Abstract The prevalence of overweight and obesity among adolescents has increased worldwide at the population-level, reflecting inactive lifestyle and excessive energy intake. The comorbidities of obesity, e.g. impaired glucose tolerance and high blood pressure increase the risk for cardiovascular diseases. The first manifestation of cardiovascular diseases can be detected in young adulthood, and prevention should be focused to those at highest risk. This study was aimed to evaluate the changes in body weight and body composition, physical fitness and cardiometabolic risk factors, associated with physical exercise during military service. Furthermore, this study investigated the association of antenatal and lifestyle factors with the body composition and physical fitness among young men. The material of this study consisted of 1046 men (mean age 19.2 years) who began their compulsory military service in the Sodankylä Jaeger Brigade in 2005. The conscripts’ cardiometabolic risk factors, body weight, body composition, fitness, and lifestyle habits were evaluated at baseline and after 6–12 months military service. The data on the participants’ mothers’ antenatal and participants’ childhood period was available for 508 offsprings, who belonged to the 1986 Northern Finland Birth Cohort. During the military service the prevalence of metabolic syndrome decreased in the overall cohort from 6.1% to 3.6%, and the reduction was present among overweight and obese conscripts. The reduction in metabolic syndrome was associated with the reduction in waist circumference, weight loss and improvement in muscle fitness. Some lifestyle factors e.g. maternal smoking during pregnancy and conscripts’ smoking, alcohol consumption and binge drinking were associated with the conscripts’ body composition and fitness test results. Military service was especially beneficial for those reporting weekly binge drinking, who showed the greatest reduction in body weight and fat, and improvements in physical fitness and lifestyle habits. This study shows that unbeneficial lifestyle habits can be seen as detrimental to the body composition and fitness levels of young men. Furthermore, the physical exercise is in important role for reducing the metabolic syndrome, already present in young men. Maternal smoking during pregnancy was associated with reduced aerobic fitness in the subjects, underlining its long-standing consequences on offspring’s health. / Tiivistelmä Väestötutkimusten perusteella nuorten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet, liittyen inaktiiviseen elämäntapaan ja liialliseen energiansaantiin. Lihavuuden liitännäissairaudet, kuten heikentynyt sokerinsieto ja kohonnut verenpaine lisäävät riskiä sydän- ja verisuonisairauksille. Sydän- ja verisuonisairauksien ensimmäiset ilmentymät voidaan havaita nuorella aikuisiällä ja sairauden ehkäisystrategiat tulisi kohdentaa riskiryhmiin. Tässä tutkimuksessa arvioitiin varusmiespalvelukseen liittyvän liikunnan aikaansaamia muutoksia kehonpainossa, kehonkoostumuksessa, fyysisessä kunnossa sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöissä. Lisäksi tutkimus arvioi äidin raskausaikaan liittyvien tekijöiden ja elintapojen yhteyttä nuorten miesten kehonkoostumukseen ja fyysiseen kuntoon. Tutkimusaineisto koostui 1046 miehestä (keski-ikä 19.2 vuotta), jotka astuivat varusmiespalvelukseen Sodankylän Jääkäriprikaatissa vuonna 2005. Varusmiesten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät, kehonpaino, kehonkoostumus, kunto ja elintavat arvioitiin palveluksen alussa ja lopussa (seuranta-aika 6–12 kk). Varusmiesten äitien raskaudenaikaiset ja varusmiesten varhaislapsuuden tiedot olivat käytettävissä 508:lta tutkittavalta, jotka kuuluivat Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1986. Varusmiespalveluksen aikana metabolisen oireyhtymän vallitsevuus väheni koko aineistossa 6.1 %:sta 3.6 %:iin, ja väheneminen oli havaittavissa ylipainoisten ja lihavien joukossa. Metabolisen oireyhtymän väheneminen oli yhteydessä vyötärönympäryksen ja painon laskuun sekä lihaskunnon paranemiseen. Elintavat, kuten äidin raskaudenaikainen tupakointi ja varusmiehen ruokavalio, tupakointi, alkoholin kulutus ja humalahakuinen juominen olivat yhteydessä varusmiehen kehonkoostumukseen ja fyysiseen kuntoon. Varusmiespalveluksesta hyötyivät erityisesti ne, jotka raportoivat viikoittaista humalahakuista juomista; heillä havaittiin myönteisiä muutoksia kehonkoostumuksessa, fyysisessä kunnossa ja elintavoissa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että äidin raskaudenaikainen tupakointi vaikuttaa jälkeläisen heikompaan aerobiseen kuntoon. Tutkimus osoittaa epäterveellisten elämäntapojen vaikutukset epäedulliseen kehonkoostumukseen ja heikompaan fyysiseen kuntoon nuorilla miehillä. Lisäksi liikunnan merkitys nuorten miesten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekjöiden hoidossa on oleellista.

