Abstract The requirements for interactive land use planning, a statutory function of municipalities, are based on the Land Use and Building Act. The objective of land use planning is to promote a high quality living environment and ecologically, economically, socially and culturally sustainable development. Ideally, planning consists of an interactive process in which aspects of administration, residents, economic life and policy making are interconnected. The everyday planning practices of municipalities are significant in implementing interactive planning. This thesis analyses the interactive planning practices and collaboration cultures of the municipalities, the ELY Centres, and the Regional Councils, together with the representatives of mining companies, and consultant planners. The realisation of planning practices was specifically studied within the scope of land use planning and mining due to the fact that there are several ongoing ore exploration and mining projects in the municipalities of Northern Finland. The study focuses on municipal planners’ experiences in interactive planning. The thesis is based on a mixed methods approach, integrating both qualitative and quantitative data. The main research material, which is qualitative data, is comprised of interviews with municipal planners, representatives of ELY Centres, Regional Councils, and mining companies, as well as consultant planners. The quantitative data was generated from a survey directed to municipal planners working in the Northern municipalities. The qualitative data was supplemented with workshop material collected through participatory action research, which was carried out in order to study and develop the interactive planning process. The findings of this thesis demonstrate that the municipalities in Northern Finland have generally fulfilled the statutory minimum requirements in their interactive planning practices. The results indicate that interaction based on statutory and informal municipality policies would increase the possibilities of different stakeholders’ participation in the planning process. In addition, interaction would improve municipal planning practices, and would provide continuity in policy making. The results of this thesis offer valuable insight into planning practices, and could inform and enhance the current reform process of central and regional administration. / Tiivistelmä Maankäyttö- ja rakennuslaki muodostaa perustan vuorovaikutteiselle alueiden käytön suunnittelulle, joka on yksi kuntien tehtävistä. Kunnilla on kokonaisvastuu suunnittelusta, jolla tavoitellaan hyvää elinympäristöä ja kestävää kehitystä. Suunnittelu perustuu lakisääteiseen vuorovaikutteiseen kaavoitusprosessiin. Ideaalitilanteessa vuorovaikutuksessa ovat hallinnon, kansalaisten, elinkeinoelämän ja poliittisen päätöksenteon näkökulmat. Kuntien suunnittelukäytännöt ovat tärkeässä asemassa vuorovaikutteisen suunnittelun toteuttamisessa. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida vuorovaikutteisen alueiden käytön suunnittelun käytäntöjä ja toimintakulttuuria Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kuntien suunnitteluorganisaatioiden, ELY-keskusten, maakunnan liittojen, kaivosyhtiöiden edustajien ja konsulttisuunnittelijoiden välisessä yhteistyössä. Käytäntöjen toteutumista tarkastellaan erityisesti alueiden käytön suunnittelun ja vaikutuksiltaan merkittävän kaivostoiminnan vuorovaikutuksessa, koska Pohjois-Suomen kunnissa on vireillä useita malminetsintä- ja kaivoshankkeita. Tutkimuksessa painotetaan kuntakaavoittajien kokemuksia vuorovaikutteisesta suunnittelusta. Väitöskirjatutkimus on lähtökohdaltaan monimenetelmällinen. Laadullinen pääaineisto muodostuu eri toimijaryhmien teemahaastatteluista. Määrällinen aineisto käsittää Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kunnissa työskennelleille kaavoittajille lähetetyn kyselyn. Laadullista aineistoa täydentää toimintatutkimuksellisella otteella toteutettujen, suunnitteluprosessin vuorovaikutusta tutkineiden ja kehittäneiden työpajojen aineisto. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että pohjoissuomalaisten kuntien suunnittelukäytännöissä noudatetaan useimmiten lakisääteisiä vuorovaikutuksen minimivaatimuksia. Tulosten perusteella lakisääteisten ja kuntien omien vapaamuotoisten käytäntöjen yhdistäminen lisäisi eri osapuolten vaikutusmahdollisuuksia suunnittelussa, mikä toisi myös jatkuvuutta kunnan suunnittelukäytäntöihin ja päätöksentekoon. Väitöskirjatutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa ajankohtaisessa keskustelussa valtion ja paikallishallinnon työnjaosta sekä itsehallinnon uudistuvista muodoista.

