Abstract The purpose of this research was to develop a hypothetical model for the well-being of adolescent girls in Northern Finland. The participants were young girls between the ages of 13 and 16 living in the province of Lapland. In the first phase, data which was collected through girls' writings (n=117), described well-being and issues promoting and hindering it. In the second phase, girls were interviewed (n=19) about the meaning of seasonal changes, nature and animals relative to well-being. In the last phase three focus group interviews (n=17) were held. Based on the results of three phases, a hypothetical model was created of the wellbeing of adolescent girls in Northern Finland. The materials were analyzed by inductive content analysis. Based on the results of the first phase, well-being for the girls meant health as a resource, beneficial lifestyle, positive life course experiences, and favourable social relationships. Well-being was promoted by beneficial lifestyles, encouraging feelings, favorable social relationships and a pleasant state of being. Instead, well-being was hindered by factors that impaired health, negative personal feelings, conflicts in social relationships, and undesirable external factors. According to the results of the second phase, the participatory involvement with environment was formed from adaptation to seasonal changes, restorative nature and empowering interactivity with animals. In the third phase, natural environment that provides meaningful stimulus, winter which expresses participative and confrontational meanings and seasonal variations binding experiences was identified. The hypothetical model of well-being of adolescent girls in Northern Finland includes five dimensions, which were (1) health as an enabler, (2) the significance of social relationships, (3) acclimatization to the environments variation, (4) a harmonious connection with nature, and (5) a balanced experience of life. This research brings new knowledge of what the meanings of well-being represent for girls in the northern environment of Finland. The results can be utilized to promote the well-being of adolescent girls in a broad and multiprofessional way in nursing care. Information can also be used in social and healthcare education and in prioritizing resources for preventative actions leading to adolescents’ well-being. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista. Tutkimukseen osallistujat olivat 13–16-vuotiaita Lapin maakunnassa asuvia nuoria tyttöjä. Ensimmäisessä vaiheessa tyttöjen kirjoitusten (n=117) avulla kuvattiin hyvinvointia ja sitä edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä. Toisessa vaiheessa tyttöjä (n=19) haastateltiin vuodenaikojen vaihteluiden, luonnon ja eläinten merkityksestä hyvinvoinnille. Viimeisessä vaiheessa toteutettiin fokusryhmähaastattelut (n=17). Näiden kolmen vaiheen tulosten perusteella muodostettiin hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista. Aineistot analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Ensimmäisen vaiheen tulosten mukaan hyvinvointi tarkoitti tytöille terveyttä voimavarana, suotuisia elintapoja, myönteistä kokemusta elämästä ja positiivisia sosiaalisia suhteita. Hyvinvointia edistivät myönteiset elämäntavat, rohkaisevat tuntemukset, suosiolliset sosiaaliset suhteet ja miellyttävät olotilat. Hyvinvointia estivät terveyttä heikentävät tekijät, omakohtaiset kielteiset tuntemukset, ristiriidat sosiaalisissa suhteissa ja epämieluisat ulkoiset asiat. Toisen vaiheen tulosten mukaan ympäristön osallistava vaikutus muodostui sopeutumisesta vuodenaikojen vaihteluihin, eheyttävästä luonnosta ja voimaannuttavasta vuorovaikutuksesta eläinten kanssa. Kolmannen vaiheen tulokset muodostuivat osallistavasta ja haastavasta talvesta, merkityksellisiä aistikokemuksia tarjoavasta luonnosta ja vuodenaikojen vaihteluiden sitovuudesta. Näiden vaiheiden perusteella muodostettu hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista sisälsi viisi ulottuvuutta kuvaavaa käsitettä, jotka olivat (1) terveys mahdollistajana, (2) sosiaalisten suhteiden merkityksellisyys, (3) mukautuminen elinympäristön muutoksiin, (4) harmonisoiva luontoyhteys ja (5) tasapainoinen kokemuksellisuus elämästä. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa siitä, mitä hyvinvointi tarkoittaa pohjoisen toimintaympäristön tytöillä. Tuloksia voidaan hyödyntää laaja-alaisesti ja moniammatillisesti hoitotyössä, jossa edistetään nuorten tyttöjen hyvinvointia. Tietoa voidaan hyödyntää myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksessa ja priorisoitaessa resursseja sellaiseen toimintaan, joka ennaltaehkäisee nuorten huonovointisuutta.

