Abstract Recent studies in adults have shown that musculoskeletal (MS) pains are often experienced at several body sites. The number of pain sites has been shown to be proportional to poor health outcomes, such as functional ability and health-related quality of life (HRQoL). This study investigated the occurrence and persistence of MS pain in multiple locations, determinants of multiple-site pain, and the impact of multiple-site pain on HRQoL and health care use among adolescents aged 16 to 19. The data were based on three inquiries that were administered to the adolescents of the Northern Finland Birth Cohort 1986. MS pain was common and often occurred at multiple sites. Moreover, the majority of adolescents with multiple-site pain at 16 reported multiple-site pain also at 18. Multiple-site MS pains were strongly associated with psychosocial complaints, but also with high physical activity level, long sitting time, short sleeping time, smoking, and overweight. Emotional problems, behavioral problems, and high sitting time among males, and emotional problems, high physical activity level, short sleeping time, and smoking among females were predictive factors for the persistence of multiple-site pain. The likelihood of reduced HRQoL increased according to the number of MS pain sites. A trend toward an increase in health care use with the number of pain sites was also observed. Reporting pain in multiple sites in adolescence may have both peripheral (tissue origin) and central (pain experience) causes. As multiple-site pain in adolescence may predict subsequent MS morbidity, the adolescents who are at highest risk and also at the highest need of health promotion should be identified in further studies. / Tiivistelmä Aikuisväestössä tehtyjen tutkimusten perusteella tuki- ja liikuntaelimistön kivut esiintyvät tavallisesti usealla kehon alueella samanaikaisesti. Monikipuisuudella näyttää olevan epäedullisia vaikutuksia useisiin terveyteen liittyviin ilmiöihin kuten toiminta- ja työkykyyn sekä elämänlaatuun. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin monipaikkaisen tuki- ja liikuntaelinkivun esiintyvyyttä, pysyvyyttä ja riskitekijöitä sekä sen vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja terveyspalvelujen käyttöön 16–19 –vuotiailla nuorilla. Tutkimuksen aineisto perustui kolmeen kyselyyn, jotka lähetettiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n nuorille. Tuki- ja liikuntaelinkipu oli yleistä ja esiintyi tavallisimmin usealla kehon alueella. Suurin osa nuorista, jotka raportoivat monen paikan kipua 16-vuotiaana, raportoivat sitä myös 18-vuotiaana. Monen kehon alueen tuki- ja liikuntaelinkipu yhdistyi voimakkaasti psykososiaalisiin tekijöihin, mutta myös korkeaan liikunta-aktiivisuuteen, runsaaseen istumiseen, vähäiseen uneen, tupakointiin ja ylipainoon. Käyttäytymisen- ja tunne-elämän häiriöt sekä runsas istuminen pojilla, ja tunne-elämän häiriöt, korkea liikunnallinen aktiivisuus, vähäinen uni sekä tupakointi tytöillä ennustivat monen kehon alueen kivun pysyvyyttä. Todennäköisyys heikentyneeseen terveyteen liittyvään elämänlaatuun lisääntyi suhteessa kipualueiden määrään. Myös terveyspalvelujen käytön ja kipualueiden lukumäärän välillä havaittiin yhteys. Monen paikan tuki- ja liikuntaelinkipua selittänevät sekä kudostasoiset että keskushermostolliset syyt. Koska laaja-alainen kipuoireilu nuoruudessa voi ennustaa myöhempiä tuki- ja liikuntaelinongelmia, riskiryhmiä ja samalla eniten terveyden edistämistä tarvitsevia nuoria tulisi pyrkiä jatkossa tarkemmin tunnistamaan.

