Abstract High tibial osteotomy (HTO) and unicompartmental knee arthroplasty (UKA) are performed for the treatment of isolated medial osteoarthritis (OA) of the knee. In the treatment of knee OA, the incidence of osteotomies has decreased with the popularisation of knee arthroplasties, but it is still indicated in young and active patients. Results of HTO tend to deteriorate over the time and patients may need to undergo subsequent total knee arthroplasty (TKA). TKA after HTO is a demanding procedure, and the influence of previous osteotomy on the results of TKA is not defined. Results of UKAs are controversial. Single centre studies have shown good results, but arthroplasty registers report consistently inferior survivorships compared with TKAs. However, comparison of register survivals may be inadequate because differences in the demographics of the patients have not been taken into account. The aims of the current nationwide register-based study were to assess incidence of osteotomies and survivorship of HTO in the treatment of knee OA, and to compare survivorship of TKAs performed after HTO with primary TKAs between 1987 and 2008 in Finland. In addition, this study reports survivorship of UKAs over a 25 year period and compare it with the survival of cemented TKAs. Based on this study, the overall incidence of osteotomies has decreased, especially in females, in the treatment of knee OA during the last two decades. In the patients less than 50 years of age, the incidence of osteotomies has been stable or slightly increased. Register-based survivorship of HTO was inferior compared with smaller cohort studies and females and patients aged >50 years had the poorest results. The survivorship of TKA after osteotomy was slightly inferior compared with primary operations in general, but any clinical significance was minor. In this study UKA had inferior survivorship compared with TKA, even after adjusting for the age and gender of the patients. The reported survivorship of UKA was similar to those from available unadjusted arthroplasty register data. Surgeons should be made aware of this, but the reasons for incoherence with single-centre studies are not yet established and need further study. / Tiivistelmä Sääriluun katkaisu- ja kääntöleikkauksia (osteotomia) ja osatekonivelleikkauksia tehdään polven sisäsyrjän nivelrikon hoitamiseksi. Tekonivelleikkausten yleistyttyä osteotomioiden määrä on vähentynyt polven nivelrikon hoidossa, mutta niitä tehdään edelleen nuorille ja aktiivisille potilaille. Osteotomian jälkeen polveen voidaan joutua asentamaan kokotekonivel. Tämä leikkaus on vaativa, ja edeltävällä osteotomialla voi olla vaikutusta kokotekonivelleikkauksen tuloksiin. Polven sisäsyrjän nivelrikkoa voidaan hoitaa osteotomian ja kokotekonivelleikkauksen lisäksi osatekonivelellä. Polven sisäsyrjän osatekonivelleikkauksen tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Yksittäisissä tutkimuksissa on raportoitu hyvistä tuloksista, mutta tekonivelrekisterien raporteissa osatekonivelleikkauksen uusintaleikkausriski on kokotekonivelleikkausta selvästi suurempi. Tämän rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli selvittää polven nivelrikon vuoksi tehtyjen osteotomialeikkausten määrän kehitystä ja polven nivelrikon vuoksi tehtyjen säären osteotomialeikkausten tuloksia Suomessa vuosina 1987–2008. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin samalla ajanjaksolla osteotomian jälkeisten kokotekonivelleikkausten uusintaleikkausriskiä verrattuna primaareihin tekonivelleikkauksiin ja polven osatekonivelleikkausten uusintaleikkausriskiä verrattuna polven kokotekonivelleikkauksiin. Tutkimuksessa todettiin seuraavaa: polven nivelrikon vuoksi tehtyjen osteotomialeikkausten määrä on kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana vähentynyt, etenkin naispotilailla. Osteotomialeikkausten määrä on kuitenkin pysynyt samana tai hiukan noussut alle 50-vuotiailla. Tässä rekisteritutkimuksessa säären osteotomian jälkeisen tekonivelleikkauksen uusintaleikkausriski oli suurempi kuin pienemmissä tutkimussarjoissa keskimäärin. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että säären osteotomian jälkeisten kokotekonivelleikkausten uusintaleikkausriski on suurempi kuin primäärien kokotekonivelleikkausten, mutta eron kliininen merkitys on vähäinen. Osatekonivelten osalta todettiin, että iän ja sukupuolen mukaan vakioitujen osatekonivelleikkausten uusintaleikkausriski on suurempi kuin kokotekonivelleikkausten. Tulosten ero yksittäisten tutkimusten ja rekisterien välillä on kuitenkin suuri, mikä vaatii lisätutkimuksia.

