Abstract Type 2 diabetes causes impairment of peripheral nervous system (PNS) function, which can result in symptoms such as pain and numbness. Disturbances in glucose metabolism inflict negative alterations on PNS function even before diabetes occurs. Forty non-diabetic overweight (BMI 25–30) or obese (BMI > 30) working-age adults without polyneuropathy were enrolled in this study. PNS function was measured at baseline and after 3 years by peroneal motor nerve and radial, sural, and medial plantar sensory nerve conduction studies (NCS). At baseline, serum insulin and glucose levels (fasting, 30 min, and 120 min) were measured with a 2-hour oral glucose tolerance test (OGTT), and fasting serum cholesterol and triglyceride levels were measured. Maximal oxygen uptake (VO2max) was measured with an incremental bicycle ergometer test. Physical activity at the age of 15, 30, and current age was defined by a questionnaire. Current physical activity was also measured with a pedometer. At 3-year follow-up, serum insulin and glucose values were measured with a 2-hour OGTT, and serum fasting cholesterol and triglyceride values were measured. At baseline, a serum insulin level at 120 min was positively and statistically significantly associated with peroneus nerve F-wave minimum and maximum latency time, sural nerve latency and nerve conduction velocity (NCV), and medial plantar NCV. VO2max was positively associated with amplitudes of the distal and proximal peroneus nerve and medial plantar nerve. Physical activity at the age of 30 was positively and significantly associated with peroneus NCV, F-wave maximum latency, medial plantar latency, and NCV. At the 3-year follow-up study, all sensory nerve amplitudes decreased significantly, and a 120-min insulin change was positively associated with changes in peroneus NCV, F-wave average latency, sural NCV, and medial plantar NCV. Serum 120-min insulin values were positively associated with NCVs. Physical activity and fitness were positively associated with PNS function. The significant decrease in all sensory nerve amplitudes during follow-up demonstrates that negative alterations may already occur in overweight and obese adults without diabetes. Overweight and obese adults should be encouraged to have an active lifestyle, as even a small increase in physical activity might have a positive effect on PNS function. / Tiivistelmä Tyypin 2 diabetes aiheuttaa ääreishermoston toiminnan heikentymistä, mikä voi oireilla raajoissa kipuna ja tunnottomuutena. Sokeritasapainon häiriintyminen vaikuttaa haitallisesti ääreishermoston toimintaan jo ennen varsinaisen diabeteksen puhkeamista. Tutkimusaineistona olivat 40 ylipainoista (BMI 25-30) tai lihavaa (BMI>30) työikäistä henkilöä, jotka eivät sairastaneet tyypin 2 diabetesta tai polyneuropatiaa. Heille tehtiin seurannan alussa ja lopussa motorisen peroneushermon sekä sensoristen radius-, suralis- ja mediaalisen plantaarihermon hermoratatutkimus. Seurannan alussa heiltä määritettiin seerumin insuliini- ja glukoosiarvot (paasto, 30 min ja 120 min) kahden tunnin sokerirasituskokeella sekä seerumin paastokolesteroli- ja paastotriglyseridiarvot. Maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) mitattiin polkupyöräergometrillä. Fyysinen aktiivisuus 15- ja 30-vuotiaana sekä tutkimushetkellä selvitettiin kyselyllä. Nykyinen aktiivisuus mitattiin myös kiihtyvyysanturiin perustuvalla askelmittarilla. Kolmen vuoden seurannassa 29 tutkittavalta määritettiin seerumin insuliini- ja glukoosiarvot kahden tunnin sokerirasituskokeella sekä seerumin paastokolesteroli- ja paastotriglyseridiarvot. Alkutilanteessa 120 minuutin insuliiniarvo oli positiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä peroneushermon F-aallon minimi- ja maksimilatenssiaikaan, suralishermon latenssiaikaan ja johtumisnopeuteen sekä mediaalisen plantaarihermon johtumisnopeuteen. VO2max oli positiivisesti yhteydessä peroneushermon distaalisen ja proksimaalisen vasteen voimakkuuteen (amplitudi) sekä mediaalisen plantaarihermon vasteen voimakkuuteen. Fyysinen aktiivisuus 30 vuoden iässä oli positiivisesti ja