Abstract Danish Nikolai Grundtvig (1783–1872) is considered the founder of the folk high school movement. He wanted Danish young people to have a school where they could be taught knowledge and skills needed in life. Based on the results of my study, Grundtvig’s pedagogical principles, such as school for life, living word and interaction, still have a relevant role in folk high schools. The aim of this study was to evaluate the implementation of folk high school pedagogics in the Jämsä, Reisjärvi and Ranua Christian Folk High Schools. The survey was done to obtain information for the development of these schools. The focus was on teachers’ and students’ views of the schools as educational institutions and boarding schools. The goals listed by the teachers were regarded as indicative of what they considered important in folk high school pedagogics. Their goals highlighted life skill guidance, their own pedagogic skills as well as instruction and ways to develop it. The life skill goals included support to students’ intellectual growth, personal values and identification of their personal strengths. The goals pertaining to pedagogic skills focused on the development and maintenance of teacherhood. The goals for instruction and its development included the need to inspire students’ interest in school subjects and the development of folk high school pedagogics. The majority of teachers felt that they had been able to accomplish their goals well and hence to work in line with the principles of folk high school pedagogics. The listed weaknesses included scarcity of special student support, occasional absences from class and heterogeneous student groups. For the students, the year spent in a folk high school meant that they developed new friendships, their values deepened, and they acquired cognitive and practical abilities. They said they felt more confident about the future, and their view of the world widened in the international environment. The students’ social and language skills as well as their self-confidence also seemed to improve. They considered the boarding school environment and the leisure activities a significant part their overall pedagogic experience. The things they listed as obstacles to learning and studying included occasional restlessness in the dorms and being tired in the morning. / Tiivistelmä Kansanopistoliikkeen perustajana pidetään tanskalaista Nikolai Grundtvigia (1783–1872). Hän halusi perustaa maansa nuorille koulun, jossa heille opetettaisiin elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Tutkimukseni tulosten pohjalta Grundtvigin pedagogisilla periaatteilla, kuten koulu elämää varten, elävä sana ja vuorovaikutus, on kansanopistoissa yhä merkityksensä. Tutkimuksessani on kyse kansanopistopedagogiikan arvioinnista Jämsän, Ranuan ja Reisjärven kristillisissä kansanopistoissa. Arvioinnin tarkoituksena oli saada opistojen kehittämistyötä varten tietoa siitä, miten opettajat ja opiskelijat kokivat kyseiset kansanopistot oppilaitoksina ja internaatteina. Opettajien tavoitteiden katsottiin heijastavan sitä, mitä he pitivät tärkeänä myös kansanopistopedagogiikassa. Tavoitteissa korostuivat kasvatus ja oma ammattitaito sekä opetus ja sen kehittäminen. Kasvatuksellisissa tavoitteissa nähtiin merkityksellisiksi opiskelijoiden henkisen kasvun tukeminen, arvokasvatus ja omien vahvuuksien tunnistaminen. Omaa ammattitaitoa koskevissa tavoitteissa pidettiin tärkeinä opettajuuden kehittämistä ja ylläpitoa. Opetuksen ja sen kehittämisen tavoitteissa tähdennettiin kiinnostuksen herättämistä omaan oppiaineeseen ja kansanopistopedagogiikan kehittämiseen. Suurin osa opettajista katsoi, että heidän tärkeät tavoitteensa olivat toteutuneet hyvin. Opetusta heikensivät aika ajoin opiskelijoiden erityistuen riittämättömyys, ajoittaiset poissaolot oppitunneilta ja heterogeeniset opetusryhmät. Opiskelijoille opistovuosi merkitsi ystävien ja kavereiden saamista, arvojen syventymistä sekä tiedollisten ja taidollisten asioiden oppimista. Opiskelijoiden mukaan heidän luottamuksensa tulevaisuuteen vahvistui ja maailmankuvansa kansainvälisessä ympäristössä avartui. Vaikuttaa siltä, että opiskelijoiden sosiaaliset taidot ja kielitaidot vahvistuivat samoin kuin heidän itseluottamuksensa. Opiskelijat pitivät opiston internaattiluonnetta merkittävänä liittäen siihen myös vapaa-ajan. Opiskelun esteiksi opiskelijat mainitsivat asuntoloiden ajoittaisen levottomuuden ja aamväsymyksen.

