Abstract This research aims to provide additional knowledge and understanding to augment existing ideas and theories of responsible leadership, and to bring forward the voices and practical experiences of business leaders. It approaches responsible leadership from a constructionist perspective and highlights the importance of leadership processes. This approach considers responsible leadership in today’s fragmented business environment as increasingly formed through interaction between people. Thus, the practice of good responsible leadership is conceptualized foremost as the ability to work within and through relationships in which language plays a central role. This research is based on ten narrative interviews with senior leaders of different business backgrounds. The narrative approach is used because individuals interpret and make sense of their experiences using narratives, and narratives structure our ethical positions in the world. The focus is partly on the content of individual accounts but more on how the stories reflect the social world from which the stories arise. This information, in turn, allows us to interpret interaction in certain social leadership contexts based on leaders’ individual accounts. The results of this research suggest a fluid definition of responsibility. It is a continuously changing construction in which many participants in addition to the leaders themselves are involved. Therefore, the discussion on responsibility is polyphonic. Every leader negotiates the meaning of responsibility within the limits and possibilities of local settings. The results of this research highlight the importance of relationships among participants in responsible leadership instead of seeing responsibility as part of an individual leader’s personality or character. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda lisää tietoa ja ymmärrystä vastuullisen johtamisen käsityksiin ja teorioihin yritysjohtajien kertomuksien ja kokemuksien kautta. Tämä tutkimus lähestyy vastuullista johtamista konstruktionistisella otteella korostaen vuorovaikutussuhteiden merkitystä. Vastuullinen johtaminen nähdään muodostuvan tämän päivän pirstaleisessa liiketoimintaympäristössä enenevässä määrin ihmisten välisissä suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Siten hyvä vastuullinen johtaminen tarkoittaa käytännössä johtajan kykyä työskennellä ihmissuhteissa ja niiden kautta. Tässä työssä kielellä on keskeinen merkitys. Tämä tutkimus perustuu kymmenen yritysjohtajan kertomuksiin. Kertojat ovat senioritason johtajia ja heillä kaikilla on erilainen liiketoimintatausta. Kerronnallista lähestymistapaa käytetään, koska yksilöt tulkitsevat ja luovat ymmärrystä kertomusten kautta. Kertomukset jäsentävät myös meidän eettistä asemaamme maailmassa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan osittain kertomusten sisältöä, mutta enemmän sitä, mitä kertomukset kuvastavat henkilöiden sosiaalisesta maailmasta. Tämä lähestymistapa auttaa meitä tulkitsemaan vuorovaikutusta johtamisen sosiaalisessa kontekstissa yksittäisten johtajien kertomuksista. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vastuullinen johtaminen voidaan määritellä vaihtelevasti. Se on jatkuvasti muuttuva määritelmä, jossa johtajien lisäksi moni muu osapuoli osallistuu keskusteluun. Näin ollen keskustelu vastuullisuudesta on moniääninen. Jokainen johtaja neuvottelee vastuullisuuden merkityksen paikallisten olosuhteiden antamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden sisällä. Vastuulliseen johtamistyöhön osallistuvien jäsenten välinen vuorovaikutus korostuu vastakohtana sellaiselle vastuullisuuskertomukselle, jossa vastuullisuus nähdään yksittäisen johtajan ominaisuutena tai luonteenpiirteenä.

