Abstract The purpose of this study was to describe and evaluate the effectiveness of lifestyle counseling interventions on physical activity, body mass index and adherence to lifestyle change in overweight and obese adolescents. Further, the study aimed to describe and evaluate parents’ adherence to a change in lifestyle in their family. The aim was to promote overweight and obese adolescents’ health and develop an effective lifestyle counseling intervention. In the first phase, a systematic literature review was conducted to evaluate the effectiveness of earlier interventions (n=14) on overweight and obese adolescents’ subsequent physical activity, body mass indices and psychological symptoms. In the second phase, the feasibility of developed interventions was assessed with an expert panel. In the third phase the effectiveness of Facebook-delivered lifestyle counseling intervention (Fb) and lifestyle counseling with physical activity self-monitoring (Fb+Act) were evaluated using a randomized controlled trial. A total of 504 overweight or obese adolescents from Northern Finland were invited to study. Adolescents who participated (n=46) and their parents (n=49) were randomly assigned to experimental or control groups. The effectiveness of earlier lifestyle counseling interventions on adolescents’ physical activity and body mass indices were small. The effectiveness of interventions developed in this study on adolescents’ physical activity, body mass indices were small. The Fb+Act group had lower sedentary time compared to the control group during post-intervention measurements. The Fb group body mass index decreased. Adherence to increasing physical activity decreased in adolescents and their parents. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida interventioiden vaikuttavuutta ylipainoisten ja lihavien 13–16-vuotiaiden nuorten fyysiseen aktiivisuuteen, painoindeksiin ja elintapamuutokseen sitoutumiseen. Lisäksi kuvattiin ja arvioitiin nuorten vanhempien sitoutumista perheen elintapamuutokseen. Tutkimuksen tavoitteena oli edistää ylipainoisten ja lihavien nuorten terveyttä ja kehittää vaikutuksiltaan tehokas elintapaohjausinterventio. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla arvioitiin aikaisempien interventioiden (n=14) vaikuttavuutta ylipainoisten ja lihavien nuorten fyysiseen aktiivisuuteen, painoindeksiin ja psykologisiin tekijöihin. Toisessa vaiheessa arvioitiin suunniteltujen interventioiden toteutettavuutta asiantuntijapaneelilla. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin sosiaalista mediaa hyödyntävän elintapaohjausintervention (some) ja elintapaohjausinterventio yhdistettynä fyysisen aktiivisuuden omaseurantaan (some+fa) vaikuttavuutta satunnaistetulla kontrolloidulla kokeella. Tutkimukseen kutsuttiin Pohjois-Suomesta 504 ylipainoista tai lihavaa nuorta vanhempineen ja tutkimukseen osallistuneet nuoret (n=46) ja heidän vanhempansa (n=49) satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan interventioiden vaikuttavuus ylipainoisten ja lihavien nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja painoindeksiin ovat olleet vähäisiä. Tässä tutkimuksessa kehitettyjen interventioiden vaikuttavuus ylipainoisten ja lihavien nuorten painoindeksiin ja fyysiseen aktiivisuuteen oli vähäinen. Some+fa -ryhmän liikkumaton aika oli vähäisempi verrattuna kontrolliryhmään (p=0,021). Some-ryhmän nuorten painoindeksi laski. Nuorten ja vanhempien osalta sitoutuminen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen laski.

