kulttuurisia resursseja ja strategioita asemaa vahvistavalla tavalla. Statustyölle oli ominaista sisäpiiriryhmän keskinäinen yhteisöllisyys, välittäminen ja valtakamppailu sekä poissulkeminen tai liittoutuminen suhteessa ryhmän ulkopuolisiin. Statustyöhön liittyvä väkivalta oli luonteeltaan usein hienovaraista ja normalisoitunutta ja kietoutui välittämiseen tai pidettynä olemiseen. Välittäminen voi olla statusresurssi, mikäli se tuli esiin hyväksytyn maskuliinisuuskuvan ilmiasussa. Toista kyseenalaistava huumori ja kiusoittelu toimivat avainilmiöinä pyrittäessä tunnistamaan kouluväkivallan mekanismeja vaiheessa, jolloin väkivalta ei ole muodostunut toistuvaksi samaan henkilöön kohdistuvaksi toiminnaksi. Tutkimus haastaa myös selvittämään väkivallan systemaattisuutta yksilökeskeisen tarkastelun ylittävästä näkökulmasta. Yksilötasolla ei-systemaattiselta vaikuttava toista vahingoittava toiminta saattaa ryhmä- ja yhteisötasolla tarkasteltuna osoittautua systemaattiseksi.

Abstract Bullying behaviour is present in the daily life of many adolescents, but research into the serious problems related to this behaviour is still scarce. The aim of this work was to investigate the putative associations of bullying behaviour with psychiatric disorders, substance use, suicidality and criminal offences in a sample of under-age adolescent inpatients in Northern Finland. The epidemiologically unselected sample of 12–17-year-old inpatients in need of acute psychiatric hospitalization in a closed ward consisted of 508 adolescents admitted to Unit 70 in Oulu University Hospital during a defined 5-year period. These subjects were interviewed during their hospitalization using the diagnostic semi-structured Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime (K-SADS-PL), to identify their psychiatric disorders in terms of DSM-IV and to obtain data on bullying behaviour, substance use, suicidality and somatic diseases. Data on possible criminal offences were extracted from the criminal records of the Finnish Legal Register Centre. Being a bully and a bully-victim (i.e. a person who bullies others and is also bullied) increased the likelihood of externalizing disorders in general, and more specifically of conduct disorders, by over 14-fold in the boys and over 10-fold in the girls. Among the boys being a victim of bullying elevated the risk of internalizing disorders in general, and more specifically of anxiety disorders, by over 3-fold. Also, being a victim of bullying was statistically significantly associated with chronic somatic diseases (e.g. allergy, asthma and epilepsy), but only among the boys, the odds ratio (OR) being over 2-fold. Furthermore, being a bully increased the likelihood of substance-related disorders by over 2-fold in the boys and over 5-fold in the girls. In addition, examination of the use of substances of various types showed that being a bully increased the risk of regular daily smoking and alcohol use in both sexes and also led to more severe substance use such as cannabis and hard drugs among girls. Being a victim of bullying and bullying others both increased the risk of serious suicide attempts in the girls by over 2 and 3-fold respectively. Furthermore, bullying behaviour was also associated with violent crimes, but not with non-violent crimes, but psychiatric disorders were significant mediating factors in this association of bullying behaviour with criminality, however. The findings imply that involvement in bullying behaviour is more likely to be a risk factor for inward-directed harmful behaviour than outward-directed aggression, and also suggest that victimized boys are in general more vulnerable than victimized girls, whereas bullying girls have more problems than bullying boys. / Tiivistelmä Kiusaaminen on hyvin yleinen ilmiö nuorten keskuudessa, mutta siihen mahdollisesti liittyviä vakavia ongelmia on tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa analysoitiin kiusaamiskäyttäytymisen yhteyttä mielenterveyshäiriöihin, itsetuhoisuuteen ja rikollisuuteen psykiatrisessa osastohoidossa olleiden alaikäisten nuorten keskuudessa. Kiusaamiskäyttäytymistermi kattaa sekä kiusaajien, kiusattujen että kiusaaja-kiusattujen toiminnan. Tutkimusaineistoon kuului 508 12–17 -vuotiasta nuorta, jotka olivat hoidossa suljetulla psykiatrisella akuuttihoito-osastolla Oulun yliopistollisessa sairaalassa 1.4.2001 ja 31.3.2006 välisenä aikana. Osastohoidon aikana nuoret tutkittiin käyttäen puolistrukturoitua K-SADS-PL -haastattelua, jonka avulla määritettiin nuorten mielenterveyshäiriöt DSM-IV -diagnoosiluokituksen mukaisesti ja saatiin tiedot nuorten kiusaamiskäyttäytymisestä, päihteiden käytöstä, itsetuhoisuudesta ja somaattisista sairauksista. Oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteristä saatiin tutkittavien rikosrekisteritiedot. Tämä tutkimus osoitti, että nuorilla, jotka ovat kiusaajia tai kiusaaja-kiusattuja, on yli kymmenkertainen riski käytöshäiriöihin verrattuna nuoriin, jotka eivät ole osallistuneet kiusaamiskäyttäytymiseen. Kiusatuilla pojilla on yli kolminkertainen riski ahdistuneisuushäiriöihin. Lisäksi kiusatuksi joutuminen on pojilla yhteydessä kroonisiin somaattisiin sairauksiin kuten allergiaan, astmaan ja epilepsiaan. Tytöillä, jotka kiusaavat, on yli viisinkertainen riski päihdehäiriöihin. Pojilla, jotka kiusaavat, vastaava riski on kaksinkertainen. Molemmilla sukupuolilla toisten kiusaaminen on yhteydessä säännölliseen tupakointiin sekä alkoholin käyttöön ja tytöillä myös kannabiksen ja muiden huumeiden käyttöön. Tytöillä, jotka ovat kiusattuja tai kiusaavat, on yli kaksinkertainen riski vakaviin itsemurhayrityksiin. Lisäksi tämä tutkimus osoitti, että kiusaaminen on yhteydessä väkivaltarikollisuuteen, mutta tätä selittävät merkittävästi nuorten mielenterveyshäiriöt. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että nuorilla, jotka altistuvat kiusaamiskäyttäytymiselle, on muita suurempi riski itsensä vahingoittamiseen useilla eri tavoilla. Sen sijaan kiusaamisen ja toisiin kohdistuvan väkivallan yhteys on lievempi. Sukupuolten välisiä eroja tarkasteltaessa havaittiin, että haavoittuvaisimpia ovat kiusaavat tytöt ja kiusatut pojat.