Abstract The purpose of my study was to outline the criteria of good mental health work by analysing the views of both clients and staff of a mental health service. By 'mental health work', I mean here the kind of mental health work referred to in Mental Health Act (1160/90). 'Good' is an evaluative concept, which can be replaced by other concepts, depending on the context. I did not intend to examine the semantic content of 'good', but rather aimed to elucidate the attributes assigned by my informants to 'good mental health work'. I outlined the criteria of good mental health work based on the following two research tasks: to describe the views of the clients of a mental health service concerning good mental health work, and to describe the views of the staff of a mental health service concerning good mental health work. By 'criteria', I mean attributes, characteristics or crucially distinctive features as well as grounds of evaluation. The informants consisted of 27 clients and 14 staff members of a mental health service. The staff members had different professional backgrounds, but included no doctors. The informants were recruited by means of convenience sampling. The approach was phenomenographic. I interviewed all enrolled clients and staff members individually 1-3 times with a technique that was partly thematic and partly unstructured. I started all interviews in accordance with the phenomenographic approach I had chosen by asking the informants to tell their views of good mental health work. I analysed the sets of research data separately in accordance with the phenomenographic approach. My findings consist of the categorised views of my informants concerning good mental health work and the combined generic categories. In the theoretical part of the dissertation, I discuss the following topics based on the relevant literature: mental health work, promotion of mental health, prevention of mental health problems and the examination, treatment and rehabilitation of patients suffering from mental illness and mental health disorders as well as mental health work as a good service and professional activity. I classified the informants' views based on the principles presented in the literature. I set up two generic categories, which represent clients' notions of good mental health work. I labelled these generic categories "professional workers help" and "doing things together helps" According to the generic category "professional workers help", the essential characteristic of good mental health work is that professional workers help clients who have problems. The helping methods consist of discussions, medication and information about mental health problems provided to family members. In the generic category "doing things together", the key property of good mental health work is co-operation with other people in a similar life situation. Co-operation may consist of sharing experiences through discussions, being together, going on excursions or doing things together in places where people with mental health problems can meet. I set up four generic categories and two categories, which represent mental health worker' motions of good mental health work. According to the generic categories, the essential criteria of good mental health work are a confidential therapy relationship, the patient's holistic control of their life situation, implementation of treatment regimens and implementation of therapies. The workers perceived the content of mental health work to consist of both preventive and corrective mental health work or merely corrective mental health work. The prerequisites of good mental health work were included into two categories: first, community focus and gradation of mental health service systems and, second, education, teamwork and mentoring. I extracted the criteria of good mental health work and their value basis from the categories and generic categories I had set up. / Tiivistelmä Tutkimukseni tavoitteena oli