Abstract The phenomenon of networking has been the subject of considerable research and has made a significant contribution to business practice. In business life networks of different kinds are found as common modes of operation, and confirms the clear advantages of networks. This has increased the interest of academic research in networking. The theoretical research has extended from dyad relationships to more complicated forms, such as systems of innovation. Networking has not only been a popular research area in the field of economics, but also in the social sciences. The resulting interdisciplinary perspectives have provided new insights into the multi-faceted phenomenon of networking. This thesis is a qualitative case study. The case network is the ICTnetwork in the Oulu area in northern Finland. During the last few decades, the Oulu area has grown and established itself as one of the most important centres of wireless communication. This has been recognised worldwide and it has been labelled the “Oulu-phenomenon”. The main theoretical frameworks for this study are business and social networks theories, supplemented by innovation system and regional development theories. A network is defined in this study as A group of actors that works intentionally together to harness the long term business capabilities of the network of participants and exchange information form the business enabling network. Between the actors there can either be formal commercial relations or the relations can be informal i.e. social relations. Based on the case study, the principal contribution of this study is a novel model of networking – identified as a business enabling network – the assets of which are a goal, trust, competence, an infrastructure, and continuity. A business enabling network model is operationalized on the basis of a five-level network maturity model. These models are described in the study and provide a novel framework for the development and assessment of regional business networks. Furthermore, the study increases the understanding of the case network's operations. / Tiivistelmä Verkostoilmiö on osoittautunut hedelmälliseksi sekä tutkimuksen että käytännön kannalta. Liike-elämässä erilaiset verkostot muodostavat yhä merkittävämmän yhteistyön muodon, mikä on seurausta verkostojen eduista. Tämä kehitys on myös lisännyt akateemisen tutkimuksen kiinnostusta verkostoja kohtaan. Teoreettiset tarkastelukulmat ovat laajenneet kahdenvälisistä suhteista monimutkaisempiin verkostoihin kuten innovaatiojärjestelmiin. Liiketaloustieteen lisäksi verkostoituminen on ollut kiinnostava tutkimusalue myös sosiologiassa. Erilaisten tieteellisten näkökulmien yhdistäminen on tuottanut uusia näkökulmia kiinnostavaan ja merkittävään verkostoilmiöön. Tämä väitöstutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen case-verkostona on ollut informaatio- ja kommunikaatioteknologian verkosto Pohjois-Suomessa Oulun alueella. Muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana Oulun alue on noussut globaalisti yhdeksi tärkeäksi langattoman kommunikaatioteknologian keskukseksi. Tämä on huomioitu myös kansainvälisesti ja se on saanut nimen "Oulu-ilmiö". Keskeisimmät teoreettiset viitekehykset tässä tutkimuksessa ovat liiketoiminta ja sosiaaliset verkostot, joita on täydennetty innovaatio järjestelmien ja alueellisen kehittymisen teorioilla. Tässä tutkimuksessa verkosto on määritelty seuraavasti: Verkoston muodostavat toimijat, jotka toimivat tietoisesti yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi ja joiden välillä tapahtuu informaation vaihdantaa. Verkoston toimijoiden välillä voi olla liikesuhteita tai suhteet voivat olla epävirallisia eli sosiaalisia suhteita. Tutkimuksen keskeisenä kontribuutiona on uudenlainen verkostomalli – liiketoimintaa tukeva verkosto, jonka keskeiset tekijät ovat verkoston päämäärä, luottamus, osaaminen, infrastruktuuri ja jatkuvuus. Kehitetty verkostomalli on operationalisoitu viisintasoisen verkoston kypsyysmallin avulla. Kehitetyt mallit tarjoavat viitekehyksen alueellisten verkostojen kehittämiseen ja arviointiin. Lisäksi tutkimus on syventänyt ja monipuolistanut ymmärtämystä case-verkoston toiminnasta.

Diss. -- Turun yliopisto.

