Abstract The present study examines three novels by Finnish women – Johanna Sinisalo, Pirkko Saisio and Helena Sinervo – each of whom has received the Finlandia Prize for fiction. The novels Ennen päivänlaskua ei voi (2000), Punainen erokirja (2003) and Runoilijan talossa (2004) are analysed in the context of contemporary cultural change in which queer themes have become not only a visible part of cultural representations of gender and sexuality but also active constituents of the established cultural canon. The study considers the varieties of gendered and sexual meaning which are generated by this fiction and – as the novels in question deal with non-normative sexuality – it also discusses how these issues were manifested in their reception. Additionally, it investigates the problematics of a literary genre which thematises non-normative sexuality. Beyond its engagement with the interrelationship between the selected novels (along with their social context) and the present culture, institutions and canon, the study also concerns itself with the question of how non-normative sexuality is addressed and discussed in literature and its reception. The novels are examined as products of a context in which their publication had seemed like a swift, yet appropriate, response to a cultural need for the creation of new, 'liberal' and 'progressive' queer representations. In addition, they are approached as works with specific queer-political agendas, aimed at opposing and deranging the hetero establishment. The analysis of the novels is consequently grounded in the politics of performativity, queer theory and the problematics of its domestic contextualisation, taking account, too, of the intersection between performativity and queer reading. This methodology is called queer political reading. The novels under investigation participate in the cultural, societal, social and discursive processes that use gender and sexuality to construct meaning. The fact that they have also received the Finlandia Prize connects them to a wider context, into a contemporary culture and society, which places sexuality at its centre. Where wide and far-reaching gender issues, brought about by cultural, intellectual, judicial and political changes, marked the turn of the 20th century, the turn of the present century is more explicitly sexual in character, facilitated by contemporary phenomena – such as the epochal changes in theories of gender and sexuality, or legislation and presentations of sexual culture, which have manifested themselves over recent years. Nevertheless, it would seem that discussions of queerness tend to remain allusive and implied rather than explicit, taking not only peculiar but also traditional forms, in which the rhetoric of the closet is used extensively. On the one hand, queerness is quite visible in representations of sexuality. But on the other hand, the reception of that queerness remains largely in the closet. This suggests that – particularly on institutional levels – queer themes can be rendered explicit only when it remains contextually suitable. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee kolmen kirjallisuuden Finlandia-palkinnolla palkitun naiskirjailijan, Johanna Sinisalon, Pirkko Saision ja Helena Sinervon palkintoromaaneja Ennen päivänlaskua ei voi (2000), Punainen erokirja (2003) ja Runoilijan talossa (2004). Teoksia analysoidaan osana nykyistä kulttuurista käännettä, jossa heteronormatiivisuutta kyseenalaistavat, queerit kulttuurituotteet ovat tulleet osaksi sukupuolen ja seksuaalisuuden kulttuurisia esityksiä ja jopa osaksi hyväksyttyä kulttuurista kaanonia. Tutkimuksessa kysytään, millaisia sukupuolen ja seksuaalisuuden merkityksiä Sinisalon, Saision ja Sinervon normienvastaista seksuaalisuutta käsittelevät teokset tuottavat ja miten aiheet tulevat esille vastaanotossa. Lisäksi pohditaan normienvastaisia seksuaalisuuksia käsittelevän kirjallisuuden lajiproblematiikkaa. Tutkimuksessa tarkastellaan paitsi teosten, myös niiden yhteiskunnallisen kontekstin kautta nykyistä kulttuuriin ja sen instituutioihin ja jopa kaanoniin kytkeytyviä tapoja, joilla normien vastaisista seksuaalisuuksista puhutaan ja kirjoitetaan sekä kirjallisuudessa että sen vastaanotossa. Romaaneja tutkitaan siinä kulttuurisessa kontekstissa, jossa niiden julkaiseminen vaikuttaa äkkiseltään sopivalta vastaukselta kulttuurin tarpeeseen saada uudenlaista, "vapaamielisyydestä" ja "edistyksellisyydestä" kertovia queer-esityksiä. Toisaalta niitä lähestytään teoksina, joilla on queer-poliittisia, heterojärjestystä vastustamaan ja sekoittamaan pyrkiviä tavoitteita. Teosten tarkastelu liitetään osaksi performatiivisuuden politiikkojen sekä queer-teoretisoinnin ja sen kotimaisen kontekstualisoinnin problematiikan tutkimusta, performatiivisen ja queer-luennan risteyskohtaan. Tätä tutkimuksen menetelmää kutsutaan queer-poliittiseksi luennaksi. Sinisalon, Saision ja Sinervon romaanit osallistuvat osaltaan siihen kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja diskursiiviseen prosessiin, jossa työstetään ja rakennetaan sukupuolten ja seksuaalisuuksien merkityksiä. Se, että ne ovat saaneet myös kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, kiinnittää ne laajempaan kontekstiin, nykykulttuuriin ja -yhteiskuntaan, joiden keskeiseksi kysymykseksi seksuaalisuus on muotoutunut. Siinä missä 1800–1900-lukujen vaihdetta kuvasti laaja ja kauaskantoinen sukupuoliproblematiikka, jolle aikaan sidottu kulttuurinen, intellektuaalinen, oikeusjärjestelmällinen ja poliittinen muutos raivasi tilaa, tämän vuosisadanvaihteen murros liittyy seksuaalisuuteen, jonka raivaajina ovat samankaltaiset, omaan aikaansa kytkeytyneet ilmiöt: jopa käänteentekevät muutokset sukupuoli- ja seksuaaliteorioissa, lainsäädännöissä ja seksuaalisuuden kulttuurisissa esityksissä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että julkisissa keskusteluissa queeriudesta ei vieläkään puhuta kaikissa yhteyksissä suoraan vaan vihjaillen ja mitä eriskummallisimmin mutta usein silti hyvin perinteisin, kaapin retoriikkaa hyväkseen käyttävin sanankääntein: queer on yhtäältä kovin läsnä ja pinnassa seksuaalisuuden representaatioissa, mutta samalla esimerkiksi vastaanotossa monin ehdoin kaapissa. Näyttäisi siltä, että piilevästä queeriudesta huolimatta etenkin instituutiotasolla queer-tematiikka on näkyvää vain silloin, kun se on paikan ja tilanteen mukaan sopivaa.

