Abstract The research investigates how student agency is inscribed as challenging or as misbehaviour in schools. The purpose is to open up and enable alternative ways of interpreting student agency. The empirical part of the research is based on reflexive ethnography and narrative methodology. The data is comprised of narrative and thematic interviews conducted during a period of 3 years (2006–2009), and 4 months of ethnographic fieldwork conducted in the autumn of 2008. The context for analyzing the meanings inscribed in student agency is a northern Finnish village school. In the villagers’ narrations, the research villages were presented as centres of the people’s lives, dynamic even in their quietude, and life in the villages was presented as an active choice. These stories challenge the national representations that tend to derive from the discourse of social exclusion. These societal discourses ‘other’ the life in northern villages and direct children, through education, concretely, socio-culturally, and emotionally away from their villages towards southern cities. Based on the fieldwork and applying Mihail Bakhtin’s dialogism and interactionist approach to emotions, I find that the meanings inscribed in student agency are determined dialogically. The meanings and emotions with which student agency is inscribed in a particular situation is, thereby, not determined by the students but come from the broader social, cultural, and political contexts, and the histories of those involved in the dialogue. Thereby, for instance “bad behaviour” cannot be improved simply by targeting the student or by changing student behaviour. This derives from the fact that any action, for example smashing potatoes, can end up carrying historical, political, social, and cultural meanings, and thus, any action can become inscribed as contesting behaviour. I conclude that contesting behaviour of a student does not cause as much as it performs challenging emotions that derive from broader societal, sociocultural, and political contexts. Thereby the problem is not that challenging emotions take place in school but the illusion that they should not. If challenging emotions in school are imagined to indicate failure, it is assumed that they must be excluded rather than endured and managed. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessa, miten oppilaan toiminta saa merkityksen haastavana tai huonona käytöksenä koulussa. Tavoitteenani on avata ja mahdollistaa vaihtoehtoisten merkitysten näkeminen oppilaan toiminnalle. Tutkimuksen empiirinen osa nojautuu refleksiiviseen etnografiseen ja narratiiviseen metodologiaan, ja aineistona on käytetty haastatteluaineistoa 3 vuoden ajalta (2006–2009) sekä hieman yli neljän kuukauden mittaista kouluetnografiaa syksyllä 2008. Oppilaan toimijuuden tarkastelun kontekstina on pohjoinen pienkylän koulu. Kyläläisten omissa kertomuksissa kylät näyttäytyvät hiljetessäänkin dynaamisina elämän keskuksina, ja eläminen kylissä aktiivisena valintana. Nämä kertomukset haastavat valtakunnalliset representaatiot, jotka rakentuvat usein syrjäytymispuheelle. Syrjäytymispuhe toiseuttaa elämää pohjoisissa pienkylissä ja ohjaa koulutuksen kautta lapsia konkreettisesti, kulttuurisesti ja kokemuksellisesti pois kylästään, kohti etelää ja kaupunkeja. Mihail Bakhtinin dialogismia soveltaen ja kenttätyöhön pohjautuen totean, että oppilaan toiminnan saamat merkitykset ja siihen liittyvät tunteet määrittyvät dialogisesti. Toiminnan saamat merkitykset ja siihen liitetyt tunteet eivät siis ole oppilaan omassa hallinnassa vaan tulevat laajemmasta sosiaalisesta, poliittisesta, kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta kehyksestä sekä dialogin osapuolten erillisistä ja yhteisestä historiasta. Näin ollen, esimerkiksi ”huonoa käytöstä” ei voida parantaa yksinkertaisesti kohdistamalla toimenpiteitä oppilaaseen tai tämän käytökseen. Tämä johtuu siitä, että lähes mikä hyvänsä toiminta, tutkimuksessa muun muassa perunan soseuttaminen, voi päätyä kantamaan historiallisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä ja tulla siten merkityksi haastavaksi käytökseksi. Tutkimuksessa totean, että oppilaan haastava toiminta ei niinkään aiheuta vaan pikemminkin performoi haastavia tunteita, jotka juontuvat laajemmista yhteiskunnallisista, sosiokulttuurisista ja poliittisista konteksteista. Tällöin ongelma ei ole haastavien tunteiden esiintyminen koulussa vaan luulo, että niitä ei pitäisi esiintyä koulussa. Jos haastavat tunteet erehdytään koulussa kuvittelemaan jonkin tai jonkun epäonnistumiseksi, ne yritetään sulkea pois sen sijana että ne kestettäisiin ja käsiteltäisiin.

