Spelling suggestions: "subject:"japani"" "subject:"tapani""
1 |
Yhdysvaltojen näkemykset, suunnitelmat ja toimenpiteet Japanin koulujärjestelmän uudistamiseksi 1942-1947Okkonen, T. (Tuula) 06 September 2002 (has links)
Abstract
The post-war educational reform implemented in Japan by the American occupation forces has been studied widely, and this study discusses the reform policy in the light of American wartime planning process. Wartime American interest in the imperial educational system was first awakened in the context of psychological warfare and all information that might help in gaining victory was gathered. Japan capitulated unconditionally in August 1945, and the plans made for a combat situation were revised for the new circumstances of occupation.
During the war the most crucial problems were, on the other hand, finding Japanese who would be responsive to the reform policy, and on the other, persuading the Japanese to be responsive. The invitation of the United States Education Mission to Japan, which consisted of distinguished educators that visited Japan in March 1946, proved to be the catalyst for acceptance of reforms. The report of recommendations of the Mission was also utilised in justifying reform policy for the Allied partners and for aligning the American officials who were responsible for implementing the reforms.
The new educational legislation came into effect in the 1st of April, 1947. The wartime aims were essentially attained. The indoctrination of militarism and ultra-nationalism was abolished and replaced by an extended compulsory education, which emphasized individualism and aimed at the extensive alteration of Japanese society. / Tiivistelmä
Japanissa toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisten toimesta toteutettua koulujärjestelmän uudistamista on tutkittu varsin laajasti, mutta tällä tutkimuksella avataan uusi näkökulma aiheeseen aloittamalla tarkastelu toisen maailmansodan aikana Yhdysvalloissa muotoutuneista näkemyksistä Japanin koulujärjestelmästä sekä siihen kohdistetuista haltuunotto- ja muutossuunnitelmista. Sodanaikainen kiinnostus keisarillista koulujärjestelmää kohtaan lähti liikkeelle psykologisen sodankäynnin tarpeista sekä niiden toimenpiteiden valmistelusta, joilla vihollismaan koulujärjestelmä otetaan amerikkalaisjoukkojen haltuun Japanin pääsaarista käytävien taisteluiden aikana. Suunnitelmat säilyivät pääpiirteissään samoina, vaikka Japani antautui ehdoitta elokuussa 1945, eivätkä amerikkalaiset joutuneet pystyttämään miehityshallintoa taistelutilanteessa.
Jo sodan aikana koulujärjestelmän muuttamisen vaikeudeksi oli ennakoitu japanilaisten vastustus sekä uudistuspolitiikalle myötämielisten japanilaisten löytämisen vaikeus. Maaliskuussa 1946 Japanissa vierailleen arvostetuista amerikkalaisista koulutuksen ammattilaisista kootun koulutuslähetystön roolin ja sen jättämän suositusraportin merkitys avautuu nimenomaan sodanaikaisen suunnittelutyön valossa. Koulutuslähetystöä ei tarvittu muotoilemaan koulu-uudistuspolitiikkaa vaan avustamaan japanilaisten tekemisessä suopeiksi koulujärjestelmän uudistusta kohtaan. Koulutuslähetystön suositusraporttia käytettiin myös koulu-uudistustoimien perustelemisessa muille liittoutuneille sekä riviensuoristajana miehityshallinnon koulu-uudistuksen toimeenpanosta vastaavien keskuudessa.
Uudet koululait, joilla kumottiin sodanaikaiset koulutusta määränneet säädökset, astuivat voimaan huhtikuun 1. päivänä 1947. Näin sodanaikana määritellyt tavoitteet oli pääpiirteissään saavutettu: koulutus militarismin ja äärinationalismin kanavana ja yhteiskuntaryhmiä erilleen sosiaalistavana mekanismina oli murrettu ja tilalle oli luotu laajennettu yksiön oikeuksia korostanut oppivelvollisuus, jolla pyrittiin laaja-alaisesti japanilaisen yhteiskunnan muuttamiseen.
|
2 |
Listening to the voices of dementia:the therapist's teaching-learning process through co-construction of narrative and the triadic relationship with Alzheimer’s disease sufferersWatanabe, R. (Ryoko) 01 March 2016 (has links)
Abstract
In dementia care, it has been widely recognized that not only providing medical treatment, but also building an appropriate care relationship between medical professionals and the persons with dementia is one of the keys for understanding the person’s needs and for developing their residual physical and mental abilities. However, there has been little discussion about the meanings and contexts of the care relationship and the role of the therapeutic tools used and the therapist’s expertise in establishing it. To examine these points, the following research questions were addressed: 1) as a mediating tool in the care relationship, what kinds of narratives were created through everyday interaction between therapists and dementia sufferers? 2) how and why were narratives constructed? 3) what is the teaching-learning process of the therapist through narrative joint formation?, and consequently, 4) what is the relationship in dementia care?
