Abstract The purpose of the study was to explain the effects of risk factor targeted lifestyle counselling intervention on quality of lifestyle counselling and on adherence to lifestyle change in stroke patients. Content and characteristics of stroke patient counselling was described (I) with narrative literature review (n=33). Lifestyle habits of hospital-admitted stroke patients were described and explained (II) with cross-sectional design (n=150). Quasi-experimental, nonequivalent control group pretest-posttest design explained (III) the effects of lifestyle counselling intervention on working-age stroke patients’ adherence to lifestyle change (n=75/group). Cross-sectional, explorative between-groups prospective design explained (IV) associations between the quality of counselling and adherence to lifestyle change during the 12-month follow-up (n=98). The literature data was gathered from the databases and analysed with content analysis (I). The empirical data was collected with Lifestyle (II), Adherence to Lifestyle Change (III, IV) and Counselling Quality (IV) instruments. Descriptive statistics, factor analysis, cross-tabulation of variables, logistic regression, and ANCOVA were used for data analysis. Counselling was described with seven themes: information about the disease and concerns regarding stroke, aims of counselling, counselling methods, interaction as a method for counselling, stroke nurse as a counsellor, emotional support and decision making in patient care (I). Patients were overweight or obese (75%) and 86.7% had high waist circumference levels. They generally had rather unhealthy eating habits, were physically inactive and quite highly stressed, and 33.5% drank to excess every month or every week, and 32.9% were current smokers (II). After intervention the experimental group lost their weight at 3 and 6 months, reduced cigarette consumption at 3 months, and increased smoking cessation at 6 months. The experimental group received more support from nurses, family and friends (III). Lifestyle counselling quality was estimated rather good, with the exception of patient-centred counselling, and significantly better by the experimental group. Interactiveness, resources, and advantages of counselling were related to adherence variables (IV). Intervention had effects on lifestyle counselling quality and on adherence to lifestyle change in the short term. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selittää aivoverenkiertohäiriöpotilaiden (AVH) riskitekijöihin kohdistuvan elintapaohjausintervention vaikutuksia elintapaohjauksen laatuun ja elintapamuutokseen sitoutumiseen. Ohjauksen sisältöä ja ominaispiirteitä kuvattiin (I) narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla (n=33). AVH-potilaiden elintapoja (n=150) sairaalaan tulovaiheessa kuvattiin ja selitettiin (II) poikkileikkaustutkimuksella. Kvasikokeellinen tutkimus selitti (III) elintapaintervention vaikutuksia työikäisten AVH-potilaiden elintapamuutokseen sitoutumiseen (n=75/ryhmä). Ohjauksen laadun ja elintapamuutokseen sitoutumisen välistä yhteyttä 12 kuukauden seurannan aikana selitettiin (IV) poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimuksen avulla (n=98). Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin tietokannoista ja analysoitiin sisällön analyysillä (I). Empiirinen data kerättiin elintapamittarilla (II), elintapamuutokseen sitoutumismittarilla (III, IV) ja ohjauksen laatu mittarilla (IV). Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin, faktorianalyysillä, ristiintaulukoinnilla, logistisella regressiolla sekä varianssianalyysillä. Seitsemän teemaa kuvasi ohjausta: tieto sairaudesta ja siihen liittyvistä tekijöistä, ohjauksen tavoitteellisuus, ohjausmenetelmät, vuorovaikutus ohjausmenetelmänä, sairaanhoitaja ohjaajana, emotionaalinen tuki, sekä potilaan hoitoon liittyvä päätöksenteko (I). Potilaista 75% oli ylipainoisia tai lihavia ja suurella osalla vyötärönympärys oli liian suuri (86.7%). He söivät jokseenkin epäterveellisesti, liikkuivat liian vähän ja olivat stressaantuneita. Potilaista 33.5% joi humalahakuisesti kuukausittain tai joka viikko ja 32.9% tupakoi (II). Koeryhmän potilaiden paino laski kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua kotiutumisesta. Savukkeiden määrä väheni kolmen kuukauden kuluttua kotiutumisesta ja tupakoinnin lopettaminen lisääntyi kuuden kuukauden kuluttua. Koeryhmän potilaat saivat enemmän tukea hoitajilta, perheeltä ja ystäviltä (III). Ohjauksen laatu arvioitiin hyväksi, poikkeuksena oli ohjauksen potilaskeskeisyys. Kokonaisuutena ohjauksen laatu arvioitiin paremmaksi koeryhmässä. Vuorovaikutus, resurssit ja ohjauksen vaikutukset olivat selkeimmin yhteydessä elintapamuutokseen sitoutumiseen (IV). Elintapainterventiolla oli vaikutusta elintapaohjauksen laatuun sekä elintapamuutokseen sitoutumiseen lyhyellä aikavälillä.