Abstract This study examines emerging service markets1 and creates a model to capture both the service provider’s activities within market development and the interplay between different market actors. This work aims to identify the key elements behind sustainable market development, specifically examining 1) market activities, 2) the role of innovation and 3) the necessary evolutionary factors, where a market consists of multiple buyers and sellers and comparable market offerings. The empirical part of the study is conducted in the form of a qualitative case study, which is used to analyse the dynamic nature of emerging market development. The study uses a multi-method approach to data collection to capture the market’s evolution and relationships between market actors. The study follows emerging energy saving market development taking the perspective of an Energy Service Company in Dubai. As the main outcome of the study, it is argued that the service provider needs to direct its activities to build those relationships necessary to gain market acceptance and a coherent market offering before it can truly exploit market opportunities. As a characteristic of an emerging market, different interpretations of an innovation increase market dynamics, which slows market acceptance. Therefore, the service provider’s innovation process needs to serve market needs first; later, when the market has evolved, the innovation process is divided into co-innovation and structured innovation. From the evolutionary point of view, many service markets need to be fostered by market actors, as well as needing government-built regulatory and market support mechanisms. This need is especially valid for services that have other societal goals beyond pure financial interests. For a new service provider, an understanding of emerging markets is essential to appropriately set expectations and to accurately plan for the timing and effort needed for market entry. 1 An emerging market in this study represents the market development phase that occurs when a market has been created. Markets are emerging everywhere regardless of country or other geographical area and should not be confused with developing country-related emerging markets. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja tutkii uusien markkinoiden kehittymistä erityisesti palveluliiketoiminnan ympärille, ja luo mallin, jolla voidaan tarkastella tällaisia markkinoita ja niiden kehittymistä. Mallissa huomioidaan palvelun tarjoajan aktiviteetit markkinoilla sekä vuorovaikutus muiden toimijoiden kanssa. Tutkimuksessa tunnistetaan keskeiset kehitysvaiheessa olevien markkinoiden elementit: 1) markkina-aktiviteetit, 2) innovaatio ja 3) kehittymisen edistämiseen liittyvät tekijät. Mallin mukaan nämä ovat edellytyksenä sille, että markkinoille muodostuu riittävä määrä sekä myyjiä että ostajia, jotta palvelutarjonnasta muodostuisi vertailukelpoista. Tämän tutkimuksen empiirinen osa on suoritettu laadullisena tapaustutkimuksena, jossa analysoidaan markkinoiden kehittymisen dynamiikkaa. Jotta markkinan kehittymistä ja markkinatoimijoiden välistä vuorovaikutusta voidaan tarkastella samanaikaisesti, on tutkimuksessa kerätty sekä haastattelu- että havainnointiaineistoa. Tutkimuksessa on seurattu kehityksen alkuvaiheessa olevan energiansäästömarkkinan kehittymistä ns. ESCO-palvelun tarjoajan näkökulmasta Dubaissa. Tutkimus osoittaa, että markkinoiden kehittymiseksi palvelun tarjoajan täytyy ensin keskittyä luomaan suhteet muihin markkinatoimijoihin, jotta yhdessä voidaan saavuttaa markkinoiden luottamus ja luoda yhteneväinen tarjonta, ennen kuin kilpaillaan markkinaosuuksista. Eri toimijoiden erilaiset tulkinnat markkinainnovaatiosta lisäävät dynamiikkaa ja vaikeuttaa markkinan yleistä hyväksymistä, jotka yhdessä siten hidastuttavat markkinan kehittymistä. Näistä syistä palveluntarjoajan tulisi kohdistaa innovaatioprosessinsa palvelemaan markkinan kehitystarpeita ensin ja vasta myöhemmin se voi keskittyä hyödyntämään mahdollisuuksia yhteiseen ja sisäiseen innovaatioon. Monet palvelumarkkinat vaativat kehittyäkseen toimijoita joiden tehtävä on pelkästään keskittyä edistämään markkinan kehitystä luomalla yhteisiä sääntely- ja tukimekanismeja. Nämä toimija ovat usein valtiollisia, erityisesti silloin kun markkinalla on myös yhteiskunnallisia tavoitteita, taloudellisten tavoitteiden rinnalla. Kehittyvät markkinat ja niiden mahdollisuuksien hyödyntäminen uudelle palveluntarjoajalle on haasteellinen konteksti ja menestyminen edellyttää sekä odotusten että panostusten asettamista realistisesti, jotta kehittyvillä markkinoilla voidaan ylipäätään toimia.