The data was collected from interviews with one experienced occupational therapist and observations of his care sessions with two Alzheimer’s disease (AD) sufferers in a Japanese nursing home for two years. Their interactions and narratives were transcribed and qualitatively analysed based on Vygotsky's cultural-historical approaches and Bakhtin’s theory of dialogue in education as a theoretical framework.
The results have shown that the therapist jointly created narratives and a triadic relationship between the AD sufferers, the narratives, and himself. Using the narratives, he arranged a dialogical environment where the AD sufferers could express their own voices and encounter the voices of others. This enabled them to learn the meaning of their therapeutic activity in connection to their own life experience. As cognitive/psychological tools, the narratives worked towards a teaching-learning process and helped to establish the care relationship.
Through the co-construction of narratives and the triadic relationship, the therapist listened to the AD sufferers’ voices carefully, participated in an open ended and unfinalisable dialogue himself with them, and confronted them as equal respondents. In this sense, the therapist is seen as a dialogic teacher who actively learns knowledge and ideas from the dementia sufferers and unceasingly explores unknown questions in narratives with them. / Tiivistelmä
Dementian hoidossa on laajalti tiedostettu, että lääkehoidon ohella hyvän hoitosuhteen muodostaminen hoitohenkilöstön ja potilaan välille on avainkysymys potilaan tarpeiden ymmärtämiseksi ja käytettävissä olevien fyysisten ja henkisten kykyjen hyödyntämiseksi. Tästä huolimatta on ollut hyvin vähän keskustelua hoitosuhteen merkityksistä ja konteksteista, kuten myös erilaisten työvälineiden roolista ja terapeutin asiantuntijuudesta luoda niitä. Näiden seikkojen tarkastelemiseksi asetettiin seuraavat tutkimuskysymykset: 1) millaisia narratiiveja hoitosuhteen välittävänä työkaluna luotiin terapeutin ja dementiapotilaiden päivittäisessä vuovaikutuksessa, 2) miten ja miksi narratiiveja konstruoitiin, 3) millainen on terapeutin opettamis- ja oppimisprosessi yhteisessä narratiivin muodostamisessa ja näin ollen, 4) millainen on dementian hoitosuhde?
Aineisto koottiin haastattelemalla kokenutta toimintaterapeuttia ja havainnoimalla hänen terapiaistuntojaan kahden Alzheimer-potilaan kanssa japanilaisessa hoivakodissa kahden vuoden ajan. Heidän vuorovaikutuksensa ja narratiivinsa transkriptoitiin ja analysoitiin laadullisesti teoreettisena viitekehyksenä Vygotskin kulttuuri-historiallinen lähestymistapa ja Bahtinin dialogin teoria.
Tulokset osoittivat, että terapeutti loi yhdessä potilaiden kanssa narratiiveja sekä kolmenvälisen suhteen potilaiden, tarinoiden ja itsensä kesken. Narratiiveja käyttäen hän loi dialogisen ympäristön, jossa potilaat ilmaisivat omat äänensä ja kohtasivat toiset. Tämä auttoi heitä ymmärtämään terapian merkityksen suhteessa heidän omaan elämänkokemukseensa. Narratiivit kognitiivisina/psykologisina välineinä auttoivat opetus- ja oppimisprosessissa ja edistivät hoitosuhteen muodostumista.