Abstract Treatment-related late effects have increasingly become important, since the majority of children, adolescents and young adults with cancer become long-term survivors. Osteonecrosis (ON) is recognized as a potential debilitating sequel in patients with cancer. The aims of this work were to define the incidence of and clinical risk factors for ON identified with end-of-therapy magnetic resonance imaging (MRI) screening among patients with childhood cancer and to investigate the incidence of and risk factors for ON requiring total joint arthroplasty (TJA) in patients treated for cancer in childhood, adolescence or young adulthood in a register-based study. MRI of the lower extremities revealed ON in 23 (24%) of the 97 patients with acute lymphoblastic leukemia (ALL) at the end of treatment. High body mass index, female gender, older age at diagnosis, and higher cumulative dexamethasone dose were independent risk factors for ON. Six of the 32 patients (19%) treated for lymphoma or solid tumor had ON in MRI scans at the end of the treatment. All of these patients with ON had non-Hodgkin lymphoma or Hodgkin lymphoma. In a register-based study, patients diagnosed with cancer before 31 years of age were identified from the Finnish and Danish Cancer registries. These data were combined with data from the National Hospital Discharge and the Finnish Arthroplasty registers. The cohort consisted of 6,358 patients diagnosed with hematologic malignancy and 18,542 patients diagnosed with solid tumor from 1975 to 2000 in Finland and from 1975 to 2006 in Denmark. The estimated cumulative incidence of TJA was 4.5% at 20 years for patients treated for chronic myeloid leukemia, followed by 2.1% for patients treated for acute myeloid leukemia and 0.4% for patients treated for ALL. Allogeneic stem cell transplantation increased the risk of TJA. In conclusion, ON as determined with MRI is a common complication in children after treatment for ALL. High BMI was identified as a new significant risk factor for ON in patients with pediatric ALL. The incidence of ON requiring TJA was highest among children, adolescents and young adults treated for myeloid leukemias. / Tiivistelmä Syöpähoitojen aiheuttamien myöhäisvaikutusten merkitys on viime vuosina kasvanut, koska suuri osa lapsena tai nuorena aikuisena syöpään sairastuneista paranee. Syöpähoitojen seurauksena voi syntyä luukuolioita, jotka heikentävät merkittävästi elämänlaatua ja liikuntakykyä. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää magneettitutkimuksella luukuolioiden ilmaantuvuus ja riskitekijät syöpähoitojen lopetusvaiheessa lapsuusiän syövän sairastaneilla sekä selvittää rekisteritutkimuksella tekonivelleikkausta vaativan luukuolion ilmaantuvuus ja riskitekijät lapsena tai nuorena aikuisena hoidetuilla syöpäpotilailla. Akuutin lymfaattisen leukemian (ALL) sairastaneista 23/97:lla (24 %) todettiin alaraajojen magneettitutkimuksessa luukuolioita. Korkea painoindeksi, naissukupuoli, vanhempi ikä diagnoosihetkellä ja suurempi kumulatiivinen deksametasoniannos lisäsivät luukuolion todennäköisyyttä. Lymfooman tai kiinteän kasvaimen sairastaneista 6/32:lla (19 %) todettiin luukuolioita. Tutkimme tekonivelleikkausta vaativan luukuolion ilmaantuvuutta Suomen ja Tanskan väestöpohjaisten rekistereiden avulla. Tutkimuskohorttimme muodostui 6 358 leukemiaan ja lymfooman sekä 18 542 kiinteään kasvaimeen Suomessa ja Tanskassa alle 31-vuotiaana sairastuneesta potilaasta. Tekonivelleikkausta vaativan luukuolion kumulatiivinen ilmaantuvuus 20 vuoden seurannan aikana oli kroonisen myelooisen leukemian sairastaneilla 4,5 %, akuutin myelooisen leukemian sairastaneilla 2,1 % ja ALL:n sairastaneilla 0,4 %. Allogeeninen kantasolujen siirto lisäsi luukuolioiden todennäköisyyttä. Tässä väitöskirjatyössä osoitettiin, että ALL:n sairastaneilla lapsilla magneettitutkimuksella todetut luukuoliot ovat yleinen haittavaikutus. Korkea painoindeksi on luukuolioiden uusi merkittävä riskitekijä. Tutkimus antoi myös uutta tietoa tekonivelleikkausta vaativan luukuolion ilmaantuvuudesta ja riskitekijöistä lapsuusiällä tai nuorella aikuisiällä syövän sairastaneilla.

Abstract Earlier studies on lumbar degenerative imaging findings in magnetic resonance imaging (MRI) have been done mainly in adult populations and the associations of degenerative findings with low back pain (LBP) are controversial. Only a few studies have involved adolescents and young adults. Heritability has been acknowledged as the only explicit risk factor of disc degeneration (DD). This study investigated the prevalence and environmental determinant of lumbar degenerative findings in MRI and their association with low back symptoms among young adults. The data were based on two physical assessments, three questionnaires and one lumbar MRI that were executed on members of the Oulu Back Study (n=558), a subsample of Northern Finland Birth Cohort 1986, between 16 and 21 years of age. Prevalences of lumbar DD (54%), bulging (25%), protrusion (18%) and Schmorl’s node (17%) were high, whereas other degenerative findings were rare among young adults. Males had higher prevalence of DD and Schmorl’s nodes than females. DD and herniations were associated with low back symptoms. On the other hand, symptoms were present among subjects without DD or other abnormal findings on MRI. Of the environmental determinants, high body mass index and MRI-based obesity measurements of visceral adiposity were associated with lumbar DD among males. Waist circumference and smoking showed a comparable association with DD among males, but the level of physical activity was not associated with DD in either gender. Low back symptoms are more common among young adults with a higher degree of DD or presence of disc herniation. Smoking and overweight are associated with lumbar DD among young male adults. / Tiivistelmä Aikaisempia tutkimuksia magneettikuvantamisella (MK) todetuista lannerangan rappeumamuutoksista ja niiden yhteyksistä alaselkäkipuun on tehty lähinnä aikuisväestöllä ja tulokset ovat ristiriitaisia. Vain muutamia tutkimuksia on tehty alle 25-vuotiailla. Välilevyrappeuman mahdollisista riskitekijöistä vain perimästä on vahvaa näyttöä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin MK:lla todettujen lannerangan rappeumamuutosten esiintyvyyttä, niihin vaikuttavia ympäristötekijöitä ja yhteyttä alaselkäoireisiin nuorilla aikuisilla. Tutkimuksen aineisto perustui kahteen kliiniseen tutkimukseen, kolmeen kyselyyn ja yhteen MK:een, jotka toteutettiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:een kuuluville Oulun selkätutkimuksen koehenkilöille (n=558) 16-21 vuoden iässä. Lannerangan välilevyrappeumalla (54 %), välilevyn pullotuksilla (bulge; 25 %), sellaisilla välilevyn pullistumilla jotka eivät läpäisseet selkärangan takimmaista pitkittäissidettä (protruusio; 18 %) sekä päätelevyn läpi suuntautuvilla välilevyn pullistumilla (Schmorlin keräset; 17 %) oli korkea esiintyvyys nuorilla aikuisilla, kun taas muut kuvantamislöydökset olivat harvinaisia. Välilevyrappeuma ja Schmorlin keräset olivat yleisempiä miehillä. Sekä välilevyrappeuma että pullistumat olivat yhteydessä alaselkäoireisiin molemmilla sukupuolilla, mutta kaikilla oireisilla ei todettu poikkeavia löydöksiä MK:ssa. Ympäristötekijöistä korkea kehon painoindeksi ja MK:sta mitatut rasvan määrää mittaavat muuttujat olivat miehillä yhteydessä välilevyrappeumaan. Miehillä vyötärönympärys ja tupakointi olivat heikommin yhteydessä välilevyrappeumaan, kun taas liikunta-aktiivisuus ei ollut kummallakaan sukupuolella yhteydessä rappeumaan. Alaselkäoireet ovat yleisempiä nuorilla aikuisilla, joilla on vaikea-asteisempi välilevyrappeuma tai välilevyn pullistuma. Tupakointi ja ylipaino ovat yhteydessä lannerangan välilevyrappeumaan nuorilla aikuisilla miehillä.

