Abstract Danish Nikolai Grundtvig (1783–1872) is considered the founder of the folk high school movement. He wanted Danish young people to have a school where they could be taught knowledge and skills needed in life. Based on the results of my study, Grundtvig’s pedagogical principles, such as school for life, living word and interaction, still have a relevant role in folk high schools. The aim of this study was to evaluate the implementation of folk high school pedagogics in the Jämsä, Reisjärvi and Ranua Christian Folk High Schools. The survey was done to obtain information for the development of these schools. The focus was on teachers’ and students’ views of the schools as educational institutions and boarding schools. The goals listed by the teachers were regarded as indicative of what they considered important in folk high school pedagogics. Their goals highlighted life skill guidance, their own pedagogic skills as well as instruction and ways to develop it. The life skill goals included support to students’ intellectual growth, personal values and identification of their personal strengths. The goals pertaining to pedagogic skills focused on the development and maintenance of teacherhood. The goals for instruction and its development included the need to inspire students’ interest in school subjects and the development of folk high school pedagogics. The majority of teachers felt that they had been able to accomplish their goals well and hence to work in line with the principles of folk high school pedagogics. The listed weaknesses included scarcity of special student support, occasional absences from class and heterogeneous student groups. For the students, the year spent in a folk high school meant that they developed new friendships, their values deepened, and they acquired cognitive and practical abilities. They said they felt more confident about the future, and their view of the world widened in the international environment. The students’ social and language skills as well as their self-confidence also seemed to improve. They considered the boarding school environment and the leisure activities a significant part their overall pedagogic experience. The things they listed as obstacles to learning and studying included occasional restlessness in the dorms and being tired in the morning. / Tiivistelmä Kansanopistoliikkeen perustajana pidetään tanskalaista Nikolai Grundtvigia (1783–1872). Hän halusi perustaa maansa nuorille koulun, jossa heille opetettaisiin elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Tutkimukseni tulosten pohjalta Grundtvigin pedagogisilla periaatteilla, kuten koulu elämää varten, elävä sana ja vuorovaikutus, on kansanopistoissa yhä merkityksensä. Tutkimuksessani on kyse kansanopistopedagogiikan arvioinnista Jämsän, Ranuan ja Reisjärven kristillisissä kansanopistoissa. Arvioinnin tarkoituksena oli saada opistojen kehittämistyötä varten tietoa siitä, miten opettajat ja opiskelijat kokivat kyseiset kansanopistot oppilaitoksina ja internaatteina. Opettajien tavoitteiden katsottiin heijastavan sitä, mitä he pitivät tärkeänä myös kansanopistopedagogiikassa. Tavoitteissa korostuivat kasvatus ja oma ammattitaito sekä opetus ja sen kehittäminen. Kasvatuksellisissa tavoitteissa nähtiin merkityksellisiksi opiskelijoiden henkisen kasvun tukeminen, arvokasvatus ja omien vahvuuksien tunnistaminen. Omaa ammattitaitoa koskevissa tavoitteissa pidettiin tärkeinä opettajuuden kehittämistä ja ylläpitoa. Opetuksen ja sen kehittämisen tavoitteissa tähdennettiin kiinnostuksen herättämistä omaan oppiaineeseen ja kansanopistopedagogiikan kehittämiseen. Suurin osa opettajista katsoi, että heidän tärkeät tavoitteensa olivat toteutuneet hyvin. Opetusta heikensivät aika ajoin opiskelijoiden erityistuen riittämättömyys, ajoittaiset poissaolot oppitunneilta ja heterogeeniset opetusryhmät. Opiskelijoille opistovuosi merkitsi ystävien ja kavereiden saamista, arvojen syventymistä sekä tiedollisten ja taidollisten asioiden oppimista. Opiskelijoiden mukaan heidän luottamuksensa tulevaisuuteen vahvistui ja maailmankuvansa kansainvälisessä ympäristössä avartui. Vaikuttaa siltä, että opiskelijoiden sosiaaliset taidot ja kielitaidot vahvistuivat samoin kuin heidän itseluottamuksensa. Opiskelijat pitivät opiston internaattiluonnetta merkittävänä liittäen siihen myös vapaa-ajan. Opiskelun esteiksi opiskelijat mainitsivat asuntoloiden ajoittaisen levottomuuden ja aamväsymyksen.

