Abstract The transformation of many universities to corporate-style governance impacts working conditions, work practices, academic work contracts and the autonomy of faculty. Faculty commitment to university business schools is closely associated with faculty members’ perceptions of organizational life and relationships with institutional managers. Commitment oriented behavioral traits of faculty are related to the design of administration structure, workplace setting, job definition and role expectations. It is important to better understand how these factors relate to faculty commitment in business schools, particularly in multicultural and transitional employment economies. This study utilizes the classic 1991 Meyer and Allen three-component model of organizational commitment to understand how expatriate and national faculty perceive their levels of organizational commitment in the United Arab Emirates (UAE). The research interprets qualitative data collected through interviews with business school faculty at six institutions across private and public education sectors in UAE. Five factors emerged as central to faculty commitment in the sample group: economic compensation, organizational values, autonomy, organizational support and justice, and leadership. This study makes three important contributions to organizational commitment literature, both augmenting and challenging received notions of faculty commitment: (1) the study introduces a new student-related dimension to account for how organizational failures to support student quality significantly impact faculty commitment; (2) the study determines that academics in a transitional economy tend to commit to profession, area of discipline, or country, rather than to the business school in which they work; and (3) the study finds that economic compensation is a secondary issue for expatriate faculty working in academic institutions characterized by lack of tenure, threats to faculty career futures linked to contradictions between levels of research support and institutional expectations for research productivity, and a divisive environment where faculty are deeply frustrated by unfair treatment by institutional management. / Tiivistelmä Monissa yliopistoissa hallintotavan muuttuminen yritysmäisemmäksi vaikuttaa työoloihin, työkäytäntöihin, työsopimuksiin ja henkilöstön autonomiaan. Henkilöstön sitoutuminen yliopistojen kauppakorkeakouluihin liittyy läheisesti tiedekuntien henkilöstön näkemyksiin organisaatioelämästä ja suhteista institutionaalisiin johtajiin. Henkilöstön sitoutumiseen suuntautuneet käytöspiirteet liittyvät hallintorakenteen malliin, työympäristöön, työmääritelmään ja rooliodotuksiin. On tärkeää ymmärtää paremmin, miten nämä tekijät liittyvät kauppakorkeakoulujen henkilöstön sitoutumiseen, erityisesti monikulttuurisissa siirtymätalouksissa. Tämä tutkimus hyödyntää Meyerin ja Allenin (1991) klassista kolmen komponentin mallia organisaatioon sitoutumisesta ymmärtääkseen, kuinka ekspatriaatit ja paikalliset tiedekunnan henkilöstön jäsenet kokevat sitoutumisensa tason suhteessa omaan organisaatioonsa Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Tutkimus tulkitsee laadullista aineistoa, joka on kerätty haastattelemalla kuuden sekä yksityistä että julkista koulutussektoria edustavan kauppakorkeakoulun henkilöstöä Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Aineistosta nousi viisi henkilöstön sitoutumisen kannalta keskeistä tekijää: taloudellinen kompensaatio, organisaation arvot, autonomia, organisaation tuki ja oikeudenmukaisuus sekä johtajuus. Laajentamalla ja haastamalla yleisiä näkemyksiä yliopiston henkilöstön sitoutumisesta tämä tutkimus kontribuoi organisaatioon sitoutumista käsittelevään kirjallisuuteen kolmella tavalla. Ensinnäkin tutkimus tuo uuden opiskelijoihin liittyvän näkökulman selittämään, kuinka organisaation epäonnistumiset opiskelijoiden laadun tukemisessa vaikuttavat huomattavasti henkilöstön sitoutumiseen. Toisekseen tutkimus määrittää, että siirtymätaloudessa akateemikoilla on taipumus sitoutua ammattiin, tieteenalaan tai maahan ennemmin kuin kauppakorkeakouluun, jossa he työskentelevät. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan, että taloudellinen kompensaatio on toisarvoinen asia akateemisissa instituutioissa työskenteleville ekspatriaateille, joiden työympäristölle ominaista on vakinaisten virkojen puuttuminen, uratulevaisuuden uhat liittyen ristiriitoihin tutkimuksen tuen tasossa ja instituution tutkimustuotteliaisuuden odotuksissa sekä erimielisyyttä aiheuttava ympäristö, jossa henkilöstö on syvästi turhautunut institutionaalisen johdon epäoikeudenmukaiseen kohteluun.