Abstract Low back pain (LBP) is a common condition already in adolescence and seems to predict future symptoms. Most of the previous longitudinal studies on LBP have been conducted in adult populations. Among adolescents, LBP has been linked most convincingly to psychosocial factors and smoking. We are not aware of any previous studies on clustering of potential risk factors in adolescent LBP. The main objective of this study was to analyze the potential associations of mainly modifiable psychosocial and lifestyle factors with LBP in adolescence. The factors evaluated were overweight, smoking, physical workload, family’s socioeconomic status, and the co-occurrence of psychosocial and lifestyle factors. The present study used the database of the 16- to 18-year-old adolescent subcohort, Oulu Back Study (n=1,987), of the Northern Finland Birth Cohort 1986. Moreover, we evaluated whether the associations differ depending on the presence of LBP symptoms at baseline of the two-year follow-up period. LBP was common among cohort adolescents as, on average, every second adolescent reported LBP, girls reporting more symptoms. As a whole, more associations were found among girls than boys. Overweight was associated with new LBP in the follow-up, but the association was not strong. Prolonged habitual smoking was associated with LBP, particularly with symptoms at baseline and follow-up. High exposure to awkward trunk postures and an overall physically demanding job were especially associated with new LBP in the follow-up. Family’s socioeconomic status was not consistently associated with LBP. At 16 years, four latent class clusters of psychosocial and lifestyle factors were found in both genders. Clusters characterized by behavioural problems were associated with LBP among both genders. Especially girls with the combination of emotional and behavioural problems were at the greatest risk of seeking care for new LBP. The results of this study indicate that LBP in adolescence is associated with both psychosocial and lifestyle factors. The information obtained may be utilized for improving preventive measures and individual care for adolescent LBP. / Tiivistelmä Alaselkäkipu on yleistä jo nuorilla, ja varhain koetut oireet ennustavat myöhempiä selkäkipuoireita. Suurin osa alaselkäkivun seurantatutkimuksista on tehty aikuisväestöllä. Nuorten alaselkäkivun on esitetty vakuuttavimmin liittyvän psykososiaalisiin ongelmiin ja tupakointiin. Alaselkäkipuun liittyvien tekijöiden mahdollista kasautumista ei ole nuorilla tutkittu aiemmin. Tämän väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko pääasiassa muunneltavissa olevat psykososiaaliset ja elämäntapatekijät yhteydessä nuoruudessa esiintyvään alaselkäkipuun. Arvioitavina tekijöinä olivat ylipaino, tupakointi, fyysinen työkuormitus, sosioekonomiset tekijät, sekä psykososiaalisten ja elämäntapatekijöiden kasautuminen. Tutkimusaineisto koostui Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n osaotoksesta (Oulun selkätutkimus), johon kuului 1987 16–18-vuotiasta nuorta. Mahdollisia yhteyksiä arvioitiin erikseen sen mukaan, raportoivatko nuoret seurannan alussa alaselkäkipuoireita vai ei. Alaselkäkipu oli nuorilla yleistä, ja tytöillä yleisempää kuin pojilla. Keskimäärin joka toinen nuori raportoi oireita. Tutkittujen tekijöiden ja alaselkäkivun välisiä yhteyksiä todettiin selvemmin tytöillä. Ylipaino ennusti seurannassa ilmaantuvaa alaselkäkipua, mutta yhteys ei ollut vahva. Säännöllinen tupakointi oli yhteydessä alaselkäkipuun ja etenkin toistuviin oireisiin. Tutkituista työkuormitustekijöistä etenkin hankalat työasennot ja fyysisesti monella tapaa raskaaksi luokiteltava työ altistivat seurannassa uudelle alaselkäkivulle. Sosioekonomiset tekijät eivät olleet selkeästi yhteydessä alaselkäkipuun. Latenttien luokkien analyysi tunnisti seurannan alkuvaiheessa neljä erilaista ryhmää (klusteria) psykososiaalisten ja elämäntapatekijöiden perusteella molemmilla sukupuolilla. Sekä tytöillä että pojilla alaselkäkipua esiintyi erityisesti niissä ryhmissä, joissa esiintyi runsaasti käyttäytymishäiriöitä. Tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmat ennustivat alaselkäkivun vuoksi hoitoon hakeutumista tytöillä. Tulosten perusteella nuorten alaselkäkipuun liittyy sekä psykososiaalisia että elämäntapatekijöitä. Tuloksia voidaan hyödyntää alaselkäkivun ennaltaehkäisyn ja nuorten yksilöllisen hoidon suunnittelussa.

