Abstract The primary aim of the current study was to examine social anxiety symptoms in high-functioning children and adolescents, ages eight to 17 years old with autism (HFA) or Asperger syndrome (AS). The second aim was to study emotion recognition skills in children and adolescents with HFA/AS. In addition, two internationally used social anxiety questionnaires (The Social Phobia and Anxiety Inventory for Children and; The Social Anxiety Scale for Children -revised) were translated into Finnish, and psychometric analyses were performed in order assess the research and clinical utility of these measures as novel tools for the study of child social anxiety in Finland. Results suggest that adolescents, in particular, with HFA/AS experience a greater number of social anxiety symptoms and have increased rates of clinically relevant social anxiety disorder (SAD) than do their control counterparts. Parents reported higher levels of anxiety symptoms in their children with HFA/AS regardless of the child’s age; however, individuals with HFA/AS self-reported anxiety symptoms increased later in their development (i.e., adolescence). In addition, overall facial emotion recognition increased with age in the HFA/AS group. Despite this, the HFA/AS group did not reach the higher ability level attained by the typically developing adolescents regardless of age. Specifically, when the facial emotion expressed a combination of both surprise and fear, participants with HFA/AS labelled the facial expression as “fear” statistically significantly more often than did controls. Moreover, control participants interpreted faces which blended sadness and neutral emotions as neutral more often than HFA/AS participants. Results suggest that social anxiety is clinically important to assess in children and adolescents with HFA/AS. Clinical interventions which enhance emotion recognition skills and reduce social anxiety symptoms in individuals with HFA/AS may be warranted. / Tiivistelmä Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää sosiaalista ahdistuneisuutta 8–17-vuotiailla hyvätasoisilla lapsilla ja nuorilla, joilla on autismi (HFA) tai Aspergerin oireyhtymä (AS). Tutkimuksen toinen tarkoitus oli selvittää, miten HFA- ja AS-lapset ja nuoret kykenevät tunnistamaan tunteita kasvonilmeistä. Tutkimus arvioi myös kahden kansainvälisesti tunnetun, sosiaalista ahdistuneisuutta mittaavan kyselylomakkeen (The Social Phobia and Anxiety Inventory for Children ja The Social Anxiety Scale for Children -revised) toimivuutta suomalaisessa väestössä. Tavoitteena oli antaa uusia työvälineitä suomalaiselle lastenpsykiatrialle tutkimus- ja kliiniseen työhön. Tutkimustulokset osoittivat HFA- ja AS-nuorten kokevan muita nuoria useammin sosiaalista ahdistuneisuutta. Vanhemmat havaitsevat HFA- ja AS-lastensa sosiaalisen ahdistuneisuuden oireet lapsen iästä riippumatta, kun lapset itse kertoivat oireistaan vasta nuoruusiässä. Tutkimus osoitti myös, että HFA:ta tai AS:ää sairastavien kyky tunnistaa tunteita paranee iän myötä. Se ei kuitenkaan saavuta tavalliseen tapaan kehittyvien lasten taitotasoa nuoruusikään mennessä. HFA- ja AS-lapset ja nuoret tulkitsevat ikätovereitaan useammin kasvojen ilmeen peloksi silloin, kun kasvojenilme on sekoitus pelko-yllättyneisyyttä. Tavalliseen tapaan kehittyneet lapset ja nuoret tulkitsevat kasvojenilmeen useammin neutraaliksi kuin HFA tai AS diagnoosin saaneet, jos kasvojenilme on sekoitus surullinen-neutraalia. Tutkimustulosten perusteella tulee HFA:ta tai AS:ää sairastavia lapsia ja nuoria hoidettaessa ottaa huomioon sosiaalinen ahdistuneisuus. Heille tulisi nykyistä useammin tarjota tilaisuus myös kuntouttaa kykyä tunnistaa toisten ihmisten tunteita.