merkitsevästi yhteydessä peroneushermon johtumisnopeuteen, F-aallon maksimilatenssiaikaan, mediaalisen plantaarihermon latenssiaikaan sekä johtumisnopeuteen. Seurantatutkimuksessa kaikkien sensoristen hermojen vasteet pienenivät merkitsevästi ja seerumin 120 min insuliiniarvon muutos oli positiivisesti yhteydessä peroneushermon johtumisnopeuden, F-aallon keskiarvolatenssiajan, suralishermon johtumisnopeuden sekä mediaalisen plantaarihermon johtumisnopeuden muutokseen. Seerumin 120 min insuliiniarvot olivat positiivisesti yhteydessä ääreishermojen johtumisnopeuksiin. Fyysinen aktiivisuus ja kunto olivat positiivisesti yhteydessä ääreishermoston toimintaan. Negatiiviset muutokset sensoristen hermojen vasteissa seurantatutkimuksessa osoittavat, että negatiivisia muutoksia ääreishermoston toimintaan voi tapahtua ylipainoisilla henkilöillä jo ilman diabetesta. Ylipainoisia tulee kannustaa liikkumaan, sillä vähäiselläkin liikunnan lisäyksellä voi olla positiivinen vaikutus myös ääreishermoston toimintaan.

Abstract Although smoking in adolescents and young adults has been declining in the 21st century in Finland, about 17% of 18-year-olds still smoke on a daily basis. Young adults are in fact one of the age groups that are most likely to smoke in several countries. Nevertheless, a large proportion of them are known to want to quit smoking. Relatively little is known about the smoking habits of young adults. There are no evidence-based guidelines for smoking cessation in this age group. In many cases, they have been included within studies of adolescents or older adults without any separate analysis. Consequently, smoking cessation interventions demonstrated to be effective in middle-aged smokers are often adapted for young adults even though their culture, somatic features and smoking habits in many ways are different from those of middle-aged people. This study focused on 18–26-year-olds in northern parts of Finland. Specific aims were 1) to describe their smoking habits, 2) to compare health and lifestyle in tobacco users and non-tobacco users, 3) to study their nicotine dependence and motivation to quit smoking, and 4) to examine the use and effectiveness of smoking cessation pharmacotherapy in this age group. A total of 1163 male military recruits from northern parts of Finland filled in the study questionnaire. The survey study revealed that young adult males in northern parts of the country used tobacco products relatively often. Their smoking was associated with lower education, higher body mass index, inactivity in sports and impaired physical fitness. In addition, a great part of young smokers displayed symptoms of chronic bronchitis. Although most daily smokers were clearly dependent on nicotine and had previously tried to quit smoking, only 47% of the quitters had utilized any pharmacological aids in their attempts. Snus use seemed to be related to more severe nicotine dependence in smokers. The prospective study consisted of 314 voluntary young adult daily smokers who were motivated to quit smoking. The study was a randomised, placebo-controlled clinical trial, and the results indicated that varenicline might be more effective than nicotine patches in smoking cessation of young adult heavy smokers, at least in short term. Abstinence rates during the follow-up were similar when the nicotine patch and placebo patch were compared in young adult light smokers. / Tiivistelmä Suomessa nuorten keskuudessa tupakointi on ollut 2000-luvun aikana laskusuuntainen. Kuitenkin arviolta n. 17 % 18-vuotiaista tupakoi edelleen päivittäin. Nuoret aikuiset ovatkin useissa maissa yksi eniten tupakoivia ikäryhmiä. Silti suuren osan tupakoivista nuorista aikuisista on todettu olevan halukkaita llopettamaan tupakoinnin. Nuorten aikuisten tupakointia on tutkittu verrattain vähän. Heille suunnattuja tieteelliseen näyttöön perustuvia hoitomuotoja tupakoinnin lopettamiseen ei ole. He ovat usein osana teini-ikäisten tai vaihtoehtoisesti vanhempien aikuisten ryhmää tupakointiin liittyvissä tutkimuksissa, eikä heitä yleensä ole analysoitu erikseen. Usein heitä hoidetaankin