Abstract Besides affiliative interaction, varied forms of subordination are present in the daily life of many school students; however, research into school violence—particularly into its non-systematic, subtle forms—is still scarce. This work aims to examine how dimensions of violence and caring are related in the pursuit of social status among school boys. The study focuses on the analysis of the ways and prerequisites by which boys acquire and maintain social status in informal student relations. The study also asks how the violence and caring of others are present in acquiring and maintaining status. The study stands on longitudinal qualitative data collected in three Finnish comprehensive schools in the beginning of 2000’s. In the first school, located in northernmost Finland, forty-six Grade 6 students were interviewed and observed for the first phase of the study. In the second phase, a smaller sample of eight students were interviewed individually in Grade 9 and again at nineteen years of age. Additionally, longitudinal qualitative data from two other schools in southern Finland was used in two joint articles. This study draws on recent post-structuralist feminist methodology and uses critical and reflective reading as a tool for analysis. Schoolboys ingratiated themselves with peer groups using local socio-cultural resources, namely physicality/materiality, humour, social relations, performances, sexuality, violence, and caring. The workable strategic utilisation of these resources brought status and high social position in the peer group, while high position brought the possibility to utilise the resources available through fair power or fear power. The acquisition of status presumed status work, defined as action in which boys used culturally available resources and strategies in ways that brought them ascendancy over others. Communality inside peer groups, caring, and a struggle for power, as well as subordination of alliance with outsiders, proved characteristic of status work. Violence connected with status work was often subtle and normalised in nature and was bound up with caring or being liked. Caring might be a status resource if displayed in forms in line with culturally idealised images of masculinity. Humour and teasing that subordinate others are key phenomena in attempting to identify the mechanisms of violence in schools at a stage in which violence is not directed repeatedly at the same person. The study opens a perspective to consider on what conditions and what levels violence is systematic. Action damaging to another that appears non-systematic on an individual level may prove systematic when viewed on a group and community level. / Tiivistelmä Yhteisöllisen toiminnan ohella hienovarainen ja normalisoitunut toisarvoistaminen on monen kouluoppilaan arkea. Aihetta on kuitenkin tarkasteltu kouluväkivallan tutkimuksessa vähän. Tutkimus tarkastelee sitä, millaisia väkivallan ja välittämisen ulottuvuuksia poikien sosiaalisen statuksen tavoitteluun liittyy. Tutkimuksessa kysytään, millä keinoilla ja edellytyksillä pojat kykenevät hankkimaan ja ylläpitämään sosiaalista statusta informaalin koulun oppilasyhteisöissä paremmin kuin toiset sekä miten väkivalta ja toisista ihmisistä välittäminen ovat mukana tässä statustyössä. Tutkimuksessa käytetään kolmesta suomalaisesta peruskoulusta 2000-luvun alussa hankittua pitkittäistutkimuksellista laadullista tutkimusaineistoa. Ensimmäisestä, pohjoissuomessa sijaitsevasta koulusta 46 oppilasta haastateltiin ja havainnoitiin heidän ollessa kuudennella vuosiluokalla. Tästä oppilasjoukosta kahdeksan oppilasta osallistui uudelleen haastatteluun yhdeksännellä luokalla sekä kolmannen kerran 19-vuotiaana. Lisäksi kahdesta eteläsuomalaisesta koulusta kahdessa vaiheessa hankittua haastattelu-, havainnointi- ja kyselylomakeaineistoa käytettiin kahdessa osatutkimuksessa. Tutkimuksessa hyödynnetään feminististä metodologiaa ja aineiston analyysissä feminististä lähiluvun otetta. Koulupojat tavoittelivat sosiaalista statusta koulun oppilasyhteisöissä paikallisin sosiokulttuurisin resurssein, joita olivat fyysis-materiaalisuus, huumori, sosiaaliset suhteet, performanssit, seksuaalisuus, väkivalta ja välittäminen. Resurssit ja niiden toimiva strateginen käyttö toivat pojalle sosiaalista statusta ja arvoaseman oppilasyhteisössä. Asema tarjosi mahdollisuuden hyödyntää statusresursseja rakentavan vallan tai pelkovallan keinoin. Statuksen tavoittelu ja ylläpito edellyttivät statustyötä. Statustyö määrittyy toiminnaksi, jossa pojat käyttivät kulttuurisia resursseja ja strategioita asemaa vahvistavalla tavalla. Statustyölle oli ominaista sisäpiiriryhmän keskinäinen yhteisöllisyys, välittäminen ja valtakamppailu sekä poissulkeminen tai liittoutuminen suhteessa ryhmän ulkopuolisiin. Statustyöhön liittyvä väkivalta oli luonteeltaan usein hienovaraista ja normalisoitunutta ja kietoutui välittämiseen tai pidettynä olemiseen. Välittäminen voi olla statusresurssi, mikäli se tuli esiin hyväksytyn maskuliinisuuskuvan ilmiasussa. Toista kyseenalaistava huumori ja kiusoittelu toimivat avainilmiöinä pyrittäessä tunnistamaan kouluväkivallan mekanismeja vaiheessa, jolloin väkivalta ei ole muodostunut toistuvaksi samaan henkilöön kohdistuvaksi toiminnaksi. Tutkimus haastaa myös selvittämään väkivallan systemaattisuutta yksilökeskeisen tarkastelun ylittävästä näkökulmasta. Yksilötasolla ei-systemaattiselta vaikuttava toista vahingoittava toiminta saattaa ryhmä- ja yhteisötasolla tarkasteltuna osoittautua systemaattiseksi.