Abstract The purpose of the study was to examine the relationship between nursing leadership and burnout among nurses in health care as well as the incidence of multidimensional leadership and burnout in Finnish nursing. A further purpose was to test a factor structure of Multifactor Leadership Questionnaire (MLQ) and Maslach Burnout Inventory (MBI) in Finnish health care. The empirical data were gathered by postal questionnaires from nursing staff working in university, central and district hospitals, health centers as well as psychiatric and private hospitals (n = 900, response rate 73%). In addition, a follow-up study was performed at a one-year interval (n = 100, response rate 79%). After deleting unusable questionnaires, the sample consisted of 627, and the follow-up study of 78 nurses and nurse leaders. The data were analyzed with descriptive and multivariate statistical methods. Nurse leaders proved to be transformational leaders who rewarded their subordinates, but traditional active and passive management-by-exception and laissez-faire leadership also appeared in their leadership behavior. Half of the nursing staff were moderately burned out and about one tenth were highly burned out. Nearly one fifth suffered from high emotional exhaustion. Nursing leadership has both positive and negative effects on burnout among nursing staff. Rewarding transformational leadership and active management-by-exception functioned as protecting factors, and passive laissez-faire leadership as an exposing factor. However, the results suggest that the relation between leadership and burnout is complex, affected by situational factors of leadership and the ambiguous nature of burnout. The six- and three-factor structure of the MLQ as well as the three-factor structure of the MBI were empirically supported. According to psychometric properties both instruments are well applicable to Finnish health care research. The results can be used in academic leadership education and leadership training in health care organizations, as well as to improve the quality of work life and to promote work well-being. The results can also be utilized in studies applying MLQ and MBI as well as when exploring factor structure of measures and in validation studies of instruments. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitotyön johtajuuden ja hoitohenkilöstön työuupumuksen yhteyttä terveydenhuollossa sekä moniulotteisen johtajuuden ja työuupumuksen esiintymistä suomalaisessa hoitotyössä. Lisäksi tarkoituksena oli testata suomalaisessa terveydenhuollossa moniulotteisen johtajuusmittarin ja kolmiulotteisen työuupumusmittarin rakennetta. Empiirinen tutkimusaineisto kerättiin postikyselyllä yliopisto-, keskus- ja aluesairaaloiden, terveyskeskusten sekä psykiatristen ja yksityisten sairaaloiden hoitohenkilöstöltä (n = 900, vastausprosentti 73). Lisäksi toteutettiin seurantakysely vuoden intervallilla (n = 100, vastausprosentti 79). Aineistosta jouduttiin poistamaan vastauksia, ja poistojen jälkeen tutkimusjoukko muodostui 627:stä ja seurantakyselyssä 78 hoitajasta ja hoitotyön esimiehestä. Aineiston analyysissä käytettiin tilastollisina kuvailevina menetelminä ristiintaulukointia, kontingenssikerrointa, χ²-testiä, Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa, t-testiä, Mann-Whitney U-testiä, Wilcoxonin testiä, yksi- ja kaksisuuntaista varianssianalyysiä sekä Kruskal-Wallisin testiä. Monimuuttujamenetelminä olivat rakenneyhtälömallitus ja lineaarinen regressioanalyysi. Mittareiden luotettavuuden arvioinnissa käytettiin eksploratiivista ja konfirmatorista faktorianalyysiä, Cronbachin alpha -kerrointa, osiosummakorrelaatioita, osioiden välisiä korrelaatioita, Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa ja intraclass-korrelaatiokerrointa. Hoitotyön johtajat osoittautuivat työntekijöitä palkitseviksi muutosjohtajiksi, mutta johtamiskäyttäytymisessä esiintyi myös perinteistä työntekijöiden aktiivista ja passiivista valvomista sekä välttävää johtajuutta. Eroja ilmeni johtajan iän, työkokemuksen, työtehtävän ja perustyöhön osallistumisen mukaan. Puolella hoitohenkilöstöstä esiintyi keskimääräistä ja noin kymmenesosalla voimakasta työuupumusta. Voimakkaasta emotionaalisesta väsymyksestä kärsi lähes joka viides. Hoitotyön johtajuudella on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia hoitohenkilöstön työuupumuksen kannalta. Palkitseva muutosjohtajuus ja työntekijöiden aktiivinen valvominen toimivat työuupumukselta suojaavina tekijöinä ja passiivinen välttäminen työuupumukselle altistavana tekijänä. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että johtajuuden ja työuupumuksen yhteys on kompleksinen, ja tähän vaikuttavat johtajuuden tilannetekijät ja työuupumuksen moniselitteinen luonne. Hoitohenkilöstön ikä, työllisyystilanne, työaikamuoto ja työtehtävän luonne vaikuttivat johtajuuden ja työuupumuksen yhteyteen, joka oli suhteellisen pysyvä vuoden intervallilla mitattuna. Myös johtajuus ja työuupumus osoittautuivat stabiileiksi ilmiöiksi. Johtajuusmittarin kuuden ja kolmen faktorin rakenne sekä työuupumusmittarin kolmen faktorin rakenne saivat empiiristä tukea. Mittareita voidaan pitää psykometristen ominaisuuksiensa perusteella suomalaiseen terveydenhuoltotutkimukseen soveltuvina. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalan yliopistollisessa ja terveydenhuollon organisaatioiden sisäisessä johtamiskoulutuksessa, työelämän laadun parantamisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä, johtajuus- ja työuupumusmittaria soveltavissa tutkimuksissa sekä laajemmin mittareiden kehittämistyössä ja validointitutkimuksissa.