Abstract The current stage of early years information and communication technology (ICT) integration research has been criticized for not paying enough attention to the unique pedagogical features of early childhood education. Similarly, children’s views about educational use of ICT have been underrepresented in research. This dissertation study contributes to resolving these gaps in the literature by exploring children’s ideas and preservice teachers’ beliefs regarding the role of ICT in early childhood education. The study consists of two data sets that are reported in three empirical articles. The first study focused on children’s ideas and their contextual roots. The second study explored preservice teachers’ beliefs about children and ICT at home. The third study investigated preservice teachers’ perceptions of ICT integration through the frames of teaching, education, and care, referred to as the EDUCARE approach. In this compilation, the findings of the empirical studies are scrutinized through the analytical device of third space theory. The findings suggest that there is a dissonance between the meanings children and preservice teachers give to ICT use. Children conceptualized ICT use as a leisure activity whereas preservice teachers approached ICT mainly through learning. The findings also imply that although EDUCARE has been described as a holistic framework in the context of ICT integration, the framework acts as a disintegrating vehicle: When ICT integration was approached from the perspective of teaching, the views were mainly positive. When the perspective was changed to care, the views were profoundly negative. Care-related concerns were associated with preservice teachers’ beliefs about children’s use of ICT at home being extensive and unregulated. Another exaggerated belief was considering children born-competent ICT users. The results of this study have several implications for early childhood education, as well as preservice teacher education. To make ICT pedagogy truly meaningful for children, ICT should be approached as a cultural form, and space should be given for children’s views, values, and experiences. Additionally, educational technology courses need to pay more attention to aspects of care, as well as to preservice teachers’ often unrealistic beliefs about children and technology. / Tiivistelmä Varhaiskasvatuksen kontekstissa tehty teknologiaintegraatiotutkimus ei ole huomioinut riittävästi varhaiskasvatuksen pedagogisia erityispiirteitä. Myös lasten näkemykset ovat jääneet vähälle huomiolle. Tutkimukseni vastaa tähän tarpeeseen selvittämällä lasten ideoita ja lastentarhanopettajaopiskelijoiden uskomuksia tieto- ja viestintäteknologian roolista varhaiskasvatuksessa. Tutkimusta varten kerättiin kaksi aineistoa ja tulokset on raportoitu kolmessa artikkelissa. Ensimmäinen osatutkimus keskittyi lasten ideoihin ja niiden mediakulttuurisiin juuriin. Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin opettajaopiskelijoiden uskomuksia siitä, miten lapset käyttävät tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Kolmannen osatutkimuksen kohteena oli opetuksen, kasvatuksen ja hoidon kehysten (EDUCARE-malli) roolit ja merkitykset opettajaopiskelijoiden teknologiaintegraatiokäsityksissä. Yhteenveto-osiossa tuloksia tarkastellaan kolmannen tilan teorian kautta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten ja opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintäteknologialle antavat merkitykset eroavat toisistaan. Lapset suhtautuvat tieto- ja viestintäteknologian käyttöön viihteenä, mutta opettajaopiskelijat käsitteellistävät sen oppimisen ja opettamisen välineenä. Tulokset osoittavat myös, että vaikka EDUCARE-malli kuvataan eheyttävänä viitekehyksenä, teknologiaintegraation tapauksessa sillä on myös hajottava ulottuvuus. Kun teknologiaintegraatiota tarkasteltiin opetuskehyksen kautta, näkemykset olivat myönteisiä. Kun näkökulma vaihtui hoitopainotteiseksi, näkemykset muuttuivat huomattavan kielteisiksi. Hoitokehyksen kautta tuotetut huolet kumpusivat uskomuksista, että lapset käyttävät liikaa tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Toinen yleinen uskomus oli, että lapset ovat syntyjään taitavia tieto- ja viestintäteknologian käyttäjiä. Tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että opettajankoulutuksen kannalta. Jotta tieto-ja viestintäteknologiaa hyödyntävä pedagoginen toiminta on lapsille merkityksellistä, tulee tieto- ja viestintäteknologiaa käsitellä (media)kulttuurisena ilmiönä ja toiminnassa tulee olla tilaa lasten näkemyksille ja kokemuksille. Opettajankoulutuksessa tulee kiinnittää huomiota hoitokehyksen huomioimiseen sekä opettajaopiskelijoiden usein epärealistisiin uskomuksiin lapsista ja teknologiasta.

