Abstract This study aims at enhancing the understanding of outdoor adventure education and experience pedagogy as an alternative teaching method in schools. The purpose of the study is to develop outdoor adventure education, describe its practical implementation and report on the pupils' experiences. The sample is formed by the pupils of a single class in a fairly large town (N = 6, aged 10–12). The pupils had been classified as maladjusted for regular education. The research was carried out during one school year in the late 1990's. The research approach is an application of the ethnographic research tradition and action research. In this study the researcher has an active role shaping the research and trying to develop an alternative teaching method to make the pupils' action and experiences understandable by watching, listening and taking part in the activities. The study develops a method of outdoor adventure education and experience pedagogy, tests its functionality and describes the pupils' experiences of the method as it was applied into practice. The study is not about competition for the superiority or justification of the school's teaching, and the teaching culture is only discussed in terms of a single method. The study at hand consists of a theoretical and empirical part so that outdoor adventure education constitutes the theoretical frame of reference, while the research observations, analysis and interpretation form the empirical part of the study. The research background is described in Chapters 1 to 3, the research observations and their summaries in Chapter 4, conclusions of the analysis and interpretation of the observations in Chapter 5, consisting of discussions of reliability and repeatability. The last chapter of the study, Chapter 6, consists of discussions of the pedagogical conclusions. The observations would appear to show that outdoor adventure education and experience pedagogy is connected with the reform-pedagogical approach, constructivist interpretation of learning and reflective learning. Through these pedagogical approaches outdoor adventure education could be added in the comprehensive school curriculum as an alternative teaching and learning method. It could be implemented as a rehabilitative method of special education without any massive projects or resources. The pupils thought that their experiences of outdoor adventure education and experience pedagogy were positive from the viewpoint of their own development, social interaction and school satisfaction. We can maintain on the basis of the current study that the method implemented here provides one way to add to school motivation and thus to prevent exclusion from education. The observations would appear to show that the method could help to integrate the goals of growth and learning in the modern educational system so heavily focused on information and technology. "But the walking of which I speak has nothing in it akin to taking exercise, as it is called, as the sick take medicine at stated hours—as the swinging of dumb-bells or chairs; but is itself the enterprise and adventure of the day." (Henry Thoreau 1817—62) / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan seikkailu- ja elämyspedagogiikkaa kasvatus-, opetus- ja oppimisnäkemyksenä sekä peruskoulun yleiseen opetussuunnitelmaan sisältyvänä vaihtoehtoisena käytännön opetus- ja oppimismenetelmänä. Tehtävänä on kehitellä ja selkiyttää seikkailu- ja elämyspedagogiikan ilmiötä, kuvata sen käytännön toteutumista koulussa ja tuoda esille oppilaiden kokemuksia. Kohteena on suurehkon kaupungin erityiskoulun yhden luokan oppilaat (N = 6, ikä 10–12 v.). Oppilaat oli luokiteltu yleisopetukseen sopeutumattomiksi. Tutkimusajankohta oli yksi lukuvuosi 1990-luvun loppupuolella. Tutkimusotteena on etnografisen tutkimustradition, toimintatutkimuksen ja konstruktiivisen tutkimusotteen sovellus. Tutkimusessa tutkijalla on aktiivinen rooli. Hän koettaa kehitellä vaihtoehtoista opetusmenetelmää ja saada oppilaiden toimintaa ja kokemuksia ymmärrettäväksi katselemalla, kuuntelemalla ja ottamalla osaa toimintaan. Esitys on vain yksi esimerkki siitä, miten vaihtoehtoista opetusta voidaan tutkia ja kokeilla, eikä tarkoitus ole vertailla toisiinsa eri opetusmenetelmiä tai kulttuureita. Käsillä oleva tutkimus koostuu teoreettisesta ja empiirisestä osiosta niin, että seikkailu- ja elämyspedagogiikkaan liittyvä traditio muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ja tutkimushavainnot empiirisen osan, joista analyysin ja tulkinnan avulla laaditaan pedagogiset johtopäätökset. Seikkailu- ja elämyspedagogiikka kytkeytyy reformipedagogiseen suuntaukseen, konstruktivistiseen oppimisen tulkintaan ja reflektiiviseen oppimiseen. Näiden pedagogisten näkemysten avulla seikkailu- ja elämyspedagogiikka voitiin liittää peruskoulun opetussuunnitelman sisään kuuluvaksi vaihtoehtoiseksi opetus- ja oppimismenetelmäksi. Tutkimuksen perusteella näyttää, että seikkailu- ja elämyspedagogiikan avulla oli mahdollista tukea kouluoppiaineiden ulkopuolelle jääviä persoonallisen kasvun ja sosiaalisen toiminnan tavoitteita. Kokemukset seikkailu- ja elämyspedagogiikasta olivat oppilaiden mukaan myönteisiä oman kehittymisen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kouluviihtyvyyden ja kannalta. Voidaan todeta, että seikkailu- ja elämyspedagogiikka on yksi vaihtoehtoinen menetelmä haastavien oppilaiden kuntouttavassa kasvatuksessa, koulumotivaation lisäämisessä ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Havaintojen perusteella näyttäisi, että menetelmän avulla voidaan eheyttää kasvu- ja oppimistavoitteita tämän päivän tieto- ja teknologiapainotteisessa koulujärjestelmässä. "Mutta se kävely, josta minä puhun, ei muistuta lainkaan niin kutsuttua liikunnan harjoitusta, ei lääkkeiden nauttimista määrätunnein eikä käsipainojen tai tuolien nostelua, vaan on päivän tehtävä tai seikkailu" (Henry Thoreau 1817–62)

Abstract The study describes and analyses the implementation and development of the real-life-oriented pedagogical action process as a method of work to intervene in exclusion from education from the viewpoints of the teacher, pupils and various interest groups. The actual group of subjects consisted of 74 Oulu pupils in the Tuomontupa class in the years 1992–1998. The pupils aged 15 to 17 had dropped out or were about to do so and had been moved to a special class for education for the maladjusted. 23 of the students were girls and 51 were boys. The number of boys was more than double that of girls. The research site was the Tuomontupa class that functioned in a learning environment that was not school-like in the town's work training centre. The actual purpose of the study was to describe the RLO pedagogical action process implemented in special class teaching among young people aged 15–17 who were threatened by exclusion from education. In addition to this, the realization and development of real-life-oriented pedagogical action in the case of young people near exclusion was also studied. From the theoretical and educational philosophical points of view, the research analysed the connections of the real-life-oriented pedagogical action process to social pedagogical thinking and tradition of action and to reform pedagogy. The study was carried out as a social pedagogical action study in which the data was gathered using various research methods. The methods included ethnographic observation and interpretation as well as social pedagogical participatory action research. Field data consisted of interview data, pupil transfer documents and other documents, participatory observation, pupils' essays, meeting memoranda and comparative statistical data on the pupils' school performance. Triangulation was used in an attempt to observe the research object in a comprehensive manner. The research results show that a real-life-oriented pedagogical action process can have an impact on young people's exclusion from education. The real-life-oriented process helped to produce educational and pedagogical experiences that were felt to be positive by the young people, reinforcing the subjects' ability to think and act in the same way in similar situations in the future. The pupils' absences were reduced remarkably, and their grade averages improved. 