Abstract The research investigates how student agency is inscribed as challenging or as misbehaviour in schools. The purpose is to open up and enable alternative ways of interpreting student agency. The empirical part of the research is based on reflexive ethnography and narrative methodology. The data is comprised of narrative and thematic interviews conducted during a period of 3 years (2006–2009), and 4 months of ethnographic fieldwork conducted in the autumn of 2008. The context for analyzing the meanings inscribed in student agency is a northern Finnish village school. In the villagers’ narrations, the research villages were presented as centres of the people’s lives, dynamic even in their quietude, and life in the villages was presented as an active choice. These stories challenge the national representations that tend to derive from the discourse of social exclusion. These societal discourses ‘other’ the life in northern villages and direct children, through education, concretely, socio-culturally, and emotionally away from their villages towards southern cities. Based on the fieldwork and applying Mihail Bakhtin’s dialogism and interactionist approach to emotions, I find that the meanings inscribed in student agency are determined dialogically. The meanings and emotions with which student agency is inscribed in a particular situation is, thereby, not determined by the students but come from the broader social, cultural, and political contexts, and the histories of those involved in the dialogue. Thereby, for instance “bad behaviour” cannot be improved simply by targeting the student or by changing student behaviour. This derives from the fact that any action, for example smashing potatoes, can end up carrying historical, political, social, and cultural meanings, and thus, any action can become inscribed as contesting behaviour. I conclude that contesting behaviour of a student does not cause as much as it performs challenging emotions that derive from broader societal, sociocultural, and political contexts. Thereby the problem is not that challenging emotions take place in school but the illusion that they should not. If challenging emotions in school are imagined to indicate failure, it is assumed that they must be excluded rather than endured and managed. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessa, miten oppilaan toiminta saa merkityksen haastavana tai huonona käytöksenä koulussa. Tavoitteenani on avata ja mahdollistaa vaihtoehtoisten merkitysten näkeminen oppilaan toiminnalle. Tutkimuksen empiirinen osa nojautuu refleksiiviseen etnografiseen ja narratiiviseen metodologiaan, ja aineistona on käytetty haastatteluaineistoa 3 vuoden ajalta (2006–2009) sekä hieman yli neljän kuukauden mittaista kouluetnografiaa syksyllä 2008. Oppilaan toimijuuden tarkastelun kontekstina on pohjoinen pienkylän koulu. Kyläläisten omissa kertomuksissa kylät näyttäytyvät hiljetessäänkin dynaamisina elämän keskuksina, ja eläminen kylissä aktiivisena valintana. Nämä kertomukset haastavat valtakunnalliset representaatiot, jotka rakentuvat usein syrjäytymispuheelle. Syrjäytymispuhe toiseuttaa elämää pohjoisissa pienkylissä ja ohjaa koulutuksen kautta lapsia konkreettisesti, kulttuurisesti ja kokemuksellisesti pois kylästään, kohti etelää ja kaupunkeja. Mihail Bakhtinin dialogismia soveltaen ja kenttätyöhön pohjautuen totean, että oppilaan toiminnan saamat merkitykset ja siihen liittyvät tunteet määrittyvät dialogisesti. Toiminnan saamat merkitykset ja siihen liitetyt tunteet eivät siis ole oppilaan omassa hallinnassa vaan tulevat laajemmasta sosiaalisesta, poliittisesta, kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta kehyksestä sekä dialogin osapuolten erillisistä ja yhteisestä historiasta. Näin ollen, esimerkiksi ”huonoa käytöstä” ei voida parantaa yksinkertaisesti kohdistamalla toimenpiteitä oppilaaseen tai tämän käytökseen. Tämä johtuu siitä, että lähes mikä hyvänsä toiminta, tutkimuksessa muun muassa perunan soseuttaminen, voi päätyä kantamaan historiallisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä ja tulla siten merkityksi haastavaksi käytökseksi. Tutkimuksessa totean, että oppilaan haastava toiminta ei niinkään aiheuta vaan pikemminkin performoi haastavia tunteita, jotka juontuvat laajemmista yhteiskunnallisista, sosiokulttuurisista ja poliittisista konteksteista. Tällöin ongelma ei ole haastavien tunteiden esiintyminen koulussa vaan luulo, että niitä ei pitäisi esiintyä koulussa. Jos haastavat tunteet erehdytään koulussa kuvittelemaan jonkin tai jonkun epäonnistumiseksi, ne yritetään sulkea pois sen sijana että ne kestettäisiin ja käsiteltäisiin.