Abstract Treatment-related late effects have increasingly become important, since the majority of children, adolescents and young adults with cancer become long-term survivors. Osteonecrosis (ON) is recognized as a potential debilitating sequel in patients with cancer. The aims of this work were to define the incidence of and clinical risk factors for ON identified with end-of-therapy magnetic resonance imaging (MRI) screening among patients with childhood cancer and to investigate the incidence of and risk factors for ON requiring total joint arthroplasty (TJA) in patients treated for cancer in childhood, adolescence or young adulthood in a register-based study. MRI of the lower extremities revealed ON in 23 (24%) of the 97 patients with acute lymphoblastic leukemia (ALL) at the end of treatment. High body mass index, female gender, older age at diagnosis, and higher cumulative dexamethasone dose were independent risk factors for ON. Six of the 32 patients (19%) treated for lymphoma or solid tumor had ON in MRI scans at the end of the treatment. All of these patients with ON had non-Hodgkin lymphoma or Hodgkin lymphoma. In a register-based study, patients diagnosed with cancer before 31 years of age were identified from the Finnish and Danish Cancer registries. These data were combined with data from the National Hospital Discharge and the Finnish Arthroplasty registers. The cohort consisted of 6,358 patients diagnosed with hematologic malignancy and 18,542 patients diagnosed with solid tumor from 1975 to 2000 in Finland and from 1975 to 2006 in Denmark. The estimated cumulative incidence of TJA was 4.5% at 20 years for patients treated for chronic myeloid leukemia, followed by 2.1% for patients treated for acute myeloid leukemia and 0.4% for patients treated for ALL. Allogeneic stem cell transplantation increased the risk of TJA. In conclusion, ON as determined with MRI is a common complication in children after treatment for ALL. High BMI was identified as a new significant risk factor for ON in patients with pediatric ALL. The incidence of ON requiring TJA was highest among children, adolescents and young adults treated for myeloid leukemias. / Tiivistelmä Syöpähoitojen aiheuttamien myöhäisvaikutusten merkitys on viime vuosina kasvanut, koska suuri osa lapsena tai nuorena aikuisena syöpään sairastuneista paranee. Syöpähoitojen seurauksena voi syntyä luukuolioita, jotka heikentävät merkittävästi elämänlaatua ja liikuntakykyä. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää magneettitutkimuksella luukuolioiden ilmaantuvuus ja riskitekijät syöpähoitojen lopetusvaiheessa lapsuusiän syövän sairastaneilla sekä selvittää rekisteritutkimuksella tekonivelleikkausta vaativan luukuolion ilmaantuvuus ja riskitekijät lapsena tai nuorena aikuisena hoidetuilla syöpäpotilailla. Akuutin lymfaattisen leukemian (ALL) sairastaneista 23/97:lla (24 %) todettiin alaraajojen magneettitutkimuksessa luukuolioita. Korkea painoindeksi, naissukupuoli, vanhempi ikä diagnoosihetkellä ja suurempi kumulatiivinen deksametasoniannos lisäsivät luukuolion todennäköisyyttä. Lymfooman tai kiinteän kasvaimen sairastaneista 6/32:lla (19 %) todettiin luukuolioita. Tutkimme tekonivelleikkausta vaativan luukuolion ilmaantuvuutta Suomen ja Tanskan väestöpohjaisten rekistereiden avulla. Tutkimuskohorttimme muodostui 6 358 leukemiaan ja lymfooman sekä 18 542 kiinteään kasvaimeen Suomessa ja Tanskassa alle 31-vuotiaana sairastuneesta potilaasta. Tekonivelleikkausta vaativan luukuolion kumulatiivinen ilmaantuvuus 20 vuoden seurannan aikana oli kroonisen myelooisen leukemian sairastaneilla 4,5 %, akuutin myelooisen leukemian sairastaneilla 2,1 % ja ALL:n sairastaneilla 0,4 %. Allogeeninen kantasolujen siirto lisäsi luukuolioiden todennäköisyyttä. Tässä väitöskirjatyössä osoitettiin, että ALL:n sairastaneilla lapsilla magneettitutkimuksella todetut luukuoliot ovat yleinen haittavaikutus. Korkea painoindeksi on luukuolioiden uusi merkittävä riskitekijä. Tutkimus antoi myös uutta tietoa tekonivelleikkausta vaativan luukuolion ilmaantuvuudesta ja riskitekijöistä lapsuusiällä tai nuorella aikuisiällä syövän sairastaneilla.