63 pupils out of 74 in the research sample managed to complete the targets set for lower secondary education in one year, while 11 needed a longer time to complete school. Out of the 63 pupils who completed lower secondary education, 46 or 73% were subsequently selected to a senior secondary program. The research data also reveals the three critical phases when to intervene in exclusion from education. The first critical phase was attachment to education, while the second phase was the corrective phase and the third phase was constituted by the linking phase. It was also possible to fail in any of these phases of intervention. The research showed that it is possible to intervene in exclusion from education, and it does not require an enormous amount of special resources, provided that the various administrative units are called together to co-operate in a tangible way. Pupils in need of special support need flexible, comprehensive and individual opportunities to meet the school's requirements. Diversified and developing special class teaching still has a well-justified position in this work as one of the ways in which the school works. The study shows that a comprehensive real-life-oriented pedagogical action process is connected with social pedagogical working practices as a form of interventive action against exclusion from education. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan reaalipedagogisen toimintaprosessin toteutumista ja kehitystä koulutukselliseen syrjäytymiseen puuttuvana interventiivisena työmuotona tarkasteltuna opettajan, oppilaiden ja eri sidosryhmien näkökulmista. Tutkimuksen varsinaisen kohderyhmän muodosti 74 oululaista, Tuomontupa-luokkaa vuosina 1992–1998 käynyttä oppilasta. Oppilaat olivat 15–17-vuotiaita, koulunsa keskeyttäneitä tai keskeyttämässä olevia nuoria, jotka oli siirretty erityisluokalle sopeutumattomien opetukseen. Oppilaista oli tyttöjä 23 ja poikia 51. Poikien määrä oli yli kaksinkertainen verrattuna tyttöjen määrään. Tutkimuspaikan muodosti Tuomontupa-luokka, joka toimi kaupungin työvalmennuskeskuksessa, ei koulumaisessa opiskeluympäristössä. Tutkimuksen varsinaisena tehtävänä oli kuvata koulutuksesta syrjäytymässä olevien 15–17-vuotiaiden nuorten erityisluokkaopetuksessa toteutettua reaalipedagogista toimintaprosessia. Tämän lisäksi tutkittiin reaalipedagogisen toiminnan toteutumista ja kehittymistä koulutuksesta syrjäytymässä olevien nuorten kohdalla. Teoreettisesti ja kasvatusfilosofisesti ajateltuna tutkimuksessa jäsennettiin reaalipedagogisen toimintaprosessin yhteyttä sosiaalipedagogiseen ajatteluun ja toimintaperinteeseen sekä reformipedagogiikkaan. Tutkimus toteutettiin sosiaalipedagogisena toimintatutkimuksena, jossa käytettiin eri tutkimusmenetelmiä tiedon keruuseen. Tutkimusmetodeina käytettiin etnografista havainnointia ja tulkintaa sekä sosiaalipedagogista osallistuvaa toimintatutkimusta. Kenttämateriaali muodostui haastatteluaineistosta, oppilaiden siirtoasiakirjoista ja dokumenteista, osallistuvasta havainnoinnista, oppilaiden kirjoitelmista, kokousmuistioista ja oppilaiden koulusuoritusten tilastollisesta vertailuaineistosta. Toteutetun triangulaation avulla pyrittiin hahmottamaan kokonaisvaltaisesti tutkittavaa kohdetta. Tutkimustulokset osoittavat, että reaalipedagogisen toimintaprosessin avulla voidaan puuttua nuorten koulutukselliseen syrjäytymiseen. Reaalipedagogisen toimintaprosessin avulla luotiin nuorille myönteisiä kasvatuksellisia ja pedagogisia kokemuksia, jotka vahvistivat tutkittavien nuorten kykyä ajatella ja toimia samankaltaisissa tilanteissa tulevaisuudessa samoin. Oppilaiden poissaolot vähenivät merkittävästi ja keskiarvot paranivat. Tutkimusaineiston oppilaista 63 oppilasta 74:stä pystyi yhden vuoden aikana suoriutumaan peruskoulun oppitavoitteista ja 11 tarvitsi pitemmän ajan koulusta suoriutumiseen. Peruskoulunsa suorittaneista 63 oppilaasta pääsi jatkokoulutukseen 46 eli 73 %. Tutkimusaineisto osoittaa myös koulutuksellisen syrjäytymisen intervention kolme kriittistä vaihetta. Ensimmäisen kriittisen vaiheen muodosti koulutukseen kiinnittämisvaihe, toisen kriittisen vaiheen muodosti korjaava vaihe ja kolmannen kriittisen vaiheen muodosti niveltämisvaihe. Kaikissa edellisissä intervention vaiheissa oli myös mahdollista epäonnistua. Tutkimuksen mukaan koulutukselliseen syrjäytymiseen voidaan puuttua ja se ei vaadi suunnattomia erillisiä resursseja, kun yhdistetään eri hallintokunnat tekemään konkreettista yhteistyötä. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat tarvitsevat joustavia, kokonaisvaltaisia ja yksilöllisiä mahdollisuuksia suoriutua koulun tavoitteista. Tässä työssä monimuotoisella ja kehittyvällä erityisluokkaopetuksella on edelleen perusteltu sijansa koululaitoksen yhtenä toimintamuotona. Tutkimus osoittaa kokonaisvaltaisen reaalipedagogisen toimintaprosessin liittyvän sosiaalipedagogiseen työkäytäntöön koulutuksellisen syrjäytymiseen puuttuvana interventiivisenä toimintana.