Abstract The present study focuses on the semantics of Finnish emotion words (e.g. joy, anger). My aim has been to investigate and describe what kinds of linguistic-semantic interpretations arise from an emotions vocabulary compiled using a questionnaire as a research instrument. Moreover, I was interested in finding out what kinds of emotions the Finns identify. The data used for the study consisted of the written responses of a hundred Finns of various ages to a questionnaire item, which asked them to name various emotions. Besides the two objectives above, male and female conceptual frameworks for emotions were compared in the study, as well as those of different age groups. Both a qualitative and a quantitative analysis of the data, which consists of 2020 responses, were carried out. The view of language adopted for this study draws from the basic notions of cognitive linguistics. I applied Anna Wierzbicka's ideas to the semantic grouping of emotion words. Moreover, the explanations given for the 51 most commonly used emotion words were based on Wierzbicka's idea of a natural semantic meta-language. I also used for the word descriptions the information provided by the Kielipankki newspaper corpus on the use of emotion words. The semantic contents of emotion words were explained as prototypical scenarios using the following semantic primitives: I, PERSON/SOMEONE, SOMETHING, THIS, OTHER, GOOD, BAD, THINK, KNOW, WANT, FEEL, CAN, DO, HAPPEN, THERE IS, WHEN, NOW, BEFORE, AFTER, A LONG TIME, A SHORT TIME, FOR SOME TIME, SOMETIMES, MIND, BODY, NEAR, INSIDE, NOT, TRUE, MAYBE, CAN, WOULD 'cond.', BECAUSE, IF, VERY, LIKE, MORE, SOME. The following semantic main categories were defined for emotion words: "Something good happened or will happen", "Something bad happened or will happen", "I want", "I don't want", "I think something about myself", "I think something about others", "I know / don't know". I investigated the status and significance of emotion words for the speakers of Finnish by using a cognitive significance index. The index has been developed by Urmas Sutrop particularly for the analysis of listing tasks. The cognitively most important emotion words for Finns were found to be: viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, and toivo. According to this study, the emotions with the highest frequency of expression in the Finnish language are hatred, joy, love and sorrow. Women were found to have more words for emotions (23.0) than men (17.6). The emotion vocabulary includes more negative words (53%) than positive ones (43%). The findings of this study suggest that the Finns think more often good of other people than bad, and more often bad of themselves than good. / Tiivistelmä Tutkimukseni aiheena on suomen kielen tunteiden (esim. ilo, viha) semantiikka. Tavoitteenani on ollut tutkia ja kuvata, millainen lingvistinen semanttinen tulkinta tutkimukseni kyselyllä koostetusta tunnesanastosta muodostuu ja millaisia tunteita suomalaiset mieltävät olevan olemassa. Tutkimukseni perusaineiston muodostivat sadan eri-ikäisen suomalaisen kirjalliset vastaukset tehtävään, jossa he saivat vapaasti luetella tunteiden nimityksiä. Lisäksi olen vertaillut miesten ja naisten sekä eri ikäryhmien tunnekäsitteistyksiä. Tutkin saamaani 2 020 vastauksesta muodostunutta aineistoa sekä laadullisesti että määrällisesti. Työni kielinäkemys pohjautuu kognitiivisen kielentutkimuksen peruskäsityksiin. Sovelsin Anna Wierzbickan näkemyksiä tunnesanojen merkityksenmukaisessa ryhmittelyssä ja ajatusta luonnollisesta semanttisesta metakielestä 51 tyypillisimmän tunnesanan selittämisessä. Hyödynsin