Abstract The aim of the study was to open up, define and categorise the concept of equality as a value of nursing ethics research. The goal of the study was to acquire tools that would help to understand the background, meaning and possibilities of the concept of equality in nursing ethics research. The research was positioned in conceptual basic study of nursing ethics, and it followed a philosophical approach, which consisted of three phases: problematisation, explication and argumentation. During problematisation, a systematic review of literature was conducted to define the concept of equality and its theoretical starting points in previous nursing ethics research. This study characterised the concept of equality in previous nursing ethics research as monolithical liberalistic-individualistic privilegisation. Here, monolithical meant that in previous nursing ethics research, equality had been a key value that was argued through classical but fairly uniformly interpreted theoretical starting points. At times, the status of equality had been so self-evident that its theoretical starting points were sometimes accepted with very little critique and no explicit examination. Liberalistic-individualistic privilegisation manifested itself as emphasising the individual, emphasising the community and as internal conflict of the concept in terms of practical nursing. The theoretical frame of reference of the study, based on feminist moral philosophy, was defined during explication. It viewed equality as a changing and evolving ethical value, depicting interrelations between people, with different implications in different relationships. In this study, equality was described using the concept of trilogical equality. This means that in addition to monolithical liberalistic-individualistic privilegisation, equality in nursing ethics research calls for taking into account three dimensions defining equality, i.e. the concepts of difference, dependence and power. As a world order principle, difference meant diversity, in which it is significant and valuable in itself. Understanding differences lead to acknowledging the difference and the resulting dependence between individuals or groups. Through redefinition of difference and dependence, power obtained its new meanings, where focus was given to the asymmetry and lack of dominance connected with it. During argumentation, the concept of trilogical equality brought a range of concepts into the study of equality within nursing ethics research, through which the practical encounter of nursing and health care could be approached. The results of the study can be used to develop the range of concepts concerning equality in nursing ethics research and the ethical discussion on it, as well as to develop nursing ethics research and teaching. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli avata ja jäsentää tasa-arvon käsitettä hoitotyön etiikan tutkimuksen arvona. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä käsitteen taustoista ja näkökulmista. Tutkimus sijoittui hoitotieteen käsitteelliseen perustutkimukseen. Se noudatti filosofista tutkimustapaa, joka muodostui problematisoinnin, eksplikoinnin ja argumentoinnin vaiheista. Problematisoinnin vaiheessa tasa-arvosta rakennettiin viitekehys, jonka avulla analysoitiin aikaisemman hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvon käsite. Eksplikoinnin vaiheessa määritettiin feministiseen moraalifilosofiaan perustuva trilogisen tasa-arvon näkökulma. Tämän avulla jäsennettiin, syvennettiin ja kehitettiin edelleen aikaisempaa hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvon käsitettä. Argumentoinnin vaiheessa arviointiin trilogisen tasa-arvon näkökulman mahdollisuutta avata hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvon käsitettä. Tämän tutkimuksen mukaan aikaisemman hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvon käsite oli luonteeltaan monoliittinen, joka tarkoitti sitä, että tasa-arvo on keskeinen ja itsestään selvä universaaliin ihmisarvoon perustuva arvo. Käsitteelle määritettiin kaksi