Abstract In information systems (IS) research, there is increasing interest in understanding complex and large-scale efforts. This study examines the complexity involved in infrastructuring within a novel context: the educational network of a Finnish city. A unique aspect is this study’s focus on children’s participation in infrastructuring. It contributes to the existing body of literature by addressing the concepts of discourses in place, interaction order, and historical body, as drawn from nexus analysis. It offers these concepts as theoretical tools for understanding the complexity of infrastructuring, and furthers exploration of user participation in IS research through a careful analysis of actor participation in the infrastructuring venture in question. The findings of this study foreground a multitude of actors, both adults and children, as well as their various activities and the versatility of the involved objects of design. The central social actors include educational officials, schools (teachers, headmasters, and pupils), researchers, and local and global companies. Infrastructuring in this research includes planned activities concerning developed solutions, but also emergent activities for adapting planned solutions to local schools’ everyday practices, revealing the intimate intertwining of practices and technologies. In particular, the past temporal horizon and shared histories of the communities involved are highlighted in terms of the concept of the historical body. The analysis on the historical bodies of the actors foregrounded the local aspects that were appreciated, but also challenged in infrastructuring. The concept of interaction order was found to be useful for analyzing the heterogeneity, multivoicedness, tensions between local and global dimensions, and power aspects inherent in infrastructuring As a practical implication, the nexus analytic concepts of historical body and interaction order are suggested as means of better understanding local settings and the power relationships of various actors, and are also useful for practitioners preparing for infrastructuring. / Tiivistelmä Kiinnostus monimutkaisiin ja laaja-alaisiin hankkeisiin on lisääntynyt tietojenkäsittelytieteiden tutkimuksessa. Tämä tutkimus tarkastelee infrastrukturoitumiseen liittyvää monitahoisuutta uudessa yhteydessä, erään suomalaisen kaupungin kouluverkon kannalta. Uutena näkökulmana tässä tutkimuksessa on lasten osallistuminen infrastrukturoitumiseen. Teoreettisiksi työkaluiksi infrastrukturoitumisen monitahoisuuden ymmärtämiseksi tämä tutkimus tarjoaa neksusanalyyttisiä käsitteitä ’discourses in place’, ’interaction order’ ja ’historical body’. Tässä tutkimuksessa toteutettu analyysi erilaisten toimijoiden osallistumisesta kyseisen hankkeen infrastrukturoitumiseen edistää käyttäjien osallistumiseen liittyvää tietojenkäsittelytieteen tutkimusta. Uusina tuloksina tässä tutkimuksessa ovat toimijoiden - sekä aikuisten että lasten - moninaisuus, heidän erilaiset toimintatapansa sekä suunnittelukohteiden monipuolisuus. Keskeisiä toimijoita hankkeessa olivat opetustoimen virkamiehet, koulut (opettajat, rehtorit sekä oppilaat), tutkijat sekä paikalliset ja kansainväliset yritykset. Infrastrukturoituminen tässä hankkeessa sisälsi sekä suunniteltuja ratkaisuja että uusia soveltavia toimintoja, joilla ratkaisut sovitettiin paikallisiin, koulujen jokapäiväisiin käytänteisiin. Käytänteiden ja teknologioiden väistämätön kietoutuminen toisiinsa tuli siten myös esille tässä tutkimuksessa. Erityisesti mennyt ajallinen ulottuvuus sekä yhteisöjen jaettu historia korostuivat neksusanalyyttisen ‘historical body’ -käsitteen kautta. Toimijoiden aiempien kokemusten tarkastelu tämän käsitteen avulla toi tutkimuksessa esille myös ne paikalliset tekijät, joita infrastrukturoitumisessa arvostettiin, mutta toisaalta myös haastettiin. Neksusanalyyttinen ’interaction order’ -käsite osoittautui hyödylliseksi infrastrukturoitumiseen liittyvän monimuotoisuuden, osallistujien moninaisuuden, paikallisten ja globaalien ulottuvuuksien sekä valtasuhteiden tarkastelemiseksi. Käytännön toimijoille neksusanalyyttisten käsitteiden (’historical body’ ja ’interaction order’) soveltamista suositellaan paikallisten toimintapuitteiden ja eri toimijoiden valtasuhteiden ymmärtämiseen paremmin. Näiden käsitteiden käyttö on hyödyllistä myös käytännön toimijoille järjestettäessä infrastrukturoitumiseen osallistumista.

