Abstract The author Markku Lahtela was a central figure in the 1960’s generation rebellion, called the spirit of the 60’s, that criticised the basic values of the old generation and through which the young artists presented their avant-garde ideas. The study focuses on the early 1960’s. The primary data is provided by Lahtela’s second novel called Se and its manuscript. The novel deals in an original way with issues such as the sexual revolution and sexual morality, which were popular themes in the 1960’s. As a secondary source of data, the study also deals to some extent with the rest of Lahtela’s production. The substantial topic is the problematics of change in the 1960’s that arose as a result of modernisation, which only then gained momentum in Finland. The research approach is contextual in that the discussion is based on the postmodern viewpoint. Context is understood as consisting of elements of cultural dialogicality thematised by the author through individuation, which is to be seen in the dialogue of his books. The study focuses on the extraliterary historical context. Among the contexts of the 1960’s, attention is paid mainly to the crisis of representation caused by the changes, by interpreting its commentary and attempts to solve it in Lahtela’s texts. Despite the focus on the extraliterary historical context, textual dimensions are also taken into account in the interpretations. I also discuss to some extent the conditions through which it is possible in literary research to find intermediate standpoints to overcome the opposition between textuality and reality. In the interpretation of the extra- and intraliterary dialogues in Lahtela’s texts, the tools used include the alter ego, the textual “I” and, in neutral cases, the narrator. The novel Se not only participated in topical cultural and literary dialogue, but also reformed Finnish prose by representing autobiographical materials in a fragmentary and fictitious manner. The discussion also shows that Freudian psychoanalysis has contributed significantly to both Se and Lahtela’s production in general. The same also applies to Friedrich Nietzsche’s philosophy of life; some of his ideas have directed the discussion of moral issues characterised by Lahtela’s books and the search for an alternative (sexual) morality. / Tiivistelmä Kirjailija Markku Lahtela oli keskeinen hahmo vanhan polven perusarvoja arvostelleessa 1960-luvun sukupolvikapinassa, jota nimitettiin 60-lukulaisuudeksi ja jossa nuoret taiteilijat esittelivät avantgardistisia ideoitaan. Tutkimuksen ajallinen pääkohde on 1960-luvun alkupuoli. Primaariaineistona on Lahtelan toinen romaani Se ja sen käsikirjoitus. Teos käsittelee omaperäisesti muun muassa seksuaalista vallankumousta ja seksuaalimoraalia, jotka olivat 1960-luvun muotiteemoja. Sekundaariaineistona tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös Lahtelan muuta tuotantoa. Substantiaalisena aiheena on 1960-luvun muutosproblematiikka, joka syntyi Suomessa vasta tuolloin voimistuneen modernisaation vaikutuksesta. Tutkimukseni lähestymistapa on kontekstuaalinen siten, että tarkastelut pohjaavat myöhäismodernin näkökulmaan. Kontekstin ymmärrän koostuvan kulttuurisen dialogisuuden elementeistä, joita kirjailija tematisoi teostensa dialogina näkyvässä individuaatiossaan. Tutkimuksessani korostuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti. 1960-luvun konteksteista olen päähuomion kiinnittänyt muutosten synnyttämään representaation kriisiin tulkitsemalla Lahtelan teksteistä sen kommentointeja ja ratkaisuyrityksiä. Siitä huolimatta, että tutkimuksessani painottuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti, otan tulkinnoissani huomioon myös tekstuaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi selvitän jonkin verran niitä ehtoja, joiden vallitessa kirjallisuuden tutkimuksessa voidaan löytää välittäviä kantoja tekstuaalisuus–todellisuus–opposition ylittämiseksi. Tulkitessani Lahtelan tekstien ulko- ja sisäkirjallisia dialogeja ovat apuvälineinäni alter ego, tekstuaalinen minä ja kertoja neutraaleissa tapauksissa. Se-romaani paitsi osallistui ajankohtaiseen kulttuuriseen ja kirjalliseen dialogiin myös uudisti suomalaista proosaa representoimalla katkelmallisesti ja fiktiivisesti autobiografista materiaalia. Tarkastelut osoittavat myös sen, että freudilainen psykoanalyysi on ollut Se-romaanin ja laajemminkin Lahtelan tuotannon synnyn tärkeä innoittaja. Sama koskee Friedrich Nietzschen elämänfilosofiaa, jonka tietyt näkemykset ovat suunnanneet Lahtelan teoksissa keskeistä moraalikysymysten käsittelyä ja vaihtoehtoisen (seksuaali)moraalin etsintää.