Abstract High tibial osteotomy (HTO) and unicompartmental knee arthroplasty (UKA) are performed for the treatment of isolated medial osteoarthritis (OA) of the knee. In the treatment of knee OA, the incidence of osteotomies has decreased with the popularisation of knee arthroplasties, but it is still indicated in young and active patients. Results of HTO tend to deteriorate over the time and patients may need to undergo subsequent total knee arthroplasty (TKA). TKA after HTO is a demanding procedure, and the influence of previous osteotomy on the results of TKA is not defined. Results of UKAs are controversial. Single centre studies have shown good results, but arthroplasty registers report consistently inferior survivorships compared with TKAs. However, comparison of register survivals may be inadequate because differences in the demographics of the patients have not been taken into account. The aims of the current nationwide register-based study were to assess incidence of osteotomies and survivorship of HTO in the treatment of knee OA, and to compare survivorship of TKAs performed after HTO with primary TKAs between 1987 and 2008 in Finland. In addition, this study reports survivorship of UKAs over a 25 year period and compare it with the survival of cemented TKAs. Based on this study, the overall incidence of osteotomies has decreased, especially in females, in the treatment of knee OA during the last two decades. In the patients less than 50 years of age, the incidence of osteotomies has been stable or slightly increased. Register-based survivorship of HTO was inferior compared with smaller cohort studies and females and patients aged >50 years had the poorest results. The survivorship of TKA after osteotomy was slightly inferior compared with primary operations in general, but any clinical significance was minor. In this study UKA had inferior survivorship compared with TKA, even after adjusting for the age and gender of the patients. The reported survivorship of UKA was similar to those from available unadjusted arthroplasty register data. Surgeons should be made aware of this, but the reasons for incoherence with single-centre studies are not yet established and need further study. / Tiivistelmä Sääriluun katkaisu- ja kääntöleikkauksia (osteotomia) ja osatekonivelleikkauksia tehdään polven sisäsyrjän nivelrikon hoitamiseksi. Tekonivelleikkausten yleistyttyä osteotomioiden määrä on vähentynyt polven nivelrikon hoidossa, mutta niitä tehdään edelleen nuorille ja aktiivisille potilaille. Osteotomian jälkeen polveen voidaan joutua asentamaan kokotekonivel. Tämä leikkaus on vaativa, ja edeltävällä osteotomialla voi olla vaikutusta kokotekonivelleikkauksen tuloksiin. Polven sisäsyrjän nivelrikkoa voidaan hoitaa osteotomian ja kokotekonivelleikkauksen lisäksi osatekonivelellä. Polven sisäsyrjän osatekonivelleikkauksen tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Yksittäisissä tutkimuksissa on raportoitu hyvistä tuloksista, mutta tekonivelrekisterien raporteissa osatekonivelleikkauksen uusintaleikkausriski on kokotekonivelleikkausta selvästi suurempi. Tämän rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli selvittää polven nivelrikon vuoksi tehtyjen osteotomialeikkausten määrän kehitystä ja polven nivelrikon vuoksi tehtyjen säären osteotomialeikkausten tuloksia Suomessa vuosina 1987–2008. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin samalla ajanjaksolla osteotomian jälkeisten kokotekonivelleikkausten uusintaleikkausriskiä verrattuna primaareihin tekonivelleikkauksiin ja polven osatekonivelleikkausten uusintaleikkausriskiä verrattuna polven kokotekonivelleikkauksiin. Tutkimuksessa todettiin seuraavaa: polven nivelrikon vuoksi tehtyjen osteotomialeikkausten määrä on kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana vähentynyt, etenkin naispotilailla. Osteotomialeikkausten määrä on kuitenkin pysynyt samana tai hiukan noussut alle 50-vuotiailla. Tässä rekisteritutkimuksessa säären osteotomian jälkeisen tekonivelleikkauksen uusintaleikkausriski oli suurempi kuin pienemmissä tutkimussarjoissa keskimäärin. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että säären osteotomian jälkeisten kokotekonivelleikkausten uusintaleikkausriski on suurempi kuin primäärien kokotekonivelleikkausten, mutta eron kliininen merkitys on vähäinen. Osatekonivelten osalta todettiin, että iän ja sukupuolen mukaan vakioitujen osatekonivelleikkausten uusintaleikkausriski on suurempi kuin kokotekonivelleikkausten. Tulosten ero yksittäisten tutkimusten ja rekisterien välillä on kuitenkin suuri, mikä vaatii lisätutkimuksia.