Abstract The purpose of this study was to produce a hypothetical model for the organization of services in accordance with a shared-responsibility mode of living. The model was constructed step by step. At the first stage, the current possibilities of home care clients aged over 75 to live at home and the modes of organizing home help services were analyzed. The key factors affecting the elderly clients' ability to manage at home were the mode of living (alone or with a family member), their ability to move, the adequacy of home care services, the family caregiver's resources and the elderly person's own preferences. At the next stage, the research data were searched for alternative ways of organizing the support services supplied by family members, municipalities (home help services and home nursing), the third sector and private service providers, i.e. different service structure models were outlined. Finally, the costs and functional contents of the service structure models were evaluated. The empirical date were collected by arranging questionnaire survey among the home care clients aged over 75 (N=150) and the caregivers who knew them best (N=145) in Hämeenkyrö, Lohja, Oulu and Tampere. In addition to this, the functions during the working hours of one week were recorded (N=146) with the aim of finding out, by functions, the time spent to help each client and the number of actors needed. The data were analyzed using the SPSS for Windows 10.0 statistical software by calculating absolute and percentage distributions and cross-tabulating the results. The statistical differences between the localities, for example, were compared using box plots and correlation diagrams. The results were illustrated with tables and graphs. The responses to the open-ended questions were analyzed with methods of content analysis. The possibilities of home care clients to choose between different modes of living were still small. No adequate intermediate modes of living have been developed. For a person unable to manage the daily activities at home, the main alternative is a group home or an assisted-living unit, both of which can be considered institutional care in view of their contents and organization. Home care clients are mostly helped by municipal home helpers. Hardly any private services are used, and additional help, when necessary, is provided by the municipal staff. The services provided by the third sector mainly consist of discussion and listening. In the participating municipalities, social services available in the private sector were scant or not utilized. Compared to the other service structure models, the shared-responsibility model of living is cost-effective and competitive, and it will be needed as an alternative to the other models. Further development of the shared-responsibility model will provide more alternatives to the family members or caregivers who want to assume responsibility for the care of their elderly relative. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa hypoteettinen palvelujen organisointimalli vastuunjaolla toimivassa asumismuodossa. Mallin rakentaminen etenee vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa analysoidaan yli 75-vuotiaiden kotihoidon asiakkaiden nykyisiä kotona asumisen mahdollisuuksia ja kotipalvelujen järjestämistapoja. Kotona suoriutumisen kannalta avaintekijöitä ovat vanhuksen asumismuoto (yksin tai läheisen kanssa), liikuntakyky, kotihoidon palvelujen riittävyys, läheishoitajan jaksaminen ja iäkkään oma tahto. Seuraavassa vaiheessa määritellään ja muotoillaan tutkimusaineistosta nousseita erityyppisiä tukipalvelujen toimintavaihtoehtoja eli palvelurakennemalleja, joiden tuottajina ovat omaiset, kunnat (kotipalvelut ja kotisairaanhoito), kolmas sektori sekä yksityiset palvelujen tuottajat. Lopuksi arvioidaan palvelurakennemallien kustannuksia ja toiminnallista sisältöä. Empiirinen aineisto kerättiin Hämeenkyrössä, Lohjalla, Oulussa ja Tampereella survey-kyselyllä yli 75-vuotiailta kotihoidon asiakkailta (N=150) ja heidät parhaiten tuntevilta hoitajilta (N=145). Lisäksi tehtiin viikon ajalta työajan seuranta (N=146), jonka tarkoituksena oli saada selville toiminnoittain asiakkaan auttamiseen käytetty aika ja toimijoiden määrä. Tutkimusaineistot analysoitiin SPSS for Windows 10.0 -tilasto-ohjelmalla laskemalla suorat ja prosenttijakaumat sekä ristiintaulukoimalla tuloksia. Tilastollisia eroja mm. paikkakunnittain vertailtiin boxplot-kuvioilla ja korrelaatiodiagrammeilla. Tulokset on havainnollistettu taulukoilla ja graafisilla kuvioilla. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysillä. Kotihoidon asiakkaiden valinnan mahdollisuudet erilaisten asumismuotojen välillä ovat edelleen vähäiset. Välimuotoisia asumismuotoja ei ole riittävästi kehitetty. Mikäli kotona ei enää suoriuduta päivittäisissä toiminnoissa, vaihtoehtona on lähinnä ryhmä-/ pienkoti ja palveluasunto, jotka toiminnalliselta sisällöltään ja järjestelyiltään voidaan rinnastaa laitoshoitoon. Kotihoidon asiakkaiden pääasiallisina auttajina toimivat kodinhoitajat. Yksityisiä palveluja ei juuri käytetä, ja lisäapua tarvittaessa palveluja halutaan kunnan työntekijöiltä. Kolmannen sektorin tarjoamat palvelut ovat lähinnä keskustelua ja kuunteluapua. Yksityissektorin sosiaalista palvelutarjontaa on tutkituissa kunnissa joko vähän tai niitä ei käytetä. Palvelurakennemallien kustannuksia arvioitaessa vastuunjaolla toimiva asumismuoto on kilpailukykyinen ja sitä tarvitaan yhtenä vaihtoehtona nykyisten rinnalla. Vastuunjaon mallin kehittäminen lisää valinnan mahdollisuuksia niille omaisille tai omaishoitajille, jotka haluavat ottaa hoitovastuuta läheisistään.

