Abstract This research aims to provide additional knowledge and understanding to augment existing ideas and theories of responsible leadership, and to bring forward the voices and practical experiences of business leaders. It approaches responsible leadership from a constructionist perspective and highlights the importance of leadership processes. This approach considers responsible leadership in today’s fragmented business environment as increasingly formed through interaction between people. Thus, the practice of good responsible leadership is conceptualized foremost as the ability to work within and through relationships in which language plays a central role. This research is based on ten narrative interviews with senior leaders of different business backgrounds. The narrative approach is used because individuals interpret and make sense of their experiences using narratives, and narratives structure our ethical positions in the world. The focus is partly on the content of individual accounts but more on how the stories reflect the social world from which the stories arise. This information, in turn, allows us to interpret interaction in certain social leadership contexts based on leaders’ individual accounts. The results of this research suggest a fluid definition of responsibility. It is a continuously changing construction in which many participants in addition to the leaders themselves are involved. Therefore, the discussion on responsibility is polyphonic. Every leader negotiates the meaning of responsibility within the limits and possibilities of local settings. The results of this research highlight the importance of relationships among participants in responsible leadership instead of seeing responsibility as part of an individual leader’s personality or character. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda lisää tietoa ja ymmärrystä vastuullisen johtamisen käsityksiin ja teorioihin yritysjohtajien kertomuksien ja kokemuksien kautta. Tämä tutkimus lähestyy vastuullista johtamista konstruktionistisella otteella korostaen vuorovaikutussuhteiden merkitystä. Vastuullinen johtaminen nähdään muodostuvan tämän päivän pirstaleisessa liiketoimintaympäristössä enenevässä määrin ihmisten välisissä suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Siten hyvä vastuullinen johtaminen tarkoittaa käytännössä johtajan kykyä työskennellä ihmissuhteissa ja niiden kautta. Tässä työssä kielellä on keskeinen merkitys. Tämä tutkimus perustuu kymmenen yritysjohtajan kertomuksiin. Kertojat ovat senioritason johtajia ja heillä kaikilla on erilainen liiketoimintatausta. Kerronnallista lähestymistapaa käytetään, koska yksilöt tulkitsevat ja luovat ymmärrystä kertomusten kautta. Kertomukset jäsentävät myös meidän eettistä asemaamme maailmassa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan osittain kertomusten sisältöä, mutta enemmän sitä, mitä kertomukset kuvastavat henkilöiden sosiaalisesta maailmasta. Tämä lähestymistapa auttaa meitä tulkitsemaan vuorovaikutusta johtamisen sosiaalisessa kontekstissa yksittäisten johtajien kertomuksista. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vastuullinen johtaminen voidaan määritellä vaihtelevasti. Se on jatkuvasti muuttuva määritelmä, jossa johtajien lisäksi moni muu osapuoli osallistuu keskusteluun. Näin ollen keskustelu vastuullisuudesta on moniääninen. Jokainen johtaja neuvottelee vastuullisuuden merkityksen paikallisten olosuhteiden antamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden sisällä. Vastuulliseen johtamistyöhön osallistuvien jäsenten välinen vuorovaikutus korostuu vastakohtana sellaiselle vastuullisuuskertomukselle, jossa vastuullisuus nähdään yksittäisen johtajan ominaisuutena tai luonteenpiirteenä.