kuvauksissani myös Kielipankin lehtikorpusten antamaan tietoa tunnesanojen käytöstä. Selitin tunnesanojen merkityssisällöt prototyyppisinä skenaariona seuraavien semanttisten primitiivien avulla: MINÄ/ITSE, IHMINEN/HÄN/JOKU, ASIA/JOKIN, TÄMÄ, MUU/TOINEN, HYVÄ, PAHA/HUONO, AJATELLA, TIETÄÄ, HALUTA, TUNTEA, VOIDA, TEHDÄ, TAPAHTUA, OLLA / OLLA OLEMASSA, KUN, NYT, ENNEN, JÄLKEEN, KAUAN AIKAA, VÄHÄN AIKAA, JONKIN AIKAA, JOSKUS, MIELI, RUUMIS, LÄHELLÄ, SISÄLLÄ, EI/KIELTO, TOTTA, EHKÄ, SAATTAA, -ISI-, KOSKA/VUOKSI, JOS, HYVIN, KALTAISUUS, ENEMMÄN/LISÄÄ, VÄHÄN. Varsinaisista tunnesanoista hahmotin seuraavat päämerkitysryhmät: "Jotakin hyvää tapahtui tai tapahtuu", "Jotakin pahaa tapahtui tai tapahtuu", "Haluan", "En halua", "Ajattelen itsestäni jotain", "Ajattelen toisista jotain", "Tiedän / en tiedä". Selvitin aineistoni tunnesanojen asemaa ja tärkeyttä kielenpuhujien mielessä kognitiivisen tärkeyden indeksin avulla. Indeksin on kehitellyt Urmas Sutrop nimenomaan luettelointitehtävien analysointia varten. Suomalaisille kognitiivisesti tärkeimmiksi tunnesanoiksi osoittautuivat viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, toivo. Tutkimukseni mukaan suomen kielen perustunteita ovat viha, ilo, rakkaus ja suru. Naisilla on runsaammin sanoja (23,0) tunteille kuin miehillä (17,6). Tunnesanastossa on enemmän negatiivisia (53 %) kuin positiivisia (43 %) sanoja. Tutkimukseni perusteella suomalaiset muun muassa ajattelevat toisista ihmistä enemmän hyvää kuin huonoa ja itsestä enemmän huonoa kuin hyvää.

Abstract In this thesis, I will focus on the changes in the professional identity of pre-service teachers in mathematics, physics and chemistry during their teacher training. The study material consists of 43 pre-service teachers’ learning journals in the academic year of 2005–2006. Bruner (1986) separates two modes of thinking: Narrative and paradigmatic. In this study, I focus on narrative thinking. According to Denzin (1989), a story includes a plot, a middle point and an ending, and the turning points in the story often have a special meaning. In applying narrative method, and by using purposeful sampling I selected six different pre-service teachers’ journals as study material. Applying Polkinghorne’s (1995) approach, the pre-service teachers’ case descriptions were emplotted. The narratives included the changes that had happened in various subdomains of teacher’s professional identity. After that I compared the six case descriptions systematically on the basis of the central themes including the pre-service teachers’ self-esteem related to teaching and mastering the subjects, reflection, emotions, and how to deal with them, and beliefs of students and teaching. A special attention was paid to the changes in them. One point of interest was to find out what kind of meaning the teacher trainers had on the changes in the pre-sevice teachers’ professional identity. According to the main findings, only one pre-service teacher’s professional identity has developed during the training periods in all central aspects. Self-esteem related to mastering the subjects remained good with almost all the pre-service teachers, but self-esteem related to teaching improved with three cases, and got worse with two cases. With some pre-service teachers, the focus on their reflection changed from themselves towards student’s activity. Coping with tenseness, failures in dealing with negative emotions and insecurity about one’s professional identity were in the main role in their stories. All pre-service teachers had teacher-centered lessons in mathematics, but some started to value student-centered orientation