Abstract The purpose of the study was to broaden understanding of structural racism by examining the relationships between Indigenous peoples and nation-states in the context of education and how this affects Indigenous lives. This thesis delves into understanding both the theoretical and methodological contributions that more critical analyses can have on: the role of de-colonial approaches to Indigenous health research methodologies so that the most urgent health inequities are addressed through more rigorous and Indigenous specific research processes; and to improve our understanding of the complex interactions that historical and contemporary legacies of residential schools and boarding schools have on the health and well-being of Indigenous populations in Canada and Finland. The research design was a qualitative multiple case study informed by a public health critical race praxis. The study was completed in two phases; consisting of a literature study using content analysis of Indigenous research ethics protocols and policies, in Canada and the Nordic countries; and, three case studies developed from open ended questions from structured interview research comparing discriminatory experiences and its impact on self-perceived health with participants from Six Nations of the Grand River, Canada (n = 25) and the Sámi in Inari, Finland (n = 20); and their family members. The case studies were analyzed using both Western and Indigenous methodologies. Results of Phase one shows how Indigenous resistance to colonial structures within academia in Canada and Finland has resulted in dialogical processes to create an ethical space for working between the differing worldviews of academia and Indigenous communities with the aim to produce ethically valid knowledge. Phase two results shows that regardless of contextual differences of the experiences in Canada and Finland, the main parallel outcomes are similar, i.e. the teachings of shame received in these educational environments. This produces both vulnerabilities and resiliencies and the negative effects of shame require an ongoing healing journey for both individuals and their families and communities at large. Conclusion: For a more in depth understanding of structural racism and its influence on Indigenous health, investigations require methodological choices by both Western and Indigenous methodologies. / Tiivistelmä Tutkimuksen päämääränä on tuottaa tietoa rakenteellisesta syrjinnästä. Tämä tapahtuu tutkimalla alkuperäiskansojen ja kansallisvaltioiden välisiä suhteita koulujärjestelmissä sekä sitä, miten rakenteellinen syrjintä vaikuttaa alkuperäiskansojen jäsenten elämään. Tutkimuksen kriittinen analyysi tuottaa dekoloniaalisia lähestymistapoja terveystutkimuksen menetelmiin, jolloin tärkeimmät terveyserot paljastuvat alkuperäiskansalähtöisten tutkimusprosessien kautta. Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, millaisia väliaikaisia sekä nykypäivään asti ulottuvia vaikutuksia sisäoppilaitoksilla ja kouluasuntoloilla on ollut Kanadan ja Suomen alkuperäiskansojen jäsenten terveyteen ja hyvinvointiin. Väitöskirjan tutkimusasetelma on laadullinen monitapaustutkimus, jossa sovelletaan Critical Health Praxis (PHCR) -menetelmän viitekehystä. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa vertaillaan laadullisen sisällönanalyysin avulla Kanadan ja Pohjoismaiden alkuperäiskansojen tutkimuseettisiä käytäntöjä ja menettelytapoja. Toisessa osassa on kolme tapaustutkimusta, jotka perustuvat strukturoidun kyselytutkimuksen avovastausten syrjintäkokemuksiin ja niiden vaikutuksiin itsekoettuun terveyteen Kanadan ensimmäisten kansojen jäsenillä (Six Nations of the Grand River, n = 25) sekä Suomen saamelaisilla (Inarin kunta, n = 20). Tapaustutkimuksissa sovelletaan alkuperäiskansalähtöisiä ja länsimaisia tutkimusmenetelmiä. Tulokset osoittavat, että alkuperäiskansojen vastustus kolonialistisia akateemisia rakenteita kohtaan Suomessa ja Kanadassa on synnyttänyt dialogisia prosesseja, joiden avulla voidaan luoda eettistä tilaa tiede- ja alkuperäiskansayhteisöjen maailmankuvien yhteensovittamiseksi ja eettisesti hyväksyttävän tiedon tuottamiseksi. Toisen vaiheen tulokset osoittavat, että vaikka Kanadan sisäoppilaitosten ja Suomen kouluasuntoloiden yhteiskunnalliset lähtökohdat ja käytännön toteutustavat eroavat toisistaan, lopputulos on samansuuntainen: kouluympäristön aiheuttama häpeä, joka tuottaa sekä haavoittuvuutta että resilienssiä. Kielteisten kokemusten työstäminen vaatii pitkää, parantavaa prosessia, joka koskee niin yksilöitä, perheitä kuin yhteisöjäkin. Johtopäätöksenä todetaan, että tarvitaan sekä länsimaisia että alkuperäiskansalähtöisiä tutkimusmenetelmiä, jos halutaan ymmärtää syvällisesti rakenteellista syrjintää ja sen vaikutuksia alkuperäiskansojen terveyteen ja hyvinvointiin.