Narratiivien yhteiskehittely ja kolmenvälinen suhde auttoivat terapeuttia kuuntelemaan huolella potilaiden ääniä, osallisti hänet heidän avoimena jatkuvaan dialogiinsa ja asetti heidät yhdenvertaisiksi osapuoliksi. Tässä mielessä terapeutti nähdään dialogisena opettajana, joka aktiivisesti oppii dementiapotilailta ja joka jatkuvasti tutkii heidän kanssaan narratiivien tuntemattomia kysymyksiä.
|
3 |
Hyvästit, potkut vaiko lobbauksen hedelmä?:Yhdysvaltain suhtautuminen Filippiinien itsenäisyyskysymykseen ja sen ratkaisuun 1929–1934Uusitalo, A. (Ari) 25 May 2015 (has links)
Abstract
The research examines the U.S. approach to the independence of the Philippines and its stages at the end of the 1920's and in the early 1930's. The Philippines belonged to the United States from 1898 to 1946. The relationship between the two countries was quite controversial from the very beginning. Many of the different phases and factors resulted in the U.S. Congress passing a law in March 1934, which guaranteed full independence to the Philippines after a ten-year transition period. The birth of the law which led to Philippine independence was a complex political process, with a number of variables influencing the attitudes and the solution. These factors accounting for the formation of the solution changed as time progressed. One of the key variables in terms of the Act of Independence began when the Great Depression began in 1929, which affected especially agricultural producers. As the Philippines was administratively a part of the federal government, in these circles it was seen that only independence could be the solution to close the archipelago outside of the domestic market. In fact, the sugar and coconut imports from the Philippines were not a real competitor to the federal farmers. In addition to the domestic farmers the Cuban sugar producers, who were headed by U.S. investors, felt that Philippine duty-free import was challenging their share of the federal market. They were of the opinion that the independence of the Philippines could guarantee them better market positions in the federal sugar market, and strove to promote the Independence Act as soon as possible.
As a result of the worsening unemployment situation Filipino migrant workers started competing for scarce jobs. As a part of the United States Filipinos had free immigration rights. In particular, on the west coast and in the employees' organizations, independence was seen as the easiest way to limit immigration. In addition to the economic cycle other significant factors were the changes in foreign policy, and in particular the rise of Japan as a powerful superpower in the Far East. The federal government and the majority of the Congress represented opposing views of the independence issue. The Congress was able to show strength in this confrontation. The main sources of the material consist of the U.S. government documents, the Congress document collections, foreign relations document collections, memoirs and other documents. / Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan Yhdysvaltain suhtautumista Filippiinien itsenäistymiseen ja siihen liittyneisiin vaiheisiin 1920 -luvun lopulla ja 1930-luvun alkupuoliskolla. Filippiinit kuuluivat Yhdysvalloille vuosina 1898–1946. Maiden välinen suhde oli hyvin kiistanalainen alusta alkaen. Monien eri vaiheiden ja tekijöiden seurauksena Yhdysvaltain kongressi hyväksyi maaliskuussa 1934 lain, joka takasi Filippiineille täyden itsenäisyyden kymmenen vuoden siirtymäajan jälkeen. Filippiinien itsenäistymiseen johtaneen lain synty oli monimutkainen poliittinen prosessi, jossa oli useita suhtautumiseen ja ratkaisuun vaikuttaneita muuttujia. Näiden tekijöiden osuus ratkaisun muodostumiseen muuttui ajan edetessä. Yksi keskeisimmistä muuttujista itsenäisyyslain suhteen oli vuonna 1929 Yhdysvalloissa alkanut suuri lamakausi, josta kärsivät erityisesti maataloustuottajat. Koska Filippiinit oli hallinnollisesti osa liittovaltiota, näissä piireissä nähtiin, että ainoastaan itsenäisyys voisi saattaa saariston sisämarkkinoiden ulkopuolelle. Filippiineiltä tuotava sokeri ja kookosöljy eivät olleet todelliset kilpailijat liittovaltion viljelijöille. Kotimaan viljelijäväestön lisäksi Kuuban sokerintuotantoon investoineet amerikkalaiset sijoittajapiirit kokivat Filippiinien tullivapaan tuonnin vievän heiltä markkinoita. He katsoivat, että Filippiinien itsenäisyys takaisi paremmat markkina-asemat liittovaltion sokerimarkkinoilla ja pyrkivät edistämään itsenäisyyslain mahdollisimman pikaista säätämistä.