ulottuvuutta. Ensimmäistä eli teoreettista ulottuvuutta kuvasti liberalistis-individualistinen etuoikeutus. Tällä tarkoitettiin sitä, että yksilö asetetaan tasa-arvon tarkastelussa ensisijaiseen asemaan ja tuota asemaa pyritään turvaamaan distributiivisen tasa-arvon rakenteiden avulla. Toista eli toiminnallista ulottuvuutta kuvasi hajaannus. Hajaannuksella tarkoitettiin sitä, ettei tasa-arvon käsitteen teoreettinen ulottuvuus kyennytkään vastaamaan toiminnallisen ulottuvuuden esiin nostamiin kysymyksiin. Toiminnallinen ulottuvuus jopa haastoi universaalin ihmisarvon ja tasa-arvoa turvaavien rakenteiden toteutumisen. Lisäksi hoitotyön kontekstuaalinen ja konkreettinen kohtaaminen toivat esille käsitteen rajapinnat eli tasa-arvon toiminnallista ulottuvuutta lähellä olevat käsitteet. Tutkimus tuotti näkökulman, jossa tasa-arvo ymmärrettiin siten, että se on muuttuva ja muuntuva ihmisten suhteita ja välejä kuvaava eettinen arvo. Lisäksi se saa eri suhteissa erilaiset merkitykset. Tätä kuvattiin eron, riippuvuuden ja vallan käsitteillä ja sitä kutsuttiin trilogisen tasa-arvon näkökulmaksi. Näkökulmassa ero merkitsi yksilöihin tai ryhmiin liittyvää itsessään arvokasta ja merkityksellistä epähierarkkista moninaisuutta. Ihmisten eroista ja erilaisuudesta johtuen ihmiset ymmärrettiin toisistaan väistämättä riippuvaisiksi. Riippuvuus ymmärrettiin myönteisenä olemisen perusedellytyksenä, johon sisältyvä valta oli luonteeltaan vastuullista, asymmetristä ja dominoimatonta. Trilogisen tasa-arvon näkökulma avasi tasa-arvon käsitettä sekä teoreettisen että toiminnallisen ulottuvuuden kautta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvoa koskevan käsitteistön ja siitä käytävän eettisen keskustelun kehittämiseen sekä hoitotyön etiikan tutkimukseen ja opettamiseen.

Abstract The purpose of this study was to describe the values of the staff of one psychiatric hospital, the aspects of care appreciated by the patients and the current status of psychiatric care. The staff (n = 125) data were collected with the Schwartz value survey and an instrument measuring the status of organisational activity. The patient (n = 47) data were collected with the instrument measuring the status of organizational activity. The results were presented as frequencies, percentages and means. Multivariate correlations were examined based on cross-tabulation, Chi square test, Student's t-test and one-way analysis of variance. The responses to open-ended questions were analysed with data-based content analysis. Cronbach's alpha coefficient was used to evaluate the reliability of the measuring instruments. The values most highly appreciated by the staff were honesty, respect for one's parents' work, family safety, health, sense of responsibility, subjective pleasure and life experience. The following values were appreciated least: self-sacrificial work for the employer, religion, exciting life and material wealth. The most important motivation type values were hedonism, security and universalism, while desire for variation, traditions and power were considered the least important. The staff values were distinctively collective and communal. The following values were related to patient care: respect for the human value of individuals, humane treatment, reliability and safety of the therapeutic environment. The status assessments concerning care, leadership and atmosphere fell between satisfactory and good. The specific strengths of the working units were professional expertise, competence, experience, co-operation and commitment to work. Privacy on the ward and spiritual care were accomplished least well. Despite their illness, patients highly appreciated the human value of individuals. The expectations applied by patients to this value were related to truth, humanity, respect for human beings, privacy and freedom. The patients appreciated a safe therapeutic environment and humanely respectful treatment. Of the different therapeutic modalities, the patients appreciated medication, crisis interventions, primary nurses and basic care. Two third of the