tuottaa hyvän mielenterveystyön kriteerit mielenterveystoimiston asiakkaiden ja työntekijöiden käsityksistä. Mielenterveystyöllä tarkoitan tutkimuksessani mielenterveyslain (1160/90) mukaista mielenterveystyötä. Hyvä on arvokäsite, joka voidaan kontekstista riippuen korvata muilla käsitteillä. Tässä tutkimuksessa en tutki sinänsä käsitettä hyvä vaan olen kiinnostunut siitä, miten tutkimuksessa mukana olevat ymmärtävät käsitteen hyvä mielenterveystyö. Hyvää mielenterveystyötä koskevat kriteerit olen muodostanut kahden tutkimustehtävän perusteella. Tutkimustehtävinäni on kuvata mielenterveystoimiston asiakkaiden käsityksiä hyvästä mielenterveystyöstä ja kuvata mielenterveystoimiston työntekijöiden käsityksiä hyvästä mielenterveystyöstä. Kriteerillä tarkoitan tuntomerkkiä tai tunnusmerkkiä tai ratkaisevaa ja muista erottavaa ominaisuutta sekä arviointiperustetta. Tutkimuksessa oli mukana yhden mielenterveystoimiston 27 asiakasta ja 14 työntekijää. Työntekijät olivat eri ammattiryhmistä; yhtään lääkäriä ei kuitenkaan osallistunut tutkimukseen. Tutkimuksessa mukana olevat valitsin harkinnanvaraisesti. Olen toteuttanut tutkimuksen fenomenografista lähestymistapaa soveltamalla. Haastattelin tutkimuksessa mukana olleita asiakkaita ja työntekijöitä 1-3 kertaa yksitellen tavalla, joka voidaan sijoittaa teemahaastattelun ja avoimen haastattelun välimaastoon. Aloitin kaikki haastattelut valitsemani fenomenografisen lähestymistavan mukaisesti pyytämällä tutkimuksessa mukana olevaa kertomaan käsityksensä hyvästä mielenterveystyöstä. Olen analysoinut tutkimusaineistot erillisinä aineistoina fenomenografisen lähestymistavan mukaisesti. Tutkimustuloksina esitän tutkimuksessa mukana olleiden käsityksiä hyvästä mielenterveystyöstä kuvaavat kategoriat eli käsitystyypit sekä näitä yhdistämällä muodostamani ylätason kategoriat. Tarkastelen teoriaosassa mielenterveyden edistämistä, mielenterveyden häiriöiden ehkäisemistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveyden häiriöiden tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta sekä mielenterveystyötä hyvänä palveluna ja professionaalisena toimintana. Olen hyödyntänyt kyseistä kirjallisuutta erottaessani käsitystyyppejä toisistaan. Asiakkaiden käsityksiä hyvästä mielentrveystyöstä kuvaavat kaksi ylätalon kategoriaa. Nämä ylätason kategoriat olen nimennyt seuraavasti: ammattitaitoiset työntekijät auttaa ja yhdessä toimiminen auttaa. Ammattitaitoiset työntekijät auttaa -ylätason kategorian mukaan olennaista hyvässä mielenterveystyössä on, että ammattitaitoiset työntekijät auttavat vaikeuksiin joutuneita asiakkaitaan. Auttamismenetelmiksi mainitaan keskustelut, lääkehoito ja perheenjäsenille tarjottava tieto mielenterveysongelmista. Ylätason kategorian yhdessä toimiminen auttaa mukaan olennaista hyvässä mielenterveystyössä on yhteistoiminta muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Yhteistoiminta voi olla kokemusten jakamista keskusteluissa, yhdessä olemista retkillä tai yhdessä toimimista mielenterveydellisiä ongelmia omaaville tarkoitetuissa kokoontumispaikoissa. Työntekijöiden käsityksiä hyvästä mielenterveystyöstä kuvaavat neljä ylätason kategoriaa sekä kategoriat, jotka kuvaavat käsitystä mielenterveystön sisällöstä ja edellytyksistä.Ylätason kategorioiden mukaan olennaista hyvässä mielenterveystyössä on joko luottamuksellinen hoitosuhde, potilaan kokonaisvaltainen elämäntilanteen järjestäminen, hoito-ohjelmien toteuttaminen tai terapiamuotojen toteuttaminen. Mielenterveystyön sisällöksi työntekijät ymmärtävät joko sekä ehkäisevän että korjaavan mielenterveystyön tai pelkästään korjaavan mielenterveystyön. Hyvän mielenterveystyön edellytyksiä kuvaavat kaksi kategoriaa, joissa toisessa edellytyksiksi ymmärretään mielenterveystyön palvelujärjestelmän avohoitokeskeisyys sekä porrasteisuus ja toisessa koulutus, tiimityö ja työnohjaus. Hyvää mielenterveystyötä kuvaavat kriteerit ja niiden arvoperustan olen tulkinnut muodostamieni kategorioiden ja yläkategorioiden pohjalta.