Abstract The purpose of the study was to broaden understanding of structural racism by examining the relationships between Indigenous peoples and nation-states in the context of education and how this affects Indigenous lives. This thesis delves into understanding both the theoretical and methodological contributions that more critical analyses can have on: the role of de-colonial approaches to Indigenous health research methodologies so that the most urgent health inequities are addressed through more rigorous and Indigenous specific research processes; and to improve our understanding of the complex interactions that historical and contemporary legacies of residential schools and boarding schools have on the health and well-being of Indigenous populations in Canada and Finland. The research design was a qualitative multiple case study informed by a public health critical race praxis. The study was completed in two phases; consisting of a literature study using content analysis of Indigenous research ethics protocols and policies, in Canada and the Nordic countries; and, three case studies developed from open ended questions from structured interview research comparing discriminatory experiences and its impact on self-perceived health with participants from Six Nations of the Grand River, Canada (n = 25) and the Sámi in Inari, Finland (n = 20); and their family members. The case studies were analyzed using both Western and Indigenous methodologies. Results of Phase one shows how Indigenous resistance to colonial structures within academia in Canada and Finland has resulted in dialogical processes to create an ethical space for working between the differing worldviews of academia and Indigenous communities with the aim to produce ethically valid knowledge. Phase two results shows that regardless of contextual differences of the experiences in Canada and Finland, the main parallel outcomes are similar, i.e. the teachings of shame received in these educational environments. This produces both vulnerabilities and resiliencies and the negative effects of shame require an ongoing healing journey for both individuals and their families and communities at large. Conclusion: For a more in depth understanding of structural racism and its influence on Indigenous health, investigations require methodological choices by both Western and Indigenous methodologies. / Tiivistelmä Tutkimuksen päämääränä on tuottaa tietoa rakenteellisesta syrjinnästä. Tämä tapahtuu tutkimalla alkuperäiskansojen ja kansallisvaltioiden välisiä suhteita koulujärjestelmissä sekä sitä, miten rakenteellinen syrjintä vaikuttaa alkuperäiskansojen jäsenten elämään. Tutkimuksen kriittinen analyysi tuottaa dekoloniaalisia lähestymistapoja terveystutkimuksen menetelmiin, jolloin tärkeimmät terveyserot paljastuvat alkuperäiskansalähtöisten tutkimusprosessien kautta. Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, millaisia väliaikaisia sekä nykypäivään asti ulottuvia vaikutuksia sisäoppilaitoksilla ja kouluasuntoloilla on ollut Kanadan ja Suomen alkuperäiskansojen jäsenten terveyteen ja hyvinvointiin. Väitöskirjan tutkimusasetelma on laadullinen monitapaustutkimus, jossa sovelletaan Critical Health Praxis (PHCR) -menetelmän viitekehystä. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa vertaillaan laadullisen sisällönanalyysin avulla Kanadan ja Pohjoismaiden alkuperäiskansojen tutkimuseettisiä käytäntöjä ja menettelytapoja. Toisessa osassa on kolme tapaustutkimusta, jotka perustuvat strukturoidun kyselytutkimuksen avovastausten syrjintäkokemuksiin ja niiden vaikutuksiin itsekoettuun terveyteen Kanadan ensimmäisten kansojen jäsenillä (Six Nations of the Grand River, n = 25) sekä Suomen saamelaisilla (Inarin kunta, n = 20). Tapaustutkimuksissa sovelletaan alkuperäiskansalähtöisiä ja länsimaisia tutkimusmenetelmiä. Tulokset osoittavat, että alkuperäiskansojen vastustus kolonialistisia akateemisia rakenteita kohtaan Suomessa ja Kanadassa on synnyttänyt dialogisia prosesseja, joiden avulla voidaan luoda eettistä tilaa tiede- ja alkuperäiskansayhteisöjen maailmankuvien yhteensovittamiseksi ja eettisesti hyväksyttävän tiedon tuottamiseksi. Toisen vaiheen tulokset osoittavat, että vaikka Kanadan sisäoppilaitosten ja Suomen kouluasuntoloiden yhteiskunnalliset lähtökohdat ja käytännön toteutustavat eroavat toisistaan, lopputulos on samansuuntainen: kouluympäristön aiheuttama häpeä, joka tuottaa sekä haavoittuvuutta että resilienssiä. Kielteisten kokemusten työstäminen vaatii pitkää, parantavaa prosessia, joka koskee niin yksilöitä, perheitä kuin yhteisöjäkin. Johtopäätöksenä todetaan, että tarvitaan sekä länsimaisia että alkuperäiskansalähtöisiä tutkimusmenetelmiä, jos halutaan ymmärtää syvällisesti rakenteellista syrjintää ja sen vaikutuksia alkuperäiskansojen terveyteen ja hyvinvointiin.