Diss. : / Nimeke PDF-nimiösivulta. Myös painettuna ISBN 978-952-10-4954-5.

Abstract Children start to use the Internet ever-earlier, which is problematic as it has not been established that young children have the capacity to engage online safely. In this thesis I concentrate on how Finnish children aged 10-12 approach and enact online safety, how their online safety is mediated at home and in schools, and how this mediation could be supported. I use mostly qualitative data collection and analysis methods. I use Nexus analysis as my theoretical lens, as it suits research where focus is on complex social action. Children who participated in my research reported being skilled in online safety. They have confidence in their skills; as do parents and teachers, to a lesser extent. Children also mediate online safety within their own groups. At home, children’s Internet use is monitored and restricted, but parents favour active mediation such as talking and offering help. Technical parental controls are unpopular. To some extent, children and parents disagree on how much parental mediation is provided. In schools, restriction and monitoring are employed, e.g., concerning smartphones, but focus is on active mediation. Teachers believe the message is best received when tied to children’s experiences. Children say they like learning while doing, and hope for a positive tone and concrete advice from online safety education. Schools connect different actors in a dialogue concerning children’s online safety, but division of responsibilities seems blurry. Teachers feel alone in deciding how online safety is taught and wish for support. My results provide implications regarding how we design mediational means for ensuring children’s online safety. When mediating online safety, adults are balancing between necessary control, loving trust, and involvement. While some control is called for, I encourage adults to become involved in children’s online lives, and to build trusting relationships. To support online safety mediation at home, I suggest a combination of technical and active mediation that serves both parents’ and children’s interests, gives parents tools for ensuring children’s safety, and facilitates trust building between family members. To support online safety mediation at school, I suggest a more systematic approach to online safety, as well as teaching practices that facilitate active mediation, fit the children's world, and appeal to teachers. / Tiivistelmä Lapset aloittavat netinkäytön yhä nuorempana, mikä on ongelmallista, koska pienten lasten kyky toimia verkossa turvallisesti on vaillinaista. Väitöskirjassa tarkastelen kuinka suomalaiset 10-12-vuotiaat lapset lähestyvät nettiturvallisuutta, kuinka sitä toteutetaan kotona ja kouluissa ja kuinka nettiturvallisuuden toteuttamista voidaan tukea. Käytän tutkimuksessa pääosin laadullisia tiedonkeruu- ja analysointimetodeja. Teoreettisena linssinä käytän monimutkaisen sosiaalisen toiminnan tutkimiseen soveltuvaa neksusanalyysiä. Tutkimukseeni osallistuneet lapset suhtautuvat itse luottavaisesti taitoihinsa nettiturvallisuuden suhteen, kuten myös vanhemmat ja opettajat, joskin vähäisemmässä määrin. Lapset toteuttavat nettiturvallisuutta myös omissa ryhmissään. Kotona seurataan ja rajoitetaan lasten netinkäyttöä, mutta suositaan nk. aktiivista lähestymistapaa, kuten lapsille puhumista ja avun tarjoamista. Tekninen valvonta ei ole suosittua. Lapset ovat jossain määrin eri mieltä vanhempien kanssa siitä, kuinka paljon vanhemmat tukevat heidän nettiturvallisuuttaan. Kouluissa seurataan ja rajoitetaan mm. älypuhelinten käyttöä, mutta suositaan aktiivista lähestymistapaa. Opettajat uskovat lasten omaksuvan viestin parhaiten sidottuna omiin kokemuksiin. Lapset kertovat pitävänsä tekemällä oppimisesta. Opetukselta he toivovat positiivista sävyä ja konkreettisia neuvoja. Koulut yhdistävät toimijoita vuoropuheluun lasten nettiturvallisuudesta, mutta vastuunjako on epäselvää. Opettajat kokevat olevansa yksin päättämässä siitä, miten nettiturvallisuutta opetetaan ja he kaipaavat tukea. Tuloksillani on vaikutusta siihen, millaisia keinoja kehitämme lasten nettiturvallisuuden varmistamiseksi. Vaikka valvonta ja rajoitukset ovat joskus tarpeen, kannustan tarpeellisen valvonnan, rakastavan luottamuksen ja yhdessä tekemisen välillä tasapainoilevia aikuisia osallistumaan lasten nettielämään ja rakentamaan heihin luottamuksellisia välejä. Nettiturvallisuuden tukemiseksi kotona ehdotan teknisen ja aktiivisen lähestymistavan yhdistelmää, joka palvelee sekä vanhempien että lasten etuja, auttaa vanhempia varmistamaan lasten turvallisuutta ja helpottaa luottamuksen rakentamista. Nettiturvallisuuden tukemiseksi kouluissa ehdotan järjestelmällistä otetta sekä opetuskäytäntöjä, jotka vetoavat opettajiin, helpottavat aiheen aktiivista lähestymistä ja sopivat lasten maailmaan.