Abstract Physical activity provides important physical health benefits for young people. However, the information on physical activity in association with various social, educational and mental health factors among adolescents is scarce. This study aimed to evaluate how physical activity is related to adolescents’ emotional and behavioural problems, self-rated health, educational attainment and parental socio-economic position, and how these factors interrelate with each other. The study population consisted of the Northern Finland Birth Cohort 1986 (N = 9432). Data on physical activity, emotional and behavioural problems, self-rated health, educational attainment and parental socio-economic position at age 15–16 years was collected by postal inquiries in 2001–2002. Logistic regression models were used to study the associations between these factors. High parental socio-economic position was associated with being physically active among adolescents. Physical inactivity was related to emotional, social, thought and attention problems, and rule-breaking behaviour. Physical inactivity, emotional, behavioural and social problems, and low parental socio-economic position were related to poor self-rated health. In addition, higher levels of physical activity, fewer behavioural problems, and higher parental socio-economic position were associated with high self-perceived academic performance and future plans for higher education. Physical inactivity during adolescence is associated with several emotional and behavioural problems, and poor self-rated health, whereas being physically active is related to higher educational attainment. Developmentally appropriate and enjoyable physical activity could have an important role in enhancing adolescents’ health, well-being, and educational attainment. / Tiivistelmä Liikunta edistää lasten ja nuorten fyysistä terveyttä. Liikunnan yhteyksistä sosiaalisiin tekijöihin, nuorten koulumenestykseen ja mielenterveyteen on kuitenkin vähän tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunnan yhteyksiä nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Lisäksi selvitettiin liikunnan, terveyteen ja koulutukseen liittyvien tekijöiden, sekä perheen sosioekonomisen aseman keskinäisiä suhteita. Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 (N =  9432). Liikunta-aktiivisuus, perheen sosioekonominen asema, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden esiintyvyys, koettu terveys ja koulumenestys selvitettiin postikyselyllä 15–16-vuotiaana vuosina 2001–2002. Muuttujien välisiä yhteyksiä testattiin logistisella regressioanalyysilla. Vanhempien korkea sosioekonominen asema oli yhteydessä nuorten liikunnalliseen aktiivisuuteen. Vähäinen liikunnan harrastaminen liittyi tunne-elämän häiriöihin, sosiaalisiin ongelmiin, ajatus- ja tarkkaavuushäiriöihin sekä sosiaaliseen käytöshäiriöön. Vähäinen liikunta, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt sekä vanhempien alhainen sosioekonominen asema liittyivät huonoon koettuun terveyteen. Lisäksi liikunnallinen aktiivisuus, vähäiset käyttäytymisen häiriöt sekä vanhempien korkea sosioekonominen asema olivat toisistaan riippumatta yhteydessä nuorten hyvään koulumenestykseen ja opintosuunnitelmiin. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että vähäinen liikunta on yhteydessä nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin sekä huonoon koettuun terveyteen, kun taas liikunnallinen aktiivisuus liittyy hyvään koulumenestykseen. On mahdollista, että monipuolisen, ikä- ja kehitystasolle sopivan liikunnan avulla voidaan edistää nuorten terveyttä ja hyvinvointia sekä koulutuksellisia edellytyksiä.

Abstract Metabolic syndrome (MetS) is a cluster of obesity-related cardiometabolic risk factors. It predicts the development of cardiovascular disease and type 2 diabetes, which are major public health concerns. Visceral obesity and insulin resistance are the predominant underlying factors of MetS, other diagnostic components being elevated blood pressure, high triglycerides, and low HDL-cholesterol. The most important treatment of MetS is through lifestyle changes. There are limited data concerning the prevalence of MetS among young populations. Furthermore, even though the effects of physical activity on MetS components are well established at an individual basis and in some subpopulations, large population-based data about associations of young men’s fitness and MetS-related cardiometabolic risk factor changes are warranted. In Finland, military service is compulsory for males. In 2005, 1,160 young men (mean age 19.2 years, range 18–28 years) were followed throughout their military service (6–12 months) in the Sodankylä Jaeger Brigade. The military service period includes high amounts of physical exercise, but no dietary restrictions. Physical fitness, anthropometrics, body composition, and cardiometabolic risk factors were assessed at the beginning and at the end of military service. Among the entire study population, the prevalence of MetS was 3.5–6.8 %, depending on the definition used, and increased in parallel with an increasing body mass index. On the average, the military training period resulted in a decrease in body weight and amount of fat tissue, especially visceral fat, and improved physical fitness. Body composition and fitness improvements were more pronounced in overweight and obese service men. Beneficial changes in body composition and related cardiovascular risk factor improvements were associated with increased physical fitness, especially aerobic fitness. This study indicates that an improvement in physical fitness is related to improvements in body fat distribution and cardiovascular health at population level in young men. This is an age when co-morbidities are usually as yet non-existing, but might be most efficiently prevented by lifestyle changes, such as becoming physically active. / Tiivistelmä Metabolinen oireyhtymä on tyypin 2 diabeteksen ja valtimosairauksien riskitekijäryväs. Sen osatekijöitä vyötärölihavuuden lisäksi ovat kohonnut verenpaine, insuliiniresistenssi, korkea veren triglyseridipitoisuus ja HDL-kolesterolin pitoisuus. Viime vuosina metabolinen oireyhtymä on yleistynyt lihavuuden lisääntymisen myötä. Lihavuuden ja sen