also. Physics and chemistry lessons were more student-centered including, for example, project and lab work. Beliefs about students became more positive. The significance of the teacher trainers in developing a pre-servive teacher’s professional identity was often quite minor. / Tiivistelmä Tutkin matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettajaopiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä heidän opetusharjoittelunsa aikana. Tutkimusaineistona olivat 43:n lukuvuonna 2005–2006 opetusharjoitteluihin osallistuneiden opettajaopiskelijan pitämät oppimispäiväkirjat. Bruner (1986) erottaa kaksi ajattelun muotoa: narratiivisen ja paradigmaattisen. Tässä tutkimuksessa fokusoidun narratiiviseen ajatteluun. Denzinin (1989) mukaan tarinassa on juoni, alku, keskikohta ja loppu, ja käännekohdat tarinassa saavat erityisen merkityksen. Narratiivista lähestymistapaa käyttäen valitsin tutkimusaineistoksi harkinnanvaraisesti kuuden erilaisen opettajaopiskelijan oppimispäiväkirjat. Polkinghornea (1995) soveltaen juonensin opettajaopiskelijoiden tapauskuvaukset niin, että ne sisälsivät opettajan ammatti-identiteetin eri osa-alueissa tapahtuneet muutokset. Sen jälkeen vertailin tapauskuvauksia systemaattisesti keskeisten teemojen osalta. Keskeisiä teemoja olivat opettamiseen ja opetettavan aineen osaamiseen liittyvä itsetunto, reflektointi, tunteet ja niiden käsittely sekä uskomukset oppilaista ja opettamisesta. Kiinnitin erityisesti huomiota muutoksiin. Tarkastelin myös opetusharjoittelun ohjaajien merkitystä opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin muutoksiin. Päätulokseni ovat seuraavat: Vain yhden opettajaopiskelijan ammatti-identiteetti kehittyi opetusharjoittelun aikana jokaisella opettajan ammatti-identiteetin keskeisellä osa-alueella. Opetettavan aineen osaamiseen liittyvä itsetunto säilyi lähes kaikilla opettajaopiskelijoilla hyvänä, mutta opettamiseen liittyvä itsetunto nousi kolmella ja laski kahdella opetusharjoittelun aikana. Opettajaopiskelijoiden reflektointi muuttui osalla itsestä oppilaan toimintaan kohdistuvaksi. Jännittämisestä selviytyminen, negatiivisten tunteiden käsittelyn epäonnistuminen ja epävarmuus opettajan ammatti-identiteetistä olivat pääosassa opettajaopiskelijoiden kertomuksissa. Opettajakeskeisyys painottui kaikilla opettajaopiskelijoilla matematiikan opetuksessa, osalla tapahtui muutosta oppilaskeskeiseen suuntaan. Fysiikan ja kemian oppitunneilla oppilaskeskeisyys näkyi oppilastöiden ohjaamisen kautta. Uskomukset yläasteen oppilaista muuttuivat positiivisemmiksi. Ohjaajan merkitys opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin kehityksessä tuli melko vähän esille.

Abstract This interpretative grounded theory study describes and analyses the actual lived experiences of project members who worked in a three year long inter-organisational information system (IOIS) project. The IOIS project was a Nordic project which spanned four user organisations (Alpha, Beta, Gamma and Delta), two suppliers (Eta and Zeta), two national organisations (Lambda and Kappa), a research organisation (Epsilon) and a Ministry who funded the project. The project was carried out between 2004 and 2006. The data was elicited by means of in-depth interviews (narrative stories), observations of project meetings, diaries, project memoranda and emails sent by project members to each other during these years. Other secondary data (the data from previous projects) was also analysed. Feelings and emotions as a research object are acknowledged to be a very demanding research area. The terms ‘feelings’ and ‘emotions’ are partly used interchangeably in