Abstract Over the past few years it has been discussed and written about in Finnish society how the foundation of Finland's future welfare and economic growth is based on an organisation's renewal and innovation capabilities. Decreasing the barriers of trade with its "China syndrome", international competition for taxes, growth and stabilisation treaties of the European Union, high-age structure, and so forth, create a national sense of necessity to excel in the field of international innovation development. Researching these demands have led to developing a "governance of organisational innovation capabilitis" based on existing theories and management doctrines, and empiria. The design embodies fields of know-how which can improve the organisation's innovation capabilities. These fields of knowledge consist of companionship and collaboration, knowledge of network skills, mastery of innovation acquiring processes and knowledge of using innovation stimuli. By cultivating these skills, the organisation will have an even better chance of achieving positive development in productivity and, under the circumstances, benefiting intangible capital. With the support of this design, the organisation will evolve and control its innovation capabilities according to the philosophy of continuous improvement. The governance consists of measuring methods and indicators developed in research and connected to existing management and reporting systems of the organisations. The organisation can also compare its own innovation capabilities in relation to other organisations for directing and building motivation configurations. The developed model was tested and evaluated in the Finnish infra-industry operational environment in six different ways. The model passed the tests, and by guesstimates can be applied in all organisations such as public utilities and business corporations. Equally, the model is suitable for different states of distribution channels. The model is being introduced extensively and is available for organisations on the internet. Most of the theoretical contribution was probably achieved through the functionality of the management system. Theoretical contribution also arose, because developing the intangible capital in organisations has been considered problematic, especially due to the lack of indicators and measuring methods. The model consists mainly of those indicators and methods created for this purpose. Also significant, on behalf of the theoretical contribution, was that by obtaining services, these organisations could develop their own innovation capabilities at the same time by combining challenging innovation combinations. Extensive material related to the acquisition affairs helps in any case to understand the relations between methods and outcome. The result of the study was able to reflect several links with the existing theory. One point of reflection was that with the help of the model, organisations could reduce the uncertainties detected in the organisational- and economic theories, which are connected to the selecting of partners and acquisition affairs. / Tiivistelmä Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosien aikana puhuttu ja kirjoitettu paljon siitä, että Suomen taloudellisen hyvinvoinnin ja talouskasvun perustana on tulevaisuudessa organisaatioiden uudistumis- ja innovaatiokyky. Kaupan esteiden vähentyminen "Kiina-ilmiöineen", kansainvälinen verokilpailu, EU:n kasvu- ja vakauttamissopimukset, korkea ikärakenne ja monet muut tekijät aiheuttavat kansallisen paineen olla kansainvälisen innovaatiokehityksen kärjessä. Kansainvälisessä kilpailussa korkean palkkatason kansantalous ja sen organisaatiot voivat menestyä markkinoilla vain innovoimalla - kehittämällä jatkuvasti entistä parempia tuotteita, menettelytapoja ja palvelua. Näistä tarpeista lähtien tutkimuksessa kehitettiin olemassa olevan teorian ja liikkeenjohdon oppien sekä empirian avulla "organisaation innovaatiokyvyn johtamismalli". Malli sisältää osaamisalueita, joihin panostamalla organisaatio voi parantaa innovaatiokykyään. Osaamisalueet ovat kumppanuus- ja sopimusyhteistyöosaaminen, verkostotaitojen osaaminen, innovatiivisen hankintaprosessin osaaminen ja innovaatiokannusteiden käytön osaaminen. Näitä kehittämällä organisaatiolla on entistä paremmat mahdollisuudet saavuttaa positiivista tuottavuuskehitystä ja hyötyä näin ollen aineettoman varallisuutensa kehittymisestä. Mallin avulla organisaatio pystyy kehittämään ja hallitsemaan innovaatiokykyään jatkuvan parantamisen filosofian mukaisesti. Johtamismalli sisältää mittausmenettelyt ja tutkimuksessa kehitetyt mittarit sekä näiden kytkennät organisaatioiden olemassa oleviin johtamisjärjestelmiin. Organisaatio voi myös verrata omaa innovaatiokykyään suhteessa muihin organisaatioihin ja hyödyntää tietoa oman organisaation johtamisessa ja motivaatioasetelmien rakentamisessa. Kehitettyä mallia testattiin ja arvioitiin suomalaisessa infra-alan toimintaympäristössä kuudella eri tavalla. Malli läpäisi suoritetut testit, ja arvioiden mukaan sitä voidaan hyödyntää kaikissa organisaatioissa niin julkisella alalla kuin yrityksissäkin. Yhtä lailla malli sopii käytettäväksi arvoketjun eri vaiheissa. Mallia ollaan ottamassa laajasti käyttöön ja kehitetty malli on organisaatioiden saatavilla Internetin kautta osoitteessa: http://www.innovaatiomittaus.fi. Teoreettista kontribuutiota saavutettiin ehkä eniten johtamismallin toimivuuden ansiosta. Teoreettista kontribuutiota syntyi myös siitä, että aineettoman varallisuuden kehittämistä organisaatioissa on pidetty ongelmallisena nimenomaan mittareiden ja mittausmenetelmien puuttumisen vuoksi. Malli sisältää monia tätä tarkoitusta palvelevia mittareita ja mittausmenetelmän. Merkittävää teoreettisen kontribuution osalta oli myös se, että organisaatiot hankkiessaan palveluita voivat samalla kehittää omaa innovaatiokykyään yhdistämällä hankintoihinsa haasteellisia innovaatioasetelmia. Laaja hankintatoimeen liittyvä aineisto auttaa muutenkin ymmärtämään keinon ja lopputuloksen suhteita. Tutkimuksen tuloksia pystyttiin reflektoimaan myös olemassa olevaan teoriaan usean kiinnekohdan kautta. Yhtenä reflektointikohtana oli se, että mallin avulla organisaatiot pystyvät vähentämään organisaatio- ja talousteorioissa havaittuja epävarmuuksia, jotka liittyvät kumppaneiden valintaan ja organisaation hankintatoimeen.