Abstract The transformation of many universities to corporate-style governance impacts working conditions, work practices, academic work contracts and the autonomy of faculty. Faculty commitment to university business schools is closely associated with faculty members’ perceptions of organizational life and relationships with institutional managers. Commitment oriented behavioral traits of faculty are related to the design of administration structure, workplace setting, job definition and role expectations. It is important to better understand how these factors relate to faculty commitment in business schools, particularly in multicultural and transitional employment economies. This study utilizes the classic 1991 Meyer and Allen three-component model of organizational commitment to understand how expatriate and national faculty perceive their levels of organizational commitment in the United Arab Emirates (UAE). The research interprets qualitative data collected through interviews with business school faculty at six institutions across private and public education sectors in UAE. Five factors emerged as central to faculty commitment in the sample group: economic compensation, organizational values, autonomy, organizational support and justice, and leadership. This study makes three important contributions to organizational commitment literature, both augmenting and challenging received notions of faculty commitment: (1) the study introduces a new student-related dimension to account for how organizational failures to support student quality significantly impact faculty commitment; (2) the study determines that academics in a transitional economy tend to commit to profession, area of discipline, or country, rather than to the business school in which they work; and (3) the study finds that economic compensation is a secondary issue for expatriate faculty working in academic institutions characterized by lack of tenure, threats to faculty career futures linked to contradictions between levels of research support and institutional expectations for research productivity, and a divisive environment where faculty are deeply frustrated by unfair treatment by institutional management. / Tiivistelmä Monissa yliopistoissa hallintotavan muuttuminen yritysmäisemmäksi vaikuttaa työoloihin, työkäytäntöihin, työsopimuksiin ja henkilöstön autonomiaan. Henkilöstön sitoutuminen yliopistojen kauppakorkeakouluihin liittyy läheisesti tiedekuntien henkilöstön näkemyksiin organisaatioelämästä ja suhteista institutionaalisiin johtajiin. Henkilöstön sitoutumiseen suuntautuneet käytöspiirteet liittyvät hallintorakenteen malliin, työympäristöön, työmääritelmään ja rooliodotuksiin. On tärkeää ymmärtää paremmin, miten nämä tekijät liittyvät kauppakorkeakoulujen henkilöstön sitoutumiseen, erityisesti monikulttuurisissa siirtymätalouksissa. Tämä tutkimus hyödyntää Meyerin ja Allenin (1991) klassista kolmen komponentin mallia organisaatioon sitoutumisesta ymmärtääkseen, kuinka ekspatriaatit ja paikalliset tiedekunnan henkilöstön jäsenet kokevat sitoutumisensa tason suhteessa omaan organisaatioonsa Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Tutkimus tulkitsee laadullista aineistoa, joka on kerätty haastattelemalla kuuden sekä yksityistä että julkista koulutussektoria edustavan kauppakorkeakoulun henkilöstöä Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Aineistosta nousi viisi henkilöstön sitoutumisen kannalta keskeistä tekijää: taloudellinen kompensaatio, organisaation arvot, autonomia, organisaation tuki ja oikeudenmukaisuus sekä johtajuus. Laajentamalla ja haastamalla yleisiä näkemyksiä yliopiston henkilöstön sitoutumisesta tämä tutkimus kontribuoi organisaatioon sitoutumista käsittelevään kirjallisuuteen kolmella tavalla. Ensinnäkin tutkimus tuo uuden opiskelijoihin liittyvän näkökulman selittämään, kuinka organisaation epäonnistumiset opiskelijoiden laadun tukemisessa vaikuttavat huomattavasti henkilöstön sitoutumiseen. Toisekseen tutkimus määrittää, että siirtymätaloudessa akateemikoilla on taipumus sitoutua ammattiin, tieteenalaan tai maahan ennemmin kuin kauppakorkeakouluun, jossa he työskentelevät. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan, että taloudellinen kompensaatio on toisarvoinen asia akateemisissa instituutioissa työskenteleville ekspatriaateille, joiden työympäristölle ominaista on vakinaisten virkojen puuttuminen, uratulevaisuuden uhat liittyen ristiriitoihin tutkimuksen tuen tasossa ja instituution tutkimustuotteliaisuuden odotuksissa sekä erimielisyyttä aiheuttava ympäristö, jossa henkilöstö on syvästi turhautunut institutionaalisen johdon epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Abstract The purpose of this three phase study was to investigate the effects of web-based patient education and social support provided by healthcare personnel on the adherence of glaucoma patients. The aim was to produce information for developing new, patient-centred education and social support methods to glaucoma patients. The aim of the first phase was to to describe the adherence of glaucoma patients and related factors. The data was collected with the ACDI measurement from adult glaucoma patients (n = 249) and was analysed by using basic and multiple variable methods. The aim of the second phase was to describe the views of adherent glaucoma patients on patient education and social support (n = 12). The data was collected by interviewing and the data was analysed with content analysis. The aim of the third phase was to study the effects of enhanced web-based patient-centred education and social support on the adherence of glaucoma patients. The test group (n = 34) received web-based patient education and social support intervention via e-mail. The control group (n = 51) received the traditional patient education and social support during the appointment. The effects of the patient