Abstract Knowledge management is a new academic discipline that has been growing during the past decade but is still in its embryonic stage with much potential left. What makes knowledge management an attractive research field is its multi-discipline perspective. In the knowledge management the context is important because the value of an organization’s knowledge is context-based. In this research the context are the innovation networks within the software industry and thus besides knowledge management the research contributes to the software business literature. The aim of this study was to get an understanding about the interaction the in asset-based value creation within innovation networks. This was done by examining the effects of the interaction in asset development and deployment in innovation networks, where activities are related to research, development and innovation collaboration. This was studied against the theoretical framework that was developed in this research based on earlier studies. This study shows that in the examined research context actors from outside of the software industry have a direct effect on both asset development and deployment based on their funding requirements and aims. The study shows that in this wider environment trust, openness and mutual benefits are important factors of the interaction atmosphere, regarding where funding is targeted and where the actual work is done. This study shows the importance of the interaction framework as a motivator and an entity that enables direct benefits to participating actors from their interaction and collaboration. It also shows that some of the episodes where interactions occur need to be regular, on-going and have a certain rhythm. As a result of this research a framework of interaction in the asset-based value creation in innovation networks was created. It shows how funding mechanisms affect the asset development and deployment, as well as that some episodes where interactions occur are especially important, because they limit or support value creation. Moreover, the role, contributions, aims and motivations of actors are seemingly different within these episodes. / Tiivistelmä Tietojohtaminen on uusi akateeminen tieteenala, joka on ollut kasvussa viimeisen vuosikymmen ajan, mutta on silti alkuvaiheessa ja omaa paljon potentiaalia. Tietojohtamisesta tekee vetovoimaisen tutkimusalan sen monitieteinen perspektiivi. Tietojohtamisessa konteksti on tärkeää, koska organisaation tiedon arvo on kontekstipohjainen. Tässä tutkimuksessa tutkimuskontekstina ovat ohjelmistoteollisuuden innovaatioverkostot ja siispä tietojohtamisen lisäksi tutkimus myötävaikuttaa ohjelmistoliiketoiminnan kirjallisuutta. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää vuorovaikutusta varantoihin pohjautuvassa arvonluonnissa innovaatioverkostoissa. Tämä tehtiin tutkimalla vuorovaikutuksen vaikutusta varantojen kehittämisessä ja käyttöönotossa innovaatioverkostoissa, joissa aktiviteetit liittyvät tutkimus-, kehittämis- ja innovointiyhteistyöhön. Tätä tutkittiin teoreettista kehikkoa vasten, joka kehitettiin tutkimuksen aikana aiempiin tutkimuksiin pohjautuen. Tutkimus osoittaa, että tarkastellussa tutkimuskontekstissa ohjelmistoteollisuuden ulkopuolisilla toimijoilla on suora vaikutus, sekä varantojen kehittämiseen, että käyttöönottoon rahoitusvaatimustensa ja tavoitteidensa pohjalta. Tutkimus osoittaa, että tässä laajemmassa ympäristössä luottamus, avoimuus ja molemminpuoliset hyödyt ovat vuorovaikutusilmapiirin tärkeitä osatekijöitä sen suhteen mihin rahoitus ohjataan ja missä tosiasiallinen työ tehdään. Tutkimus osoittaa vuorovaikutuskehikon tärkeyden motivaattorina ja kokonaisuutena, joka mahdollistaa suorat hyödyt osallistuville toimijoille heidän vuorovaikutuksestaan ja yhteistyöstään. Se myös osoittaa, että joittenkin niistä tapahtumista, joissa vuorovaikutusta tapahtuu, täytyy olla säännöllisiä, jatkuvia ja omata tietty rytmi. Tutkimuksen tuloksena luotiin vuorovaikutus varantoihin pohjautuvassa arvonluonnissa innovaatioverkoissa kehikko. Se osoittaa kuinka rahoitusmekanismit vaikuttavat varantojen kehittämiseen ja käyttöönottoon. Kuten myös, että jotkin tapahtumat, joissa vuorovaikutusta tapahtuu, ovat erityisen tärkeitä, koska ne rajoittavat tai tukevat arvonluontia. Sen lisäksi toimijoiden rooli, myötävaikutus, tavoitteet ja motivaatio ovat ilmeisen erilaisia näissä tapahtumissa.