this study, though these concepts are also partly distinguished in this study: feeling is what is felt, and emotion is what is shown; feeling is classified as a subjective experience whereas emotion involves emotional performance where social conventions have a significant role. The Glaserian grounded theory method was used as the technique for theory building. Three core categories were identified: Governance, Power and Emotions. There were also relationships between categories: Governance contributed to issues related to Power which in turn impacted on Emotions and vice versa. The categories not only defined the nature of the core theme but also formed a connection between themselves. The emergent category Emotions demonstrates that emotions influence structure and that emotions are intimately linked to social structures of power, and shows that ‘inequality’ is an essential part of that theme. This study shows that emotions have a remarkable role in the work of an IOIS, and that they have an affect on decisions. The study also finds that feelings and emotions are the basis of action (Power), and that emotions easily trump the intellect. At a higher level of abstraction, the scaling up process produced one core theme: Emotions of Control, and this study builds a substantive theory of Emotions of Control. / Tiivistelmä Tämä tulkitseva grounded teoria tutkimus kuvaa ja analysoi kolmivuotisen, organisaatioiden välisen tietojärjestelmäprojektin jäsenten kokemuksia tietojärjestelmäprojektista. Organisaatioiden välinen tietojärjestelmäprojekti oli Pohjoismainen hanke, joka koostui neljästä käyttäjäorganisaatiosta (Alpha, Beta, Gamma, Delta), kahdesta toimittajasta (Eta, Zeta), kahdesta kansallisesta organisaatiosta (Lambda, Kappa), tutkimusorganisaatiosta (Epsilon) ja ministeriöstä, joka rahoitti projektin. Projekti toteutui vuosina 2004 – 2006. Aineisto saatiin syvähaastatteluiden (narratiiviset tarinat), projektitapaamisten havainnoimisen, päiväkirjojen, projektimuistioiden ja projektijäsenten toisille lähettämien sähköpostien avulla. Toissijaista aineistoa (aineistoa edellisistä projekteista) analysoitiin myös. Tunnetilat ja emootiot tutkimuskohteena on tunnistettu hyvin vaativaksi tutkimusalueeksi. Englanninkielisiä termejä ’feelings’ ja ’emotions’ on osittain käytetty keskenään vaihtokelpoisina käsitteinä ja osittain toisistaan erotettuina tässä tutkimuksessa. Termi ’feeling’ kuvaa enemmän, mitä tunnetaan, ja termi ’emotion’ puolestaan, mitä näytetään. Termi ’feeling’ on täten enemmän henkilökohtainen kokemus, kun termi ’emotion’ käsittää enemmän tunteiden näyttämistä. Sosiaalisilla sopimuksilla on merkittävä rooli tunteiden näyttämisessä. Glaserilainen grounded teoria menetelmää hyödynnettiin teorian muodostuksen menetelmänä. Tutkimuksessa identifioitiin kolme pääkategoriaa: hallinto, valta ja tunteet. Kategorioiden välillä ilmeni suhteita: hallinto vaikutti valtaan, valta vuorostaan vaikutti tunteisiin ja päinvastoin. Kategoriat eivät ainoastaan määrittäneet ydinteeman luonnetta, vaan muodostivat yhteyden keskenään. Tunnekategoria osoittaa, että tunteet vaikuttivat projektin rakenteeseen, ja että tunteet ovat läheisesti yhteydessä myös vallan sosiaalisiin rakenteisiin. Tutkimus osoittaa, että tunteilla on merkittävä rooli organisaatioiden välisen tietojärjestelmäprojektin työskentelyssä, ja että tunteet vaikuttavat päätöksenteossa. Tutkimus osoittaa myös, että tunteet ovat toiminnan perustana, ja että tunteet vievät helposti voiton järjeltä. Korkeamman tason käsitteellistäminen tuotti yhden pääteeman, kontrollin tunteet, ja tämä tutkimus rakentaa teemasta substantiivisen teorian.