education and social support were studied with self-reported ACDI instrument which was sent to both groups at baseline and follow ups (two and six months). The data was analyzed with basic statistical methods. Glaucoma patients were well-adherent to medical care (97%, n = 242) and to care (67%, n = 166). Patient education and social support from physicians and nurses (p < 0.001) and consequences of treatments (p = 0.003) were connected to care. Well-adherent patients described receiving patient education and social support from healthcare personnel and relatives. The focus of the patient education was the content, timing and methods of education. Social support emerged as emotional, informational and instrumental support or lack of support. Participants in both the test and the control groups showed improvement in their adherence. No statistically significant differences were found between the test and control group (p > 0.05). These results are useful in developing patient education and social support methods for glaucoma patients and other patients with chronic illness as well as in educating nurses and developing new patient-centred education and support methods. / Tiivistelmä Tämän kolmivaiheisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveydenhuoltohenkilöstön tarjoaman internet-perusteisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikutusta glaukoomapotilaan hoitoon sitoutumisessa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia, potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä glaukoomapotilaille. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, minkälaista on glaukoomapotilaan hoitoon sitoutuminen ja mitkä tekijät edistävät sitä. Aineisto kerättiin komplianssimittarilla (ACDI) glaukoomapotilailta (n = 249) ja analysoitiin tilastollisilla perus- ja monimuuttujamenetelmillä. Toisessa vaiheessa kuvailtiin hyvin hoitoonsa sitoutuneiden glaukoomapotilaiden käsityksiä saamastaan ohjauksesta ja tuesta (n = 12). Aineisto kerättiin haastattelemalla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kolmannessa vaiheessa tutkittiin tehostetun internet-perusteisen ja normaalin käytännön mukaisen potilasohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikuttavuutta glaukoomapotilaiden hoitoon sitoutumisessa. Koeryhmä (n = 34) sai tehostetun ohjauksen ja sosiaalisen tuen sähköpostin välityksellä. Kontrolliryhmä (n = 51) sai normaalin käytännön mukaisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vastaanottokäyntien yhteydessä. Ohjauksen vaikuttavuutta tutkittiin komplianssimittarilla (ACDI), joka lähetettiin molemmille ryhmille tutkimuksen alussa sekä kahden ja kuuden kuukauden kuluttua. Aineisto analysoitiin tilastollisin perusmenetelmin. Glaukoomapotilaat olivat hyvin sitoutuneita lääkehoitoonsa (97 %, n = 242) sekä kohtalaisen hyvin hoitoonsa kokonaisuudessaan (67 %, n = 166). Hoitajien ja lääkäreiden tarjoama ohjaus ja sosiaalinen tuki (p < 0.001) sekä hoidon seuraukset (p = 0.003) edistivät hoitoon sitoutumista. Hyvin hoitoonsa sitoutuneet kuvasivat saaneensa ohjausta ja tukea terveydenhuoltohenkilöstöltä ja läheisiltään. Keskeistä ohjauksessa olivat oikea sisältö, ajoitus ja ohjausmenetelmät. Sosiaalinen tuki ilmeni emotionaalisena, tiedollisena ja konkreettisena tukena tai tuen puutteena. Potilaiden hoitoon sitoutuminen edistyi tehostetun ohjaus- ja tuki-intervention aikana sekä koe- että kontrolliryhmässä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut (p > 0.05). Tuloksia voidaan hyödyntää suomalaisten glaukoomapotilaiden ja muiden pitkäaikaissairaiden hoitotyössä, hoitotyön opetuksessa sekä kehitettäessä uusia potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä.

Abstract The purpose of this study was to describe and explain the lifestyle of residents of Lapland who have a risk of cardiovascular diseases. Moreover, the effectiveness of counseling intervention on current lifestyle and adherence to lifestyle change were studied. Participants’ self-assessed and self-reported lifestyles and how these reflect objective measurements were also investigated. The data were collected in three phases in 2007–2009: baseline (n = 53) and follow-ups at 6 months (n = 32) and 12 months (n = 34). Lifestyle intervention was carried out using Skype videocall except for one group. The data was formed of blood test results (fP-Kol, fP-Kol-HDL, fP-Kol-LDL, fP-Gluk), anthropometric (height, weight, BMI, waist circumference) and blood pressure measurements, diabetes risk test, lifestyle questionnaire, adherence to lifestyle change questionnaire and food and exercise diaries. At baseline, serum cholesterol and LDL cholesterol were raised. Participants were at least overweight; they did not exercise enough nor receive enough vegetables or fiber. The self-assessed lifestyle was contradictory to the measurement results. Factors affecting adherence to lifestyle change were the urge to take care of oneself and the responsibility for one’s health. At the 6-month follow-up, improvement in cardiovascular health was detected: the cholesterol level and diabetes risk had decreased. Waist circumference and the number of obese (BMI > 30) decreased. In addition, health-improving changes in lifestyle were detected. The usage of vegetables and berries increased and the usage of salt decreased. However, participants did not exercise enough. At the 12-month follow-up, worsening in dietary habits was detected. However, blood pressure declined and men’s waist circumference remained the same when compared to the previous follow-up. Between baseline and 6-month follow-up some improvements in cardiovascular health could be detected but they did not remain until the 12-month follow-up. Participants assessed their lifestyle to be better than what the objective measurements indicated. Factors affecting adherence to lifestyle change were self-efficacy, adherence to the given advice and guidance and concern over the current lifestyle. Participants benefited from the counseling intervention because small changes were detected towards healthier lifestyle. Lifestyles changed into healthier direction. The results of this study can be utilized when developing counseling intervention further. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sydän- ja verisuonisairauksien riskiryhmään kuuluvien lappilaisten elintapoja ja ohjausintervention vaikuttavuutta elintapoihin ja elintapamuutokseen sitoutumiseen. Lisäksi kuvattiin tutkittavien itsearvioimia ja raportoimia elintapoja sekä verrattiin niitä objektiivisiin mittaustuloksiin. Ohjausinterventio toteutettiin videopuhelinvälitteisesti Skypellä yhtä ryhmää lukuun ottamatta. Tutkimukseen osallistui 53 työikäistä lappilaista. Tutkimusaineisto kerättiin kolmessa vaiheessa vuosina 2007–2009: nollamittaus (n = 53) sekä seurantamittaukset kuuden (n = 32) ja 12 (n = 34) kuukauden kuluttua. Tutkimusaineisto muodostui verikoetuloksista (fP-Kol, fP-Kol-HDL, fP-Kol-LDL, fP-Gluk), antropometristen mittausten tuloksista (pituus, paino, BMI ja vyötärönympärysmitta), verenpaineesta, diabeteksen riskitestistä, elintapa- ja sitoutumiskyselystä sekä ruoka- ja liikuntapäiväkirjoista. Nollamittauksessa seerumin kolesteroli ja LDL-kolesteroli olivat koholla. Tutkittavat olivat vähintään ylipainoisia, ja liikunta sekä kasvisten ja kuidun saanti oli vähäistä. Oma arvio elintavoista oli ristiriidassa mittaustulosten kanssa. Nollamittauksessa elintapamuutokseen sitouttavia tekijöitä olivat halu huolehtia itsestä ja vastuu omasta terveydestä. Kuuden kuukauden seurantamittauksessa verisuoniterveys oli parantunut kolesterolin ja diabetesriskin osalta. Vyötärönympärysmitta ja lihavien määrä (BMI > 30) väheni. Myös elintavoissa havaittiin muutoksia valtimoterveyttä edistävään suuntaan. Kasvisten ja marjojen käyttö lisääntyi sekä suolan käyttö väheni. Liikuntaa ei kuitenkaan ollut riittävästi. Kahdentoista kuukauden seurantamittauksessa todettiin ”repsahdusta” ruokailutottumuksissa. Edelliseen mittaukseen nähden verenpaine laski ja miesten vyötärönympärysmitta pysyi samana. Nolla- ja kuuden kuukauden mittauksen välillä tapahtui valtimoterveyttä edistäviä muutoksia, joista kaikki eivät ilmentyneet 12 kuukauden seurantamittauksessa. Osallistujat arvioivat elintapojaan paremmaksi kuin mittaustulokset osoittivat. Elintapamuutokseen sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat pystyvyys, sitoutuminen neuvoihin ja ohjeisiin sekä huoli nykyisistä elintavoista. Osallistujat hyötyivät ohjausinterventiosta, sillä elintavoissa tapahtui pieniä muutoksia terveelliseen suuntaan. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä ohjausinterventioita.

Abstract The purpose of this study was to investigate treatment adherence among adolescents receiving mental health care, with a special focus on psychiatric inpatient treatment. Key goals were to derive a general definition of adherence suitable for this purpose and to assess adolescents’ adherence to medication and non-pharmacological treatments. This study had two phases; phase one involved conducting systematic literature reviews, and phase two was based on empirical research in which data were collected by analyzing notes on hospital patients. The aim of the reviews were to review current research evidence into treatment adherence in adolescents and factors relating adherence among adolescents receiving mental health care (original publication n=15 and original publication n=17). Phase two was part of a clinical follow-up project called STUDY-70 conducted at the Department of Psychiatry at Oulu University Hospital in Finland. This phase yielded two further original publications – papers III and IV. Paper III examined adherence among adolescents receiving psychiatric inpatient care (n=72), focusing on both medication and non-pharmacological treatments. Paper IV examined factors affecting treatment adherence among these 72 inpatient adolescents, including family- and clinic-related variables. The systematic reviews demonstrated that many different definitions of adherence have been used in the literature. A concept synthesis was applied to these definitions to establish a basis for empirical research. The main factors that were found to correlate positively with treatment adherence among adolescents were the patients’ own will to be treated and positive sentiments, but family also played an important role. Factors that correlated negatively with adherence included negative feelings, a lack of cooperation with treatment, and adverse mental symptoms. Adolescent who has received special support at school was found to favor treatment adherence, whereas involuntary treatment, self-mutilative behavior and a close maternal relationship were all linked to non-adherence. Treatment adherence is an ongoing process, and achieving high levels of adherence should be an important goal in all treatment processes. It is important for clinical staff to be aware of factors influencing adherence in order to support the provision of effective and high-quality care for adolescents. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mielenterveyspalveluita käyttävien nuorien hoitoon sitoutumista ja erityisesti psykiatrisessa osastohoidossa olevan nuoren sitoutumista hoitoon. Keskeisinä tavoitteina oli kuvata hoitoon sitoutumisen määrittelyä ja arvioida nuoren sitoutumista lääke- ja ei-lääkinnälliseen hoitoon. Tutkimus sisälsi kaksi vaihetta: vaihe yksi systemaattiset kirjallisuuskatsaukset sekä vaihe kaksi empiirisen tutkimuksen, jossa tieto kerättiin analysoimalla potilasasiakirjoja. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää nuoren hoitoon sitoutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä (alkuperäisjulkaisu I n=15, alkuperäisjulkaisu II n=17). Vaihe kaksi oli osa Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan projektia, STUDY-70, joka tuotti kaksi osajulkaisua. Alkuperäisjulkaisun III tarkoituksena oli tutkia osastohoidossa olevan nuoren sitoutumista lääke- sekä ei lääkinnälliseen hoitoon (n=72). Alkuperäisjulkaisussa IV selvitettiin näiden nuoren sitoutumista hoitoon ja erityinen mielenkiinto tässä tutkimuksessa oli perhe- ja kliinisillä tekijöillä sitoutuminen (n=72). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella sitoutumisen määrittelyt vaihtelivat. Tästä huolimatta käsitteen määrittelyjen synteesi oli mahdollinen ja se loi pohjan empiiriselle tutkimukselle. Tämän tutkimuksen perusteella nuoren oma tahto ja positiivinen asenne olivat positiivisesti yhteydessä hoitoon sitoutumiseen. Myös perheen toiminta vaikutti hoitoon sitoutumiseen. Nuoren negatiiviset tunteet, yhteistyökyvyttömyys ja mielenterveysoireet vaikuttivat negatiivisesti sitoutumiseen. Lisäksi nuoren saamat erityispalvelut koulussa tukivat osastohoidossa olevan nuoren hoitoon sitoutumista. Vastentahtoinen hoito, viiltely sekä läheinen ja kestävä äitisuhde olivat yhteydessä sitoutumattomuuteen. Hoitoon sitoutuminen on kokonaisvaltainen prosessi ja yksi hoidon tavoitteista, joka voidaan saavuttaa. Hoitoon sitoutumisen edistämiseksi henkilökunnan tulee tiedostaa ne tekijät, jotka vaikuttavat hoitoon sitoutumiseen. Näin voidaan suunnitella ja toteuttaa laadukasta ja vaikuttavaa hoitoa.

Abstract The study is part of a project titled Self-motivated control of hypertension. The project is multidisciplinary, and the participants were from the Department of Nursing and Health Administration, University of Oulu, the Department of Internal Medicine, Oulu University Hospital, the health centers of the Liminka and Rantsila municipalities, Polar Electro Oy and The National Technology Agency (TEKES). The main purpose of the study was to evaluate the compliance and the blood pressure control of the intervention patients and the positive effect of the intervention on the compliance and the control of blood pressure. A further purpose was to develop a scale for measuring hypertensive patients' compliance and to test the reliability and validity of the scale. The intervention included the use of a multimedia-based computer program and a heart rate monitor, home measurements of blood pressure and two walking tests as a support of hypertension care. The study consisted of four phases. In the first phase, the patients in the intervention group (n = 21) were interviewed. The topics were: the patients' compliance and attitude towards hypertension and its care and the patients' attitude towards information technology and its use as a support of hypertension care. The material was analysed using the method of content analysis. In the second phase, the Compliance of Hypertensive Patients' Scale (= CHPS) was developed and its reliability and validity were assessed. Data were collected from five health centers (n = 103). Dimensionality was explored using principal component analysis and internal consistency was estimated according to a standard item analysis approach and Theta coefficient. Validity was assessed using face validity, content validity and criterion-related validity (through the use of concurrent validity). In the third phase, by using the CHPS, the compliance of the intervention (n = 14) and control patients (n = 21) was evaluated and the groups were compared. Data were analysed using Mann Whitney's U-test. The control of blood pressure of intervention (n = 16) and control (n = 18) groups was also evaluated and compared. Data were analysed using T-test. In the fourth phase, the patients were interviewed for an evaluation of how the intervention had improved their (n = 16) compliance. The material was analyzed using content analysis. The patients' attitude towards information technology as a support of hypertension care and their attitude towards hypertension and its care were more positive at the end than at the beginning of the intervention. The intervention improved the patients' compliance. They used less sodium (p = .014), exercised more effectively (p = .017) and needed fewer follow-up appointments with nurses than the patients in the control group. The most important part of the intervention consisted of the measurement of blood pressure at home, sending the readings to the health center and the use of a heart rate monitor to improve the effectiveness of exercise. The program illustrated and made more concrete the things connected with lifestyle. The patients who felt that hypertension was caused by stress did not find the setting of the goals and the use of the program meaningful. The variation of diastolic blood pressure at home was statistically almost significant (p = .057) at the end of the project and the blood pressure values were lower in the intervention group than in the control group. The blood pressure readings recorded at home were lower than the measurements recorded by the physician at the health center (SBP p = .000, DBP p = .003). / Tiivistelmä Tutkimus oli osa Omatoiminen verenpaineen hallinta -projektia (OVH-projekti). Projekti on monitieteinen, ja siihen ovat osallistuneet Oulun yliopiston hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Oulun yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikka, Limingan ja Rantsilan terveyskeskukset, Polar Electro Oy ja Tekes. Tutkimuksen päätarkoituksena oli arvioida interventioryhmän potilaiden hoitoon sitoutumista ja hoitotasapainoa sekä sitä, miten kyseinen interventio edisti hoitoon sitoutumista. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää hoitoon sitoutumista arvioiva mittari ja testata sen luotettavuutta. Projektissa toteutettuun interventioon kuului kohonneen verenpaineen hoidon tueksi suunnitellun multimediapohjaisen tietokoneohjelman (OVH-ohjelma) ja sykemittarin käyttö, verenpaineen kotimittaukset sekä kaksi kävelytestiä. Tutkimus sisälsi neljä vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa interventioryhmän (n = 21) potilaat haastateltiin. Aiheina olivat potilaiden hoitoon sitoutuminen ja suhtautuminen kohonneeseen verenpaineeseen sekä suhtautuminen tietotekniikkaan ja sen käyttöön kohonneen verenpaineen hoidon tukena. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Toisessa vaiheessa kehitettiin hoitoon sitoutumista arvioiva mittari, jonka luotettavuutta testattiin viiden eri terveyskeskuksen verenpainepotilailla (n = 103). Luotettavuuden arvioinnissa käytettiin osioiden välisiä korrelaatiokertoimia, face-validiteettia, faktorianalyysiä, osioiden välisiä korjattuja korrelaatiokertoimia, theeta-arvoa ja Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin ja verrattiin interventio- ja vertailuryhmän potilaiden hoitoon sitoutumista (n = 14, n = 21) kehitetyn mittarin avulla sekä hoitotasapainoa (n = 16, n = 18). Aineiston analyysissä käytettiin kuvailevia arvoja, Mann Whitneyn U-testiä ja T-testiä. Neljännessä vaiheessa arvioitiin haastattelujen avulla sitä, miten interventio edisti potilaiden (n = 16) hoitoon sitoutumista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Potilaiden suhtautuminen tietotekniikkaan ja sen käyttöön kohonneen verenpaineen hoidon tukena sekä suhtautuminen kohonneeseen verenpaineeseen ja sen hoitoon oli intervention lopussa myönteisempää kuin sen alussa. Interventio edisti tutkittavien hoitoon sitoutumista. He käyttivät suolaa vähemmän (p = .014), liikkuivat tehokkaammin (p = .017) ja kävivät hoitajan vastaanotolla harvemmin (p = .000) kuin vertailuryhmän potilaat. Tärkeimmät intervention osa-alueet olivat verenpaineen mittaus kotona ja arvojen lähettäminen terveyskeskukseen sekä sykemittarin käyttö. Sykemittarin käyttö lisäsi liikunnan tehokkuutta. OVH-ohjelman käyttö havainnollisti ja konkretisoi elintapoihin liittyviä asioita. Potilaat, jotka pitivät stressiä kohonneen verenpaineen syynä, eivät kokeneet tavoitteiden asettamista eivätkä myöskään ohjelman käyttöä mielekkääksi. Interventioryhmän diastolisen verenpaineen muutos kotimittauksissa oli intervention lopussa tilastollisesti melkein merkitsevä (p = .057) ja verenpainearvot olivat matalammat kotimittauksissa kuin vertailuryhmän potilaiden arvot. Tutkittavien verenpainearvot olivat kotimittauksissa matalammat kuin lääkärin mittauksissa terveysasemalla (SVP p = .000, DVP p = .003).

Abstract The purpose of this study was to describe and evaluate the effectiveness of lifestyle counseling interventions on physical activity, body mass index and adherence to lifestyle change in overweight and obese adolescents. Further, the study aimed to describe and evaluate parents’ adherence to a change in lifestyle in their family. The aim was to promote overweight and obese adolescents’ health and develop an effective lifestyle counseling intervention. In the first phase, a systematic literature review was conducted to evaluate the effectiveness of earlier interventions (n=14) on overweight and obese adolescents’ subsequent physical activity, body mass indices and psychological symptoms. In the second phase, the feasibility of developed interventions was assessed with an expert panel. In the third phase the effectiveness of Facebook-delivered lifestyle counseling intervention (Fb) and lifestyle counseling with physical activity self-monitoring (Fb+Act) were evaluated using a randomized controlled trial. A total of 504 overweight or obese adolescents from Northern Finland were invited to study. Adolescents who participated (n=46) and their parents (n=49) were randomly assigned to experimental or control groups. The effectiveness of earlier lifestyle counseling interventions on adolescents’ physical activity and body mass indices were small. The effectiveness of interventions developed in this study on adolescents’ physical activity, body mass indices were small. The Fb+Act group had lower sedentary time compared to the control group during post-intervention measurements. The Fb group body mass index decreased. Adherence to increasing physical activity decreased in adolescents and their parents. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida interventioiden vaikuttavuutta ylipainoisten ja lihavien 13–16-vuotiaiden nuorten fyysiseen aktiivisuuteen, painoindeksiin ja elintapamuutokseen sitoutumiseen. Lisäksi kuvattiin ja arvioitiin nuorten vanhempien sitoutumista perheen elintapamuutokseen. Tutkimuksen tavoitteena oli edistää ylipainoisten ja lihavien nuorten terveyttä ja kehittää vaikutuksiltaan tehokas elintapaohjausinterventio. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla arvioitiin aikaisempien interventioiden (n=14) vaikuttavuutta ylipainoisten ja lihavien nuorten fyysiseen aktiivisuuteen, painoindeksiin ja psykologisiin tekijöihin. Toisessa vaiheessa arvioitiin suunniteltujen interventioiden toteutettavuutta asiantuntijapaneelilla. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin sosiaalista mediaa hyödyntävän elintapaohjausintervention (some) ja elintapaohjausinterventio yhdistettynä fyysisen aktiivisuuden omaseurantaan (some+fa) vaikuttavuutta satunnaistetulla kontrolloidulla kokeella. Tutkimukseen kutsuttiin Pohjois-Suomesta 504 ylipainoista tai lihavaa nuorta vanhempineen ja tutkimukseen osallistuneet nuoret (n=46) ja heidän vanhempansa (n=49) satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan interventioiden vaikuttavuus ylipainoisten ja lihavien nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja painoindeksiin ovat olleet vähäisiä. Tässä tutkimuksessa kehitettyjen interventioiden vaikuttavuus ylipainoisten ja lihavien nuorten painoindeksiin ja fyysiseen aktiivisuuteen oli vähäinen. Some+fa -ryhmän liikkumaton aika oli vähäisempi verrattuna kontrolliryhmään (p=0,021). Some-ryhmän nuorten painoindeksi laski. Nuorten ja vanhempien osalta sitoutuminen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen laski.