Abstract The objective of the study is to develop the marketing interaction and network theory by conceptualising and categorising organisational capabilities. The study also aims to clarify what organisational capabilities develop when acting in business relationships and what factors promote and hamper the development of organisational capabilities in a technopolis. The theoretical framework of the study was created by combining the views of the marketing interaction and network theory and the views of the strategic management and dynamic capabilities theories on organisational capabilities, strategy and management. The concepts of organisational capability defined on the basis of the theories were further developed by utilising data from empirical research in order to form the organisational capability concepts used in this study. Capabilities were divided into strategic and operative capabilities. The factors promoting and hampering the development of organisational capabilities were divided into four categories: internal factors of organisations, interactive factors, and both internal and external network factors of a technopolis. The empirical data of this study consists of primary and secondary interviews and documents. The study was carried out as a concept analysis of qualitative and longitudinal data of several case companies. The results indicate that the development of organisational capabilities is linked with, in addition to operative management, senior corporate management, id est, the level of strategic management. Capabilities affect the modernisation or expansion of operations at the strategy level or, at the operational level, capabilities can be utilised for increasing the efficiency of operations or developing them. Most promoting and hampering factors where found in the strategic capability of creating market value and the operative capabilities of outsourcing and sales. The results show that operations in business relationships must be linked to the level strategic management, in addition to the operative management level. The study shows that, as a local organisation cluster, the technopolis promotes the development of capabilities. The long processing periods of public funding mechanisms impaired the development of organisational capabilities even though funding was important to the case organisations. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoitus on kehittää markkinoinnin vuorovaikutus- ja verkostoteoriaa käsitteellistämällä ja luokittelemalla organisaation kyvykkyyksiä. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaisia organisaation kyvykkyyksiä liikesuhteissa toimiminen kehittää ja mitkä tekijät edistävät ja haittaavat kyvykkyyksien kehittymistä teknologiakyläkontekstissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin yhdistämällä markkinoinnin vuorovaikutus- ja verkostokoulukunnan sekä strategisen johtamisen ja dynaamisten kyvykkyyksien koulukuntien näkökulmia organisaation kyvykkyydestä, strategiasta ja johtamisesta. Tämän tutkimuksen kyvykkyyskäsitteisiin päädyttiin kehittämällä teoreettisesti määriteltyjä käsitteitä empiriasta saadun tiedon avulla. Kyvykkyydet jaettiin strategisiin ja operatiivisiin. Organisaation kyvykkyyksien kehittymistä edistävät ja haittaavat tekijät jaoteltiin neljään ryhmään, jotka ovat organisaatioiden sisäiset tekijät, vuorovaikutustekijät, teknologiakylän sisäiset verkostotekijät ja teknologiakylän ulkopuoliset verkostotekijät. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu primääri- ja sekundäärihaastatteluista sekä dokumenttiaineistosta. Tutkimus toteutettiin käsiteanalyyttisenä monen tapauksen laadullisena ja pitkittäisenä tutkimuksena. Tutkimustulokset osoittavat, että organisaation kyvykkyyden kehittyminen linkittyy operatiivisen johtamisen lisäksi organisaation ylemmän johdon ns. strategiseen johtamiseen. Kyvykkyydet vaikuttavat organisaatioiden oman toiminnan uudistamiseen tai laajentamiseen strategiatasolla tai toimintojen tehostamiseen ja kehittämiseen operatiivisen toiminnan tasolla. Strategisista kyvykkyyksistä tulevaa markkina-arvoa luovassa kyvykkyydessä ja operatiivisista kyvykkyyksistä ulkoistamis- ja myyntikyvykkyyksissä esiintyi eniten edistäviä ja haittaavia tekijöitä. Tutkimustulokset osoittavat, että toiminta liikesuhteissa tulee operatiivisen johtamisen lisäksi linkittää myös strategisen johtamisen tasolle. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan teknologiakylä organisaatioiden paikallisena ympäristönä edisti organisaatioiden kyvykkyyksien kehittymistä. Julkisten rahoitusmekanismien hitaus heikensi kyvykkyyksien kehittymistä, vaikkakin rahoitus oli organisaatioille merkityksellistä.