Abstract The starting point for the research is to examine the educational perspectives of Axel Honneth’s recognition theory to find useful contents for educational institutions. The method of the thesis is conceptual analysis which gets a dual role: chapters two and three of the treatise define and analyse Honneth’s concept of recognition and its historic-philosophical context and with help of critical analyses, the articles (I, II and III) and chapter four of the dissertation connects the concept of recognition to the field of educational science. The starting points in the articles and the summary aim to respect Honneth’s own methodological starting points to discover new perspectives through criticism of criticism. Honneth’s methodological starting points, differing from the first and the second generations of critical theory, lie in a critique of critical theory resulting in the idea of normative reconstruction. The articles and chapter four elaborate on the central argument of the dissertation, demonstrating how social freedom as an ideal of democratic education leads to insurmountable problems. The argument is that from the perspective of education, Honneth’s idea of social freedom appears a rough initiation and socialisation to the prevailing culture. In these formulations, intentional pedagogical action vanishes in the background, and the process of Bildung gets a controversial character as an adaptation process. Education and Bildung are defined as homing processes on which the educator is unable to have an influence. This study concludes that this problem, peculiar to pragmatism, compels Honneth’s critical theory at a cross-roads; whether to follow the commitments to German idealism in the old critical theory or to abandon them by following pragmatism and Dewey. The danger is that by choosing the road of pragmatism, all the critical potential inherent in German idealism and old critical theory might be lost. / Tiivistelmä Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää Axel Honnethin kriittisen teorian kasvatuksellisia ja sivistyksellisiä ulottuvuuksia. Tutkielman metodologiassa sovelletaan käsiteanalyysin kaksoistulkinnallista luonnetta; toisaalta tutkimus analysoi Honnethin tunnustamisen käsitteen semanttisia rakenteita ja toisaalta historiallisen tarkastelun avulla sovittaa nämä määritelmät kansankielelle kytkien ne relevantteihin kasvatustieteellisiin diskursseihin. Tutkielman luvut kaksi ja kolme vastaavat tulkinnan ensimmäistä ulottuvuutta ja tutkielman artikkelit (I, II ja III) sekä neljäs luku toista ulottuvuutta. Tutkimuksen lähtökohdat pyrkivät tekemään kunniaa Honnethin omia lähtökohtia kohtaan; löytää kritiikillä kritiikistä hedelmällisiä näkökulmia. Honnethin kritiikin kritiikki, poiketen ensimmäisen ja toisen sukupolven kriittisestä teoriasta, kulminoituu normatiivisen rekonstruktion ideaan pyrkien palauttamaan Hegelin Oikeusfilosofialle ominaisen intention filosofis-normatiivisesta rekonstruktiosta, jota aikaisempi kriittinen teoria ei Honnethin mukaan kyennyt toteuttamaan. Tutkimuksen artikkelit ja luku neljä tuovat esille tutkimuksen keskeisimmän tuloksen osoittaen kuinka sosiaalinen vapaus demokratiakasvatuksen ideaalina johtaa ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Honnethin muotoilema sosiaalisen vapauden idea näyttäytyy kasvatuksen kannalta pelkkänä initiaationa ja sosialisaationa olemassa olevaan kulttuuriin. Näin pedagogisen toiminnan kehittelyt jäävät taka-alalle ja sivistysprosessien kuvaukset muistuttavat luonnon prosesseille ominaista sopeutumista. Kasvatus ja sivistys kuvataan ongelmallisesti itsestään tapahtuvina prosesseina kasvattajan kykenemättä vaikuttamaan näihin prosesseihin. Tutkielman teesinä onkin, ajautuuko Honneth tienhaaraan sivuuttaessaan pragmatismin ongelmat – seuratako ensimmäisen sukupolven kriittistä teoriaa pysyen uskollisena saksalaiselle idealismille vai kulkeako pragmatismin tietä hyläten saksalaisen idealismin ja kriittisen teorian kriittinen potentiaali?