Abstract Climate change and its warming effects on vegetation and soils are a widely recognized phenomenon. In addition to warming, the understorey vegetation in northern environments has been subjected to several environmental changes, such as increasing nitrogen (N) and other disturbances. This thesis examines the effects of N-fertilization and disturbances on the vegetation biomass and abundance, plant community composition and plant, soil and microbial N and C pools. Seedling establishment of the most common dwarf shrubs (deciduous Vaccinium myrtillus, evergreens V. vitis-idaea and Empetrum nigrum ssp. hermaphroditum) was investigated after artificial disturbance treatments (vegetation and soil removal). These studies were conducted in the boreal and subarctic ecosystems and in the forest-tundra ecotone in northern Finland. N-fertilization and disturbances enhanced the amount of graminoids in plant communities, and the recovery ability of graminoids was enhanced after N-fertilization, which homogenized the vegetation and resulted in a new stable state in the plant community. The recovery ability of evergreen dwarf shrubs was low after disturbances. Disturbances created habitats for seed germination, but the seedling establishment of dwarf shrubs studied was still limited by seed availability. N-fertilization had no effect on microbial biomass. Instead, microbial biomass decreased with disturbance treatment in the boreal forest. However, the concentration of N increased in above-ground vegetation, both after N-fertilization and disturbance without any indication of N immobilization, suggesting that plant species captured the available N effectively for their recovery. The study shows that the likely outcome of N enrichment, when combined with disturbances, is the enhanced growth of graminoids. The seedling establishment does not compensate for the reduction of the vegetative recovery of evergreen dwarf shrubs, which makes evergreen dwarf shrubs sensitive to environmental changes. As the understorey is more resilient to perturbations in the boreal forest than in the subarctic ecosystem, these results emphasize the sensitivity of the vegetation to simultaneous environmental changes in the northernmost ecosystems. Moreover, microbial properties are more resilient to environmental changes than is above-ground vegetation. / Tiivistelmä Ilmaston muutos ja siitä aiheutuvan lämpenemisen vaikutus kasvillisuuteen ja maaperään on laajasti tunnustettu ilmiö. Lämpenemisen lisäksi pohjoisten alueiden aluskasvillisuuteen kohdistuu useita muutospaineita, kuten lisääntynyt typpipitoisuuden nousu ja kasvillisuutta muokkaavat häiriöt. Tässä tutkimuksessa mitattiin lisääntyneen typpipitoisuuden ja häiriöiden vaikutus kasvillisuuden biomassaan ja runsauteen sekä yhteisörakenteeseen, sekä kasvilajeihin, maaperään ja mikrobibiomassaan sitoutuneen typen ja hiilen määrään. Lisäksi tutkittiin yleisimpien varpukasvien (lehtensä pudottava mustikka, ikivihreät puolukka ja variksenmarja) siemenellistä lisääntymistä kokeellisen häiriön (kasvillisuuden tai maaperän poisto) jälkeen. Tutkimukset tehtiin boreaalisessa ja subarctisessa ekosysteemeissä sekä metsänrajaympäristössä Pohjois-Suomessa. Typpilannoitus ja häiriöt lisäsivät heinien määrää kasviyhteisöissä. Lisäksi typpilannoitus edisti heinien kasvullista palautumiskykyä häiriön jälkeen, joka johti kasvillisuuden homogenisoitumiseen ja kasviyhteisön uuteen tasapainotilaan. Häiriöt heikensivät ikivihreiden varpujen kasvullista palautumista häiriön jälkeen. Häiriö loi sopivia elinympäristöjä siementen itämiselle, mutta tutkittujen lajien siementen määrä rajoitti siemenellistä lisääntymistä. Typpilannoitus ei vaikuttanut mikrobibiomassaan, mutta häiriö vähensi mikrobibiomassaa boreaalisessa ekosysteemissä. Kuitenkin kasvien typen pitoisuudet lisääntyivät sekä lannoituksen että häiriön jälkeen ilman viitteitä typen sitoutumisesta mikrobibiomassaan. Tämä viittaa siihen, että kasvit käyttävät maaperän typen tehokkaasti häiriön jälkeiseen palautumiseen. Väitöskirjan mukaan typen lisääntyminen häiriöiden yhteydessä edistää heinien esiintymistä. Koska ikivihreiden varpujen siemenellinen lisääntyminen ei kompensoi häiriöstä kasvulliselle palautumiselle aiheutuvaa haittaa, ovat ikivihreät varvut erityisen herkkiä häiriöille. Aluskasvillisuus on vastustuskykyisempi ympäristön muutoksille boreaalisessa kuin subarktisessa ekosysteemissä, mikä korostaa pohjoisimpien alueiden herkkyyttä yhtäaikaisille ympäristön muutoksille. Maaperän olosuhteet ovat kasvillisuutta kestävämpiä ympäristön muutoksille.