patients felt that their rights had been respected. Involuntary care, experiences of submission, environmentally evoked fears and lack of private space were felt to be difficult matters. The values of the staff and the patients were roughly parallel, with the exception of the value of health, which was not underlined by the patients. It thus seems that psychic illness does not fundamentally alter the person's values. The qualitative part of the study highlighted the contradictions between the ideals and practical realities of patient care. Conflicts in the working community were due to inappropriate use of power, differences in work motivation, aspects of patient care and treatment as well as structural problems in the working and therapeutic environment. Despite occasional value conflicts, the care of patients was considered to be mostly good, safe, humane and just. Due to its stable and uniform value basis, therefore, the working and therapeutic community seems to tolerate occasional ethical and value conflicts. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erään psykiatrisen sairaalan henkilökunnan arvoja, potilaiden hoidossaan arvostamia asioita ja psykiatrisen hoidon nykytilaa. Henkilökunnan (n = 125) aineisto kerättiin Schwartzin arvomittarilla ja organisaation toiminnan tilan mittarilla. Potilaiden (n = 47) aineisto kerättiin organisaation toiminnan tilan mittarilla. Tulokset esitettiin frekvenssi-, prosentti- ja keskiarvolukuina. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, Khiin neliötestin, Studentin t-testin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Avokysymykset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Mittareiden luotettavuutta arvioitiin Cronbachin alfa-kertoimella. Henkilökunnalle tärkeimmät yksittäiset arvot olivat rehellisyys, omien vanhempien työn kunnioittaminen, perheen turvallisuus, terveys, vastuuntunto, mielihyvä ja elämänkokemus. Vähiten tärkeitä arvoja olivat uhrautuva työ työnantajan hyödyksi, uskonnollisuus, jännittävä elämä ja varakkuus. Tärkeimmiksi motivaatiotyyppiarvoiksi erottuivat hedonismi, turvallisuus ja universalismi ja vähiten tärkeinä pidettiin vaihtelunhalua, perinteitä ja valtaa. Henkilökunnan arvoina korostuivat kollektiiviset, yhteisölliset arvot. Potilaan hoitoon liittyviä tärkeitä arvoja olivat ihmisarvon kunnioittaminen, inhimillinen kohtelu, luotettavuus ja hoitoympäristön turvallisuus. Hoitamisen, johtamisen ja ilmapiirin toiminnan tila sijoittui tyydyttävän ja hyvän välille. Työyksiköiden vahvuuksina korostuivat ammattitaito, osaaminen, kokemus, yhteistyö ja sitoutuminen työhön. Yksityisyys osastolla ja hengellinen hoito toteutuivat kaikkein huonoimmin. Ihmisarvo sairaudesta huolimatta oli potilaille tärkeä arvo. Ihmisarvoon potilailla liittyi odotusarvoja, jotka olivat totuus, inhimillisyys, ihmisenä kunnioittaminen, yksityisyys ja vapaus. Potilaat arvostivat turvallista hoitoympäristöä sekä ihmisarvoa kunnioittavaa kohtelua. Hoitomuodoista arvostettiin lääkehoitoa, kriisiapua, omahoitajuutta ja perushoitoa. Potilaista kaksi kolmasosaa koki omien oikeuksiensa toteutuvan hyvin. Pakottaminen hoitoon, alistetuksi tulemisen kokemus, ympäristöstä johtuvat pelot ja yksityisen tilan puute koettiin vaikeina asioina. Henkilökunnan ja potilaiden arvoissa ja arvostuksissa oli havaittavissa samankaltaisuutta lukuun ottamatta terveyden arvoa, jota potilaat eivät tuoneet esille. Psyykkinen sairaus ei siten näyttäisi muuttavan oleellisesti ihmisen arvomaailmaa. Tutkimuksen laadullinen osa toi esille ristiriitaisuutta hoitamisen ihanteiden ja käytännön todellisuuden välillä. Työyhteisössä ristiriitoja aiheuttivat väärä vallankäyttö, työmotivaation epätasaisuus, potilaan hoitoon ja kohteluun liittyvät seikat sekä työ- ja hoitoympäristön rakenteiden ongelmat. Ajoittaisista arvoristiriidoista huolimatta hoidon todettiin olevan pääosin hyvää, turvallista, inhimillistä ja oikeudenmukaista. Vakaan ja yhtenäisen arvoperustan johdosta työ- ja hoitoyhteisö näyttäisi siten kestävän toiminnassa ilmenevät ajoittaiset eettiset ristiriidat ja arvokonfliktit.