Abstract At present, collaborative strategies are an important part of developing the capabilities to be able to compete in the 21st Century since knowledge or innovations cannot develop entirely within a single firm. Collaboration provides invaluable resources that a firm cannot create through knowledge transfer mechanisms. The purpose of this doctoral dissertation is to enhance understanding of knowledge transfer in requirements engineering in the context of collaborative product development. The research is qualitative by nature and utilises the case study methodology. Data collection was conducted through interviews and surveys with informants in high-tech enterprises. The results indicate that collaboration in product development is very important and acts as a means of obtaining external resources, especially knowledge. However, collaboration is not an easy practice; it involves many challenges. In order to improve the practice of collaboration, it is necessary to manage and leverage the transfer of knowledge. According to the results, in order to increase the effectiveness of knowledge transfer over enterprise interfaces, each knowledge type needs to be transferred through the suitable transfer channel at the right time. The results also indicate that the individual relationships among buyers and suppliers are an essential element for long-term collaboration and common platforms or tools need to be developed to support collaborative product development over enterprise interfaces. / Tiivistelmä Kiristyvän kilpailun tilanteessa yritykset etsivät keinoja tehostaakseen toimintaansa. Yksi keino tähän on yhteistyökumppanina toimivien yritysten hyödyntäminen tuotekehityksessä. Yhteistyökumppanien hyödyntämisellä yritykset pyrkivät muun muassa tukemaan innovatiivisuutta ja täydentämään tuotekehityksessä tarvittavia kyvykkyyksiä. Tähän pyritään hankkimalla lisää resursseja, erityisesti tietämystä ja osaamista, jota yrityksellä ei itsellään ole tai joka on ulkoistettu aiemmin. Tässä väitöskirjassa perehdytään yritysyhteistyötä hyödyntävään tuotekehitystoimintaan ja tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä osaamisen siirrosta erityisesti vaatimusten hallinnan prosessissa. Tämä väitöskirjatyö on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto on hankittu haastatteluilla ja kyselyillä korkeanteknologian yrityksistä. Tutkimustulosten mukaan yritysten välinen yhteistyö tuotekehityksessä on merkittävässä roolissa moderneissa yrityksissä. Tällöin voidaan puhua ulkopuolisten resurssien, erityisesti ulkoisen osaamisen hyödyntämisestä tuotekehityksessä. Tulosten mukaan on kuitenkin huomioitava, että yritysyhteistyö on varsin monimutkaista ja haastavaa toteuttaa. Yritysten tulee paremmin johtaa osaamisen siirtoa yhteistyökumppaneiden välillä ja panostaa osaamisen siirtoon liittyviin toimintatapoihin ja työkaluihin. Yritysten välisen osaamisen siirron tehokkuuden lisäämiseksi tulee huomioida, että erityyppinen osaaminen tulee siirtää sille ominaisen kanavan kautta juuri oikeaan aikaan. Tulosten mukaan yrityksissä toimivien henkilöiden väliset suhteet ovat keskeisessä roolissa pitkän aikavälin yritysyhteistyölle. Tukeakseen paremmin yritysyhteistyötä tuotekehityksessä yritysten tulisi kehittää yhteisiä alustoja tai työkaluja osaamisen siirtoon.