Abstract In this thesis, I will focus on the changes in the professional identity of pre-service teachers in mathematics, physics and chemistry during their teacher training. The study material consists of 43 pre-service teachers’ learning journals in the academic year of 2005–2006. Bruner (1986) separates two modes of thinking: Narrative and paradigmatic. In this study, I focus on narrative thinking. According to Denzin (1989), a story includes a plot, a middle point and an ending, and the turning points in the story often have a special meaning. In applying narrative method, and by using purposeful sampling I selected six different pre-service teachers’ journals as study material. Applying Polkinghorne’s (1995) approach, the pre-service teachers’ case descriptions were emplotted. The narratives included the changes that had happened in various subdomains of teacher’s professional identity. After that I compared the six case descriptions systematically on the basis of the central themes including the pre-service teachers’ self-esteem related to teaching and mastering the subjects, reflection, emotions, and how to deal with them, and beliefs of students and teaching. A special attention was paid to the changes in them. One point of interest was to find out what kind of meaning the teacher trainers had on the changes in the pre-sevice teachers’ professional identity. According to the main findings, only one pre-service teacher’s professional identity has developed during the training periods in all central aspects. Self-esteem related to mastering the subjects remained good with almost all the pre-service teachers, but self-esteem related to teaching improved with three cases, and got worse with two cases. With some pre-service teachers, the focus on their reflection changed from themselves towards student’s activity. Coping with tenseness, failures in dealing with negative emotions and insecurity about one’s professional identity were in the main role in their stories. All pre-service teachers had teacher-centered lessons in mathematics, but some started to value student-centered orientation also. Physics and chemistry lessons were more student-centered including, for example, project and lab work. Beliefs about students became more positive. The significance of the teacher trainers in developing a pre-servive teacher’s professional identity was often quite minor. / Tiivistelmä Tutkin matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettajaopiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä heidän opetusharjoittelunsa aikana. Tutkimusaineistona olivat 43:n lukuvuonna 2005–2006 opetusharjoitteluihin osallistuneiden opettajaopiskelijan pitämät oppimispäiväkirjat. Bruner (1986) erottaa kaksi ajattelun muotoa: narratiivisen ja paradigmaattisen. Tässä tutkimuksessa fokusoidun narratiiviseen ajatteluun. Denzinin (1989) mukaan tarinassa on juoni, alku, keskikohta ja loppu, ja käännekohdat tarinassa saavat erityisen merkityksen. Narratiivista lähestymistapaa käyttäen valitsin tutkimusaineistoksi harkinnanvaraisesti kuuden erilaisen opettajaopiskelijan oppimispäiväkirjat. Polkinghornea (1995) soveltaen juonensin opettajaopiskelijoiden tapauskuvaukset niin, että ne sisälsivät opettajan ammatti-identiteetin eri osa-alueissa tapahtuneet muutokset. Sen jälkeen vertailin tapauskuvauksia systemaattisesti keskeisten teemojen osalta. Keskeisiä teemoja olivat opettamiseen ja opetettavan aineen osaamiseen liittyvä itsetunto, reflektointi, tunteet ja niiden käsittely sekä uskomukset oppilaista ja opettamisesta. Kiinnitin erityisesti huomiota muutoksiin. Tarkastelin myös opetusharjoittelun ohjaajien merkitystä opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin muutoksiin. Päätulokseni ovat seuraavat: Vain yhden opettajaopiskelijan ammatti-identiteetti kehittyi opetusharjoittelun aikana jokaisella opettajan ammatti-identiteetin keskeisellä osa-alueella. Opetettavan aineen osaamiseen liittyvä itsetunto säilyi lähes kaikilla opettajaopiskelijoilla hyvänä, mutta opettamiseen liittyvä itsetunto nousi kolmella ja laski kahdella opetusharjoittelun aikana. Opettajaopiskelijoiden reflektointi muuttui osalla itsestä oppilaan toimintaan kohdistuvaksi. Jännittämisestä selviytyminen, negatiivisten tunteiden käsittelyn epäonnistuminen ja epävarmuus opettajan ammatti-identiteetistä olivat pääosassa opettajaopiskelijoiden kertomuksissa. Opettajakeskeisyys painottui kaikilla opettajaopiskelijoilla matematiikan opetuksessa, osalla tapahtui muutosta oppilaskeskeiseen suuntaan. Fysiikan ja kemian oppitunneilla oppilaskeskeisyys näkyi oppilastöiden ohjaamisen kautta. Uskomukset yläasteen oppilaista muuttuivat positiivisemmiksi. Ohjaajan merkitys opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin kehityksessä tuli melko vähän esille.