Abstract Dental caries in toddlers was studied in relation to several risk factors which were also determined by salivary tests in a longitudinal design. Another specific aim was to reveal the effect of prolonged pacifier sucking on caries development. The study population consisted of 183 pre-school children. At the baseline, salivary microbiological tests were taken from children whose average age was 2.5 years. Risk factors for colonisation of salivary lactobacilli and yeasts were determined from a questionnaire filled in by the parents. At the 2-year follow-up, caries in primary teeth was studied against the possible risk factors recorded at the baseline. At the 7-year follow-up, the risk factors identified at the age of two were analysed against caries development in primary molars and in first permanent molars. Also the long-term predictive value of salivary microbiological tests was investigated. At the baseline, the use of pacifier and nocturnal use of nursing bottle were associated with colonisation of salivary lactobacilli and yeasts. Prolonged pacifier sucking and use of nursing bottle at nights were shown to be associated with caries development in children at the 2-year follow-up. Consumption of sweets, lack of daily tooth brushing and nocturnal use of nursing bottle at the age of two were associated with caries onset in both primary and permanent molars at the seven-year follow-up. The use of fluoride tablets reduced the risk of caries onset in primary molars. Children who were colonised by salivary lactobacilli or yeasts at the baseline were susceptible to caries in primary molars. Early colonisation of lactobacilli was associated with caries in permanent molars. The results suggest that the risk of caries is possible to assess in toddlers by identifying caries-related habits early, already at the age of two. Microbiological tests may also have some value. Assessment of caries risk in toddlers enables both prevention and early intervention, and thereby prevention of caries development in children. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli pitkäaikaisseurannassa selvittää taaperoikäisiltä lapsilta otettujen sylkitestien ja muiden määritettyjen riskitekijöiden mahdollista yhteyttä karieksen kehittymiseen. Erityisesti haluttiin myös tutkia pitkittyneen tutin käytön merkitystä. Tutkimusaineisto koostui 183:sta alle kouluikäisestä lapsesta. Aloitusvaiheessa otettiin mikrobiologiset sylkitestit lapsilta, joiden keski-ikä oli 2,5 vuotta, ja määritettiin anamnestisesti mahdolliset riskitekijät laktobasillien ja hiivasienten kolonisaatiolle. Kahden vuoden seurannan jälkeen tutkittiin riskin toteutumista maitohampaiden karioitumisessa. Seuraavassa seitsemän vuoden seurantatutkimuksessa tutkittiin karieskehitystä maitomolaareissa ja ensimmäisissä pysyvissä molaareissa kahden vuoden iässä määritetyissä riskiryhmissä. Myös syljen mikrobiologisten testien avulla määritetyn riskin toteutumista selvitettiin seitsemän vuoden seurannan päätyttyä. Tutkimuksen aloitusvaiheen sylkitestitulokset osoittivat, että tutin käyttö ja tuttipullon käyttö öisin olivat yhteydessä syljen kariekseen liittyviin mikrobeihin, ja ne voivat siten lisätä kariesaktiivisuutta maitohampaistossa. Kahden vuoden seurantatutkimuksessa todettiinkin, että karieskehitys oli yhteydessä aikaisemmin määritettyihin riskitekijöihin: pitkittyneeseen tutin käyttöön ja tuttipullon käyttöön öisin. Seitsemän vuoden seurantatutkimuksen tulokset osoittivat, että makeisten käyttö kaksivuotiaana, puutteellinen hampaiden harjaus ja tuttipullon käyttö öisin ovat riskitekijöitä sekä maitomolaarien että ensimmäisten pysyvien molaarien karieskehitykselle. Fluoritablettien käyttö vähensi maitomolaarien karioitumista. Myös varhain tehdyillä syljen mikrobiologisilla testeillä oli pitkäaikainen ennustusarvo. Tulokset osoittavat, että riskin määritys taaperoikäisten lasten karieskehitykselle voidaan tehdä varhaisessa vaiheessa sekä mikrobiologisten sylkitestien avulla että määrittelemällä muiden mahdollisten riskitekijöiden esiintyvyys. Varhaisen kariesriskin määrityksen avulla voidaan ehkäisevät hoitotoimenpiteet kohdistaa ajoissa riskiryhmille ja siten ehkäistä karieskehitystä ja korjaavan karieshoidon tarvetta lapsilla.