liitännäissairauksien tärkeimpiä hoitokeinoja ovat laihtumiseen tähtäävät elintapamuutokset. Liikunnan tiedetään johtavan edullisiin kehonkoostumusmuutoksiin sekä kardiovaskulaaririskitekijöiden parantumiseen. Laajat väestötason tutkimukset nuorten aikuisten kunnon ja varhaisten valtimosairausriskitekijöitten muutosten välisistä yhteyksistä kuitenkin puuttuvat. Varusmiespalvelus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella nuoria miehiä laajassa, lähes valikoitumattomassa väestöotoksessa, sillä Suomessa varusmiespalvelus on pakollinen kaikille miehille. Vuonna 2005 1160 miestä (keski-ikä 19,2 vuotta, vaihteluväli 18–28 vuotta) astui palvelukseen Sodankylän jääkäriprikaatissa. Kehonkoostumus, fyysinen kunto, antropometria sekä veren rasva-arvot mitattiin varusmiespalveluksen (6–12 kk) alussa ja lopussa. Metabolisen oireyhtymän vallitsevuus oli 3,5–6,8 % käytetystä määritelmästä riippuen. Se oli yleisempi korkeimmissa painoindeksiluokissa. Keskimäärin koko aineistossa varusmiesten paino laski, kehon rasvan määrä väheni ja kunto parani palvelusaikana. Edulliset muutokset fyysisessä kunnossa ja kehon koostumuksessa korostuivat ylipainoisilla ja lihavilla varusmiehillä. Nämä muutokset, erityisesti painon ja sisälmysrasvan väheneminen, olivat yhteydessä kestävyyskunnon paranemiseen. Vastaavasti kardiovaskulaaririskitekijöiden edulliset muutokset olivat yhteydessä erityisesti kestävyyskunnon paranemiseen ja vyötärölihavuuden vähenemiseen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuorten miesten valtimosairauksien riskitekijöiden muutos on yhteydessä fyysisen kunnon nousuun. Nuoret miehet tulee saada lisäämään vapaa-ajan liikuntaa myös siviilielämässä. Keski-iässä yleistyvät valtimosairaudet ja diabetes voisivat olla huomattavissa määrin torjuttavissa vaikuttamalla nuorten miesten liikuntatottumuksiin.

Abstract Physical inactivity and sedentary behaviour (SB) are harmful to health, but both globally and in Finland, 80% of adolescents are not physically active enough and they sit too much. Unhealthy behaviour seems to accumulate in young men. Factors underlying unhealthy behaviour should be identified, and based on these, effective interventions for health promotion should be developed. In this study we aimed to clarify the determinants of physical activity (PA) and SB in young men. In addition, we studied the effects of a gamified, tailored, mobile PA intervention on PA and subjective wellbeing. Population-based data were collected in call-ups organized by the Finnish Defence Forces in 2010, 2012 and 2013 in the Oulu area, Finland. Altogether 2526 approximately 18-year-old men filled in a questionnaire, attended physical performance tests and went through a medical examination. In 2013, all 811 men who attended physiological measurements were invited to participate in a six-month randomized controlled trial, and 496 (61%) of them agreed to do so and were randomized into intervention (n=250) and control (n=246) groups. The intervention group got access to a mobile service developed in this study. PA and SB were continuously monitored during the trial. The PA and SB of the controls was measured without feedback on behaviour. The profiles “exercising but sitting”, “feeling unhappy”, “symptoms of disordered eating”, “being unfit with appearance-related motivation” and “gaming” were found among the sedentary young men. The men living in both built and natural environments were equally physically active. The mother’s PA was associated with PA in men living in the built environment and the father’s PA with PA among natural environment residents. The intervention had a borderline positive effect on moderate-to-vigorous PA, but there was no change in SB or light PA. Life satisfaction improved both in the intervention group and the control group. Various functionalities related to the PA of the mobile service were considered important. However, the compliance in using the service was limited. Improvements in PA, self-rated health and life satisfaction were seen, especially among the men in the intervention group with low levels of PA and poor subjective wellbeing at baseline. This study complements existing knowledge on the PA and SB of youth and the findings on the effects of technology-based PA promotion. The study adds to literature on individual, environmental and parental factors underlying SB and PA in young men. These findings highlight the importance of individually designed health promotion among young men. / Tiivistelmä Fyysinen inaktiivisuus ja liiallinen istuminen ovat terveydelle haitallisia. Siitä huolimatta nuoret Suomessa ja muualla maailmalla eivät liiku riittävästi ja istuvat liian paljon. Epäterveelliset elintavat näyttävät kasaantuvan erityisesti nuorille miehille. Liikkumattomuuden taustatekijät tulisi tunnistaa ja kehittää uusia menetelmiä nuorten aktivointiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten miesten fyysisen aktiivisuuden ja paikallaan olon taustatekijöitä sekä pelillistetyn, räätälöidyn ja mobiilin intervention vaikuttavuutta. Väestöpohjainen aineisto kerättiin Oulun alueen kutsunnoissa vuosina 2010, 2012 ja 2013. Yhteensä 2526 keskimäärin 18-vuotiasta nuorta miestä täytti hyvinvointikyselyn, osallistui kuntotesteihin ja kävi lääkärintarkastuksessa. Satunnaistettuun, kontrolloituun, kuuden kuukauden interventioon osallistui 496 nuorta. Interventioryhmä sai käyttöönsä tutkimuksessa kehitetyn mobiilin palvelun, joka sisälsi pelillisiä elementtejä. Lisäksi ryhmään kuuluneiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin jatkuvasti koko intervention ajan kiihtyvyysanturimenetelmällä ja he saivat siitä palautetta. Kontrolliryhmän aktiivisuus mitattiin, mutta he eivät saaneet palautetta. Viisi erilaista profiilia tunnistettiin paljon istuvien nuorten miesten vastauksista: paljon istuvat liikkujat, elämäänsä tyytymättömät, syömishäiriöillä oireilevat, huonokuntoiset ulkonäöstä motivoitujat ja pelaajat. Luonnollisessa ja rakennetussa ympäristössä asuvat nuoret liikkuivat yhtä paljon. Äidin runsas liikkuminen oli yhteydessä rakennetussa asuinympäristössä asuvien poikien suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen, kun taas isän liikkumisella oli positiivinen yhteys luonnollisessa ympäristössä asuvien