keski-ikäisiltä aikuisilta saadun tutkimusnäytön pohjalta. Kuitenkin nuorten kulttuuri, biologinen pohja ja tupakointitavat eroavat merkittävästi vanhemmista tupakoitsijoista. Tämä työ on keskittynyt tutkimaan 18–26-vuotiaita nuoria aikuisia Pohjois-Suomessa. Sen tavoitteina on ollut 1) kuvata heidän tupakointitottumuksiaan, 2) selvittää tupakoinnin yhteyttä terveyteen ja elämäntapaan, 3) tutkia heidän nikotiiniriippuvuuttaan sekä motivaatiota lopettaa tupakointi, sekä 4) selvittää tupakkavieroituslääkkeiden käyttöä ja niiden tehoa tässä ikäryhmässä. Terveystottumuskyselyymme vastasi 1163 Pohjois-Suomen varusmiestä. Selvisi, että varusmiehet käyttivät tupakkatuotteita Pohjois-Suomessa valtakunnallisia arvioita enemmän. Tupakoinnin todettiin liittyvän varusmiehillä alempaan koulutustasoon, suurentuneeseen painoindeksiin, vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen ja huonompaan aerobiseen suorituskykyyn. Lisäksi tupakoivilla varusmiehillä kroonisen bronkiitin oireet olivat yleisiä. Vaikka valtaosa heistä oli selvästi nikotiiniriippuvaisia ja oli yrittänyt lopettaa tupakointinsa, vain 47% lopetusta yrittäneistä oli kokeillut tupakkavieroituslääkettä. Nuuskan käyttö vaikutti liittyvän vahvempaan nikotiiniriippuvuuteen tupakoitsijoilla. Prospektiiviseen, satunnaistettuun ja lumekontrolloituun kliiniseen kokeeseen osallistui 314 vapaaehtoista päivittäin tupakoivaa nuorta aikuista, jotka olivat halukkaita tupakoinnin lopetukseen. Tulokset viittasivat siihen, että varenikliini saattaa olla nikotiinilaastaria tehokkaampi tupakoinnista vieroituksessa vahvasti nikotiiniriippuvaisilla nuorilla aikuisilla ainakin lyhyellä aikavälillä. Kevyemmin tupakasta riippuvaisilla nikotiinilaastari ei ollut lumelaastaria tehokkaampi.

Abstract This study increases the understanding of young men’s everyday health information literacy and behaviour in relation to their health behaviour, physical health, and socio-demographic characteristics. The conceptual framework of the study builds upon theories of information behaviour, practices and literacy, and health behaviour change. The empirical data were collected with questionnaires (n = 3,293) and physiological measurements (n = 3,063) in 2010 to 2013 at the Finnish Defence Forces’ call-ups, where a population-based sample of young Finnish men could be reached. Everyday health information literacy was studied using a previously developed screening tool, and with a focus on its relationship with health behaviour and physical fitness. Information behaviour was investigated in the context of physical activity, and in relation to men’s readiness to change exercise behaviour according to the Transtheoretical Model. Statistical analyses of the data include multivariate regression analyses, and a critical realist approach was adopted in interpreting the results. The results show that general upper secondary education and higher socio-economic position of a parent increase the likelihood of good health information literacy. Health information literacy is positively associated with health-promoting behaviour and health independent of socio-economic position; confidence in one’s abilities to find, evaluate and use health information is associated with regular exercise and healthy eating habits, and good physical fitness, for example. In the context of physical activity, the practices used to acquire information are associated with the stage of exercise behaviour change. Men in the maintenance stage seek information most actively. Information avoidance, in turn, is connected to low health information literacy, not to the stage of change. The study provides novel knowledge on healthy young people’s everyday health information literacy and behaviour, and on their relationship. It is among the first to investigate health information behaviour in the stages of behaviour change and health information literacy in connection with objectively measured fitness. It proposes a framework for future studies on the relationship between health information literacy and behaviour, and health information outcomes. The results may be utilised when designing tailored health communications and health information literacy education. / Tiivistelmä Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, millainen yhteys nuorten miesten arkielämän terveystiedon lukutaidolla ja terveystietokäyttäytymisellä on terveyskäyttäytymiseen, fyysiseen terveyteen ja sosiodemografisiin tekijöihin. Sen käsitteellinen viitekehys rakentuu tietokäyttäytymisen ja -käytäntöjen, terveystiedon lukutaidon sekä terveyskäyttäytymisen muutoksen teorioille. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyillä (n = 3 293) ja fysiologisilla mittauksilla (n = 3 063) vuosina 2010–2013 Puolustusvoimien Oulun alueen kutsuntatilaisuuksissa, joissa oli mahdollista saavuttaa suomalaisten nuorten miesten väestöpohjainen otos. Terveystiedon lukutaitoa arvioitiin aiemmin kehitetyllä seulontavälineellä sekä suhteessa terveyskäyttäytymiseen ja fyysiseen kuntoon. Terveystietokäyttäytymistä tarkasteltiin liikunnan kontekstissa ja suhteessa transteoreettisen mallin mukaiseen liikuntakäyttäytymisen muutosvalmiuteen. Aineistot analysoitiin tilastollisesti monimuuttujamenetelmin, ja tuloksia tulkittiin kriittisen realismin näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että lukiokoulutus ja korkeassa sosioekonomisessa asemassa oleva vanhempi lisäävät hyvän arkielämän terveystiedon lukutaidon todennäköisyyttä. Terveystiedon lukutaito on positiivisesti yhteydessä terveyttä edistäviin elintapoihin ja terveyteen sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Luottamus omiin kykyihin löytää, arvioida ja ymmärtää terveystietoa on yhteydessä muun muassa säännölliseen liikuntaan ja terveellisiin syömistottumuksiin sekä hyvään fyysiseen kuntoon. Liikunnan kontekstissa terveystietokäytännöt kytkeytyvät käyttäytymisen muutosvaiheeseen. Aktiivisimmin liikuntatietoa hankkivat liikuntakäyttäytymisen ylläpitovaiheessa olevat. Tiedon välttäminen sen sijaan on yhteydessä alhaiseen terveystiedon lukutaitoon, ei muutosvaiheeseen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa nuorten, terveiden ihmisten arkielämän terveystiedon lukutaidosta ja terveystietokäyttäytymisestä sekä niiden suhteesta toisiinsa. Uutta on myös terveystietokäytäntöjen tutkiminen terveyskäyttäytymisen muutosvaiheissa ja terveystiedon lukutaidon tarkastelu suhteessa objektiivisesti mitattuun fyysiseen kuntoon. Tutkimuksessa esitetään viitekehys tuleville tutkimuksille terveystiedon lukutaidon ja tietokäytäntöjen vaikutuksesta terveyteen. Tulokset ovat hyödynnettävissä räätälöidyn terveysviestinnän ja terveystiedon lukutaidon koulutuksen suunnittelussa.

Abstract Regular physical activity, a high level of cardiorespiratory fitness and the maintenance of normal weight are strongly associated with several positive health outcomes across the lifespan. The aim of this study was to evaluate how physical activity and social status in adolescence are associated with physical activity in adulthood, and how a change in the level of physical activity from adolescence to adulthood is associated with overall and abdominal obesity in adulthood. This study also evaluated the relationship between occupational physical activity and physical fitness and produced reference values of cardiorespiratory fitness for males and females aged 31 years. The study population consisted of the Northern Finland birth cohort of 1966 (N = 12,058). Data on physical activity and social situation at 14 and 31 years were collected by postal inquiries in 1980 and in 1997–1998, respectively. Cardiorespiratory fitness, muscular fitness and obesity were measured at medical examination at age 31. Participation in sports twice a week or more after school hours, being a member in a sports club and a high grade in school sports at age 14 were associated with a high level of physical activity at age 31. Adolescent participation in rather intensive endurance sports, and some sports that require or encourage diversified sports skills appeared to be the most beneficial with respect to the enhancement of adult physical activity. Low social class and poor school achievements were associated with physical inactivity