Alati pahenevan työttömyyden seurauksen filippiiniläiset siirtotyöläiset kilpailivat hupenevista työpaikoista. Filippiiniläisille oli taattu vapaa maahanmuutto-oikeus. Etenkin länsirannikolla ja työntekijäjärjestöissä saarten itsenäistyminen nähtiin olevan helpoin tie maahanmuuton rajoittamiseen. Taloudellisten suhdanteiden ohella muita merkittäviä tekijöitä olivat muutokset ulkopolitiikassa ja etenkin Japanin nousu voimakkaaksi suurvallaksi Kaukoidässä. Liittovaltion hallinto ja kongressin enemmistö edustivat vastakkaisia näkemyssuuntia itsenäisyyskysymyksessä. Kongressi pystyi osoittamaan voimansa tässä vastakkainasettelussa. Tutkimuksen keskeisin lähdeaineisto koostuu Yhdysvaltain hallinnon asiakirjoista, kongressin asiakirjakokoelmista, ulkoaisainhallinnon asiakirjakokoelmista, muistelmista sekä lähdeteoksista.
|
4 |
Tensions in the relationships:exploring Japanese beginning teachers’ storiesLassila, E. T. (Erkki T.) 17 January 2017 (has links)
Abstract
This research examines stories told by beginning teachers’ and asks what kinds of tensions characterise their work? In earlier research tensions have been seen as personal, but here the emphasis is on how they are embedded and born in the interaction between the teachers and the relational and micropolitical environments of their schools. Tensions refer to situations, where teachers do not know how to act correctly, when two or more values or views conflict and several possible justifiable courses for action exist. Tensions are not emotions, but they are often accompanied by a strong emotional experiences. Tensions are often seen just as problems, but they can also contribute to professional growth.
The empirical part is based on the basic view in narrative research, where telling stories is understood as a means through which people make sense of themselves and the world around them. The main research material are stories produced in interviews with sixteen (16) Japanese beginning teachers. For one sub-study, interviews with seven (7) senior teachers and field notes in one junior high school were also produced. In the analysis, holistic reading of individual stories, multi-voiced analysis of one narrative environment and a more traditional thematic analysis were utilised.
The results show how the tensions in beginning teachers’ work are connected to their ideals on being a good teacher conflicting with expectations in the micropolitical environment of the schools. As a junior, the beginning teacher is expected to assume an obedient position with their seniors. The results also show how the views on being a good teacher emphasize putting common interests and responsibilities over personal matters. By acting against the expectations, the beginning teacher may risk harming the very important collegial relationships and therefore often decides to give up his or her ideals. The tensions are therefore born from the teacher having to give up his or her ideals and assuming opposing views.
Learning how to deal and live with these relational and micropolitical tensions is connected to teacher well-being and attrition. Therefore, it is recommendable that tensions are paid sufficient attention to in both teacher education and in the schools. / Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkastelee aloittelevien opettajien tarinoita ja vastaa kysymykseen: millaiset jännitteet luonnehtivat heidän työtään? Aiemmassa tutkimuksessa jännitteitä on pidetty henkilökohtaisina, mutta tässä tutkimuksessa painotetaan sitä, kuinka ne kietoutuvat ja syntyvät opettajien ja heidän koulujensa sosiaalisen ja mikropoliittisen ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Jännitteet viittaavat tilanteisiin, joissa opettajat eivät tiedä miten toimia, kun erilaiset arvot ja näkemykset ovat ristiriidassa ja perusteltuja toimintatapoja on useita. Jännitteet eivät ole tunteita, mutta niihin liittyy usein voimakkaita tunnekokemuksia. Usein niitä pidetään vain ongelmina, mutta ne voivat myös olla lähtökohtana ammatilliselle kasvulle.
Tutkimuksen empiirinen osa rakentuu kerronnallisen tutkimuksen perusajatukselle tarinoiden kerronnasta kertojan tapana rakentaa ymmärrystä itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Pääaineistona ovat kuudentoista (16) japanilaisen aloittelevan opettajan kanssa haastatteluissa tuotetut tarinat. Yhtä osatutkimusta varten myös haastateltiin seitsemää (7) kokenutta opettajaa sekä tuotettiin kenttämuistiinpanoja eräällä yläasteella. Analyysissä käytettiin niin holistista lukutapaa, moniäänistä kerronnallisen ympäristön analyysia kuin perinteistä temaattista sisällönanalyysiäkin.
