Abstract The research investigates how student agency is inscribed as challenging or as misbehaviour in schools. The purpose is to open up and enable alternative ways of interpreting student agency. The empirical part of the research is based on reflexive ethnography and narrative methodology. The data is comprised of narrative and thematic interviews conducted during a period of 3 years (2006–2009), and 4 months of ethnographic fieldwork conducted in the autumn of 2008. The context for analyzing the meanings inscribed in student agency is a northern Finnish village school. In the villagers’ narrations, the research villages were presented as centres of the people’s lives, dynamic even in their quietude, and life in the villages was presented as an active choice. These stories challenge the national representations that tend to derive from the discourse of social exclusion. These societal discourses ‘other’ the life in northern villages and direct children, through education, concretely, socio-culturally, and emotionally away from their villages towards southern cities. Based on the fieldwork and applying Mihail Bakhtin’s dialogism and interactionist approach to emotions, I find that the meanings inscribed in student agency are determined dialogically. The meanings and emotions with which student agency is inscribed in a particular situation is, thereby, not determined by the students but come from the broader social, cultural, and political contexts, and the histories of those involved in the dialogue. Thereby, for instance “bad behaviour” cannot be improved simply by targeting the student or by changing student behaviour. This derives from the fact that any action, for example smashing potatoes, can end up carrying historical, political, social, and cultural meanings, and thus, any action can become inscribed as contesting behaviour. I conclude that contesting behaviour of a student does not cause as much as it performs challenging emotions that derive from broader societal, sociocultural, and political contexts. Thereby the problem is not that challenging emotions take place in school but the illusion that they should not. If challenging emotions in school are imagined to indicate failure, it is assumed that they must be excluded rather than endured and managed. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessa, miten oppilaan toiminta saa merkityksen haastavana tai huonona käytöksenä koulussa. Tavoitteenani on avata ja mahdollistaa vaihtoehtoisten merkitysten näkeminen oppilaan toiminnalle. Tutkimuksen empiirinen osa nojautuu refleksiiviseen etnografiseen ja narratiiviseen metodologiaan, ja aineistona on käytetty haastatteluaineistoa 3 vuoden ajalta (2006–2009) sekä hieman yli neljän kuukauden mittaista kouluetnografiaa syksyllä 2008. Oppilaan toimijuuden tarkastelun kontekstina on pohjoinen pienkylän koulu. Kyläläisten omissa kertomuksissa kylät näyttäytyvät hiljetessäänkin dynaamisina elämän keskuksina, ja eläminen kylissä aktiivisena valintana. Nämä kertomukset haastavat valtakunnalliset representaatiot, jotka rakentuvat usein syrjäytymispuheelle. Syrjäytymispuhe toiseuttaa elämää pohjoisissa pienkylissä ja ohjaa koulutuksen kautta lapsia konkreettisesti, kulttuurisesti ja kokemuksellisesti pois kylästään, kohti etelää ja kaupunkeja. Mihail Bakhtinin dialogismia soveltaen ja kenttätyöhön pohjautuen totean, että oppilaan toiminnan saamat merkitykset ja siihen liittyvät tunteet määrittyvät dialogisesti. Toiminnan saamat merkitykset ja siihen liitetyt tunteet eivät siis ole oppilaan omassa hallinnassa vaan tulevat laajemmasta sosiaalisesta, poliittisesta, kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta kehyksestä sekä dialogin osapuolten erillisistä ja yhteisestä historiasta. Näin ollen, esimerkiksi ”huonoa käytöstä” ei voida parantaa yksinkertaisesti kohdistamalla toimenpiteitä oppilaaseen tai tämän käytökseen. Tämä johtuu siitä, että lähes mikä hyvänsä toiminta, tutkimuksessa muun muassa perunan soseuttaminen, voi päätyä kantamaan historiallisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä ja tulla siten merkityksi haastavaksi käytökseksi. Tutkimuksessa totean, että oppilaan haastava toiminta ei niinkään aiheuta vaan pikemminkin performoi haastavia tunteita, jotka juontuvat laajemmista yhteiskunnallisista, sosiokulttuurisista ja poliittisista konteksteista. Tällöin ongelma ei ole haastavien tunteiden esiintyminen koulussa vaan luulo, että niitä ei pitäisi esiintyä koulussa. Jos haastavat tunteet erehdytään koulussa kuvittelemaan jonkin tai jonkun epäonnistumiseksi, ne yritetään sulkea pois sen sijana että ne kestettäisiin ja käsiteltäisiin.

