Abstract The current stage of early years information and communication technology (ICT) integration research has been criticized for not paying enough attention to the unique pedagogical features of early childhood education. Similarly, children’s views about educational use of ICT have been underrepresented in research. This dissertation study contributes to resolving these gaps in the literature by exploring children’s ideas and preservice teachers’ beliefs regarding the role of ICT in early childhood education. The study consists of two data sets that are reported in three empirical articles. The first study focused on children’s ideas and their contextual roots. The second study explored preservice teachers’ beliefs about children and ICT at home. The third study investigated preservice teachers’ perceptions of ICT integration through the frames of teaching, education, and care, referred to as the EDUCARE approach. In this compilation, the findings of the empirical studies are scrutinized through the analytical device of third space theory. The findings suggest that there is a dissonance between the meanings children and preservice teachers give to ICT use. Children conceptualized ICT use as a leisure activity whereas preservice teachers approached ICT mainly through learning. The findings also imply that although EDUCARE has been described as a holistic framework in the context of ICT integration, the framework acts as a disintegrating vehicle: When ICT integration was approached from the perspective of teaching, the views were mainly positive. When the perspective was changed to care, the views were profoundly negative. Care-related concerns were associated with preservice teachers’ beliefs about children’s use of ICT at home being extensive and unregulated. Another exaggerated belief was considering children born-competent ICT users. The results of this study have several implications for early childhood education, as well as preservice teacher education. To make ICT pedagogy truly meaningful for children, ICT should be approached as a cultural form, and space should be given for children’s views, values, and experiences. Additionally, educational technology courses need to pay more attention to aspects of care, as well as to preservice teachers’ often unrealistic beliefs about children and technology. / Tiivistelmä Varhaiskasvatuksen kontekstissa tehty teknologiaintegraatiotutkimus ei ole huomioinut riittävästi varhaiskasvatuksen pedagogisia erityispiirteitä. Myös lasten näkemykset ovat jääneet vähälle huomiolle. Tutkimukseni vastaa tähän tarpeeseen selvittämällä lasten ideoita ja lastentarhanopettajaopiskelijoiden uskomuksia tieto- ja viestintäteknologian roolista varhaiskasvatuksessa. Tutkimusta varten kerättiin kaksi aineistoa ja tulokset on raportoitu kolmessa artikkelissa. Ensimmäinen osatutkimus keskittyi lasten ideoihin ja niiden mediakulttuurisiin juuriin. Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin opettajaopiskelijoiden uskomuksia siitä, miten lapset käyttävät tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Kolmannen osatutkimuksen kohteena oli opetuksen, kasvatuksen ja hoidon kehysten (EDUCARE-malli) roolit ja merkitykset opettajaopiskelijoiden teknologiaintegraatiokäsityksissä. Yhteenveto-osiossa tuloksia tarkastellaan kolmannen tilan teorian kautta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten ja opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintäteknologialle antavat merkitykset eroavat toisistaan. Lapset suhtautuvat tieto- ja viestintäteknologian käyttöön viihteenä, mutta opettajaopiskelijat käsitteellistävät sen oppimisen ja opettamisen välineenä. Tulokset osoittavat myös, että vaikka EDUCARE-malli kuvataan eheyttävänä viitekehyksenä, teknologiaintegraation tapauksessa sillä on myös hajottava ulottuvuus. Kun teknologiaintegraatiota tarkasteltiin opetuskehyksen kautta, näkemykset olivat myönteisiä. Kun näkökulma vaihtui hoitopainotteiseksi, näkemykset muuttuivat huomattavan kielteisiksi. Hoitokehyksen kautta tuotetut huolet kumpusivat uskomuksista, että lapset käyttävät liikaa tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Toinen yleinen uskomus oli, että lapset ovat syntyjään taitavia tieto- ja viestintäteknologian käyttäjiä. Tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että opettajankoulutuksen kannalta. Jotta tieto-ja viestintäteknologiaa hyödyntävä pedagoginen toiminta on lapsille merkityksellistä, tulee tieto- ja viestintäteknologiaa käsitellä (media)kulttuurisena ilmiönä ja toiminnassa tulee olla tilaa lasten näkemyksille ja kokemuksille. Opettajankoulutuksessa tulee kiinnittää huomiota hoitokehyksen huomioimiseen sekä opettajaopiskelijoiden usein epärealistisiin uskomuksiin lapsista ja teknologiasta.