at age 14. Poor school achievements at age 14 were also associated with physical inactivity at age 31. Becoming inactive during the transition from adolescence to adulthood was associated with overall obesity in both genders and abdominal obesity in females at 31 years. A linear dose-response relationship was observed between the frequency of participation in brisk exercise and cardiorespiratory fitness. The mean peak oxygen uptake was 43 ml·kg-1·min-1 in males and 34 ml·kg-1·min-1 in females. Very low levels of cardiorespiratory fitness were associated with a combination of infrequent participation in brisk exercise and increased body mass index. High level of occupational physical activity was associated with a high level of physical fitness, but low level of leisure-time physical activity at age 31. The enhancement of regular participation in physical activity across the lifespan is an important challenge for public health promotion. The present results that define the predictors and correlates of physical activity can be used to identify the target groups for interventions to enhance continuous participation in physical activities. New information on physical fitness of young adults is useful in physical activity counseling when fitness test results are interpreted and the need for health-enhancing or fitness-improving physical activity is evaluated. / Tiivistelmä Säännöllinen liikunta, hyvä fyysinen kunto ja normaali paino ovat yhteydessä hyvään terveyteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten liikunta-aktiivisuus ja sosiaaliset tekijät nuoruusiässä ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen aikuisena, sekä miten liikunta-aktiivisuuden muutos nuoruudesta aikuisikään on yhteydessä lihavuuteen ja keskivartalolihavuuteen aikuisena. Lisäksi selvitettiin raskaan ruumiillisen työn yhteyttä fyysiseen kuntoon nuorilla työntekijöillä ja luotiin aerobisen kunnon väestöpohjaiset viitearvot 31-vuotiaille. Tutkimusaineiston muodosti Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 (N = 12058). Liikunta-aktiivisuus selvitettiin postikyselyin 14- ja 31-vuotiaana vuosina 1980 ja 1997–1998. Aerobinen kunto, lihaskunto, lihavuus ja keskivartalolihavuus mitattiin 31-vuotiaana terveystarkastuksessa. Urheilun harrastaminen kaksi kertaa viikossa tai useammin kouluajan ulkopuolella, kuuluminen urheiluseuraan ja hyvä liikuntanumero 14-vuotiaana olivat yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen 31-vuotiaana. Intensiivisten kestävyyslajien sekä tiettyjen monipuolisia taitoja vaativien tai kehittävien lajien harrastaminen nuorena oli voimakkaimmin yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen aikuisena. Heikko sosioekonominen asema ja heikko koulumenestys olivat yhteydessä liikkumattomuuteen 14-vuotiaana. Heikko koulumenestys 14-vuotiaana ennusti liikkumattomuutta myös 31-vuotiaana. Muutos liikunnallisesti aktiivisesta inaktiiviseksi 14 ja 31 ikävuoden välillä oli sekä miehillä että naisilla yhteydessä lihavuuteen ja naisilla keskivartalolihavuuteen 31-vuotiaana. Maksimaalinen hapenottokyky oli kohortin 31-vuotiailla miehillä keskimäärin 43 ml·kg-1·min-1 ja naisilla 34 ml·kg-1·min-1. Ripeän liikunnan harrastaminen oli positiivisesti ja lineaarisesti yhteydessä maksimaaliseen hapenottokykyyn. Erittäin matala maksimaalinen hapenottokyky havaittiin niillä 31-vuotiailla, jotka harrastivat harvoin ripeää liikuntaa ja olivat ylipainoisia tai lihavia. Raskas ruumiillinen työ oli yhteydessä hyvään fyysiseen kuntoon mutta vähäiseen vapaa-ajan liikuntaan 31-vuotiailla työntekijöillä. Liikunta-aktiivisuuden tukeminen elämänkulun eri vaiheissa on tärkeä haaste terveyden edistämisessä. Tämän tutkimuksen tuloksia liikkumattomuuteen liittyvistä nuoruusiän ja aikuisiän tekijöistä voidaan hyödyntää, kun määritellään kohderyhmiä interventioihin elinikäisen liikunnan edistämiseksi. Tuloksia nuorten aikuisten fyysiseen kuntoon liittyvistä tekijöistä voidaan hyödyntää käytännön liikuntaneuvonnassa, kun tulkitaan kuntotestien tuloksia ja määritellään tarvetta terveyttä edistävän ja fyysistä kuntoa kohottavan liikunnan lisäämiseksi.