Abstract In my research I look at sound structure variation and change in the Viena dialect of two Karelian villages Jyskyjärvi and Kalevala. I explore how the final syllable A-ending vowel combinations (iA, eA, UA and OA) and long vowels aa and ää are represented in modern Viena dialects and how vowel clusters have changed in pronunciation over a period of thirty years. I study the change in language in real-time: I compare recorded interviews made between 1967–1971 and 2001. Methodologically my research stems from the sociolinguistic research tradition as well as language contact research. The central question is how the closely related Finnish language has perhaps begun to affect the Viena Karelian language. Looking at linguistic changes, one aim is to test morphological and lexical diffusion theories and strive to advance said theories. As regards idiolectic variation, I explore how the language attitudes of the informants affect their language variation and how a social network and its structure can explain the differences in idiolectic variation. The results show that there is a significant amount of variation in Viena Karelian's final syllable A-ending vowel clusters. This may have been affected by the minority position and endangered status of the Karelian language as well as the great changes in the society. Variation and linguistic change is affected by, among other things, morphological factors, frequency of lexemes, and the attempt at symmetry of the vowel clusters. In certain vowel clusters the typical variant of Viena dialects has become more common. However, in certain vowel clusters, a contact-initiated variant has increased in popularity. The data also show changes, which seem to have been affected by reasons external to the language (language contact) and reasons internal to the language (emergent systemic change). In this study, the testing of the diffusion theories shows that contact-initiated variants are becoming more common often in the order of an inverted morphotactic hierarchy and more easily taking hold of broad-frequency form groups. Contrary to my expectations, changes spreading from below have not in my data always progressed in the order of morphotactic hierarchy. The progression of language change may be mixed up by the transformation in the nature of the language change. The changes in the lexicon, on the other hand, have primarily progressed according to the hypothesis that changes spreading from below first affect the most frequently used vocabulary and changes spreading from above first affect the less used part of the vocabulary. The results of individual differences in variation show that the wide spread use of certain variants can be explained by the structure of the social network and the network members' influence on each other. However, social networks alone cannot be used to explain language change. Instead, the results of the study show that attitudes towards language and a person's ethnic loyalty affect the language choices made. Contact-induced shifts are generally more frequent in those informants' language to whom Finnish is a more enticing prestige language than Karelian. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani kahdessa karjalaiskylässä, Jyskyjärvellä ja Kalevalassa, puhuttavan vienalaismurteen äännerakenteen variaatiota ja muuttumista. Selvitän, miten jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät (iA, eA, UA ja OA) sekä kaksoisvokaalit aa ja ää edustuvat nykyvienalaismurteissa ja miten vokaalijonojen edustus on muuttunut 30 vuodessa. Kielen muuttumista tutkin reaaliajassa: vertailen toisiinsa 1970-luvun taitteessa ja 2000-luvun taitteessa tallennettujen haastattelujen kieltä. Lähtökohdiltaan työni liittyy sekä sosiolingvistiseen tutkimusperinteeseen että kielikontaktitutkimukseen. Keskeinen kysymys on, miten vienankarjalan läheinen sukukieli, suomi, vaikuttaa nykyvienankarjalaan. Kielenmuutosten seuraamisessa yksi tavoite on myös testata morfologisen ja leksikaalisen diffuusion