Abstract The purpose of this study was to investigate treatment adherence among adolescents receiving mental health care, with a special focus on psychiatric inpatient treatment. Key goals were to derive a general definition of adherence suitable for this purpose and to assess adolescents’ adherence to medication and non-pharmacological treatments. This study had two phases; phase one involved conducting systematic literature reviews, and phase two was based on empirical research in which data were collected by analyzing notes on hospital patients. The aim of the reviews were to review current research evidence into treatment adherence in adolescents and factors relating adherence among adolescents receiving mental health care (original publication n=15 and original publication n=17). Phase two was part of a clinical follow-up project called STUDY-70 conducted at the Department of Psychiatry at Oulu University Hospital in Finland. This phase yielded two further original publications – papers III and IV. Paper III examined adherence among adolescents receiving psychiatric inpatient care (n=72), focusing on both medication and non-pharmacological treatments. Paper IV examined factors affecting treatment adherence among these 72 inpatient adolescents, including family- and clinic-related variables. The systematic reviews demonstrated that many different definitions of adherence have been used in the literature. A concept synthesis was applied to these definitions to establish a basis for empirical research. The main factors that were found to correlate positively with treatment adherence among adolescents were the patients’ own will to be treated and positive sentiments, but family also played an important role. Factors that correlated negatively with adherence included negative feelings, a lack of cooperation with treatment, and adverse mental symptoms. Adolescent who has received special support at school was found to favor treatment adherence, whereas involuntary treatment, self-mutilative behavior and a close maternal relationship were all linked to non-adherence. Treatment adherence is an ongoing process, and achieving high levels of adherence should be an important goal in all treatment processes. It is important for clinical staff to be aware of factors influencing adherence in order to support the provision of effective and high-quality care for adolescents. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mielenterveyspalveluita käyttävien nuorien hoitoon sitoutumista ja erityisesti psykiatrisessa osastohoidossa olevan nuoren sitoutumista hoitoon. Keskeisinä tavoitteina oli kuvata hoitoon sitoutumisen määrittelyä ja arvioida nuoren sitoutumista lääke- ja ei-lääkinnälliseen hoitoon. Tutkimus sisälsi kaksi vaihetta: vaihe yksi systemaattiset kirjallisuuskatsaukset sekä vaihe kaksi empiirisen tutkimuksen, jossa tieto kerättiin analysoimalla potilasasiakirjoja. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää nuoren hoitoon sitoutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä (alkuperäisjulkaisu I n=15, alkuperäisjulkaisu II n=17). Vaihe kaksi oli osa Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan projektia, STUDY-70, joka tuotti kaksi osajulkaisua. Alkuperäisjulkaisun III tarkoituksena oli tutkia osastohoidossa olevan nuoren sitoutumista lääke- sekä ei lääkinnälliseen hoitoon (n=72). Alkuperäisjulkaisussa IV selvitettiin näiden nuoren sitoutumista hoitoon ja erityinen mielenkiinto tässä tutkimuksessa oli perhe- ja kliinisillä tekijöillä sitoutuminen (n=72). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella sitoutumisen määrittelyt vaihtelivat. Tästä huolimatta käsitteen määrittelyjen synteesi oli mahdollinen ja se loi pohjan empiiriselle tutkimukselle. Tämän tutkimuksen perusteella nuoren oma tahto ja positiivinen asenne olivat positiivisesti yhteydessä hoitoon sitoutumiseen. Myös perheen toiminta vaikutti hoitoon sitoutumiseen. Nuoren negatiiviset tunteet, yhteistyökyvyttömyys ja mielenterveysoireet vaikuttivat negatiivisesti sitoutumiseen. Lisäksi nuoren saamat erityispalvelut koulussa tukivat osastohoidossa olevan nuoren hoitoon sitoutumista. Vastentahtoinen hoito, viiltely sekä läheinen ja kestävä äitisuhde olivat yhteydessä sitoutumattomuuteen. Hoitoon sitoutuminen on kokonaisvaltainen prosessi ja yksi hoidon tavoitteista, joka voidaan saavuttaa. Hoitoon sitoutumisen edistämiseksi henkilökunnan tulee tiedostaa ne tekijät, jotka vaikuttavat hoitoon sitoutumiseen. Näin voidaan suunnitella ja toteuttaa laadukasta ja vaikuttavaa hoitoa.