Tulokset osoittavat aloittelevien opettajien työn jännitteiden liittyvän siihen, kuinka heidän ihanteensa hyvästä opettajuudesta kohtaavat koulun mikropoliittisessa ympäristössä näiden ihanteiden kanssa vastakkaisia odotuksia. Aloittelevan opettajan oletetaan ottavan juniorina alisteisen aseman suhteessa senioreihin. Tulokset osoittavat myös, että näkemyksissä hyvästä opettajasta korostuu yhteisten velvoitteiden asettaminen opettajan henkilökohtaisten näkemysten edelle. Toimimalla näitä odotuksia vastaan aloitteleva opettaja saattaisi vaarantaa työn kannalta tärkeitä kollegasuhteita ja päätyy siksi usein luopumaan ihanteistaan. Tällöin jännite syntyy siitä, että aloitteleva opettaja joutuu ihanteidensa sijaan omaksumaan niiden vastaisia näkemyksiä.
Näiden jännitteiden kanssa eläminen ja käsitteleminen kietoutuvat niin opettajien hyvinvointiin kuin työssä pysymiseen. Tämän vuoksi niihin tulisi kiinnittää riittävästi huomiota sekä opettajankoulutuksessa että työelämässä.
|
5 |
Verkostot kaukaiseen itään:Suomen kauppasuhteet Japaniin 1919–1974Sahi, J. (Juha) 09 March 2016 (has links)
Abstract
Trade between Finland and Japan underwent remarkable development in both quantity and value from the early commercial connections at the beginning of the 20th century until the 1970s and the first oil crisis. At first, the exports to Japan and imports from Japan were handled by European trade intermediaries. Gradually these indirect trade networks were superseded by semi-direct and direct networks between Finnish and Japanese companies. Trade networks and their evolution steered the flow of goods, which for Finnish exports mainly consisted of forest industry products, namely, pulp and paper. The nature of Japanese imports was, however, more versatile, consisting of readymade consumer goods, such as textiles. Since the 1950s, the imports have been mostly high technology products – cameras and cars and related goods.
Bilateral trade relations were especially significant from the standpoint of Finnish foreign trade, as Japan became one of Finland’s most important trading partners. Their trade relationship also had a broader significance for international commerce, especially in the early 1960s when Finland became the first market in Europe to start regular imports of Japanese cars.
This study establishes a network theory of international trade relations based on an actor tier division between and within trade and trade policy activity. The trade activities by private companies is divided into three types of networks, which then form direct, semi-direct and indirect export and import activities. The same network type division also applies to trade policy activity by governments and other actors. Based on extensive empirical evidence, it is argued that the types of cooperation (networks) between companies and their evolution have determined the development leading to commercial success, stagnation, or a downward trend in Finnish-Japanese trade. On the other hand, the role of trade policy relationships has in most cases been confined to setting or dismantling the limitations of actual trade activity. Trade policy relations further have played only a minor role in promoting trade, which is fundamentally based on the network building that take place between private corporations.
An extensive amount of archival and other sources collected from archives and libraries in Finland and Japan were used in this doctoral thesis. / Tiivistelmä
Suomen ja Japanin välinen tavarakauppa kehittyi määrässä ja arvossa mitattuna 1900-luvun alun pienestä purosesta vuolaaksi virraksi 1970-luvun ja ensimmäisen öljykriisin vuosiin mennessä. Yhteyksien alkuvaiheessa vienti Japaniin ja tuonti Suomeen kulkivat eurooppalaisten välikäsien kautta, mutta vähitellen nämä kaupan epäsuorat verkostot saivat rinnalleen suomalaisten ja japanilaisten yhtiöiden väliset suorat ja välittömät yhteistyöverkostot ja lopulta korvautuivat niillä. Verkostot ja niiden evoluutio ohjasivat kaupan tavaravirran kehitystä, joka suomalaisen viennin osalta painottui puunjalostusteollisuuden tuotteisiin ‒ pääasiassa selluloosaan ja paperiin. Japanilaisten tavaroiden tuonti oli rakenteeltaan monipuolisempaa koostuen suoraan kuluttajille tarkoitetuista kappale- ja tekstiilitavaroista ja 1950-luvulta lähtien korkean teknologian tuotteista, kuten kameroista ja henkilöautoista.
