Abstract The current stage of early years information and communication technology (ICT) integration research has been criticized for not paying enough attention to the unique pedagogical features of early childhood education. Similarly, children’s views about educational use of ICT have been underrepresented in research. This dissertation study contributes to resolving these gaps in the literature by exploring children’s ideas and preservice teachers’ beliefs regarding the role of ICT in early childhood education. The study consists of two data sets that are reported in three empirical articles. The first study focused on children’s ideas and their contextual roots. The second study explored preservice teachers’ beliefs about children and ICT at home. The third study investigated preservice teachers’ perceptions of ICT integration through the frames of teaching, education, and care, referred to as the EDUCARE approach. In this compilation, the findings of the empirical studies are scrutinized through the analytical device of third space theory. The findings suggest that there is a dissonance between the meanings children and preservice teachers give to ICT use. Children conceptualized ICT use as a leisure activity whereas preservice teachers approached ICT mainly through learning. The findings also imply that although EDUCARE has been described as a holistic framework in the context of ICT integration, the framework acts as a disintegrating vehicle: When ICT integration was approached from the perspective of teaching, the views were mainly positive. When the perspective was changed to care, the views were profoundly negative. Care-related concerns were associated with preservice teachers’ beliefs about children’s use of ICT at home being extensive and unregulated. Another exaggerated belief was considering children born-competent ICT users. The results of this study have several implications for early childhood education, as well as preservice teacher education. To make ICT pedagogy truly meaningful for children, ICT should be approached as a cultural form, and space should be given for children’s views, values, and experiences. Additionally, educational technology courses need to pay more attention to aspects of care, as well as to preservice teachers’ often unrealistic beliefs about children and technology. / Tiivistelmä Varhaiskasvatuksen kontekstissa tehty teknologiaintegraatiotutkimus ei ole huomioinut riittävästi varhaiskasvatuksen pedagogisia erityispiirteitä. Myös lasten näkemykset ovat jääneet vähälle huomiolle. Tutkimukseni vastaa tähän tarpeeseen selvittämällä lasten ideoita ja lastentarhanopettajaopiskelijoiden uskomuksia tieto- ja viestintäteknologian roolista varhaiskasvatuksessa. Tutkimusta varten kerättiin kaksi aineistoa ja tulokset on raportoitu kolmessa artikkelissa. Ensimmäinen osatutkimus keskittyi lasten ideoihin ja niiden mediakulttuurisiin juuriin. Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin opettajaopiskelijoiden uskomuksia siitä, miten lapset käyttävät tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Kolmannen osatutkimuksen kohteena oli opetuksen, kasvatuksen ja hoidon kehysten (EDUCARE-malli) roolit ja merkitykset opettajaopiskelijoiden teknologiaintegraatiokäsityksissä. Yhteenveto-osiossa tuloksia tarkastellaan kolmannen tilan teorian kautta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten ja opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintäteknologialle antavat merkitykset eroavat toisistaan. Lapset suhtautuvat tieto- ja viestintäteknologian käyttöön viihteenä, mutta opettajaopiskelijat käsitteellistävät sen oppimisen ja opettamisen välineenä. Tulokset osoittavat myös, että vaikka EDUCARE-malli kuvataan eheyttävänä viitekehyksenä, teknologiaintegraation tapauksessa sillä on myös hajottava ulottuvuus. Kun teknologiaintegraatiota tarkasteltiin opetuskehyksen kautta, näkemykset olivat myönteisiä. Kun näkökulma vaihtui hoitopainotteiseksi, näkemykset muuttuivat huomattavan kielteisiksi. Hoitokehyksen kautta tuotetut huolet kumpusivat uskomuksista, että lapset käyttävät liikaa tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Toinen yleinen uskomus oli, että lapset ovat syntyjään taitavia tieto- ja viestintäteknologian käyttäjiä. Tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että opettajankoulutuksen kannalta. Jotta tieto-ja viestintäteknologiaa hyödyntävä pedagoginen toiminta on lapsille merkityksellistä, tulee tieto- ja viestintäteknologiaa käsitellä (media)kulttuurisena ilmiönä ja toiminnassa tulee olla tilaa lasten näkemyksille ja kokemuksille. Opettajankoulutuksessa tulee kiinnittää huomiota hoitokehyksen huomioimiseen sekä opettajaopiskelijoiden usein epärealistisiin uskomuksiin lapsista ja teknologiasta.

Abstract The main task for most development-intensive organisations is to create, develop and commercialise new products and services. The technology push (TP) concept is considered an important competitive advantage for companies trying to create breakthrough products. Because development processes are risky and failure rates are high, especially in the case of technology pushed projects, defined success factors are valuable knowledge for the management of development-intensive firms. The prime objective of this study is to present a compact set of TP project success factors in an information and communication technology (ICT) context. Because the literature on new product development and innovation has presented many success factors for developed products, but has done so in a way that presents the factors as having a nebulous nature, the specification of TP success factors is also presented. The success factors are also empirically validated. The goal of the validation was to determine the relevance of the success factors introduced, and potentially define new ones. The validation was performed through an empirical study with semi-structured company interviews. As a result of this study we concluded that one success factor defined through the literature review should be removed due to a lack of relevance, that the other twelve success factors were validated, and three new success factors were identified during the empirical study. Eventually fifteen TP success factors are defined and presented. The practical relevance of this study is to help firm management to recognise the real actions needed to reduce product development risks. The theoretical relevance is in helping scholars to focus on key issues when studying the key factors of breakthrough development cases. / Tiivistelmä Tuotekehitystä harjoittavien yritysten päätehtävänä on luoda, kehittää ja kaupallistaa uusia tuotteita ja palveluita. Yritysten pyrkiessä luomaan läpimurtotuotteita, ”Technology push” -konseptia pidetään niille tärkeänä kilpailuetuna. Koska tuotekehitysprosessit ovat riskialttiita ja epäonnistumisen mahdollisuudet suuret erityisesti teknologiatyöntöisillä projekteilla, tarkasti määritellyt menestystekijät ovat arvokasta tietoa yritysten johdolle. Tämän työn päätarkoituksena on esitellä yhtenäinen ja tiivis joukko teknologiatyöntöisten projektien menestystekijöitä ICT toimialalla. Uusien tuotteiden kehittämistä ja innovaatioita käsittelevä lähdekirjallisuus esittelee lukuisia menestystekijöitä. Ne on kuitenkin esitelty vaikeasti selitettävällä tai monimerkityksellisellä tavalla, joten olemme esittäneet myös niiden tarkat määrittelyt. Menestystekijät ovat validoitu myös empiirisesti. Validoinnin tarkoituksena oli löytää esiteltyjen menestystekijöiden relevanssi ja löytää mahdollisesti uusia menestystekijöitä. Validointi toteutettiin puolistrukturoiduilla yrityshaastatteluilla. Työn tuloksena esitetään kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen validoinnin avulla määritellyt 15 teknologiatyöntöisten projektien menestystekijää. Tutkimuksen käytännöllinen merkitys on auttaa yritysjohtoa tunnistamaan tärkeät toiminnot tuotekehitysriskien madaltamiseksi. Tutkimuksen teoreettinen merkitys on auttaa tutkijoita keskittymään avainasioihin ja tunnistamaan menestystekijät läpimurtotuotetutkimuksessa.