Abstract The purpose of the study was to describe family day care as part of the Finnish day care system, to analyze the views of family day care staff and parents concerning family day care and its quality and, based on these findings, to outline a theoretical model of the key determinants of the quality of family day care. The empirical data were collected through a survey with a focus on open-ended questions concerning family day care and its quality. The survey was carried out in different parts of Finland, and both large and small municipalities from different geographical parts of Finland were included. The response percentage was 93 % for family day care providers and 95 % for family day care supervisors. The parental inquiry was carried out as a case study, and 33 families responded. Methods of both inductive and deductive content analysis were applied. The parents of children in family day care and the family care supervisors listed the following factors as key challenges for the quality of family day care: development of the education and professionality of family day care providers, diversification of the functional contents of family day care and promotion of planning and goal orientation. These requirements are partly contradictory to the quality criteria presented by the day care providers themselves. The family day care providers considered conscious and goal-oriented education and instruction secondary, but underlined the importance of warm togetherness, a home-like environment and individual care. According to the family day care providers, the most important aspect of quality improvement is the need to improve family day care providers' salary and working time regulations and to enhance co-operation and internal welfare within the working community. For theoretically modelling the quality of family day care, four key approaches to quality were applied in the study: 1) family day care provider's personality and professionality, 2) functioning and functional environment of family day care, 3) goals of family day care and 4) impacts of family day care. Apart from the different approaches to quality, the findings also highlighted some matters crucial to the quality of family day care, some of which emerged from the empirical material and some others from a review of the research literature. In the theoretical model of the quality of family day care based on a synthesis of the findings, these factors were divided into five larger categories of factors: 1) societal factors, 2) factors related to the organization of family day care 3) factors related to the educational process, 4) factors related to the family care provider and 5) factors related to the impact of family day care. The model will provide municipalities a scientific basis for evaluating and developing the quality of family day care in co-operation with the staff, children and parents. / Tiivistelmä Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata perhepäivähoitoa osana suomalaista päivähoitojärjestelmää, tarkastella perhepäivähoitohenkilöstön ja vanhempien käsityksiä perhepäivähoidosta ja sen laadusta sekä edellisiin pohjautuen rakentaa teoreettinen jäsennys perhepäivähoidon keskeisistä laatutekijöistä. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty kyselytutkimuksena, jossa painopiste oli perhepäivähoitoa ja sen laatua kartoittavissa avoimissa kysymyksissä. Kysely suunnattiin siten, että mukaan saatiin sekä pieniä että suuria kuntia maantieteellisesti eri puolilta Suomea. Vastausprosentiksi muodostui perhepäivähoitajien osalta 93 % ja ohjaajien osalta 95 %. Vanhemmille suunnattu kysely toteutettiin case-luonteisena kyselytutkimuksena, johon vastasi 33 perhettä. Tutkimusaineiston analyysissa on hyödynnetty sekä induktiivista että deduktiivista sisällön analyysia. Tutkimus osoitti, että perhepäivähoitolasten vanhemmat ja perhepäivähoidon ohjaajat pitävät laadun kannalta keskeisenä haasteena hoitajien koulutuksen ja ammatillisuuden kehittämistä, perhepäivähoidon toimintasisältöjen monipuolistamista sekä toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden lisäämistä. Tämä vaade on osittain ristiriidassa perhepäivähoitajien omien laatukäsitysten kanssa. Perhepäivähoitajat pitävät tietoista ja tavoitteellista kasvattamista ja opettamista toisarvoisena ja korostavat lämminhenkisen yhdessäolon, kodinomaisuuden ja yksilöllisen hoivan merkitystä. Perhepäivähoitajien mukaan laadun kehittämisessä on tärkeintä perhepäivähoitajien palkkaus- ja työaikasäädösten kohentaminen sekä työyhteisön sisäisen yhteistyön ja hyvinvoinnin kehittäminen. Perhepäivähoidon laadun teoreettisen jäsentämisen perustaksi löytyi tutkimuksessa neljä keskeistä laadun tarkastelukulmaa: 1) perhepäivähoitajan persoonallisuus ja ammattitaito, 2) perhepäivähoidon toiminta ja toimintaympäristö, 3) perhepäivähoidon tavoitteet ja 4) perhepäivähoidon vaikutukset. Laadun eri tarkastelukulmien lisäksi tutkimuksesta löytyi tiettyjä perhepäivähoidon laadun kannalta keskeisiä tekijöitä, joista osa nousi esiin sekä tutkimukseni empiirisestä aineistosta että perhepäivähoidon laatuun liittyvästä tutkimuskirjallisuuskoonnista. Tutkimustulosten synteesinä luodussa perhepäivähoidon laadun teoreettisessa mallissa nämä tekijät on jaoteltu viiteen laajempaan tekijäluokkaan: 1) yhteiskunnalliset tekijät , 2) perhepäivähoidon organisointiin liittyvät tekijät, 3) kasvatusprosessiin liittyvät tekijät , 4) perhepäivähoitajaan kytkeytyvät tekijät sekä 5) perhepäivähoidon vaikutuksiin liittyvät tekijät. Malli antaa kunnille tieteellisesti perustellun pohjan arvioida ja kehittää perhepäivähoidon laatua yhteistyössä henkilöstön, lasten ja vanhempien kanssa.