Abstract The objective of this doctoral thesis is to examine Anu Kaipainen’s literary strategy and to find out what kind of questions she thematises using the strategy. The articles focus on two novels from the 1960s, seen as routes leading to her production. Perspective is widened towards her other works. This dissertation seeks methodological and contextual routes to the interpretation of the multiple layers and elements present in her novels. The objective is to create a more holistic ‘map’ of her literary strategy and its functions. Mirroring Kaipainen’s allegory of maps, the articles included in this thesis can also be seen as maps drawn at different stages on tracing paper, placed one on top of the other. This ‘atlas’ made of tracing paper depicts the following issues as thematic condensations and clarifying questions connecting the articles: 1) the positioning of a bourgeois female subject in the upheavals of modern life and 2) the heterology of contexts related to these transitions that represent the increasingly complex nature of social reality and challenges in perceiving it. This thesis contextualises and discusses this dialectic tension between post-modern multiplicity and the positioning of feministic identity politics. 3) the third question synthetises the first two: how and in what direction is this tension taken in Kaipainen’s works? This third theme originates from Kaipainen’s allegory of maps, which is a thematic condensation as such and illustrates her literary strategy. The examination of literary strategy carries reflection towards a research result. The literary strategy of Kaipainen’s works from the 1960s and 1970s — the politics of maps drawn on tracing paper — is found to be the answer to the heterology of contexts and the problems in positioning a female subject. The objective of her cartographic strategy is shown to be her political-pedagogic aim to help a (female) subject to position herself in an increasingly complex, fast-changing and globalising world. Ultimately, the objective of her strategy is to awaken or restore the subject’s social awareness and ability to function. This thesis draws a clearer picture of Kaipainen’s literary strategy and the nature of her earlier works. The result is methodological and refers to the routes found relevant in the study of literary strategy: feminist research orientation, Mikhail Bakhtin’s dialogism, and Urpo Kovala’s model of heterological contextualism. The latter outlines this study as its metatheoretical framework, but the objective is also to develop the model of heterological contextualism towards practical analysis. In addition to the abovementioned theoretical routes, this thesis makes reference to Fredric Jameson’s cognitive mapping. / Tiivistelmä Tutkimustehtävänä on selvittää, millainen on Anu Kaipaisen kirjallinen strategia ja millaisia kysymyksiä hän sen avulla tematisoi. Tutkimusartikkeleissa keskitytään kahteen Kaipaisen 1960-luvun romaaniin, jotka nähdään reiteiksi hänen tuotantoonsa. Työn johdannossa tarkastelu laajennetaan kohti muuta tuotantoa. Tutkimuksessa etsitään eri suunnista metodisia ja kontekstuaalisia reittejä Kaipaisen romaanien moniaineksisuuden tulkintaan. Tavoitteena on luoda aiempaa kokonaisvaltaisempi ”kartta” hänen kirjallisesta strategiastaan ja sen funktioista. Kaipaisen karttavertausta mukaillen tutkimusartikkelit ovat kuin eri vaiheissa piirrettyjä, päällekkäin aseteltuja kuultokuvakarttoja. Hahmottuvasta ”kuultopaperien kartastosta” erottuvat temaattisina tihentyminä ja tarkentavina tutkimuskysymyksinä 1) keskiluokkaisen naissubjektin paikantuminen modernin elämän murroksessa ja 2) tuohon murrokseen liittyvä kontekstien heterologia, joka representoi yhteiskunnallisen todellisuuden monimutkaistumista ja hahmottamisen haasteita. Johdannossa kontekstualisoidaan ja pohditaan tätä jälkimodernin moninaistumisen ja feministisen identiteettipoliittisen paikantumisen dialektista jännitettä. 3) Kolmas tarkentava tutkimuskysymys tuo syntetisoivasti yhteen kahta edellistä: millaisin keinoin ja mihin suuntaan tuota jännitettä työstetään Kaipaisen teoksissa? Kolmas tutkimuskysymys nousee mainitusta Kaipaisen kuultopaperikarttavertauksesta, joka on itsessään temaattinen tihentymä ja kuvaa hänen kirjallisen strategiansa luonnetta. Kirjallisen strategian avaaminen vie reflektiota kohti tutkimustulosta. Kaipaisen 1960- ja 1970-luvun tuotannon kirjallinen strategia — ”kuultopaperikarttojen politiikka” — paljastuu vastaukseksi kontekstien heterologian ja naissubjektin paikantumisen ongelmiin. Hänen kartografisen strategiansa tavoitteeksi osoitetaan poliittis-pedagoginen pyrkimys auttaa (nais)subjektia paikantumaan monimutkaistuvassa, nopeasti muuttuvassa ja globalisoituvassa maailmassa. Viime kädessä tavoitteena on herättää tai palauttaa (nais)yksilön yhteiskunnallinen tietoisuus ja toimintakyky. Tutkimus piirtää entistä täsmällisemmän kuvan Kaipaisen kirjallisesta strategiasta ja erityisesti varhaisemman tuotannon ominaisluonteesta. Tulos on myös menetelmällinen osoittaen reitteihin, jotka on kirjallisen strategian avaamisessa relevanteiksi todettu: feministiseen tutkimusorientaatioon, Mihail Bahtinin dialogismiin sekä Urpo Kovalan heterologiseen kontekstualismin malliin. Viimeksi mainittu kehystää työtä metateoreettisesti, mutta kehittelen heterologisen kontekstualismin mallia myös käytännön analyysin suuntaan. Mainittujen teoreettisten reittien lisäksi tutkimustulokseen pääsemiseksi johdannossa sovelletaan Fredric Jamesonin käsitystä kognitiivisesta kartoittamisesta.