Abstract Inspired by feminist standpoint theory, this doctoral thesis studies what the voices and silences about experiences of sexual violence tell us when voiced by adolescent girls who have been in residential care institutions. This group of girls evidently experience more sexual violence compared to their peers. This dissertation is based on four scientific Articles. In Article I, Erving Goffman’s theory is used to analyse the girls’ experiences of being in residential institutions and Articles II–IV focus on their sexual violence experiences. Data is generated in 2013 through semi-structured interviews with 11 girls aged 14–17 years old, and through interviews with one of these girls from 2013–2017. Data from Bulgaria, Catalonia and Italy regarding the violent experiences of 46 girls is also used in Article II. Qualitative content analysis (Articles I–III) and the Listening Guide method (Article IV) were used in data analysis. The Articles reveal that the girls have multiple vulnerabilities that affect on creating safe connections, as well as voicing their experiences. The majority of the girls did not voice their experiences of sexual violence as violence and based on the data it can be interpreted that the sense of being cared for by someone might impact on what was named and/or recognised as sexual violence. The phenomenon was named abusive illusion of care and proposed to be included in Jenny Pearce’s social model of abused consent. A new term was also suggested for the area of girls’ sexually risky behaviour, which is further developed in this compilation report as sexism-related internalised sexual violence. In this compilation report, the main results of the Articles are combined and re-read in the light of Carol Gilligan’s theorisations. Those findings confirm that girls’ voices and silences about their sexual violence experiences are a complex and multidimensional combination of self-silence and being silenced, connection and resistance. Sexual violence experiences should be considered as contextual, relational, contradictory and situational phenomena. It is suggested that violence prevention programmes be organised in a gender-responsible way for all from an early age. Furthermore, professionals should be educated to recognise the hidden aspects in sexual violence and conceptualisations of sexual violence needs to be developed further. / Tiivistelmä Feministisen standpoint-teorian inspiroimana tässä väitöskirjassa tutkitaan, mitä lastensuojelulaitoksissa asuneiden tyttöjen äänellisyydet ja vaikenemiset kertovat heidän kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Aiempi tutkimustieto osoittaa tämän tyttöryhmän kokevan vertaisiaan enemmän seksuaalista väkivaltaa. Väitöskirjaan sisältyy neljä tieteellistä artikkelia. Artikkeli I:ssa analysoidaan tyttöjen laitoskokemuksia Erving Goffmanin teorian avulla. Artikkeleissa II–IV keskitytään tyttöjen seksuaalisen väkivallan kokemuksiin. Aineisto koostuu yhdentoista 14–17-vuotiaan tytön puolistrukturoidusta haastattelusta vuodelta 2013 sekä yhden tytön haastatteluista vuosilta 2013–2017. Artikkeli II:ssa on otteita Bulgariasta, Italiasta ja Kataloniasta kerätyistä aineistoista koskien neljänkymmenenkuuden tytön väkivaltakokemuksia. Analyysissa käytettiin sisällönanalyysiä (Artikkelit I–III) ja Listening Guide -metodia (Artikkeli IV). Osatutkimuksista selvisi, että tyttöjen moniulotteiset haavoittuvuudet vaikuttavat turvallisten yhteyksien luomiseen sekä omien kokemusten kertomiseen. Suurin osa tytöistä ei sanallistanut seksuaalisen väkivallan kokemuksiaan väkivallaksi, ja tyttöjen kokema välittäminen näytti vaikuttavan siihen, minkä he tunnistivat ja/tai nimesivät seksuaaliseksi väkivallaksi. Ilmiö nimettiin “vahingolliseksi välittämisen illuusioksi,” ja se esitetään lisättäväksi Jenny Pearcen seksuaalista suostumusta koskevaan malliin. Tyttöjen seksuaalisen riskikäyttäytymisen alueelle ehdotettiin uutta termiä, ja tässä yhteenveto-osuudessa se on edelleen kehiteltynä “seksismiin perustuva sisäistetty seksuaalinen väkivalta.” Yhteenveto-osuudessa artikkeleiden päätulokset on yhdistetty ja niitä on uudelleen luettu Carol Gilliganin teoriaa hyödyntäen. Näin saadut tulokset osoittavat, että tyttöjen äänellisyydet ja vaikenemiset seksuaalisesta väkivallasta sisältävät moniulotteisen yhdistelmän vaikenemista ja vaietuksi tulemista, kuulumisen tunnetta sekä vastarintaa. Seksuaalisen väkivallan kokemukset tulisikin nähdä relationaalisena ja moniäänisenä, sekä tilanne- ja kontekstisidonnaisena ilmiönä. Lapsille tulisi suunnata varhaisessa vaiheessa väkivaltaa ennaltaehkäiseviä sukupuolivastuullisia koulutuksia. Lisäksi ammattilaisille tulisi järjestää koulutusta seksuaalisen väkivallan piiloisten muotojen tunnistamiseksi ja seksuaalisen väkivallan sanallistuksia tulisi edelleen kehittää.