Abstract The study aimed at describing and investigating the quality and dynamics of the problem of exclusion among children and young people in the light of social care documents. The sample consisted of the documents on 990 customers of child welfare and income support services aged below 25 in 1992–1997 as descriptions of the children’s and young persons’ situations and courses of life in Finland after the depression of the early 1990’s. The attention focused especially on the various problems in the children’s and young people’s welfare as a basis for social services customership and as descriptors of their exclusion. The life situations of social services customers were generally determined by their unstable position in the labour market and the limitations of their financial resources, in addition to which various subgroups in the sample had their own problems. In child welfare, customership was often based on the mother’s alcohol/drug use or mental problems and neglect of child care or the young person’s problems with school and alcohol or drugs. In terms of income support, the need for support was most often based on the young person’s exclusion from working life and on the related financial difficulties. Important forms of support in both child welfare and income support included customer counselling and financial support. Although social services customership was related particularly to accumulated problems, the customers did not form a uniform group. The documents revealed nine types of customership based on their life control and dimensions of exclusion: life control, integration, minor customership, elimination, danger of exclusion, serious danger of exclusion, marginalisation, segregation and exclusion. The differences between them were connected with differences in the quality and degree of the customers’ welfare problems and in the customers’ power of influence and possibilities for social support. The closer to life control a person’s type of customership was situated, the more she or he could exert an influence using his/her own resources or the support of his/her close community. Moving towards exclusion, the network of control around the customer tightened and the situation was determined ever more clearly by problems, obligations and control. The various types of customership described the customers’ life situations at certain moments, but also at the various stages of the exclusion or survival process and when the life situations were viewed from different perspectives. The exclusion of children and young people was manifested in the current study above all as danger of exclusion. It was about a nightmare scenario of the postmodern society following the both/and logic which was connected not only with the various problems of the social services customers but also with the exclusion of children and adolescents from what we see as normal growth and development. Children who were customers of the social services did not necessarily have the opportunity to be children, and young people did not necessarily grow into adults. The threats of exclusion and possibilities of survival had an impact on the children’s and adolescents’ lives on a situation-by-situation basis and also simultaneously depending on which and whose viewpoint the situation was viewed from. Light and shadow penetrated each other in their life as their life situations took shape in the dimensions of life control and exclusion. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selvittää lasten ja nuorten syrjäytymisongelman laatua ja dynamiikkaa sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Tutkimusaineistona olivat 990 alle 25-vuotiaan sosiaalihuollon lastensuojelun tai toimeentulotuen asiakkaan asiakirjat vuosilta 1992–1997 kuvauksina lasten ja nuorten elämäntilanteista ja elämänkulusta 1990-luvun alun laman jälkeisessä Suomessa. Huomion kohteina olivat erityisesti lasten ja nuorten erilaiset hyvinvoinnin ongelmat sosiaalihuollon asiakkuuden perusteina ja lasten ja nuorten syrjäytymisen kuvaajina. Sosiaalihuollon asiakkaiden elämäntilanteita määrittivät yleisesti epävakaa työmarkkina-asema ja taloudellisten resurssien rajallisuus, joiden lisäksi kohdejoukon eri osaryhmillä oli omia ongelmiaan. Lastensuojelussa asiakkuutta perusteltiin usein äidin päihde- ja mielenterveysongelmilla ja lapsenhoidon laiminlyönnillä tai nuoren koulu- ja päihdeongelmilla. Toimeentulotuessa nuorten tuen tarpeen perusteena olivat puolestaan useimmiten nuorten työelämän ulkopuolelle jääminen ja siihen liittyvät taloudelliset vaikeudet. Keskeisiä tukimuotoja sekä lastensuojelussa että toimeentulotuessa