Abstract This study brings together the politics of belonging, relational narrative inquiry and values and values education in the context of Finnish early childhood education. The study draws on the politics of belonging within which belonging and exclusion are understood as relational rather than individual phenomena. The significant relations for belonging and exclusion do not just emerge between humans, but they are also material, cultural and political. The study asks how the politics of belonging are shaped in young children’s diverse relations in a Finnish preschool context. The onto-epistemological premise of the study relies on the relational narrative inquiry. The study was implemented in six Finnish preschools, where the children’s ages ranged from 1 to 5 years. The research material consisted of written small stories, videos, participatory observations, field notes and discussions with the educators. The analysis was based on holistic reading and re-reading and supported by the idea of small stories and theory of gaps. The findings highlight three interrelated entrances to understanding the politics of belonging in the preschool context. First, the study emphasises the politics of belonging as constantly shaped and lived in daily encounters. The findings illustrated the co-existence of belonging and exclusion. Usually it was one child who was excluded by other children in the fleeting moments of daily life, and often when the educators were not present. Second, the study reveals the meaning of the pedagogical practices in the politics of belonging. Pedagogical practices were tightly surrounded with the materiality, institutional routines and cultural aspects, such as spaces, artefacts, routines, rules, curriculum and legislation. The third entrance provides insights into the value-bound nature of the politics of belonging. Belonging emerged as closely related to democratic, caring and disciplinary values. The findings raised a tension between individually and collectively oriented values. The study argues for understanding the politics of belonging shaped in a landscape of diverse relations and value fields, where the children were active agents in their belonging and exclusion. / Tiivistelmä Väitöskirja yhdistää yhteenkuuluvuuden politiikan, suhteisen kerronnallisen tutkimuksen sekä arvot ja arvokasvatuksen suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Yhteenkuuluvuuden politiikka käsitteenä haastaa tutkimaan yhteenkuuluvuutta ja poissuljetuksi tulemista suhteissa muotoutuvana ilmiönä ennemmin kuin yksilön näkökulmasta. Suhteisuus nostaa esille ihmisten välisten suhteiden lisäksi myös materiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet merkityksellisinä yhteenkuuluvuudelle. Tutkimus kysyy: Kuinka yhteenkuuluvuuden politiikka muotoutuu pienten lasten moninaisissa suhteissa suomalaisessa päiväkotikontekstissa? Tutkimuksen onto-epistemologinen lähtökohta on suhteisessa kerronnallisessa tutkimusotteessa. Tutkimus toteutettiin kuudessa päiväkodissa, joissa lapset olivat 1–5-vuotiaita. Tutkimusaineisto koostui kirjoitetuista pienistä kertomuksista, videoista, osallistuvista havainnoinneista, muistiinpanoista ja keskusteluista varhaiskasvattajien kanssa. Tutkimusaineiston analyysi pohjautui kokonaisvaltaiseen luentaan ja uudelleen luentaan, soveltaen kerronnallisia käsitteitä ”pienet kertomukset” ja ”välien teoria”. Tulokset tuovat esille kolme toisiinsa kietoutunutta näkökulmaa. Ensiksi tutkimus korostaa yhteenkuuluvuuden politiikkaa jatkuvasti muuttuvana ja arjen kohtaamisissa muotoutuvana ilmiönä. Tulokset havainnollistavat yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen samanaikaista olemassaoloa. Yleensä yksi lapsi poissuljettiin leikin ulkopuolelle arjen ohikiitävissä hetkissä, joissa työntekijöitä ei ollut läsnä. Toiseksi tutkimus nostaa esille pedagogisten käytänteiden merkityksen. Pedagogiset käytänteet suhteissa materiaan, institutionaalisiin rutiineihin ja kulttuurisiin näkökulmiin tuottivat yhteenkuulumista ja poissuljetuksi tulemista. Tulokset avaavat tilojen, tavaroiden, rutiinien, sääntöjen, varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden sekä lainsäädännön merkityksiä. Kolmas näkökulma avaa arvojen ja arvokasvatuksen kietoutuneisuuden. Yhteenkuuluvuuden politiikka liittyy läheisesti demokraattisiin, hoivan ja välittämisen sekä kurin ja järjestyksen arvoalueisiin. Tutkimus paljastaa jännitteitä suhteessa yksilöllisiin ja yhteisöllisiin arvoihin. Tutkimus haastaa tarkastelemaan yhteenkuuluvuuden politiikkaa moninaisten suhteiden ja arvojen maisemassa, jossa lapset ovat aktiivisia toimijoita yhteenkuulumisessaan ja poissuljetuksi tulemisessaan.