Abstract The present study examines three novels by Finnish women – Johanna Sinisalo, Pirkko Saisio and Helena Sinervo – each of whom has received the Finlandia Prize for fiction. The novels Ennen päivänlaskua ei voi (2000), Punainen erokirja (2003) and Runoilijan talossa (2004) are analysed in the context of contemporary cultural change in which queer themes have become not only a visible part of cultural representations of gender and sexuality but also active constituents of the established cultural canon. The study considers the varieties of gendered and sexual meaning which are generated by this fiction and – as the novels in question deal with non-normative sexuality – it also discusses how these issues were manifested in their reception. Additionally, it investigates the problematics of a literary genre which thematises non-normative sexuality. Beyond its engagement with the interrelationship between the selected novels (along with their social context) and the present culture, institutions and canon, the study also concerns itself with the question of how non-normative sexuality is addressed and discussed in literature and its reception. The novels are examined as products of a context in which their publication had seemed like a swift, yet appropriate, response to a cultural need for the creation of new, 'liberal' and 'progressive' queer representations. In addition, they are approached as works with specific queer-political agendas, aimed at opposing and deranging the hetero establishment. The analysis of the novels is consequently grounded in the politics of performativity, queer theory and the problematics of its domestic contextualisation, taking account, too, of the intersection between performativity and queer reading. This methodology is called queer political reading. The novels under investigation participate in the cultural, societal, social and discursive processes that use gender and sexuality to construct meaning. The fact that they have also received the Finlandia Prize connects them to a wider context, into a contemporary culture and society, which places sexuality at its centre. Where wide and far-reaching gender issues, brought about by cultural, intellectual, judicial and political changes, marked the turn of the 20th century, the turn of the present century is more explicitly sexual in character, facilitated by contemporary phenomena – such as the epochal changes in theories of gender and sexuality, or legislation and presentations of sexual culture, which have manifested themselves over recent years. Nevertheless, it would seem that discussions of queerness tend to remain allusive and implied rather than explicit, taking not only peculiar but also traditional forms, in which the rhetoric of the closet is used extensively. On the one hand, queerness is quite visible in representations of sexuality. But on the other hand, the reception of that queerness remains largely in the closet. This suggests that – particularly on institutional levels – queer themes can be rendered explicit only when it remains contextually suitable. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee kolmen kirjallisuuden Finlandia-palkinnolla palkitun naiskirjailijan, Johanna Sinisalon, Pirkko Saision ja Helena Sinervon palkintoromaaneja Ennen päivänlaskua ei voi (2000), Punainen erokirja (2003) ja Runoilijan talossa (2004). Teoksia analysoidaan osana nykyistä kulttuurista käännettä, jossa heteronormatiivisuutta kyseenalaistavat, queerit kulttuurituotteet ovat tulleet osaksi sukupuolen ja seksuaalisuuden kulttuurisia esityksiä ja jopa osaksi hyväksyttyä kulttuurista kaanonia. Tutkimuksessa kysytään, millaisia sukupuolen ja seksuaalisuuden merkityksiä Sinisalon, Saision ja Sinervon normienvastaista seksuaalisuutta käsittelevät teokset tuottavat ja miten aiheet tulevat esille vastaanotossa. Lisäksi pohditaan normienvastaisia seksuaalisuuksia käsittelevän kirjallisuuden lajiproblematiikkaa. Tutkimuksessa tarkastellaan paitsi teosten, myös niiden yhteiskunnallisen kontekstin kautta nykyistä kulttuuriin ja sen instituutioihin ja jopa kaanoniin kytkeytyviä tapoja, joilla normien vastaisista seksuaalisuuksista puhutaan ja kirjoitetaan sekä kirjallisuudessa että sen vastaanotossa. Romaaneja tutkitaan siinä kulttuurisessa kontekstissa, jossa niiden julkaiseminen vaikuttaa äkkiseltään sopivalta vastaukselta kulttuurin tarpeeseen saada uudenlaista, "vapaamielisyydestä" ja "edistyksellisyydestä" kertovia queer-esityksiä. Toisaalta niitä lähestytään teoksina, joilla on queer-poliittisia, heterojärjestystä vastustamaan ja sekoittamaan pyrkiviä tavoitteita. Teosten tarkastelu liitetään osaksi performatiivisuuden politiikkojen sekä queer-teoretisoinnin ja sen kotimaisen kontekstualisoinnin problematiikan tutkimusta, performatiivisen ja queer-luennan risteyskohtaan. Tätä tutkimuksen menetelmää kutsutaan queer-poliittiseksi luennaksi. Sinisalon, Saision ja Sinervon romaanit osallistuvat osaltaan siihen kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja diskursiiviseen prosessiin, jossa työstetään ja rakennetaan sukupuolten ja seksuaalisuuksien merkityksiä. Se, että ne ovat saaneet myös kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, kiinnittää ne laajempaan kontekstiin, nykykulttuuriin ja -yhteiskuntaan, joiden keskeiseksi kysymykseksi seksuaalisuus on muotoutunut. Siinä missä 1800–1900-lukujen vaihdetta kuvasti laaja ja kauaskantoinen sukupuoliproblematiikka, jolle aikaan sidottu kulttuurinen, intellektuaalinen, oikeusjärjestelmällinen ja poliittinen muutos raivasi tilaa, tämän vuosisadanvaihteen murros liittyy seksuaalisuuteen, jonka raivaajina ovat samankaltaiset, omaan aikaansa kytkeytyneet ilmiöt: jopa käänteentekevät muutokset sukupuoli- ja seksuaaliteorioissa, lainsäädännöissä ja seksuaalisuuden kulttuurisissa esityksissä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että julkisissa keskusteluissa queeriudesta ei vieläkään puhuta kaikissa yhteyksissä suoraan vaan vihjaillen ja mitä eriskummallisimmin mutta usein silti hyvin perinteisin, kaapin retoriikkaa hyväkseen käyttävin sanankääntein: queer on yhtäältä kovin läsnä ja pinnassa seksuaalisuuden representaatioissa, mutta samalla esimerkiksi vastaanotossa monin ehdoin kaapissa. Näyttäisi siltä, että piilevästä queeriudesta huolimatta etenkin instituutiotasolla queer-tematiikka on näkyvää vain silloin, kun se on paikan ja tilanteen mukaan sopivaa.

