Abstract Making use of Bronfenbrenner’s ecological theory, the study examines the factors influencing the everyday life of children subject to child protection measures who have grown in an environment of prolonged family crisis. The theory of social pedagogy is used in the interpretation of the results. The research results and conclusions are also considered in view of the Child Protection Act. The basis for the methodological and methodical choices for the study is provided by the examination of the experiences of now young grown-ups who have grown subject to child protection measures. They report personally on their experiences as children subject to protection measures. In addition to interviews, documentary data is also used. The research is a qualitative case study in nature. Two research problems were formulated. The first one is concerned with the adolescents’ experiences of family, parents and other close environment in their everyday childhood. The second research problem is related to the young people’s indirect experiences at meso, exo and macro levels of social work support measures in child protection. Answers to both these problems are sought through thematisation. The themes are based on the concepts of the Child Protection Act and on the various contexts in the field of the micro, meso, exo and macro levels in Bronfenbrenner’s ecological theory. The research data was collected in 2004 and 2005. The study revealed that the parents had been supported a lot through various preventive support measures available in non-institutional child protection. In spite of this, the young people’s life as children in the families was precarious and the families would break up. The parents’ educational responsibility and ability to take care of their children did not meet the requirements of the Child Protection Act. The study highlighted the poor status of the child between two institutions. Little attention was paid in the social work practices to the children’s right, based on their status, to access the data on themselves and their families and to present their opinions. Contacts with the adolescents by the social services during the child protection process had been very few. The actors in the child welfare sector were not aware of how the children experienced the child protection support measures. The social work system fared quite badly in its practices stipulated in the Child Protection Act to support the children’s growth and to help them in their everyday lives in an insecure growth environment. Social work did not have any means to approach the child as an individual, nor the child and parents comprehensively together in family-based child protection work. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan epävakaassa kasvuympäristössä ja perhekriisin olosuhteissa kasvaneiden lastensuojelulasten arkeen ja elämänkulkuun vaikuttaneita tekijöitä Bronfenbrennerin ekologista teoriaa hyväksi käyttäen. Tulosten tulkinnassa ja johtopäätösten tekemisessä hyödynnettiin sosiaalipedagogiikan teoriaa. Tutkimuksen tuloksia ja johtopäätelmiä tarkasteltiin myös lastensuojelulain valossa. Tutkimuksen metodologisten ja metodisten valintojen lähtökohtana on ollut lastensuojelulapsina kasvaneiden nuorten kokemusten tutkiminen. Haastatteluaineiston lisäksi käytetään asiakirja-aineistoa. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimukselle asetettiin kaksi tutkimustehtävää. Ensimmäinen tutkimustehtävä kohdistuu mikrotasolla nuorten lapsuuden arjen kokemuksiin perheestä, vanhemmista ja muusta lähiympäristöstä. Toinen tutkimustehtävä kohdistuu nuorten meso-, ekso- ja makrotason välillisiin kokemuksiin lastensuojelun sosiaalityön tukitoimista. Molempiin tutkimustehtäviin etsittiin vastausta teemoittelun avulla. Teemat on asetettu Bronfenbrennerin ekologisen teorian mikro-, meso-, ekso- ja makrotasojen kentässä erilasiin konteksteihin ja lastensuojelulain käsitteistöön. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2004 ja 2005. Tutkimuksessa tuli esille, että vanhempia oli tuettu runsaasti erilaisin lastensuojelun avohuollossa käytössä olevin preventiivisin tukimuodoin. Tästä huolimatta nuorten elämä lapsena perheissä oli epävakaata ja perheet hajosivat. Vanhempien kasvatusvastuu ja kyky huolehtia lapsistaan eivät toteutuneet lastensuojelulain määrittämällä tavalla. Tutkimuksessa tuli esille lastensuojelulapsen aseman heikkous kahden instituution välissä. Sosiaalityön toimintakäytännöissä vähälle huomiolle jäi, että lapsilla on asemansa puolesta oikeus itseään ja perhettään koskevaan tietoon sekä mielipiteen esittämiseen. Sosiaalitoimen järjestämät yhteydenpidot nuoriin lastensuojeluprosessin aikana olivat vähäisiä. Lastensuojelun toimijoilla ei ollut tietoa siitä, miten lapsi koki lastensuojelun tukitoimet. Sosiaalityön toimintakäytännöissä jäi nuorten kokemana heikoksi lastensuojelulain määrittämä lapsen kasvun tukeminen ja auttaminen arjen elämässä epävakaassa kasvuympäristössä. Sosiaalityössä ei näyttänyt olevan keinoja lähestyä lasta yksilönä eikä lasta ja vanhempia yhdessä kokonaisvaltaisesti perhekohtaisessa lastensuojelussa.