poikien liikkumiseen. Interventio lisäsi jonkin verran poikien kohtuukuormitteisen tai raskaan fyysisen aktiivisuuden määrää. Paikallaan olon tai kevyen aktiivisuuden määrä ei muuttunut. Elämäntyytyväisyys koheni sekä interventio- että kontrolliryhmässä. Vaikka tutkittavien sitoutuminen tutkimukseen oli kohtuullisen heikko, he pitivät monia tutkimuksessa kehitetyn mobiilin palvelun fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä ominaisuuksia kiinnostavina. Erityisesti niillä nuorilla, jotka olivat liikkuneet vähän tai kokeneet hyvinvointinsa huonoksi tutkimuksen alussa, havaittiin positiivisia muutoksia intervention aikana. Tutkimuksessa saatiin lisää tietoa yksilöllisten sekä ympäristöön että vanhempiin liittyvien tekijöiden merkityksestä nuorten liikkumiselle ja paikallaan ololle. Tutkimus tuotti uutta tietoa pelillistetyn, räätälöidyn mobiiliteknologian mahdollisuuksista nuorten miesten aktivoinnissa. Tulosten perusteella yksilöllinen räätälöinti on tärkeää nuorten miesten terveyden edistämiseen tähtäävissä interventioissa.

Abstract The primary aim of this study was to survey attention and behavioural problems among Finnish adolescents living in different family environments. The second aim was to study the psychosocial well-being of these adolescents. The third aim was to study the psychiatric comorbidity of ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) in association with the family environment. The fourth aim was to study the persistence of ADHD from childhood to adolescence. In the first phase, 15-year-old adolescents and their parents from the Northern Finland 1986 Birth Cohort (N = 9432) completed questionnaires on attention and behavioural problems, family characteristics and the life situation of the adolescents. In the second phase, 457 adolescents aged from 16 to 18 years were drawn from the cohort. After assessment with a clinical semi-structured interview, logistic regression models were used to study ADHD and the persistence of the diagnosis and comorbid psychopathology in association with family characteristics. Girls reported more commonly than boys attention and behavioural problems, while their parents reported more attention problems in their sons than daughters. Living in other than intact families was related to attention and behavioural problems in both genders. Adolescents with ADHD symptoms considered their physical health and psychosocial well-being poor more often than their controls. Psychosocial problems accumulated for those with many ADHD symptoms. Adolescents with ADHD had more commonly than others comorbid behavioural disorder, alcohol abuse and depression. Those with ADHD and comorbidity lived more commonly than others in non-intact families, in low-income families, with mothers who were dissatisfied with life and with parents who showed little interest in their adolescent's activities. Persistence of ADHD into adolescence occurred in about two thirds of cases. Those who persisted with the diagnosis compared to those who remitted it had more dreamy-like inattentive symptoms, and had more often early-onset comorbid depression or oppositional defiant disorder and had more often fathers with attention problems. These results indicate that attention and behavioural problems are common among adolescents in Finland, especially among those living in disrupted families. Being a persistent disorder, ADHD warrants more concern in primary health care and the educational system in order to prevent the concurrent development of other psychiatric and psychosocial problems. In primary health care, family intervention is essential. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ensiksi selvittää suomalaisten nuorten tarkkaavuuden ja käyttäytymisen ongelmia suhteessa nuoren perherakenteeseen. Toiseksi tutkittiin näiden nuorten psykososiaalista hyvinvointia. Kolmanneksi tavoitteena oli tutkia ADHD:n (tarkkaavuushäiriö) psykiatrisia liitännäissairauksia suhteessa perheympäristöön. Neljäntenä tavoitteena oli tutkia ADHD:n pysyvyyttä lapsuudesta nuoruuteen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohorttiin kuuluvat 15-vuotiaat nuoret (N = 9 432), ja heidän vanhempansa täyttivät kyselylomakkeet. Kysymykset koskivat nuoren tarkkaavuuden ja käyttäytymisen ongelmia, perheympäristöä ja nuoren elämäntilannetta. Toisessa vaiheessa tutkittiin 457 16–18-vuotiasta kohorttiin kuuluvaa nuorta. Nuoret arvioitiin käyttäen puolistrukturoitua kliinistä haastattelua. Logistisia regressiomalleja käytettiin kuvaamaan ADHD-diagnoosia ja sen pysyvyyttä sekä psykiatrisia liitännäissairauksia suhteessa perheympäristöön. Tytöt raportoivat poikia useammin tarkkaavuuden ja käyttäytymisen ongelmista, kun taas vanhemmat raportoivat tarkkaavuuden ongelmia olevan useammin pojilla kuin tytöillä. Perhetaustaltaan muu kuin ydinperhe oli yhteydessä tarkkaavuuden ja käyttäytymisen ongelmiin sekä tytöillä että pojilla. Nuoret, joilla oli ADHD-oireita, pitivät terveyttään ja psykososiaalista hyvinvointiaan huonona useammin kuin nuoret, joilla näitä oireita ei ollut. Psykososiaaliset ongelmat kasaantuivat niillä nuorilla, joilla oli paljon ADHD-oireita. Myös käyttäytymishäiriöistä, alkoholin väärinkäytöstä ja masennuksesta kärsivät muita useammin nuoret, joilla havaittiin ADHD. Nuoret, joilla oli ADHD ja edellä mainittu liitännäissairaus, asuivat muita useammin muussa kuin ydinperheessä, alemman tulotason perheessä, äidin kanssa, joka oli tyytymätön elämäänsä tai vanhempien kanssa, jotka eivät olleet kiinnostuneet nuorensa asioista. ADHD-diagnoosi pysyi nuoruuteen noin kahdella kolmasosalla niistä, joilla se oli lapsuudessa. Niillä nuorilla, joilla diagnoosi pysyi, oli muita useammin unelmoivasta hajamielisyydestä kertovia tarkkaamattomuusoireita, varhain alkanut masennus- tai käyttäytymishäiriö tai isä, jolla oli itsellään ADHD-oireita. Nämä tulokset osoittavat, että tarkkaavuuden ja käyttäytymisen ongelmat ovat yleisiä suomalaisilla nuorilla, ja erityisesti niillä, jotka asuvat muussa kuin ydinperheessä. Koska ADHD on pysyvä häiriö, se tulee ottaa paremmin huomioon perusterveydenhuollossa ja koulumaailmassa, jotta voitaisiin ehkäistä muita psykiatrisia ja psykososiaalisia ongelmia. Perusterveydenhuollossa erityisesti perheinterventiot ovat tärkeitä.