Abstract This research examines stories told by beginning teachers’ and asks what kinds of tensions characterise their work? In earlier research tensions have been seen as personal, but here the emphasis is on how they are embedded and born in the interaction between the teachers and the relational and micropolitical environments of their schools. Tensions refer to situations, where teachers do not know how to act correctly, when two or more values or views conflict and several possible justifiable courses for action exist. Tensions are not emotions, but they are often accompanied by a strong emotional experiences. Tensions are often seen just as problems, but they can also contribute to professional growth. The empirical part is based on the basic view in narrative research, where telling stories is understood as a means through which people make sense of themselves and the world around them. The main research material are stories produced in interviews with sixteen (16) Japanese beginning teachers. For one sub-study, interviews with seven (7) senior teachers and field notes in one junior high school were also produced. In the analysis, holistic reading of individual stories, multi-voiced analysis of one narrative environment and a more traditional thematic analysis were utilised. The results show how the tensions in beginning teachers’ work are connected to their ideals on being a good teacher conflicting with expectations in the micropolitical environment of the schools. As a junior, the beginning teacher is expected to assume an obedient position with their seniors. The results also show how the views on being a good teacher emphasize putting common interests and responsibilities over personal matters. By acting against the expectations, the beginning teacher may risk harming the very important collegial relationships and therefore often decides to give up his or her ideals. The tensions are therefore born from the teacher having to give up his or her ideals and assuming opposing views. Learning how to deal and live with these relational and micropolitical tensions is connected to teacher well-being and attrition. Therefore, it is recommendable that tensions are paid sufficient attention to in both teacher education and in the schools. / Tiivistelmä Tutkimukseni tarkastelee aloittelevien opettajien tarinoita ja vastaa kysymykseen: millaiset jännitteet luonnehtivat heidän työtään? Aiemmassa tutkimuksessa jännitteitä on pidetty henkilökohtaisina, mutta tässä tutkimuksessa painotetaan sitä, kuinka ne kietoutuvat ja syntyvät opettajien ja heidän koulujensa sosiaalisen ja mikropoliittisen ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Jännitteet viittaavat tilanteisiin, joissa opettajat eivät tiedä miten toimia, kun erilaiset arvot ja näkemykset ovat ristiriidassa ja perusteltuja toimintatapoja on useita. Jännitteet eivät ole tunteita, mutta niihin liittyy usein voimakkaita tunnekokemuksia. Usein niitä pidetään vain ongelmina, mutta ne voivat myös olla lähtökohtana ammatilliselle kasvulle. Tutkimuksen empiirinen osa rakentuu kerronnallisen tutkimuksen perusajatukselle tarinoiden kerronnasta kertojan tapana rakentaa ymmärrystä itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Pääaineistona ovat kuudentoista (16) japanilaisen aloittelevan opettajan kanssa haastatteluissa tuotetut tarinat. Yhtä osatutkimusta varten myös haastateltiin seitsemää (7) kokenutta opettajaa sekä tuotettiin kenttämuistiinpanoja eräällä yläasteella. Analyysissä käytettiin niin holistista lukutapaa, moniäänistä kerronnallisen ympäristön analyysia kuin perinteistä temaattista sisällönanalyysiäkin. Tulokset osoittavat aloittelevien opettajien työn jännitteiden liittyvän siihen, kuinka heidän ihanteensa hyvästä opettajuudesta kohtaavat koulun mikropoliittisessa ympäristössä näiden ihanteiden kanssa vastakkaisia odotuksia. Aloittelevan opettajan oletetaan ottavan juniorina alisteisen aseman suhteessa senioreihin. Tulokset osoittavat myös, että näkemyksissä hyvästä opettajasta korostuu yhteisten velvoitteiden asettaminen opettajan henkilökohtaisten näkemysten edelle. Toimimalla näitä odotuksia vastaan aloitteleva opettaja saattaisi vaarantaa työn kannalta tärkeitä kollegasuhteita ja päätyy siksi usein luopumaan ihanteistaan. Tällöin jännite syntyy siitä, että aloitteleva opettaja joutuu ihanteidensa sijaan omaksumaan niiden vastaisia näkemyksiä. Näiden jännitteiden kanssa eläminen ja käsitteleminen kietoutuvat niin opettajien hyvinvointiin kuin työssä pysymiseen. Tämän vuoksi niihin tulisi kiinnittää riittävästi huomiota sekä opettajankoulutuksessa että työelämässä.