Abstract Children start to use the Internet ever-earlier, which is problematic as it has not been established that young children have the capacity to engage online safely. In this thesis I concentrate on how Finnish children aged 10-12 approach and enact online safety, how their online safety is mediated at home and in schools, and how this mediation could be supported. I use mostly qualitative data collection and analysis methods. I use Nexus analysis as my theoretical lens, as it suits research where focus is on complex social action. Children who participated in my research reported being skilled in online safety. They have confidence in their skills; as do parents and teachers, to a lesser extent. Children also mediate online safety within their own groups. At home, children’s Internet use is monitored and restricted, but parents favour active mediation such as talking and offering help. Technical parental controls are unpopular. To some extent, children and parents disagree on how much parental mediation is provided. In schools, restriction and monitoring are employed, e.g., concerning smartphones, but focus is on active mediation. Teachers believe the message is best received when tied to children’s experiences. Children say they like learning while doing, and hope for a positive tone and concrete advice from online safety education. Schools connect different actors in a dialogue concerning children’s online safety, but division of responsibilities seems blurry. Teachers feel alone in deciding how online safety is taught and wish for support. My results provide implications regarding how we design mediational means for ensuring children’s online safety. When mediating online safety, adults are balancing between necessary control, loving trust, and involvement. While some control is called for, I encourage adults to become involved in children’s online lives, and to build trusting relationships. To support online safety mediation at home, I suggest a combination of technical and active mediation that serves both parents’ and children’s interests, gives parents tools for ensuring children’s safety, and facilitates trust building between family members. To support online safety mediation at school, I suggest a more systematic approach to online safety, as well as teaching practices that facilitate active mediation, fit the children's world, and appeal to teachers. / Tiivistelmä Lapset aloittavat netinkäytön yhä nuorempana, mikä on ongelmallista, koska pienten lasten kyky toimia verkossa turvallisesti on vaillinaista. Väitöskirjassa tarkastelen kuinka suomalaiset 10-12-vuotiaat lapset lähestyvät nettiturvallisuutta, kuinka sitä toteutetaan kotona ja kouluissa ja kuinka nettiturvallisuuden toteuttamista voidaan tukea. Käytän tutkimuksessa pääosin laadullisia tiedonkeruu- ja analysointimetodeja. Teoreettisena linssinä käytän monimutkaisen sosiaalisen toiminnan tutkimiseen soveltuvaa neksusanalyysiä. Tutkimukseeni osallistuneet lapset suhtautuvat itse luottavaisesti taitoihinsa nettiturvallisuuden suhteen, kuten myös vanhemmat ja opettajat, joskin vähäisemmässä määrin. Lapset toteuttavat nettiturvallisuutta myös omissa ryhmissään. Kotona seurataan ja rajoitetaan lasten netinkäyttöä, mutta suositaan nk. aktiivista lähestymistapaa, kuten lapsille puhumista ja avun tarjoamista. Tekninen valvonta ei ole suosittua. Lapset ovat jossain määrin eri mieltä vanhempien kanssa siitä, kuinka paljon vanhemmat tukevat heidän nettiturvallisuuttaan. Kouluissa seurataan ja rajoitetaan mm. älypuhelinten käyttöä, mutta suositaan aktiivista lähestymistapaa. Opettajat uskovat lasten omaksuvan viestin parhaiten sidottuna omiin kokemuksiin. Lapset kertovat pitävänsä tekemällä oppimisesta. Opetukselta he toivovat positiivista sävyä ja konkreettisia neuvoja. Koulut yhdistävät toimijoita vuoropuheluun lasten nettiturvallisuudesta, mutta vastuunjako on epäselvää. Opettajat kokevat olevansa yksin päättämässä siitä, miten nettiturvallisuutta opetetaan ja he kaipaavat tukea. Tuloksillani on vaikutusta siihen, millaisia keinoja kehitämme lasten nettiturvallisuuden varmistamiseksi. Vaikka valvonta ja rajoitukset ovat joskus tarpeen, kannustan tarpeellisen valvonnan, rakastavan luottamuksen ja yhdessä tekemisen välillä tasapainoilevia aikuisia osallistumaan lasten nettielämään ja rakentamaan heihin luottamuksellisia välejä. Nettiturvallisuuden tukemiseksi kotona ehdotan teknisen ja aktiivisen lähestymistavan yhdistelmää, joka palvelee sekä vanhempien että lasten etuja, auttaa vanhempia varmistamaan lasten turvallisuutta ja helpottaa luottamuksen rakentamista. Nettiturvallisuuden tukemiseksi kouluissa ehdotan järjestelmällistä otetta sekä opetuskäytäntöjä, jotka vetoavat opettajiin, helpottavat aiheen aktiivista lähestymistä ja sopivat lasten maailmaan.