Abstract The purpose of the study was to describe and evaluate the effectiveness of health coaching on health promotion (health-related quality of life, adherence to health regimens, clinical health outcomes and lifestyle factors) among frequent attenders of primary healthcare. The aim was to generate new information to promote frequent attenders’ health and to improve the care and education of patients with chronic diseases. The study consisted of three sub studies. A systematic literature review (sub study I) described the effects of health coaching on adult patients with chronic diseases. The data were collected from the databases and through a manual search. The data (n=13) were analyzed using narrative synthesis. Conceptual analysis (sub study II) identified frequent attenders of primary healthcare. The data were collected from databases and through a manual search. The data (n=59) were analyzed using synthesis and content analyses. The quasi-experimental research method (sub study III) evaluated the effectiveness of health coaching among frequent attenders (n=110) in primary healthcare. The experimental group received the health coaching and the control group received the usual care. The data were collected before the intervention and 12 months afterwards using a questionnaire on FINRISKI2012, RAND-36 and ACDI and clinical health outcomes measured by health-coaching nurses. The data were analyzed using statistical methods. According to the systematic review, health coaching produced positive effects on patients’ physiological, psychological and behavioural conditions and on their social life. In particular, weight management, physical and mental status improved, and physical activity increased. Conceptual analysis identified four attributes of frequent attenders: the feelings of symptoms, perceived poor health status, lower quality of life and frequent visits to a primary healthcare provider. Health coaching had statistically significant effects on the blood pressure and health-related quality of life among the experimental group, especially in emotional role limitation and energy during the 12 months. There were no statistically significant differences between the experimental and control groups on health-related quality of life, adherence to health regimens and lifestyle factors. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida terveysvalmennuksen vaikuttavuutta perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden terveyden edistämiseen (terveyteen liittyvään elämänlaatuun, hoitoon sitoutumiseen, kliiniseen terveydentilaan ja elintapoihin). Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden terveyden edistämiseen ja pitkäaikaissairaiden hoidon ja ohjauksen kehittämiseen. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella (osatutkimus I) kuvattiin terveysvalmennuksen vaikutuksia pitkäaikaissairaille. Aineisto kerättiin viitetietokannoista ja manuaalisella haulla. Aineisto (n=13) analysoitiin narratiivisella synteesillä. Käsiteanalyysilla (osatutkimus II) määriteltiin paljon terveyspalveluita käyttävä asiakas perusterveydenhuollossa. Aineisto kerättiin viitetietokannoista ja manuaalisella haulla. Aineisto (n=59) analysoitiin synteesillä ja sisällönanalyysilla. Kvasikokeellisella tutkimusmenetelmällä (osatutkimus III) arvioitiin terveysvalmennuksen vaikuttavuutta perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttäville asiakkaille (n=110). Koeryhmä sai terveysvalmennusta ja kontrolliryhmä tavanomaista hoitoa. Aineisto kerättiin FINRISKI 2012-, RAND-36- ja ACDI-kyselylomakkeilla sekä kliinisen terveydentilan mittauksilla ennen ja 12 kuukautta intervention jälkeen. Aineisto analysoitiin tilastomenetelmin. Kirjallisuuskatsauksen mukaan terveysvalmennuksella oli positiivisia vaikutuksia pitkäaikaissairaiden fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja käyttäytymistekijöihin. Erityisesti painonhallinta sekä fyysinen ja psyykkinen terveydentila paranivat ja fyysinen aktiivisuus lisääntyi. Käsiteanalyysilla tunnistettiin neljä ominaispiirrettä perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttävälle asiakkaalle: oireiden tunne, kokemus terveydentilan heikkenemisestä, alhaisempi elämänlaatu ja useat käynnit perusterveydenhuollossa. Terveysvalmennusinterventio edisti tilastollisesti merkitsevästi koeryhmän terveyteen liittyvän elämänlaadun psyykkisistä syistä johtuvien ongelmien roolitoimintaa, tarmokkuutta ja verenpainetta 12 kuukauden aikana. Koe- ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja terveyteen liittyvässä elämänlaadussa, hoitoon sitoutumisessa ja elintavoissa.