Abstract Bisexuality became a viable identity in Finnish sexual culture in the early 1990’s. Prior to this, bisexuality was not a concept to which identities could be credibly attached. Instead, the concept was used to explain the fundamental nature of human sexuality. This usage also played a role in sexual minority politics, explaining the existence of homosexuality and justifying its acceptance. Bisexuality has helped define the border between comprehensible and incomprehensible sexuality, at certain times strengthening the normal, at other times positioning itself among the weirdest of the weird. The research material of this dissertation includes volumes of publications by the Finnish organizations active in sexual minority politics from the years 1969–1994, volumes of porn magazines from the years 1972–2006, a selection of single articles collected from mainstream press from the years 1993–2012 as well as interviews of 40 Finnish bisexuals from the years 1999, 2005 and 2009–2010. There is a total of 52 interviews, 12 of the informants having been interviewed twice. These interviews form a longitudinal study of Finnish bisexuals and their experiences. This doctoral thesis explores the question of how changes in Finnish legislation, sexual minority politics and media landscape have affected the concept of bisexuality and the experiences of the people who define their sexuality through that concept. This research traces the processes which made bisexuality a viable identity term in Finland after the removal of same-sex fornication from the criminal law. The concept of bisexuality has seen frequent use in porn as well, and the study reflects on how bisexual experiences can be characterized in a situation where the concept of bisexuality has been pornified. This research explains how bisexuality evolved from an instrument of sexual minority politics in the 1970’s and 1980’s to a concept employed by identity politics starting from the 1990’s, and finally to a term which can be used to entice and entertain different audiences in the 2010’s. / Tiivistelmä Biseksuaalisuus identiteettinä on tullut suomalaisessa seksuaalikulttuurissa mahdolliseksi 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Ennen tätä biseksuaalisuus ei ollut käsite, johon identiteettiä olisi uskottavasti voinut kiinnittää, vaan käsite, jonka avulla selitettiin inhimillisen seksuaalisuuden perusluonnetta. Tässä roolissa käsite toimi myös seksuaalivähemmistöpolitiikassa homoseksuaalisuuden olemassaolon ja hyväksyttävyyden oikeuttajana. Biseksuaalisuus on määrittänyt ymmärrettävän ja käsittämättömän seksuaalisen halun rajaa, välillä toimien normaalin vahvistajana, välillä sijoittuen oudoista oudoimman alueelle. Väitöstutkimuksen aineistona on seksuaalivähemmistöpoliittisten järjestöjen julkaisujen vuosikertoja vuosilta 1969-1994, pornolehtien vuosikertoja vuosilta 1972–2006, valtavirtalehdistöstä kerätty, yksittäisistä artikkeleista koostuva aineisto vuosilta 1993–2012, sekä 40 suomalaisen biseksuaalin haastattelua vuosilta 1999, 2005 ja 2009–2010. Yhteensä haastatteluja on 52, eli 12 haastateltavaa on haastateltu kahdesti. Haastattelut muodostavat suomalaisia biseksuaaleja ja heidän kokemuksiaan käsittelevän pitkittäistutkimuksen. Väitöskirjassa vastataan siihen, miten muutokset suomalaisessa lainsäädännössä, seksuaalivähemmistöpolitiikassa ja mediamaisemassa ovat vaikuttaneet biseksuaalisuuden käsitteeseen ja niiden ihmisten kokemuksiin, jotka määrittävät seksuaalisuutensa tuon käsitteen kautta. Tutkimus jäljittää sitä, millaisten prosessien kautta biseksuaalisuudesta tuli mahdollinen identiteettitermi samansukupuolisen haureuden rikoslaista poistamisen jälkeisessä Suomessa. Biseksuaalisuuden käsite on taajaan käytössä myös pornossa, ja tutkimus pohtii myös, miten biseksuaalista kokemusta voi luonnehtia tilanteessa, jossa biseksuaalisuuden käsite on pornoistunut. Tutkimus selvittää, miten biseksuaalisuus muuttui 1970- ja 1980-lukujen seksuaalivähemmistöpoliittisesta välineestä 1990-luvulta alkaen identiteettipoliittiseksi käsitteeksi, ja lopulta termiksi, jonka avulla voi 2010-luvulla viihdyttää ja houkutella erilaisia yleisöjä.