Abstract Sparsely populated Finland is an interesting area for studying the effects of population density and distance on health. Previous studies indicate health problems in rural and remote areas. Aim is to study the importance of local residential area to health of young adults: how the residential area is associated with health, what is the role of geographical distance and how health is associated with moving. Study utilises the 31-year follow-up data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 study, initially including all children born in the provinces of Oulu and Lapland in 1966. Local residential area is defined with 1 km² population density grid data. Distances to municipality centre or health centre are calculated using Finnish road network data (Digiroad). Perceived health in rural and urban areas is studied with ordinal logistic regression; body mass index (BMI) and overweight in relation to distance to municipality’s centre and population density using a generalised additive model. Role of distance in health centre use and distance-related inequity are studied with negative binomial regression and concentration indices, and health’s association with moving in multinomial logistic regressions. Poor perceived health increased from densely to sparsely populated areas. Among rural men adverse psychosocial and lifestyle factors were behind the associations, among women reasons for poor health in scattered settlement areas remained unclear. BMI and overweight increased at distances greater than 5 kilometres from municipality centre and with decreasing population density. No barrier effects of distance or distance-related inequity in the health centre use was found. Dissatisfaction with life and history of morbidity were associated with rural-urban moves, activity limiting illness with rural-rural moves, and frequent use of health services with all urban moves. Geographical distance was not a major barrier in health service use among young adults. Individual’s health status was linked with moving and may be relevant for rural-urban health inequalities. Local health variations within small administrative areas can be identified by grid-based data, indicating the need of customised interventions. Urban sprawl may affect people’s bodyweight, also urging health-based planning of residential areas. Longitudinal perspective would improve predictive value of findings. / Tiivistelmä Harvaan asuttu Suomi on kiinnostava alue väentiheyden ja etäisyyden terveysvaikutusten tutkimiselle. Aiempien tutkimusten mukaan maaseutumaisilla ja syrjäisillä alueilla on monia terveysongelmia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää asuinympäristön merkitystä nuorten aikuisten terveydelle: miten asuinympäristö on yhteydessä terveyteen, mikä rooli etäisyydellä on ja miten terveys on yhteydessä muuttamiseen. Aineistona on Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n 31-vuotisseuranta-aineisto, sisältäen alkujaan kaikki vuonna 1966 Oulun ja Lapin läänissä syntyneet lapset. Asuinympäristö määritettiin 1 km2 väestöruutuaineiston avulla. Etäisyydet kunta- ja terveyskeskuksiin laskettiin Suomen tie- ja katuverkkotietokantaa (Digiroad) käyttäen. Koettua terveyttä tutkittiin maaseutu-kaupunkijatkumolla ordinaalisella logistisella regressiolla; painoindeksin (BMI) ja ylipainon yhteyttä kuntakeskusetäisyyteen ja väentiheyteen yleistetyllä additiivisella mallilla. Terveyspalvelujen käyttöä ja käytön oikeudenmukaisuutta etäisyyden suhteen tutkittiin negatiivisella binomiregressiolla ja konsentraatioindekseillä, ja terveyden yhteyttä muuttamiseen multinomiaalisella logistisella regressiolla. Huono koettu terveys lisääntyi kaupunkikeskustoista haja-asutusalueille. Maalla asuvien miesten huono koettu terveys selittyi psykososiaalisilla ja terveyskäyttäytymistekijöillä; naisilla syy huonoon koettuun terveyteen haja-asutusalueella jäi epäselväksi. BMI ja ylipainoisten osuus alkoivat kasvaa kuntakeskusetäisyyden ylittäessä viisi kilometriä ja väentiheyden vähetessä. Etäisyys ei vähentänyt terveyskeskuspalvelujen käyttöä, eikä etäisyyteen liittyvää epäoikeudenmukaisuutta havaittu. Elämään tyytymättömyys ja elämänaikainen sairastavuus olivat yhteydessä maaseutu-kaupunkimuuttoihin, haittaava sairastavuus maaseudun sisäisiin muuttoihin ja terveyspalvelujen käyttö kaikkiin kaupunkimuuttoihin. Maantieteellinen etäisyys ei estänyt nuorten aikuisten terveyspalvelujen käyttöä. Yksilön terveys oli yhteydessä muuttamiseen, millä voi olla merkitystä myös terveyden alue-eroille. Ruutuaineiston avulla voidaan löytää terveyseroja hallinnollisten alueiden sisältä, mikä kannustaa toimenpiteiden räätälöintiin eri alueille. Kaupunkirakenteen hajautuminen voi vaikuttaa yksilön painoon, joten terveysnäkökulma tulisi huomioida aluesuunnittelussa. Pitkittäinen tutkimusote parantaisi löydösten ennustavuutta.