Abstract Sustainability is a catchword for contemporary concerns of environmental and societal vulnerability. Scholars, policymakers, designers, and educators alike find themselves knotted increasingly within fabrics of sustainability, approached as an object of concern in education and technoscientific projects. In relation, scholars drawing from posthuman and new materialist thinking have begun to re-imagine sustainability. Considering human subjectivity as part of the world in its ongoing, reiterative becoming has introduced new possibilities to rethink responsibility in and for sustainable change. This research is rooted in my engaged practices of participatory design and education on violence, violence prevention, and non-violence, which form the empirical research terrain of this study. This dissertation includes four articles that inquire into the practices in question by exploring possibilities for nurturing non-violence—and by scrutinising responsible participatory practices in design. This synopsis re-engages with the results presented in the articles mentioned and participates in calls to rethink sustainability. In order to reconsider sustainability in and for practices of sustainable change, I develop theoretical thinking based on response-ability and touch, as discussed by Karen Barad and Donna Haraway. Through a diffractive, affirmative engagement with sustainability in the engaged practices of change-making, I aim to unfold the affordances of feminist (new) materialist renegotiations of ethics and responsibility, in order to inform responsible participatory practices of change-making and, in particular, change towards non-violence. This research offers insight into the intricate ways sustainability reconfigures in and through practices of change-making in participatory design, education, and everyday engagements for non-violence. I begin by proposing a thinking and practice of response-able engagement. Then, through the idea of touchable matters, I foreground how the co-constituted conditions of ethically sustainable response become reconfigured in the designerly, the researcherly, the pedagogical, and other everyday practices, challenging for a shift to a new mode of entangled response-ability for sustainable change and towards non-violence. / Tiivistelmä Kestävyys on aikaamme läpileikkaava, sosiaalisiin ja ekologisiin epäkohtiin tarttuva haaste, joka yhdistää tutkijoita ja muita toimijoita moninaisina jaetun huolen ja interventioiden kohteina myös koulutuksellisissa ja teknotieteellisissä projekteissa. Posthumanistinen ja uusmaterialistinen ajattelu on haastanut ymmärryksiä kestävyydestä asettamalla inhimillisen toimijuuden erottamattomaksi osaksi maailman jatkuvia tulemisen ja tuottumisen prosesseja. Painopiste kestävyyden, muutoksen ja niihin liittyvien vastuullisuuksien tarkastelussa on siirtynyt arkisten käytänteiden moniulotteisiin kietoutuneisuuksiin. Väitöstutkimukseni sisältää neljä artikkelia, jotka perustuvat kahteen empiiriseen kokonaisuuteen. Työni aineisto on tuotettu tutkimalla työpaikkakiusaamiseen liittyvän osallistuvan suunnittelun vastuullisia käytänteitä sekä väkivaltaa, väkivallan ehkäisemistä ja väkivallattomuutta käsittelevää akateemista koulutusta. Väitöskirjaan sisältyvissä artikkeleissa olen tarkastellut pyrkimyksiä kohti väkivallattomuutta sekä muutokseen sitoutuneita ja siihen moninaisesti kietoutuvia käytänteitä. Työni yhteenveto-osassa työstän artikkeleissa esitettyjä osallistumista, refleksiivisyyttä, välittämistä ja väkivallattomuutta käsitteleviä tuloksia diffraktiivisesti. Työstämisen teoreettis-käsitteellisenä kumppanina toimivat Karen Baradin ja Donna Harawayn kosketusta ja vastuullisuutta käsittelevät keskustelut. Yhteenvedon tavoitteena on tarkastella feministisen (uus)materialistisen ajattelun mahdollisuuksia tuottaa uutta ymmärrystä kestävyydestä osana vastuullisia osallistuvia toimintatapoja muutoksen – ja erityisesti väkivallattomuuteen pyrkivän muutoksen – jokapäiväisissä käytänteissä. Kestävän muutoksen ja väkivallattomuuden mahdollisuudet tuottuvat osallistuvan suunnittelun, koulutuksen ja arjen käytänteissä moninaisin tavoin. Vastuullisuutta tarkastellessani esitän ajatuksen ”koskettavista kudelmista”, mikä kutsuu tunnistamaan, kuinka eettisen kestävyyden ja suhteisuuden mahdollisuudet ”kanssatuottuvat” arkisissa kohtaamisissa. Samalla se haastaa rakentamaan uudenlaista, tähän eettis-ontologiseen kietoutuneisuuteen sitoutunutta vastuullisuutta jokapäiväisissä suunnittelun, tutkimuksen, koulutuksen ja arjen pyrkimyksissä kohti kestävää muutosta ja väkivallattomuutta.