Abstract Inspired by feminist standpoint theory, this doctoral thesis studies what the voices and silences about experiences of sexual violence tell us when voiced by adolescent girls who have been in residential care institutions. This group of girls evidently experience more sexual violence compared to their peers. This dissertation is based on four scientific Articles. In Article I, Erving Goffman’s theory is used to analyse the girls’ experiences of being in residential institutions and Articles II–IV focus on their sexual violence experiences. Data is generated in 2013 through semi-structured interviews with 11 girls aged 14–17 years old, and through interviews with one of these girls from 2013–2017. Data from Bulgaria, Catalonia and Italy regarding the violent experiences of 46 girls is also used in Article II. Qualitative content analysis (Articles I–III) and the Listening Guide method (Article IV) were used in data analysis. The Articles reveal that the girls have multiple vulnerabilities that affect on creating safe connections, as well as voicing their experiences. The majority of the girls did not voice their experiences of sexual violence as violence and based on the data it can be interpreted that the sense of being cared for by someone might impact on what was named and/or recognised as sexual violence. The phenomenon was named abusive illusion of care and proposed to be included in Jenny Pearce’s social model of abused consent. A new term was also suggested for the area of girls’ sexually risky behaviour, which is further developed in this compilation report as sexism-related internalised sexual violence. In this compilation report, the main results of the Articles are combined and re-read in the light of Carol Gilligan’s theorisations. Those findings confirm that girls’ voices and silences about their sexual violence experiences are a complex and multidimensional combination of self-silence and being silenced, connection and resistance. Sexual violence experiences should be considered as contextual, relational, contradictory and situational phenomena. It is suggested that violence prevention programmes be organised in a gender-responsible way for all from an early age. Furthermore, professionals should be educated to recognise the hidden aspects in sexual violence and conceptualisations of sexual violence needs to be developed further. / Tiivistelmä Feministisen standpoint-teorian inspiroimana tässä väitöskirjassa tutkitaan, mitä lastensuojelulaitoksissa asuneiden tyttöjen äänellisyydet ja vaikenemiset kertovat heidän kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Aiempi tutkimustieto osoittaa tämän tyttöryhmän kokevan vertaisiaan enemmän seksuaalista väkivaltaa. Väitöskirjaan sisältyy neljä tieteellistä artikkelia. Artikkeli I:ssa analysoidaan tyttöjen laitoskokemuksia Erving Goffmanin teorian avulla. Artikkeleissa II–IV keskitytään tyttöjen seksuaalisen väkivallan kokemuksiin. Aineisto koostuu yhdentoista 14–17-vuotiaan tytön puolistrukturoidusta haastattelusta vuodelta 2013 sekä yhden tytön haastatteluista vuosilta 2013–2017. Artikkeli II:ssa on otteita Bulgariasta, Italiasta ja Kataloniasta kerätyistä aineistoista koskien neljänkymmenenkuuden tytön väkivaltakokemuksia. Analyysissa käytettiin sisällönanalyysiä (Artikkelit I–III) ja Listening Guide -metodia (Artikkeli IV). Osatutkimuksista selvisi, että tyttöjen moniulotteiset haavoittuvuudet vaikuttavat turvallisten yhteyksien luomiseen sekä omien kokemusten kertomiseen. Suurin osa tytöistä ei sanallistanut seksuaalisen väkivallan kokemuksiaan väkivallaksi, ja tyttöjen kokema välittäminen näytti vaikuttavan siihen, minkä he tunnistivat ja/tai nimesivät seksuaaliseksi väkivallaksi. Ilmiö nimettiin “vahingolliseksi välittämisen illuusioksi,” ja se esitetään lisättäväksi Jenny Pearcen seksuaalista suostumusta koskevaan malliin. Tyttöjen seksuaalisen riskikäyttäytymisen alueelle ehdotettiin uutta termiä, ja tässä yhteenveto-osuudessa se on edelleen kehiteltynä “seksismiin perustuva sisäistetty seksuaalinen väkivalta.” Yhteenveto-osuudessa artikkeleiden päätulokset on yhdistetty ja niitä on uudelleen luettu Carol Gilliganin teoriaa hyödyntäen. Näin saadut tulokset osoittavat, että tyttöjen äänellisyydet ja vaikenemiset seksuaalisesta väkivallasta sisältävät moniulotteisen yhdistelmän vaikenemista ja vaietuksi tulemista, kuulumisen tunnetta sekä vastarintaa. Seksuaalisen väkivallan kokemukset tulisikin nähdä relationaalisena ja moniäänisenä, sekä tilanne- ja kontekstisidonnaisena ilmiönä. Lapsille tulisi suunnata varhaisessa vaiheessa väkivaltaa ennaltaehkäiseviä sukupuolivastuullisia koulutuksia. Lisäksi ammattilaisille tulisi järjestää koulutusta seksuaalisen väkivallan piiloisten muotojen tunnistamiseksi ja seksuaalisen väkivallan sanallistuksia tulisi edelleen kehittää.