Abstract Sustainability is a catchword for contemporary concerns of environmental and societal vulnerability. Scholars, policymakers, designers, and educators alike find themselves knotted increasingly within fabrics of sustainability, approached as an object of concern in education and technoscientific projects. In relation, scholars drawing from posthuman and new materialist thinking have begun to re-imagine sustainability. Considering human subjectivity as part of the world in its ongoing, reiterative becoming has introduced new possibilities to rethink responsibility in and for sustainable change. This research is rooted in my engaged practices of participatory design and education on violence, violence prevention, and non-violence, which form the empirical research terrain of this study. This dissertation includes four articles that inquire into the practices in question by exploring possibilities for nurturing non-violence—and by scrutinising responsible participatory practices in design. This synopsis re-engages with the results presented in the articles mentioned and participates in calls to rethink sustainability. In order to reconsider sustainability in and for practices of sustainable change, I develop theoretical thinking based on response-ability and touch, as discussed by Karen Barad and Donna Haraway. Through a diffractive, affirmative engagement with sustainability in the engaged practices of change-making, I aim to unfold the affordances of feminist (new) materialist renegotiations of ethics and responsibility, in order to inform responsible participatory practices of change-making and, in particular, change towards non-violence. This research offers insight into the intricate ways sustainability reconfigures in and through practices of change-making in participatory design, education, and everyday engagements for non-violence. I begin by proposing a thinking and practice of response-able engagement. Then, through the idea of touchable matters, I foreground how the co-constituted conditions of ethically sustainable response become reconfigured in the designerly, the researcherly, the pedagogical, and other everyday practices, challenging for a shift to a new mode of entangled response-ability for sustainable change and towards non-violence. / Tiivistelmä Kestävyys on aikaamme läpileikkaava, sosiaalisiin ja ekologisiin epäkohtiin tarttuva haaste, joka yhdistää tutkijoita ja muita toimijoita moninaisina jaetun huolen ja interventioiden kohteina myös koulutuksellisissa ja teknotieteellisissä projekteissa. Posthumanistinen ja uusmaterialistinen ajattelu on haastanut ymmärryksiä kestävyydestä asettamalla inhimillisen toimijuuden erottamattomaksi osaksi maailman jatkuvia tulemisen ja tuottumisen prosesseja. Painopiste kestävyyden, muutoksen ja niihin liittyvien vastuullisuuksien tarkastelussa on siirtynyt arkisten käytänteiden moniulotteisiin kietoutuneisuuksiin. Väitöstutkimukseni sisältää neljä artikkelia, jotka perustuvat kahteen empiiriseen kokonaisuuteen. Työni aineisto on tuotettu tutkimalla työpaikkakiusaamiseen liittyvän osallistuvan suunnittelun vastuullisia käytänteitä sekä väkivaltaa, väkivallan ehkäisemistä ja väkivallattomuutta käsittelevää akateemista koulutusta. Väitöskirjaan sisältyvissä artikkeleissa olen tarkastellut pyrkimyksiä kohti väkivallattomuutta sekä muutokseen sitoutuneita ja siihen moninaisesti kietoutuvia käytänteitä. Työni yhteenveto-osassa työstän artikkeleissa esitettyjä osallistumista, refleksiivisyyttä, välittämistä ja väkivallattomuutta käsitteleviä tuloksia diffraktiivisesti. Työstämisen teoreettis-käsitteellisenä kumppanina toimivat Karen Baradin ja Donna Harawayn kosketusta ja vastuullisuutta käsittelevät keskustelut. Yhteenvedon tavoitteena on tarkastella feministisen (uus)materialistisen ajattelun mahdollisuuksia tuottaa uutta ymmärrystä kestävyydestä osana vastuullisia osallistuvia toimintatapoja muutoksen – ja erityisesti väkivallattomuuteen pyrkivän muutoksen – jokapäiväisissä käytänteissä. Kestävän muutoksen ja väkivallattomuuden mahdollisuudet tuottuvat osallistuvan suunnittelun, koulutuksen ja arjen käytänteissä moninaisin tavoin. Vastuullisuutta tarkastellessani esitän ajatuksen ”koskettavista kudelmista”, mikä kutsuu tunnistamaan, kuinka eettisen kestävyyden ja suhteisuuden mahdollisuudet ”kanssatuottuvat” arkisissa kohtaamisissa. Samalla se haastaa rakentamaan uudenlaista, tähän eettis-ontologiseen kietoutuneisuuteen sitoutunutta vastuullisuutta jokapäiväisissä suunnittelun, tutkimuksen, koulutuksen ja arjen pyrkimyksissä kohti kestävää muutosta ja väkivallattomuutta.