Abstract This study brings together the politics of belonging, relational narrative inquiry and values and values education in the context of Finnish early childhood education. The study draws on the politics of belonging within which belonging and exclusion are understood as relational rather than individual phenomena. The significant relations for belonging and exclusion do not just emerge between humans, but they are also material, cultural and political. The study asks how the politics of belonging are shaped in young children’s diverse relations in a Finnish preschool context. The onto-epistemological premise of the study relies on the relational narrative inquiry. The study was implemented in six Finnish preschools, where the children’s ages ranged from 1 to 5 years. The research material consisted of written small stories, videos, participatory observations, field notes and discussions with the educators. The analysis was based on holistic reading and re-reading and supported by the idea of small stories and theory of gaps. The findings highlight three interrelated entrances to understanding the politics of belonging in the preschool context. First, the study emphasises the politics of belonging as constantly shaped and lived in daily encounters. The findings illustrated the co-existence of belonging and exclusion. Usually it was one child who was excluded by other children in the fleeting moments of daily life, and often when the educators were not present. Second, the study reveals the meaning of the pedagogical practices in the politics of belonging. Pedagogical practices were tightly surrounded with the materiality, institutional routines and cultural aspects, such as spaces, artefacts, routines, rules, curriculum and legislation. The third entrance provides insights into the value-bound nature of the politics of belonging. Belonging emerged as closely related to democratic, caring and disciplinary values. The findings raised a tension between individually and collectively oriented values. The study argues for understanding the politics of belonging shaped in a landscape of diverse relations and value fields, where the children were active agents in their belonging and exclusion. / Tiivistelmä Väitöskirja yhdistää yhteenkuuluvuuden politiikan, suhteisen kerronnallisen tutkimuksen sekä arvot ja arvokasvatuksen suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Yhteenkuuluvuuden politiikka käsitteenä haastaa tutkimaan yhteenkuuluvuutta ja poissuljetuksi tulemista suhteissa muotoutuvana ilmiönä ennemmin kuin yksilön näkökulmasta. Suhteisuus nostaa esille ihmisten välisten suhteiden lisäksi myös materiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet merkityksellisinä yhteenkuuluvuudelle. Tutkimus kysyy: Kuinka yhteenkuuluvuuden politiikka muotoutuu pienten lasten moninaisissa suhteissa suomalaisessa päiväkotikontekstissa? Tutkimuksen onto-epistemologinen lähtökohta on suhteisessa kerronnallisessa tutkimusotteessa. Tutkimus toteutettiin kuudessa päiväkodissa, joissa lapset olivat 1–5-vuotiaita. Tutkimusaineisto koostui kirjoitetuista pienistä kertomuksista, videoista, osallistuvista havainnoinneista, muistiinpanoista ja keskusteluista varhaiskasvattajien kanssa. Tutkimusaineiston analyysi pohjautui kokonaisvaltaiseen luentaan ja uudelleen luentaan, soveltaen kerronnallisia käsitteitä ”pienet kertomukset” ja ”välien teoria”. Tulokset tuovat esille kolme toisiinsa kietoutunutta näkökulmaa. Ensiksi tutkimus korostaa yhteenkuuluvuuden politiikkaa jatkuvasti muuttuvana ja arjen kohtaamisissa muotoutuvana ilmiönä. Tulokset havainnollistavat yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen samanaikaista olemassaoloa. Yleensä yksi lapsi poissuljettiin leikin ulkopuolelle arjen ohikiitävissä hetkissä, joissa työntekijöitä ei ollut läsnä. Toiseksi tutkimus nostaa esille pedagogisten käytänteiden merkityksen. Pedagogiset käytänteet suhteissa materiaan, institutionaalisiin rutiineihin ja kulttuurisiin näkökulmiin tuottivat yhteenkuulumista ja poissuljetuksi tulemista. Tulokset avaavat tilojen, tavaroiden, rutiinien, sääntöjen, varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden sekä lainsäädännön merkityksiä. Kolmas näkökulma avaa arvojen ja arvokasvatuksen kietoutuneisuuden. Yhteenkuuluvuuden politiikka liittyy läheisesti demokraattisiin, hoivan ja välittämisen sekä kurin ja järjestyksen arvoalueisiin. Tutkimus paljastaa jännitteitä suhteessa yksilöllisiin ja yhteisöllisiin arvoihin. Tutkimus haastaa tarkastelemaan yhteenkuuluvuuden politiikkaa moninaisten suhteiden ja arvojen maisemassa, jossa lapset ovat aktiivisia toimijoita yhteenkuulumisessaan ja poissuljetuksi tulemisessaan.