Kahdenkeskisten kauppasuhteiden merkitys korostui varsinkin Suomen ulkomaankaupassa, sillä Japanista tuli yksi Suomen huomattavimmista kauppakumppaneista. Kauppasuhteilla oli kahdenkeskisiä yhteyksiä laajempiakin vaikutuksia, joista ehkä merkittävin oli japanilaisten henkilöautojen pysyvä rantautuminen Suomen kautta Euroopan markkinoille 1960-luvun alussa.
Tutkimuksen tuloksena on syntynyt kansainvälisten kauppasuhteiden verkostoteoria, joka perustuu kaupan ja kauppapolitiikan väliseen toimijatasojakoon. Kauppasuhteiden kaupallinen toiminta jakautuu verkostotyypeittäin välittömään, suoraan ja epäsuoraan vienti- ja tuontitoimintaan samoin kuin kauppapoliittinenkin toiminta omissa vuorovaikutussuhteissaan. Tutkimuksen laajat empiiriset näytöt osoittavat, että yritysten välisen yhteistyösuhteen eli verkoston tyypistä ja evoluutiosta riippuen on kaupallisten toimijoiden välinen vuorovaikutus joko kasvanut, jähmettynyt tai kuihtunut pois. Kauppapoliittisilla suhteilla oli Suomen ja Japanin väliseen kauppavaihtoon ennen kaikkea rajoittava ja vähäisemmässä määrin edistävä vaikutus. Yritysten välisten yhteistyöverkostojen synty ja kehitys perustuivat jokaisen yhtiön omaan myynti- ja ostopolitiikkaan, jolla toimijat määrittelivät suhteensa kohdemarkkinoihin ja yhteistyökumppaniensa kanssa käytävään kaupalliseen toimintaan.
Tutkimuksessa on laaja-alaisesti hyödynnetty useiden kaupan ja kauppapolitiikan toimijoiden lähdeaineistoja Suomesta ja Japanista. / 要旨
1900年代初頭から1970年代に至るまで、フィンランドの対日本貿易は輸出入数量に加えて、通商関係上の重要性という観点からも目覚ましい発展を遂げてきた。貿易開始当初、両国間の取引は在欧仲介業者を通して行われる間接貿易の形式がとられていたが、次第にフィンランドと日本の企業間ネットワークを利用した直接貿易や準直接貿易がそれに取って代わるようになっていった。さらに、貿易ネットワークとその発展は物流動向にも影響をもたらした。フィンランドは主に森林資源を利用した産業製品、つまりはパルプや印刷紙の輸出に重点を置き、日本はフィンランドとの貿易開始当初より、織物をはじめとした多岐にわたる既製品を輸出しており、特に1950年代からはカメラや自家用車といったハイテク製品の輸出に主軸を置いてきた。
日本が対外貿易における最重要取引国のひとつになったため、フィンランドにとって日本との二国間貿易は特に重視すべきものであった。1960年代、フィンランドは日本製自家用車をヨーロッパ諸国に定期的に輸出するための玄関口としても重要な役割を果たしていたため、二国間貿易が与える影響は日本とフィンランドの二か国にとどまらず、より広範に及ぶものになった。
本研究により、商業活動と貿易政策の両方を取り巻く当事者たちによって構成された分割多重構造に基づく国際貿易のネットワーク理論が導き出された。企業間の通商関係は直接貿易・準直接貿易・間接貿易の三つのネットワーク形態に分類され、同様のネットワークの分類型は国の貿易政策によって結ばれた通商関係の分類にも適用できるものである。幅広い経験的証拠に基づいた研究により、フィン日貿易においては、企業同士の協力体制や企業間のネットワーク展開が、取引を商業的成功へと発展させていくか、もしくは逆に停滞・停止させてしまうかを左右する要因であったことが明らかになった。その一方で、貿易政策によって結ばれた国家間の通商関係は概して実質的には貿易活動を制限し、さらには阻害する要因となっていたと結論付けられた。貿易契約締結や貿易活動の発展は民間企業が各自で結んだ売買契約、即ち民間企業の間に構築されたネットワークを基盤としており、貿易政策としての通商関係が貿易関係促進のために果たす役割は事実上軽微なものであった。
本論文は、フィンランドと日本において収集した経済・経済政策に関する広範な文献資料を用いて執筆されたものである。
|
Page generated in 0.0293 seconds