Abstract The aim of the research was to explore the possibilities and limitations to foster teacher empowerment and promote Gay, Lesbian, Bisexual, Transgender and Queer (GLBTQ) educational equity in schools. The context of the research was the GLBTQ Educational Equity (GLEE) Project funded by European Union (EU) during 1999–2002. Using an action research approach a Leadership Training Course (LTC) for teachers was developed with an international training team. The aim of the course was to empower teachers to develop action plans for their schools to promote GLBTQ equity. After the course teachers were supported in their actions by an internet-based support network called GLEENET. There was a LTC in 2000 and 2002 in Oulu, Finland. The starting point for developing an empowering pedagogy for the LTC was critical pedagogical theories. The results from the LTC along with the post-course actions were used to further develop the pedagogical theory, followed by another course and further theoretical development. The focus of the dissertation is on: (1) evaluating the empowerment of course participants, (2) developing principles of web-assisted transformative pedagogy, and (3) evaluating the methodological approach as a counter-heteronormative praxis. In addition, new tools for conceptualising empowerment are developed. There was evidence that the participants were empowered by the LTC, and that GLEENET after the course further empowered them. Following the LTC all the teachers engaged in some form of activism such as workshops for colleagues, curriculum development and student activities. Also, some of the participants carried out transnational projects funded by the EU. The first was the Inequality in School Project 2001–2002 and the second was the Towards an Inclusive School Project 2003–2006. Despite the empowerment of teachers and their actions to transform their schools, the research concluded that there were limitations. In particular, resistance and barriers were faced including opposition from headteachers and colleagues, as well as having a lack of time. There is a need for wider EU anti-discrimination legislation, action on the part of educational authorities, and pre and in-service teacher training to break down cultural and structural barriers to promoting GLBTQ educational equity. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen päämäärä oli selvittää mitä mahdollisuuksia ja rajoitteita liittyy homojen, lesbojen, biseksuaalien sekä transgender- ja queer-henkilöiden (GLBTQ) yhdenvertaisuuden edistämiseen koulumaailmassa opettajien voimaannuttamisen kautta. Tutkimuksen konteksti oli Euroopan unionin (EU) rahoittama GLBTQ Educational Equity (GLEE) -projekti vuosina 1999–2002. Toimintatutkimuksellista lähestymistapaa käyttämällä kansainvälinen kouluttajatiimi kehitti opettajille suunnatun johtajuuskurssin (LTC), jonka päämäärä oli voimauttaa opettajat kehittämään kouluilleen toimintasuunnitelmat GLBTQ-yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kurssin jälkeen opettajat saivat tukea toimilleen GLEENET-internetyhteisön kautta. Kaksi LTC-kurssia järjestettiin Oulussa vuosina 2000 ja 2002. Kriittisen pedagogiikan teoriat olivat lähtökohtana LTC-kurssin voimauttavalle pedagogiikalle. Ensimmäisen LTC-kurssin tuloksia sekä osallistujien kurssin jälkeisiä toimia käytettiin pedagogisen teorian jatkokehittämiseen, minkä jälkeen seurasi toinen LTC-kurssi sekä teorian edelleen kehittämistä. Tämä väitöskirja keskittyy: (1) arvioimaan kurssin osallistujien voimaantumista, (2) kehittämään web-avusteisen transformatiivisen pedagogian perusperiaatteita, sekä (3) arvioimaan metodologisen lähestymistavan soveltuvuutta heteronormatiivisuuden vastaiseksi praksikseksi. Lisäksi kehitetään uusia työkaluja voimaantumisen käsitteellistämiseen. Havainnot ja tutkimusaineisto tukevat sitä, että osaanottajat voimaantuivat LTC-kurssilla, ja että kurssin jälkeen GLEENET voimaannutti heitä lisää. Kurssin jälkeen kaikki osallistuneet opettajat aktivoituivat esim. pitämään työpajoja kollegoilleen, kehittämään koulunsa lukujärjestystä tai järjestämään opiskelija-aktiviteetteja. Lisäksi jotkut osallistujat perustivat EU:n rahoittamia kansainvälisiä projekteja, joista ensimmäinen oli Inequality in School vuosina 2001–2002, ja toinen Towards an Inclusive School vuosina 2003–2006. Vaikka opettajat voimaantuivat ja pyrkivät toimillaan muuttamaan koulujaan, tutkimustulokset kertovat myös rajoitteiden olemassaolosta. Erityisesti ongelmia aiheutti rehtorin tai kollegoiden vastustus sekä ajan puute. Tarvitaan EU:n syrjinnän vastaisten lakien laajentamista, koulutuksesta vastaavien viranomaisten toimia sekä opettajien koulutusta ja jatkokoulutusta, jotta kulttuuriset ja rakenteelliset esteet GLBTQ-yhdenvertaisuuden edistämisen tieltä saadaan raivatuksi.