olivat asiakkaan neuvonta ja taloudellinen tuki. Vaikka sosiaalihuollon asiakkuus liittyi erityisesti kasautuneisiin ongelmiin, eivät asiakkaat olleet yhtenäinen ryhmä. Asiakirja-aineistosta löytyi yhdeksän elämänhallinnan ja syrjäytymisen ulottuvuudella jäsentyvää asiakkuustyyppiä: elämänhallinta, integraatio, pikkuasiakkuus, karsiutuminen, syrjäytymisvaara, vakava syrjäytymisvaara, marginalisaatio, segregaatio ja syrjäytyminen. Niiden väliset erot liittyivät eroihin asiakkaiden hyvinvoinnin ongelmien laadussa ja asteessa sekä asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksissa ja mahdollisuuksissa sosiaaliseen tukeen. Mitä lähemmäksi elämänhallintaa asiakkuustyyppi sijoittui, sitä enemmän asiakas pystyi vaikuttamaan asioihin joko omien voimavarojensa tai lähiyhteisön tuen turvin. Kohti syrjäytymistä siirryttäessä kontrollin verkko asiakkaan ympärillä kiristyi ja tilannetta määrittivät yhä selvemmin ongelmat, pakot ja kontrolli. Eri asiakkuustyypit kuvasivat asiakkaiden elämäntilanteita tiettynä hetkenä, mutta myös syrjäytymis- ja selviytymisprosessin eri vaiheissa ja elämäntilanteita eri näkökulmista tarkasteltaessa. Lasten ja nuorten syrjäytyminen näyttäytyi tutkimuksessa ennen muuta syrjäytymisvaarana. Siinä oli kyse myöhäismodernin yhteiskunnan sekä–että logiikkaa noudattavasta uhkakuvasta, joka liittyi paitsi sosiaalihuollon asiakkaiden erilaisiin ongelmiin, myös lasten ja nuorten syrjäytymiseen normaalina pidettävästä kasvusta ja kehityksestä. Sosiaalihuollon asiakkaina olevat lapset eivät välttämättä saaneet olla lapsia ja nuoret eivät välttämättä kasvaneet aikuisiksi. Syrjäytymisen uhat ja selviytymisen mahdollisuudet vaikuttivat lasten ja nuorten elämään tilanteittain ja myös samanaikaisesti riippuen siitä, mistä ja kenen näkökulmasta tilannetta tarkasteltiin. Valo ja varjo läpäisivät lasten ja nuorten elämässä toisiaan heidän elämäntilanteidensa jäsentyessä elämänhallinnan ja syrjäytymisen ulottuvuudella.

Abstract The study describes and analyses the implementation and development of the real-life-oriented pedagogical action process as a method of work to intervene in exclusion from education from the viewpoints of the teacher, pupils and various interest groups. The actual group of subjects consisted of 74 Oulu pupils in the Tuomontupa class in the years 1992–1998. The pupils aged 15 to 17 had dropped out or were about to do so and had been moved to a special class for education for the maladjusted. 23 of the students were girls and 51 were boys. The number of boys was more than double that of girls. The research site was the Tuomontupa class that functioned in a learning environment that was not school-like in the town's work training centre. The actual purpose of the study was to describe the RLO pedagogical action process implemented in special class teaching among young people aged 15–17 who were threatened by exclusion from education. In addition to this, the realization and development of real-life-oriented pedagogical action in the case of young people near exclusion was also studied. From the theoretical and educational philosophical points of view, the research analysed the connections of the real-life-oriented pedagogical action process to social pedagogical thinking and tradition of action and to reform pedagogy. The study was carried out as a social pedagogical action study in which the data was gathered using various research methods. The methods included ethnographic observation and interpretation as well as social pedagogical participatory action research. Field data consisted of interview data, pupil transfer documents and other documents, participatory observation, pupils' essays, meeting memoranda and comparative statistical data on the pupils' school performance. Triangulation was used in an attempt to observe the research object in a comprehensive manner. The research results show that a real-life-oriented pedagogical action process can have an impact on young people's exclusion from education. The real-life-oriented process helped to produce educational and pedagogical experiences that were felt to be positive by the young people, reinforcing the subjects' ability to think and act in the same way in similar situations in the future. The pupils' absences were reduced remarkably, and their grade averages improved. 