Abstract The purpose of this study was to describe the values of the staff of one psychiatric hospital, the aspects of care appreciated by the patients and the current status of psychiatric care. The staff (n = 125) data were collected with the Schwartz value survey and an instrument measuring the status of organisational activity. The patient (n = 47) data were collected with the instrument measuring the status of organizational activity. The results were presented as frequencies, percentages and means. Multivariate correlations were examined based on cross-tabulation, Chi square test, Student's t-test and one-way analysis of variance. The responses to open-ended questions were analysed with data-based content analysis. Cronbach's alpha coefficient was used to evaluate the reliability of the measuring instruments. The values most highly appreciated by the staff were honesty, respect for one's parents' work, family safety, health, sense of responsibility, subjective pleasure and life experience. The following values were appreciated least: self-sacrificial work for the employer, religion, exciting life and material wealth. The most important motivation type values were hedonism, security and universalism, while desire for variation, traditions and power were considered the least important. The staff values were distinctively collective and communal. The following values were related to patient care: respect for the human value of individuals, humane treatment, reliability and safety of the therapeutic environment. The status assessments concerning care, leadership and atmosphere fell between satisfactory and good. The specific strengths of the working units were professional expertise, competence, experience, co-operation and commitment to work. Privacy on the ward and spiritual care were accomplished least well. Despite their illness, patients highly appreciated the human value of individuals. The expectations applied by patients to this value were related to truth, humanity, respect for human beings, privacy and freedom. The patients appreciated a safe therapeutic environment and humanely respectful treatment. Of the different therapeutic modalities, the patients appreciated medication, crisis interventions, primary nurses and basic care. Two third of the patients felt that their rights had been respected. Involuntary care, experiences of submission, environmentally evoked fears and lack of private space were felt to be difficult matters. The values of the staff and the patients were roughly parallel, with the exception of the value of health, which was not underlined by the patients. It thus seems that psychic illness does not fundamentally alter the person's values. The qualitative part of the study highlighted the contradictions between the ideals and practical realities of patient care. Conflicts in the working community were due to inappropriate use of power, differences in work motivation, aspects of patient care and treatment as well as structural problems in the working and therapeutic environment. Despite occasional value conflicts, the care of patients was considered to be mostly good, safe, humane and just. Due to its stable and uniform value basis, therefore, the working and therapeutic community seems to tolerate occasional ethical and value conflicts. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erään psykiatrisen sairaalan henkilökunnan arvoja, potilaiden hoidossaan arvostamia asioita ja psykiatrisen hoidon nykytilaa. Henkilökunnan (n = 125) aineisto kerättiin Schwartzin arvomittarilla ja organisaation toiminnan tilan mittarilla. Potilaiden (n = 47) aineisto kerättiin organisaation toiminnan tilan mittarilla. Tulokset esitettiin frekvenssi-, prosentti- ja keskiarvolukuina. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, Khiin neliötestin, Studentin t-testin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Avokysymykset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Mittareiden luotettavuutta arvioitiin Cronbachin alfa-kertoimella. Henkilökunnalle tärkeimmät yksittäiset arvot olivat rehellisyys, omien vanhempien työn kunnioittaminen, perheen turvallisuus, terveys, vastuuntunto, mielihyvä ja elämänkokemus. Vähiten tärkeitä arvoja olivat uhrautuva työ työnantajan hyödyksi, uskonnollisuus, jännittävä elämä ja varakkuus. Tärkeimmiksi motivaatiotyyppiarvoiksi erottuivat hedonismi, turvallisuus ja universalismi ja vähiten tärkeinä pidettiin vaihtelunhalua, perinteitä ja valtaa. Henkilökunnan arvoina korostuivat kollektiiviset, yhteisölliset arvot. Potilaan hoitoon liittyviä tärkeitä arvoja olivat ihmisarvon kunnioittaminen, inhimillinen kohtelu, luotettavuus ja hoitoympäristön turvallisuus. Hoitamisen, johtamisen ja ilmapiirin toiminnan tila sijoittui tyydyttävän ja hyvän välille. Työyksiköiden vahvuuksina korostuivat ammattitaito, osaaminen, kokemus, yhteistyö ja sitoutuminen työhön. Yksityisyys osastolla ja hengellinen hoito toteutuivat kaikkein huonoimmin. Ihmisarvo sairaudesta huolimatta oli potilaille tärkeä arvo. Ihmisarvoon potilailla liittyi odotusarvoja, jotka olivat totuus, inhimillisyys, ihmisenä kunnioittaminen, yksityisyys ja vapaus. Potilaat arvostivat turvallista hoitoympäristöä sekä ihmisarvoa kunnioittavaa kohtelua. Hoitomuodoista arvostettiin lääkehoitoa, kriisiapua, omahoitajuutta ja perushoitoa. Potilaista kaksi kolmasosaa koki omien oikeuksiensa toteutuvan hyvin. Pakottaminen hoitoon, alistetuksi tulemisen kokemus, ympäristöstä johtuvat pelot ja yksityisen tilan puute koettiin vaikeina asioina. Henkilökunnan ja potilaiden arvoissa ja arvostuksissa oli havaittavissa samankaltaisuutta lukuun ottamatta terveyden arvoa, jota potilaat eivät tuoneet esille. Psyykkinen sairaus ei siten näyttäisi muuttavan oleellisesti ihmisen arvomaailmaa. Tutkimuksen laadullinen osa toi esille ristiriitaisuutta hoitamisen ihanteiden ja käytännön todellisuuden välillä. Työyhteisössä ristiriitoja aiheuttivat väärä vallankäyttö, työmotivaation epätasaisuus, potilaan hoitoon ja kohteluun liittyvät seikat sekä työ- ja hoitoympäristön rakenteiden ongelmat. Ajoittaisista arvoristiriidoista huolimatta hoidon todettiin olevan pääosin hyvää, turvallista, inhimillistä ja oikeudenmukaista. Vakaan ja yhtenäisen arvoperustan johdosta työ- ja hoitoyhteisö näyttäisi siten kestävän toiminnassa ilmenevät ajoittaiset eettiset ristiriidat ja arvokonfliktit.