Abstract The purpose of this study was to describe the values of the staff of one psychiatric hospital, the aspects of care appreciated by the patients and the current status of psychiatric care. The staff (n = 125) data were collected with the Schwartz value survey and an instrument measuring the status of organisational activity. The patient (n = 47) data were collected with the instrument measuring the status of organizational activity. The results were presented as frequencies, percentages and means. Multivariate correlations were examined based on cross-tabulation, Chi square test, Student's t-test and one-way analysis of variance. The responses to open-ended questions were analysed with data-based content analysis. Cronbach's alpha coefficient was used to evaluate the reliability of the measuring instruments. The values most highly appreciated by the staff were honesty, respect for one's parents' work, family safety, health, sense of responsibility, subjective pleasure and life experience. The following values were appreciated least: self-sacrificial work for the employer, religion, exciting life and material wealth. The most important motivation type values were hedonism, security and universalism, while desire for variation, traditions and power were considered the least important. The staff values were distinctively collective and communal. The following values were related to patient care: respect for the human value of individuals, humane treatment, reliability and safety of the therapeutic environment. The status assessments concerning care, leadership and atmosphere fell between satisfactory and good. The specific strengths of the working units were professional expertise, competence, experience, co-operation and commitment to work. Privacy on the ward and spiritual care were accomplished least well. Despite their illness, patients highly appreciated the human value of individuals. The expectations applied by patients to this value were related to truth, humanity, respect for human beings, privacy and freedom. The patients appreciated a safe therapeutic environment and humanely respectful treatment. Of the different therapeutic modalities, the patients appreciated medication, crisis interventions, primary nurses and basic care. Two third of the patients felt that their rights had been respected. Involuntary care, experiences of submission, environmentally evoked fears and lack of private space were felt to be difficult matters. The values of the staff and the patients were roughly parallel, with the exception of the value of health, which was not underlined by the patients. It thus seems that psychic illness does not fundamentally alter the person's values. The qualitative part of the study highlighted the contradictions between the ideals and practical realities of patient care. Conflicts in the working community were due to inappropriate use of power, differences in work motivation, aspects of patient care and treatment as well as structural problems in the working and therapeutic environment. Despite occasional value conflicts, the care of patients was considered to be mostly good, safe, humane and just. Due to its stable and uniform value basis, therefore, the working and therapeutic community seems to tolerate occasional ethical and value conflicts. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erään psykiatrisen sairaalan henkilökunnan arvoja, potilaiden hoidossaan arvostamia asioita ja psykiatrisen hoidon nykytilaa. Henkilökunnan (n = 125) aineisto kerättiin Schwartzin arvomittarilla ja organisaation toiminnan tilan mittarilla. Potilaiden (n = 47) aineisto kerättiin organisaation toiminnan tilan mittarilla. Tulokset esitettiin frekvenssi-, prosentti- ja keskiarvolukuina. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, Khiin neliötestin, Studentin t-testin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Avokysymykset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Mittareiden luotettavuutta arvioitiin Cronbachin alfa-kertoimella. Henkilökunnalle tärkeimmät yksittäiset arvot olivat rehellisyys, omien vanhempien työn kunnioittaminen, perheen turvallisuus, terveys, vastuuntunto, mielihyvä ja elämänkokemus. Vähiten tärkeitä arvoja olivat uhrautuva työ työnantajan hyödyksi, uskonnollisuus, jännittävä elämä ja varakkuus. Tärkeimmiksi motivaatiotyyppiarvoiksi erottuivat hedonismi, turvallisuus ja universalismi ja vähiten tärkeinä pidettiin vaihtelunhalua, perinteitä ja valtaa. Henkilökunnan arvoina korostuivat kollektiiviset, yhteisölliset arvot. Potilaan hoitoon liittyviä tärkeitä arvoja olivat ihmisarvon kunnioittaminen, inhimillinen kohtelu, luotettavuus ja hoitoympäristön turvallisuus. Hoitamisen, johtamisen ja ilmapiirin toiminnan tila sijoittui tyydyttävän ja hyvän välille. Työyksiköiden vahvuuksina korostuivat ammattitaito, osaaminen, kokemus, yhteistyö ja sitoutuminen työhön. Yksityisyys osastolla ja hengellinen hoito toteutuivat kaikkein huonoimmin. Ihmisarvo sairaudesta huolimatta oli potilaille tärkeä arvo. Ihmisarvoon potilailla liittyi odotusarvoja, jotka olivat totuus, inhimillisyys, ihmisenä kunnioittaminen, yksityisyys ja vapaus. Potilaat arvostivat turvallista hoitoympäristöä sekä ihmisarvoa kunnioittavaa kohtelua. Hoitomuodoista arvostettiin lääkehoitoa, kriisiapua, omahoitajuutta ja perushoitoa. Potilaista kaksi kolmasosaa koki omien oikeuksiensa toteutuvan hyvin. Pakottaminen hoitoon, alistetuksi tulemisen kokemus, ympäristöstä johtuvat pelot ja yksityisen tilan puute koettiin vaikeina asioina. Henkilökunnan ja potilaiden arvoissa ja arvostuksissa oli havaittavissa samankaltaisuutta lukuun ottamatta terveyden arvoa, jota potilaat eivät tuoneet esille. Psyykkinen sairaus ei siten näyttäisi muuttavan oleellisesti ihmisen arvomaailmaa. Tutkimuksen laadullinen osa toi esille ristiriitaisuutta hoitamisen ihanteiden ja käytännön todellisuuden välillä. Työyhteisössä ristiriitoja aiheuttivat väärä vallankäyttö, työmotivaation epätasaisuus, potilaan hoitoon ja kohteluun liittyvät seikat sekä työ- ja hoitoympäristön rakenteiden ongelmat. Ajoittaisista arvoristiriidoista huolimatta hoidon todettiin olevan pääosin hyvää, turvallista, inhimillistä ja oikeudenmukaista. Vakaan ja yhtenäisen arvoperustan johdosta työ- ja hoitoyhteisö näyttäisi siten kestävän toiminnassa ilmenevät ajoittaiset eettiset ristiriidat ja arvokonfliktit.