Abstract The purpose of this study is to describe and to compare the university students’ attitudes (knowledge, feelings and behaviour) towards HIV/AIDS (Human Immune Deficiency Virus/ Acquired Immune Deficiency Syndrome) in Finland and in Kenya and to find explanatory factors associated with the sexual risk behaviour. For educators, managers and experts in health care and education the results will provide an opportunity to deepen their knowledge and awareness of students’ sexual behaviour. These results may also be used for planning an educational programme for youngsters and young adults in order to promote healthy sexual behaviour. This study is focused on the viewpoint of preventive health care and sexual health promotion. The study is a comparative research with quantitative and qualitative methods. The study group consists of 525 first year students (411 Finnish and 114 Kenyan students) of Oulu University of Applied Sciences, Oulu University and the University of Helsinki in Finland and of MOI University in Kenya. The response rate was 87.5%. The results concerning the attitudes towards HIV/AIDS of the students showed that the Finnish and Kenyan students had a good level of knowledge concerning HIV and AIDS. Most of the information had been obtained from TV, campaigns, newspapers, and information packages. The role of the health care professionals was very small in both countries. The most negative attitudes were found towards homosexuality (25.8% of the respondents) and intravenous drugs users (59.5%). The result showed that the level of knowledge did not have an effect on the level of their beliefs and prejudices of the students. It was common for the respondents to be single during their first study year. No influence was found between the students’ knowledge and the number of their sex partners or the frequency of the sexual activity. Almost the same number of students who reported using prevention always or almost always identified both HIV correctly (43.4%) and incorrectly (45.7%). The situation concerning AIDS was similar. The age and the importance of religion of the students had influence on the use of prevention. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja verrata kenialaisten ja suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden asenteita (tietoja, tunteita ja käyttäytymistä) HIV/AIDSia (Immuunikatovirus/ Hankittu immuunipuutos-oireyhtymä) kohtaan ja löytää seksuaalista riskikäyttäytymistä selittäviä tekijöitä. Terveydenhuollon ja terveysalan hallinnon ja koulutuksen asiantuntijoille tutkimustulokset antavat mahdollisuuden tutustua ja syventää HIV/AIDSia koskevaa tietouttaan ja tietoisuuttaan. Tuloksia voidaan hyödyntää ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suunnittelussa ja koulutuksessa edistämään nuorten ja nuorten aikuisten terveellistä seksikäyttäytymistä. Tutkimuksen lähtökohta on ennaltaehkäisevä toiminta ja erityisesti seksuaaliterveyden edistäminen. Tutkimus on vertaileva tutkimus. Aineisto kerättiin strukturoituja ja avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella. Tutkimukseen vastasi yhteensä 525 ensimmäisen lukuvuoden korkeakouluopiskelijaa, 411 suomalaista ja 114 kenialaista opiskelijaa. Vastausprosentti oli 87,5 %. Tulokset osoittivat sekä kenialaisilla että suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla olevan hyvät tiedot HIV/AIDSista. Tärkeimpiä opiskelijoiden nimeämiä tietolähteitä olivat TV, kampanjat, sanomalehdet ja informaatiopaketit. Perheen ja terveydenhuoltohenkilöstön rooli tiedon lähteenä oli vähäinen molemmissa maissa. Negatiivisimmat asenteet kohdistuivat homoseksuaalisuutta ja laskimon sisäisiä huumeiden käyttäjiä kohtaan. Kenialaisten opiskelijoiden ennakkoasenteet HIV/AIDSia kohtaan olivat muita opiskelijoita voimakkaammat ja negatiivisemmat. Tulokset osoittivat, että tiedon laadulla ei ollut merkitystä opiskelijoiden ennakkoasenteisiin. Tulokset osoittivat myös, että ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijoilla ei ole paljon seksisuhteita. Opiskelijoiden HIV/AIDS-tiedoilla ei ollut yhteyttä seksipartnereiden määrään tai seksuaaliseen aktiivisuuteen. Oikealla tai väärällä HIV/AIDS-tiedolla ei ollut vaikutusta ehkäisyn käyttöön. Lähes sama määrä opiskelijoita, jotka kertoivat käyttävänsä ehkäisyä aina tai lähes aina, määritteli HIVin oikein ja väärin. Tilanne oli samanlainen koskien AIDSia. Oikealla tai väärällä HIV/AIDSia koskevalla tiedolla ei ollut myöskään vaikutusta ennakkoasenteiden voimakkuuteen. Tutkimustulosten perusteella HIV/AIDSin ennaltaehkäisyssä ei pelkkä HIV/AIDS tietotason kohottaminen riitä, vaan on syytä käyttää uusia ja monipuolisia lähestymistapoja.