Abstract In the last few years, location-awareness has emerged as a key technology for the future development of mobile, ad hoc and sensor networks. Thanks to location information, several network optimization strategies as well as services can be developed. However, the problem of determining accurate location, i.e. positioning, is still a challenge and robust algorithms are yet to be developed. In this thesis, we focus on the development of distance-based non-cooperative and cooperative algorithms, which is derived based on a non-parametric non- Bayesian framework, specifically with a Weighted Least Square (WLS) optimization. From a theoretic perspective, we study the WLS problem and establish the optimality through the relationship with a Maximum Likelihood (ML) estimator. We investigate the fundamental limits and derive the consistency conditions by creating a connection between Euclidean geometry and inference theory. Furthermore, we derive the closed-form expression of a distance-model based Cramér-Rao Lower Bound (CRLB), as well as the formulas, that characterize information coupling in the Fisher information matrix. Non-cooperative positioning is addressed as follows. We propose a novel framework, namely the Distance Contraction, to develop robust non-cooperative positioning techniques. We prove that distance contraction can mitigate the global minimum problem and structured distance contraction yields nearly optimal performance in severe channel conditions. Based on these results, we show how classic algorithms such as the Weighted Centroid (WC) and the Non-Linear Least Square (NLS) can be modified to cope with biased ranging. For cooperative positioning, we derive a novel, low complexity and nearly optimal global optimization algorithm, namely the Range-Global Distance Continuation method, to use in centralized and distributed positioning schemes. We propose an effective weighting strategy to cope with biased measurements, which consists of a dispersion weight that captures the effect of noise while maximizing the diversity of the information, and a geometric-based penalty weight, that penalizes the assumption of bias-free measurements. Finally, we show the results of a positioning test where we employ the proposed algorithms and utilize commercial Ultra-Wideband (UWB) devices. / Tiivistelmä Viime vuosina paikkatietoisuudesta on tullut eräs merkittävä avainteknologia mobiili- ja sensoriverkkojen tulevaisuuden kehitykselle. Paikkatieto mahdollistaa useiden verkko-optimointistrategioiden sekä palveluiden kehittämisen. Kuitenkin tarkan paikkatiedon määrittäminen, esimerkiksi kohteen koordinaattien, on edelleen vaativa tehtävä ja robustit algoritmit vaativat kehittämistä. Tässä väitöskirjassa keskitytään etäisyyspohjaisten, yhteistoiminnallisten sekä ei-yhteistoiminnallisten, algoritmien kehittämiseen. Algoritmit pohjautuvat parametrittömään ei-bayesilaiseen viitekehykseen, erityisesti painotetun pienimmän neliösumman (WLS) optimointimenetelmään. Väitöskirjassa tutkitaan WLS ongelmaa teoreettisesti ja osoitetaan sen optimaalisuus todeksi tarkastelemalla sen suhdetta suurimman todennäköisyyden (ML) estimaattoriin. Lisäksi tässä työssä tutkitaan perustavanlaatuisia raja-arvoja sekä johdetaan yhtäpitävyysehdot luomalla yhteys euklidisen geometrian ja inferenssiteorian välille. Väitöskirjassa myös johdetaan suljettu ilmaisu etäisyyspohjaiselle Cramér-Rao -alarajalle (CRLB) sekä esitetään yhtälöt, jotka karakterisoivat informaation liittämisen Fisherin informaatiomatriisiin. Väitöskirjassa ehdotetaan uutta viitekehystä, nimeltään etäisyyden supistaminen, robustin ei-yhteistoiminnallisen paikannustekniikan perustaksi. Tässä työssä todistetaan, että etäisyyden supistaminen pienentää globaali minimi -ongelmaa ja jäsennetty etäisyyden supistaminen johtaa lähes optimaaliseen suorituskykyyn vaikeissa radiokanavan olosuhteissa. Näiden tulosten pohjalta väitöskirjassa esitetään, kuinka klassiset algoritmit, kuten painotetun keskipisteen (WC) sekä epälineaarinen pienimmän neliösumman (NLS) menetelmät, voidaan muokata ottamaan huomioon etäisyysmittauksen harha. Yhteistoiminnalliseksi paikannusmenetelmäksi johdetaan uusi, lähes optimaalinen algoritmi, joka on kompleksisuudeltaan matala. Algoritmi on etäisyyspohjainen globaalin optimoinnin menetelmä ja sitä käytetään keskitetyissä ja hajautetuissa paikannusjärjestelmissä. Lisäksi tässä työssä ehdotetaan tehokasta painotusstrategiaa ottamaan huomioon mittausharha. Strategia pitää sisällään dispersiopainon, joka tallentaa häiriön aiheuttaman vaikutuksen maksimoiden samalla informaation hajonnan, sekä geometrisen sakkokertoimen, joka rankaisee harhattomuuden ennakko-oletuksesta. Lopuksi väitöskirjassa esitetään tulokset kokeellisista mittauksista, joissa ehdotettuja algoritmeja käytettiin kaupallisissa erittäin laajakaistaisissa (UWB) laitteissa.