Abstract The empirical material for studying children's creative writing was collected in Taivalkoski, Lapland (a basic education course at Päätalo Institute, ten girls), and Oulu, Northern Finland (a creative writing project in a hospital school, two girls and two boys), in spring 2000. I was the instructor at the courses as well as the researcher. The children were 8–13 years in age. The subject of my study consists of the stories written by the children: what sort of stories they write and how creative writing suits hospital and school environments. I also look into bibliotherapy conducted among children and young people. In my study I describe, analyse and interpret by means of qualitative research the courses in creative writing offered by Päätalo Institute and the hospital school. As case studies, these two are stand-alone studies independent of each other. By qualitative approach in this work I mean that I describe how I build my interpretation as a researcher. The stories written by children provide material externalised from the subconscious as stories and writings which it is possible to interpret from a depth-psychological point of view. Sigmund Freud's understanding of dreams as manifestations of subconscious fears and hopes acquires a new form in the horror stories children write. The child works his or her activated energy charge through manipulating the dream-like and violent elements in stories in a controlled manner: by writing. In bibliotherapy, one studies one's own feelings, thoughts and memories and compares them to the experiences of others. This sort of work on feelings, thoughts and memories seemed to take place especially in the writer projects of the hospital school children: they worked on emotional processes while writing. On the basis of my study, creative writing and bibliotherapy offer a child or a young person a means for working out, at both conscious and subconscious levels, matters relating to the present stage of his or her development and current life condition. While writing, the child deals with his or her relations to friends, parents and the self. He or she treats hobbies and other topics of interest but problems as well. Studies already provide information as to the positive effects of bibliotherapy – reading and writing both have therapeutic effects – but more in-depth research is required. My dissertation shows that groups using bibliotherapy can function in the field of paediatric and adolescent psychiatry in homes for children and adolescents. They can also function in the environment of youth clubs and schools with bibliotherapy as a creative literary art activity to deter problems and foster growth and development. The method I developed, the Fantasy Treasure Chest (Fantasian aarrearkku), is one that can be taken in more general use for both instructing creative writing and collecting research material. / Tiivistelmä Lasten luovan kirjoittamisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin keväällä 2000 Taivalkoskella (Päätalo-instituutin sanataiteen perusopetuksen jakso, 10 tyttöä) ja Oulussa (sairaalakoulun luovan kirjoittamisen projekti, 2 tyttöä, 2 poikaa). Toimin itse sekä tutkijana että kurssien ohjaajana. Lapset olivat 8–13-vuotiaita. Tutkimuskohteina olivat lasten kirjoittamat tarinat: millaisia tarinoita he kirjoittavat, ja miten luova kirjoittaminen sopii sairaala- ja koulukontekstiin. Tein myös katsauksen lasten ja nuorten parissa toteutettuun kirjallisuusterapiaan. Tutkimuksessani kuvaan, analysoin ja tulkitsen laadullisen tutkimuksen keinoin Päätalo-instituutin ja sairaalakoulun luovan kirjoittamisen kursseja. Nämä ovat tutkimustapauksina itsenäisiä, toisistaan riippumattomia kokonaisuuksia. Laadullinen lähestymistapa työssäni on sitä, että kuvaan, miten tutkijana rakennan tulkintaani. Lasten kirjoittamista tarinoista löytyy tiedostamattoman materiaalia ulkoistuneina tarinoiksi ja kirjoituksiksi, jotka avautuvat syvyyspsykologisesta näkökulmasta tulkittuina. Sigmund Freudin käsitykset unista pelkojen ja toiveiden tiedostamattoman ilmentyminä saavat uudenlaisen muotonsa esimerkiksi lasten kirjoittamissa kauhukertomuksissa. Tarinoiden unenomaisten ja väkivaltaisten elementtien kautta lapsi käsittelee aktivoitunutta energialataustaan hallitussa muodossa: kirjoittamalla. Kirjallisuusterapiassa tutkitaan omia tunteita, ajatuksia ja muistoja, ja näitä verrataan toisten kokemuksiin. Tätä tunteiden, ajatusten ja muistojen käsittelyä näytti tapahtuvan etenkin sairaalakoulun lasten kirjoittajaprojektissa: lapset työstivät kirjoittamisen ohessa psyykkisiä prosessejaan. Tutkimukseni perusteella lasten luova kirjoittaminen ja kirjallisuusterapia tarjoavat lapselle ja nuorelle väylän työstää meneillään olevaan kehitysvaiheeseen ja elämäntilanteeseen liittyviä asioita sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla. Lapsi käsittelee kirjoittaessaan suhdettaan kavereihin, vanhempiinsa ja itseensä. Hän käsittelee kirjoittamalla harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan mutta myös ongelmiaan. Tutkimukset kertovat kirjallisuusterapian myönteisistä vaikutuksista – lukemisella ja kirjoittamisella on terapeuttinen vaikutus – mutta tarvitaan vielä perusteellisempia tutkimuksia. Väitöskirjani osoittaa, että kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä voi toimia lasten- ja nuorisopsykiatriassa ja lasten- ja nuorisokodeissa sekä sanataidetoimintana ennaltaehkäisevänä, kasvua ja kehitystä tukevana ryhmätoimintana kerhoissa ja kouluissa. Kehittelemäni Fantasian aarrearkku -menetelmä on yksi keino käyttöön otettavaksi niin luovan kirjoittamisen ohjaukseen kuin tutkimusmateriaalin keräämiseenkin.