teorioita sekä pyrkiä kehittämään mainittuja teorioita eteenpäin. Variaation idiolekteittaisen tarkastelun kohdalla selvitän, miten informanttien kieliasenteet vaikuttavat heidän kielelliseen variaatioonsa ja pystyvätkö sosiaalinen verkko ja sen rakenne selittämään variaation idiolekteittaisia eroja. Tulokset osoittavat, että variaatio vienankarjalan jälkitavujen A-loppuisissa vokaalijonoissa on erittäin runsasta. Tähän lienevät vaikuttaneet karjalan kielen vähemmistöasema ja uhanalaisuus sekä suuret yhteiskunnalliset muutokset. Variaatiota ja kielenmuutoksia ovat säädelleet muun muassa morfologiset tekijät, lekseemien taajuus sekä jälkitavujen vokaalijonojen pyrkimys symmetriaan. Eräissä vokaalijonoissa vienalaismurteiden tyypillisin variantti on alkanut yleistyä, ja eräissä vokaalijonoissa taas kontaktilähtöinen variantti on lisännyt suosiotaan. Aineistossani on havaittavissa myös muutoksia, joihin lienevät vaikuttaneet sekä kielenulkoiset syyt (kielikontakti) että kielensisäiset syyt (orastava systeeminmuutos). Tässä työssä diffuusioteorioiden testaaminen on osoittanut, että kontaktilähtöiset variantit yleistyvät kielessä usein käänteisessä morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä ja tarttuvat herkemmin suurtaajuisiin muotoryhmiin. Sitä vastoin alhaalta leviävät muutokset eivät ole aineistossani aina edenneet morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä, kuten olen olettanut. Muutoksen muotoryhmittäistä etenemistä saattaakin "sekoittaa" muutoksen luonteen muuttuminen. Lekseemeittäin muutokset ovat edenneet pääosin hypoteesini mukaisesti: alhaalta leviävät muutokset ovat tarttuneet ensin sanaston suurtaajuiseen osaan ja ylhäältä leviävät muutokset ensin sanaston pientaajuiseen osaan. Tulokset variaation yksilöllisistä eroista osoittavat, että eräiden varianttien taaja käyttö selittyy sosiaalisen verkon rakenteesta ja verkon jäsenten vaikutuksesta mutta sosiaaliset verkot yksinään eivät pysty kielen vaihtelua selittämään. Sen sijaan tulokset viittaavat siihen, että kieliasenteet ja ihmisen etninen lojaalisuus vaikuttavat siihen, millaisia kielellisiä valintoja hän tekee. Kontaktilähtöiset innovaatiot ovat monin kohdin yleisempiä sellaisten informanttien kielessä, joille suomi on karjalaa vetovoimaisempi prestiisikieli.

Abstract Trade between Finland and Japan underwent remarkable development in both quantity and value from the early commercial connections at the beginning of the 20th century until the 1970s and the first oil crisis. At first, the exports to Japan and imports from Japan were handled by European trade intermediaries. Gradually these indirect trade networks were superseded by semi-direct and direct networks between Finnish and Japanese companies. Trade networks and their evolution steered the flow of goods, which for Finnish exports mainly consisted of forest industry products, namely, pulp and paper. The nature of Japanese imports was, however, more versatile, consisting of readymade consumer goods, such as textiles. Since the 1950s, the imports have been mostly high technology products – cameras and cars and related goods. Bilateral trade relations were especially significant from the standpoint of Finnish foreign trade, as Japan became one of Finland’s most important trading partners. Their trade relationship also had a broader significance for international commerce, especially in the early 1960s when Finland became the first market in Europe to start regular imports of Japanese cars. This study establishes a network theory of international trade relations based on an actor tier division between and within trade and trade policy activity. The trade activities by private companies is divided into three types of networks, which then form direct, semi-direct and indirect export and import activities. The same network type division also applies to trade policy activity by governments and other actors. Based on extensive empirical evidence, it is argued that the types of cooperation (networks) between companies