63 pupils out of 74 in the research sample managed to complete the targets set for lower secondary education in one year, while 11 needed a longer time to complete school. Out of the 63 pupils who completed lower secondary education, 46 or 73% were subsequently selected to a senior secondary program. The research data also reveals the three critical phases when to intervene in exclusion from education. The first critical phase was attachment to education, while the second phase was the corrective phase and the third phase was constituted by the linking phase. It was also possible to fail in any of these phases of intervention. The research showed that it is possible to intervene in exclusion from education, and it does not require an enormous amount of special resources, provided that the various administrative units are called together to co-operate in a tangible way. Pupils in need of special support need flexible, comprehensive and individual opportunities to meet the school's requirements. Diversified and developing special class teaching still has a well-justified position in this work as one of the ways in which the school works. The study shows that a comprehensive real-life-oriented pedagogical action process is connected with social pedagogical working practices as a form of interventive action against exclusion from education. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan reaalipedagogisen toimintaprosessin toteutumista ja kehitystä koulutukselliseen syrjäytymiseen puuttuvana interventiivisena työmuotona tarkasteltuna opettajan, oppilaiden ja eri sidosryhmien näkökulmista. Tutkimuksen varsinaisen kohderyhmän muodosti 74 oululaista, Tuomontupa-luokkaa vuosina 1992–1998 käynyttä oppilasta. Oppilaat olivat 15–17-vuotiaita, koulunsa keskeyttäneitä tai keskeyttämässä olevia nuoria, jotka oli siirretty erityisluokalle sopeutumattomien opetukseen. Oppilaista oli tyttöjä 23 ja poikia 51. Poikien määrä oli yli kaksinkertainen verrattuna tyttöjen määrään. Tutkimuspaikan muodosti Tuomontupa-luokka, joka toimi kaupungin työvalmennuskeskuksessa, ei koulumaisessa opiskeluympäristössä. Tutkimuksen varsinaisena tehtävänä oli kuvata koulutuksesta syrjäytymässä olevien 15–17-vuotiaiden nuorten erityisluokkaopetuksessa toteutettua reaalipedagogista toimintaprosessia. Tämän lisäksi tutkittiin reaalipedagogisen toiminnan toteutumista ja kehittymistä koulutuksesta syrjäytymässä olevien nuorten kohdalla. Teoreettisesti ja kasvatusfilosofisesti ajateltuna tutkimuksessa jäsennettiin reaalipedagogisen toimintaprosessin yhteyttä sosiaalipedagogiseen ajatteluun ja toimintaperinteeseen sekä reformipedagogiikkaan. Tutkimus toteutettiin sosiaalipedagogisena toimintatutkimuksena, jossa käytettiin eri tutkimusmenetelmiä tiedon keruuseen. Tutkimusmetodeina käytettiin etnografista havainnointia ja tulkintaa sekä sosiaalipedagogista osallistuvaa toimintatutkimusta. Kenttämateriaali muodostui haastatteluaineistosta, oppilaiden siirtoasiakirjoista ja dokumenteista, osallistuvasta havainnoinnista, oppilaiden kirjoitelmista, kokousmuistioista ja oppilaiden koulusuoritusten tilastollisesta vertailuaineistosta. Toteutetun triangulaation avulla pyrittiin hahmottamaan kokonaisvaltaisesti tutkittavaa kohdetta. Tutkimustulokset osoittavat, että reaalipedagogisen toimintaprosessin avulla voidaan puuttua nuorten koulutukselliseen syrjäytymiseen. Reaalipedagogisen toimintaprosessin avulla luotiin nuorille myönteisiä kasvatuksellisia ja pedagogisia kokemuksia, jotka vahvistivat tutkittavien nuorten kykyä ajatella ja toimia samankaltaisissa tilanteissa tulevaisuudessa samoin. Oppilaiden poissaolot vähenivät merkittävästi ja keskiarvot paranivat. Tutkimusaineiston oppilaista 63 oppilasta 74:stä pystyi yhden vuoden aikana suoriutumaan peruskoulun oppitavoitteista ja 11 tarvitsi pitemmän ajan koulusta suoriutumiseen. Peruskoulunsa suorittaneista 63 oppilaasta pääsi jatkokoulutukseen 46 eli 73 %. Tutkimusaineisto osoittaa myös koulutuksellisen syrjäytymisen intervention kolme kriittistä vaihetta. Ensimmäisen kriittisen vaiheen muodosti koulutukseen kiinnittämisvaihe, toisen kriittisen vaiheen muodosti korjaava vaihe ja kolmannen kriittisen vaiheen muodosti niveltämisvaihe. Kaikissa edellisissä intervention vaiheissa oli myös mahdollista epäonnistua. Tutkimuksen mukaan koulutukselliseen syrjäytymiseen voidaan puuttua ja se ei vaadi suunnattomia erillisiä resursseja, kun yhdistetään eri hallintokunnat tekemään konkreettista yhteistyötä. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat tarvitsevat joustavia, kokonaisvaltaisia ja yksilöllisiä mahdollisuuksia suoriutua koulun tavoitteista. Tässä työssä monimuotoisella ja kehittyvällä erityisluokkaopetuksella on edelleen perusteltu sijansa koululaitoksen yhtenä toimintamuotona. Tutkimus osoittaa kokonaisvaltaisen reaalipedagogisen toimintaprosessin liittyvän sosiaalipedagogiseen työkäytäntöön koulutuksellisen syrjäytymiseen puuttuvana interventiivisenä toimintana.