Abstract Recognition of individuals at highest risk for psychosis is challenging and no definitive biomarkers are yet available. Physical illnesses associated with a sedentary lifestyle are common in patients with severe mental illness. Both, bodyweight and risk for psychosis are associated with brain white matter (WM) abnormalities. There are several dysregulated pathways which are common in psychiatric illnesses and weight-related processes, but it is not known how weight and vulnerability for psychosis interact in the brain. The present study examines brain WM microstructure and its association to body mass index (BMI) in young adults with a familial risk for psychosis (FR). In addition, the level of physical activity and cardiorespiratory fitness in individuals vulnerable to psychosis was examined. Participants of the present study are members of the Northern Finland Birth Cohort 1986. Two separate clinical substudies were conducted. The first having been done when the participants were at age 15–16. At that time, physical activity was defined by postal questionnaire (n=6,987) and cardiorespiratory fitness was measured by a submaximal cycle ergometer test (n=4,803). Risk for psychosis was viewed from three perspectives, with possible overlap between groups: having familial risk for psychosis, existing prodromal symptoms at age 15–16, and development of hospital treated psychosis between the ages of 16 and 20 years. The latter substudy was conducted when the participants were aged between 20 and 25 years. Diffusion tensor imaging was performed on 108 participants. Our study showed that there was no difference in WM microstructure between FR and control groups suggesting that WM abnormalities are not a genetic feature for risk of psychosis in all populations. However, the association between BMI and WM microstructure differed significantly between the FR and control groups. We also demonstrated that the level of physical activity was lower before the onset of psychotic illness. Therefore, these results imply that it would be of great importance to consider weight and physical activity levels in subjects at risk for psychosis, in order to avoid the detrimental effects of a sedentary lifestyle on overall health. / Tiivistelmä Korkeimmassa psykoosiriskissä olevien tunnistaminen on haastavaa, eikä kunnollisia biomarkkereita ole käytettävissä. Vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen liitetyt fyysiset sairaudet ovat yleisiä vakavaa mielenterveyshäiriötä sairastavilla. Sekä kehonpaino että psykoosialttius on yhdistetty aivojen valkean aineen rakenteen poikkeavuuksiin. Useat kehon säätelymekanismien poikkeavuudet liittyvät sekä psykiatrisiin sairauksiin että painoon liittyviin prosesseihin, mutta ei ole olemassa tutkimustietoa siitä, miten paino ja psykoosialttius vaikuttavat yhdessä aivojen rakenteeseen. Tässä osajulkaisuväitöskirjassa tutkitaan aivojen valkean aineen mikrorakennetta nuorilla aikuisilla, jotka ovat sukuriskissä sairastua psykoosiin, sekä painon vaikutusta valkean aineen rakenteeseen psykoosiriskissä. Lisäksi tutkitaan psykoosialttiiden nuorten liikunta-aktiivisuutta ja kuntoa. Tutkittavat kuuluvat Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohorttiin. Kaksi osatutkimusta toteutettiin, joista aikaisempi kliininen tutkimus tutkittavien ollessa 15–16-vuotiaita. Tuolloin selvitettiin liikunta-aktiivisuus postikyselyn avulla (n=6,987) ja aerobinen kunto mittaamalla hapenottokyky polkupyöräergometrilla (n=4,803). Psykoosialttiutta tarkasteltiin kolmella tavalla, ja ryhmien välillä esiintyi osittaista päällekkäisyyttä: sukurasitus, 15–16 v. iässä raportoidut psykoosinkaltaiset oireet ja sairaalahoitoon johtanut psykoosi 16–20 v. iässä. Toinen kliininen osatutkimus toteutettiin tutkittavien ollessa 20–25-vuotiaita. Tutkimuksen yhteydessä tehtiin aivojen diffuusiotensorikuvaus 108 osallistuneelle. Aivojen valkean aineen mikrorakenteessa ei havaittu eroa sukuriskissä olevien ja kontrollien välillä viitaten siihen, että poikkeavuudet valkean aineen rakenteessa eivät olisi psykoosiriskin geneettinen piirre kaikissa populaatioissa. Havaitsimme kuitenkin, että assosiaatio painoindeksin ja valkean aineen rakenteen välillä oli erilainen sukuriski- ja kontrolliryhmissä. Tutkimus osoitti myös, että liikunta-aktiivisuus on alentunut jo ennen psykoosisairauden puhkeamista. Psykoosiriskissä olevien liikuntatottumuksiin ja painoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota jo varhaisessa vaiheessa elimellisten sairauksien ehkäisemiseksi.