and their evolution have determined the development leading to commercial success, stagnation, or a downward trend in Finnish-Japanese trade. On the other hand, the role of trade policy relationships has in most cases been confined to setting or dismantling the limitations of actual trade activity. Trade policy relations further have played only a minor role in promoting trade, which is fundamentally based on the network building that take place between private corporations. An extensive amount of archival and other sources collected from archives and libraries in Finland and Japan were used in this doctoral thesis. / Tiivistelmä Suomen ja Japanin välinen tavarakauppa kehittyi määrässä ja arvossa mitattuna 1900-luvun alun pienestä purosesta vuolaaksi virraksi 1970-luvun ja ensimmäisen öljykriisin vuosiin mennessä. Yhteyksien alkuvaiheessa vienti Japaniin ja tuonti Suomeen kulkivat eurooppalaisten välikäsien kautta, mutta vähitellen nämä kaupan epäsuorat verkostot saivat rinnalleen suomalaisten ja japanilaisten yhtiöiden väliset suorat ja välittömät yhteistyöverkostot ja lopulta korvautuivat niillä. Verkostot ja niiden evoluutio ohjasivat kaupan tavaravirran kehitystä, joka suomalaisen viennin osalta painottui puunjalostusteollisuuden tuotteisiin ‒ pääasiassa selluloosaan ja paperiin. Japanilaisten tavaroiden tuonti oli rakenteeltaan monipuolisempaa koostuen suoraan kuluttajille tarkoitetuista kappale- ja tekstiilitavaroista ja 1950-luvulta lähtien korkean teknologian tuotteista, kuten kameroista ja henkilöautoista. Kahdenkeskisten kauppasuhteiden merkitys korostui varsinkin Suomen ulkomaankaupassa, sillä Japanista tuli yksi Suomen huomattavimmista kauppakumppaneista. Kauppasuhteilla oli kahdenkeskisiä yhteyksiä laajempiakin vaikutuksia, joista ehkä merkittävin oli japanilaisten henkilöautojen pysyvä rantautuminen Suomen kautta Euroopan markkinoille 1960-luvun alussa. Tutkimuksen tuloksena on syntynyt kansainvälisten kauppasuhteiden verkostoteoria, joka perustuu kaupan ja kauppapolitiikan väliseen toimijatasojakoon. Kauppasuhteiden kaupallinen toiminta jakautuu verkostotyypeittäin välittömään, suoraan ja epäsuoraan vienti- ja tuontitoimintaan samoin kuin kauppapoliittinenkin toiminta omissa vuorovaikutussuhteissaan. Tutkimuksen laajat empiiriset näytöt osoittavat, että yritysten välisen yhteistyösuhteen eli verkoston tyypistä ja evoluutiosta riippuen on kaupallisten toimijoiden välinen vuorovaikutus joko kasvanut, jähmettynyt tai kuihtunut pois. Kauppapoliittisilla suhteilla oli Suomen ja Japanin väliseen kauppavaihtoon ennen kaikkea rajoittava ja vähäisemmässä määrin edistävä vaikutus. Yritysten välisten yhteistyöverkostojen synty ja kehitys perustuivat jokaisen yhtiön omaan myynti- ja ostopolitiikkaan, jolla toimijat määrittelivät suhteensa kohdemarkkinoihin ja yhteistyökumppaniensa kanssa käytävään kaupalliseen toimintaan. Tutkimuksessa on laaja-alaisesti hyödynnetty useiden kaupan ja kauppapolitiikan toimijoiden lähdeaineistoja Suomesta ja Japanista. / 要旨 １９００年代初頭から１９７０年代に至るまで、フィンランドの対日本貿易は輸出入数量に加えて、通商関係上の重要性という観点からも目覚ましい発展を遂げてきた。貿易開始当初、両国間の取引は在欧仲介業者を通して行われる間接貿易の形式がとられていたが、次第にフィンランドと日本の企業間ネットワークを利用した直接貿易や準直接貿易がそれに取って代わるようになっていった。さらに、貿易ネットワークとその発展は物流動向にも影響をもたらした。フィンランドは主に森林資源を利用した産業製品、つまりはパルプや印刷紙の輸出に重点を置き、日本はフィンランドとの貿易開始当初より、織物をはじめとした多岐にわたる既製品を輸出しており、特に１９５０年代からはカメラや自家用車といったハイテク製品の輸出に主軸を置いてきた。 日本が対外貿易における最重要取引国のひとつになったため、フィンランドにとって日本との二国間貿易は特に重視すべきものであった。１９６０年代、フィンランドは日本製自家用車をヨーロッパ諸国に定期的に輸出するための玄関口としても重要な役割を果たしていたため、二国間貿易が与える影響は日本とフィンランドの二か国にとどまらず、より広範に及ぶものになった。 本研究により、商業活動と貿易政策の両方を取り巻く当事者たちによって構成された分割多重構造に基づく国際貿易のネットワーク理論が導き出された。企業間の通商関係は直接貿易・準直接貿易・間接貿易の三つのネットワーク形態に分類され、同様のネットワークの分類型は国の貿易政策によって結ばれた通商関係の分類にも適用できるものである。幅広い経験的証拠に基づいた研究により、フィン日貿易においては、企業同士の協力体制や企業間のネットワーク展開が、取引を商業的成功へと発展させていくか、もしくは逆に停滞・停止させてしまうかを左右する要因であったことが明らかになった。その一方で、貿易政策によって結ばれた国家間の通商関係は概して実質的には貿易活動を制限し、さらには阻害する要因となっていたと結論付けられた。貿易契約締結や貿易活動の発展は民間企業が各自で結んだ売買契約、即ち民間企業の間に構築されたネットワークを基盤としており、貿易政策としての通商関係が貿易関係促進のために果たす役割は事実上軽微なものであった。 本論文は、フィンランドと日本において収集した経済・経済政策に関する広範な文献資料を用いて執筆されたものである。