Abstract This study describes skin-to-skin contact, initial breastfeeding, rooming-in, and exclusive breastfeeding in accordance with the Baby-Friendly Hospital Initiative (BFHI) program. Furthermore, it addresses the connection of these factors in Finnish maternity hospitals and gathers information about the daily work of maternity ward staff, which is useful to develop ways to increase exclusive breastfeeding of infants and to plan the introduction of BFHI. The study uses a cross-sectional design that includes questionnaires. Random data came from mothers (n=111), midwives (n=272), and maternity ward staff (f=1554) in maternity hospitals during the spring of 2014. The questionnaires include background questions, questions concerning the implementation of skin-to-skin contact, initial breastfeeding, rooming-in, exclusive breastfeeding according to the BFHI, and open-ended questions about implementation barriers. The analysis used statistical methods to interpret the data and content specifications to explain the answers to open questions. In Finland, successful skin-to-skin contact, initial breastfeeding, and rooming-in results in multiparas and vaginally births women. After vaginally births, exclusive breastfeeding increases when skin-to-skin contact, initial breastfeeding, and rooming-in starts at an early stage. Rooming-in does not take place for many different reasons. Maternity staff state that 72% implement exclusive breastfeeding, and mothers state that 55% exclusively breastfeed. Primiparous mothers and those who underwent cesarean are the populations that least use exclusive breastfeeding mostly due to infant medical issues and to non-medical reasons. The results of the study bring to light that practices with skin-to-skin contact, initial breastfeeding, and rooming-in in Finnish maternity units are similar to BFHI steps. Exclusive breastfeeding during hospitalization, as well as implementation barriers, should receive special attention. Furthermore, maternity staff should have a clearer medical understanding. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata äitien ja hoitohenkilökunnan näkökulmista ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutumista Vauvamyönteisyysohjelman mukaisesti ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä Suomen synnytyssairaaloissa. Tavoitteena oli tuottaa synnytysosastojen henkilökunnan päivittäiseen hoitotyöhön tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä menetelmiä vastasyntyneiden täysimetyksen lisäämiseen ja Vauvamyönteisyysohjelman käyttöönoton suunnitteluun. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, joka toteutettiin kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin satunnaisesti valituissa synnytyssairaaloissa äideiltä (n=111), synnytyssalikätilöiltä (n=272) ja vuodeosastojen hoitajilta (f=1554, f=hoitoraporttien/kyselylomakkeiden määrä) keväällä 2014. Kyselylomakkeessa oli taustatietokysymysten lisäksi ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutumisesta Vauvamyönteisyysohjelman mukaisesti mittaavia kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä niiden toteutumista estävistä tekijöistä. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja avoimet kysymykset sisällön erittelyllä. Ihokontakti, ensi-imetys ja vierihoito toteutuivat Suomessa hyvin alateitse synnyttäneillä uudelleensynnyttäjillä. Täysimetys lisääntyi ihokontaktin ja ensi-imetyksen alkaessa varhain ja vierihoidon toteutuessa. Vierihoidon toteutumista estivät useat eri syyt. Täysimetys toteutui Suomessa hoitajien arvioimana 72 %:lla ja äitien arvioimana 55 %:lla. Se toteutui vähiten ensisynnyttäjillä ja keisarileikatuilla ja estyi enimmäkseen lääketieteellisistä syistä. Tutkimus osoittaa, että Suomen synnytyssairaaloiden hoitokäytännöt ihokontaktin, ensi-imetyksen ja vierihoidon toteutumisessa eivät poikkea suuresti Vauvamyönteisyysohjelman suosituksista. Täysimetys sairaalassa vaatii lisätarkastelua ja sen osalta sairaaloissa tulee kiinnittää huomiota lisäruoan antamisen syihin ja selkiyttää hoitohenkilökunnalle sen antamisen lääketieteellisiä syitä.