Abstract A low level of physical activity and poor physical fitness are important risk factors of chronic non-communicable diseases and all-cause mortality. Much of the risk of these diseases originates in fetal life. The associations of early-life determinants with physical activity and fitness later in life are as yet not well studied. The aim of this work was to investigate early-life factors as predictors of physical activity and fitness in adolescence and young adulthood. We assessed a wide range of parental and pregnancy-related factors in 16-year-old adolescent participants of the Northern Finland Birth Cohort 1986 (n=7,344), and focused on the long-term consequences of preterm birth in the 23-year-old adult participants of the ESTER study (n=1,161). Prenatal and parental predictors of low physical activity and cardiorespiratory fitness in adolescence included high gestational age-related birth weight as well as parental overweight or obesity. Also, both short and long gestational lengths were associated with lower physical activity, and maternal gestational diabetes mellitus and smoking during pregnancy were associated with lower cardiorespiratory fitness. Young adults born before 34 weeks of gestation reported substantially less leisure-time physical activity than those born at term, although this was not detected by accelerometer measurement. Those born preterm had lower muscular fitness, as individuals born before 37 weeks were able to perform fewer modified push-ups, and those born before 34 weeks had lower handgrip strength, but no difference was observed in cardiorespiratory fitness. Based on questionnaire data, young adults born before 34 weeks perceived themselves to be less fit than their term-born peers. Most individuals exposed to preterm birth or maternal gestational disorders are relatively healthy when reaching adulthood. However, their lower levels of physical activity and physical fitness compared with their peers born at term may contribute to a higher risk of chronic non-communicable diseases in later life. Finding physical activities that are suitable for each individual is essential to promote well-being and health and diminish the increased disease risk later in life. / Tiivistelmä Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja heikko fyysinen kunto ovat merkittäviä kroonisten sairauksien ja ennenaikaisen kuoleman riskitekijöitä. Jo sikiökautisten tekijöiden tiedetään vaikuttavan syntyvän lapsen kroonisten sairauksien riskiin myöhemmin elämässä, mutta elämän varhaisvaiheen tekijöiden yhteyttä myöhempään fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon on tutkittu verrattain vähän. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää elämän varhaisvaiheen tekijöiden yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon nuoruusiässä ja nuorena aikuisena. Tarkastelimme useiden vanhempiin ja raskausaikaan liittyvien tekijöiden vaikutuksia Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 16-vuotistutkimuksessa (n=7344) ja keskityimme ennenaikaisen syntymän pitkäaikaisvaikutuksiin ESTER-tutkimuksen 23-vuotiaiden nuorten aikuisten aineistossa (n=1161). Tutkimustulostemme mukaan raskauden kestoon suhteutettu suuri syntymäpaino sekä vanhempien ylipaino tai lihavuus ennustivat vähäisempää liikunta-aktiivisuutta ja heikompaa kestävyyskuntoa nuoruusiässä. Sekä keskimääräistä lyhyempi että pidempi raskaudenkesto olivat yhteydessä vähäisempään liikunta-aktiivisuuteen ja äidin raskausdiabetes ja tupakointi raskauden aikana puolestaan heikompaan kestävyyskuntoon. Alle 34-viikkoisena syntyneet raportoivat liikkuvansa nuorena aikuisena vapaa-aikanaan huomattavasti vähemmän kuin täysiaikaisena syntyneet, vaikka eroa ei kiihtyvyysantureilla mitattuna fyysisessä aktiivisuudessa havaittukaan. Verrattuna täysiaikaisena syntyneisiin, ennenaikaisesti syntyneillä aikuisilla oli heikompi lihaskunto etunojapunnerrustestillä mitattuna ja hyvin ennenaikaisesti syntyneillä käden puristusvoima oli heikompi. Kestävyyskunnossa ei havaittu eroja. Hyvin ennenaikaisesti syntyneet myös arvioivat fyysisen kuntonsa huonommaksi kuin täysiaikaisena syntyneet ikätoverinsa. Vaikka valtaosa ennenaikaisena syntyneistä ja äidin raskaudenaikaisille sairauksille altistuneista on aikuisena varsin terveitä, liikunnan vähäisyys ja heikko fyysinen kunto voivat lisätä kroonisten sairauksien riskiä myöhemmin elämässä. Siksi tähän ryhmään kuuluvia tulisi erityisesti auttaa löytämään itselleen sopivia liikuntamuotoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja siten myöhempien sairauksien ennaltaehkäisemiseksi.