Abstract The study aimed at describing and investigating the quality and dynamics of the problem of exclusion among children and young people in the light of social care documents. The sample consisted of the documents on 990 customers of child welfare and income support services aged below 25 in 1992–1997 as descriptions of the children’s and young persons’ situations and courses of life in Finland after the depression of the early 1990’s. The attention focused especially on the various problems in the children’s and young people’s welfare as a basis for social services customership and as descriptors of their exclusion. The life situations of social services customers were generally determined by their unstable position in the labour market and the limitations of their financial resources, in addition to which various subgroups in the sample had their own problems. In child welfare, customership was often based on the mother’s alcohol/drug use or mental problems and neglect of child care or the young person’s problems with school and alcohol or drugs. In terms of income support, the need for support was most often based on the young person’s exclusion from working life and on the related financial difficulties. Important forms of support in both child welfare and income support included customer counselling and financial support. Although social services customership was related particularly to accumulated problems, the customers did not form a uniform group. The documents revealed nine types of customership based on their life control and dimensions of exclusion: life control, integration, minor customership, elimination, danger of exclusion, serious danger of exclusion, marginalisation, segregation and exclusion. The differences between them were connected with differences in the quality and degree of the customers’ welfare problems and in the customers’ power of influence and possibilities for social support. The closer to life control a person’s type of customership was situated, the more she or he could exert an influence using his/her own resources or the support of his/her close community. Moving towards exclusion, the network of control around the customer tightened and the situation was determined ever more clearly by problems, obligations and control. The various types of customership described the customers’ life situations at certain moments, but also at the various stages of the exclusion or survival process and when the life situations were viewed from different perspectives. The exclusion of children and young people was manifested in the current study above all as danger of exclusion. It was about a nightmare scenario of the postmodern society following the both/and logic which was connected not only with the various problems of the social services customers but also with the exclusion of children and adolescents from what we see as normal growth and development. Children who were customers of the social services did not necessarily have the opportunity to be children, and young people did not necessarily grow into adults. The threats of exclusion and possibilities of survival had an impact on the children’s and adolescents’ lives on a situation-by-situation basis and also simultaneously depending on which and whose viewpoint the situation was viewed from. Light and shadow penetrated each other in their life as their life situations took shape in the dimensions of life control and exclusion. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selvittää lasten ja nuorten syrjäytymisongelman laatua ja dynamiikkaa sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Tutkimusaineistona olivat 990 alle 25-vuotiaan sosiaalihuollon lastensuojelun tai toimeentulotuen asiakkaan asiakirjat vuosilta 1992–1997 kuvauksina lasten ja nuorten elämäntilanteista ja elämänkulusta 1990-luvun alun laman jälkeisessä Suomessa. Huomion kohteina olivat erityisesti lasten ja nuorten erilaiset hyvinvoinnin ongelmat sosiaalihuollon asiakkuuden perusteina ja lasten ja nuorten syrjäytymisen kuvaajina. Sosiaalihuollon asiakkaiden elämäntilanteita määrittivät yleisesti epävakaa työmarkkina-asema ja taloudellisten resurssien rajallisuus, joiden lisäksi kohdejoukon eri osaryhmillä oli omia ongelmiaan. Lastensuojelussa asiakkuutta perusteltiin usein äidin päihde- ja mielenterveysongelmilla ja lapsenhoidon laiminlyönnillä tai nuoren koulu- ja päihdeongelmilla. Toimeentulotuessa nuorten tuen tarpeen perusteena olivat puolestaan useimmiten nuorten työelämän ulkopuolelle jääminen ja siihen liittyvät taloudelliset vaikeudet. Keskeisiä tukimuotoja sekä lastensuojelussa että toimeentulotuessa olivat asiakkaan neuvonta ja taloudellinen tuki. Vaikka sosiaalihuollon asiakkuus liittyi erityisesti kasautuneisiin ongelmiin, eivät asiakkaat olleet yhtenäinen ryhmä. Asiakirja-aineistosta löytyi yhdeksän elämänhallinnan ja syrjäytymisen ulottuvuudella jäsentyvää asiakkuustyyppiä: elämänhallinta, integraatio, pikkuasiakkuus, karsiutuminen, syrjäytymisvaara, vakava syrjäytymisvaara, marginalisaatio, segregaatio ja syrjäytyminen. Niiden väliset erot liittyivät eroihin asiakkaiden hyvinvoinnin ongelmien laadussa ja asteessa sekä asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksissa ja mahdollisuuksissa sosiaaliseen tukeen. Mitä lähemmäksi elämänhallintaa asiakkuustyyppi sijoittui, sitä enemmän asiakas pystyi vaikuttamaan asioihin joko omien voimavarojensa tai lähiyhteisön tuen turvin. Kohti syrjäytymistä siirryttäessä kontrollin verkko asiakkaan ympärillä kiristyi ja tilannetta määrittivät yhä selvemmin ongelmat, pakot ja kontrolli. Eri asiakkuustyypit kuvasivat asiakkaiden elämäntilanteita tiettynä hetkenä, mutta myös syrjäytymis- ja selviytymisprosessin eri vaiheissa ja elämäntilanteita eri näkökulmista tarkasteltaessa. Lasten ja nuorten syrjäytyminen näyttäytyi tutkimuksessa ennen muuta syrjäytymisvaarana. Siinä oli kyse myöhäismodernin yhteiskunnan sekä–että logiikkaa noudattavasta uhkakuvasta, joka liittyi paitsi sosiaalihuollon asiakkaiden erilaisiin ongelmiin, myös lasten ja nuorten syrjäytymiseen normaalina pidettävästä kasvusta ja kehityksestä. Sosiaalihuollon asiakkaina olevat lapset eivät välttämättä saaneet olla lapsia ja nuoret eivät välttämättä kasvaneet aikuisiksi. Syrjäytymisen uhat ja selviytymisen mahdollisuudet vaikuttivat lasten ja nuorten elämään tilanteittain ja myös samanaikaisesti riippuen siitä, mistä ja kenen näkökulmasta tilannetta tarkasteltiin. Valo ja varjo läpäisivät lasten ja nuorten elämässä toisiaan heidän elämäntilanteidensa jäsentyessä elämänhallinnan ja syrjäytymisen ulottuvuudella.