Abstract The current study discusses the pedagogical development work of two teachers from the viewpoint of listening and being heard. The study was implemented using the methods of narrative action research, and the data consist mainly of the teachers’ professional biographies, video materials, and shared pedagogical diary. The data was gathered in the course of a single school year as part of the inclusive physical education. In this context, inclusion refers to the merger of the groups of children in special and mainstream education. The studied group of pupils was taught simultaneously by a primary teacher and a special teacher. The study is theoretically based on the ethic of pedagogical love. In the data, moments of being heard were encouraged by a commitment to ethical core values as teachers’ practical morality, respect for students’ freedom of choice, sufficient availability of time, the possibility to anticipate teaching, assessment of the interfacing of privacy and closeness, as well as giving individual attention. Based on the individual moments of being heard emerging from the data, a conscious manner of teaching and supervision was developed and subsequently named the pedagogy of being heard. This study describes the development of the pedagogy of being heard in the context of physical education. First the study discusses the elements of interaction that allowed for moments of being heard, second the supporting of students in physical education by means of the pedagogy of being heard, and third the fulfillment of being heard in the relationship between the teachers contributing to the research process. At the core of the pedagogy of being heard are relations of caring and interaction between all the group members both in teacher-student relationships and in peer relationships between students, as well as in relationships between the adults in the group. Central to the pedagogy of being heard is every individual’s right to be respected and accepted as him- or herself. The quality of interaction and relationships is seen as a core factor in supporting students in physical education. Teachers employing the pedagogy of being heard need constantly to redirect their pedagogical implementation by way of active listening. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden opettajan pedagogista kehittämistyötä kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisen näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu narratiivisena toimintatutkimuksena, ja aineisto koostuu pääasiassa opettajien ammatillisista elämäkerroista, videomateriaalista ja yhteisesti tuotetusta pedagogisesta päiväkirjasta. Aineisto on tuotettu yhden lukuvuoden aikana osana inklusiivisen opetusryhmän liikunnanopetusta. Tässä yhteydessä inklusiivisuudella tarkoitetaan erityisopetuksen ja yleisopetuksen opetusryhmien yhteensulauttamista. Opetusryhmää opetettiin luokanopettajan ja erityisluokanopettajan samanaikaisopettajuutena. Tutkimus nojaa teoreettisesti pedagogisen rakkauden etiikkaan. Eettiseen arvopohjaan sitoutuminen opettajien käytännön moraalina, oppilaiden valinnanvapauden kunnioittaminen, kiireettömyys, mahdollisuus ennakoida opetusta, yksityisyyden ja läheisyyden rajapintojen arvioiminen sekä yksilöllisen huomion antaminen synnyttivät aineistoon kuulluksi tulemisen hetkiä. Aineistosta nostetuista yksittäisistä kuulluksi tulemisen hetkistä kehitettiin tietoinen opettamisen ja ohjaamisen tapa, joka on nimetty kuulluksi tulemisen pedagogiikaksi. Tässä tutkimuksessa kuvataan kuulluksi tulemisen pedagogiikan kehittämistä koululiikunnan kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan 1. niitä vuorovaikutuksen elementtejä, jotka mahdollistivat kuulluksi tulemisen hetken syntymisen, 2. oppilaan tukemista koululiikunnassa kuulluksi tulemisen pedagogiikan keinoin, ja 3. kuuntelemista tutkimuksessa mukana olleiden opettajien välisessä suhteessa. Kuulluksi tulemisen pedagogiikan ytimessä ovat välittävät ja vastavuoroiset vuorovaikutussuhteet kaikkien ryhmän jäsenten välillä niin opettaja–oppilassuhteissa kuin oppilaiden välisissä vertaissuhteissa ja ryhmän aikuisten välisissä suhteissa. Kuulluksi tulemisen pedagogiikassa keskeistä on jokaisen yksilön oikeus olla arvostettu ja hyväksytty omana itsenään. Vuorovaikutussuhteiden laatu nähdään keskeisenä tekijänä oppilaan tukemisessa koululiikunnassa. Kuulluksi tulemisen pedagogiikkaa toteuttavien opettajien tulee jatkuvasti suunnata pedagogista toteutustaan aktiivisen kuuntelemisen avulla.

Abstract The aim of this study was to follow 8 to 36- month old children's communicative development and its' associations with social-emotional skills (the Brief Infant Toddler Social-Emotional Assessment, BITSEA) and behavioural problems. This study is the first study using the Finnish version of the BITSEA. A total of 50 children participated in the Oulu region (first phases at year 2006 and 2007). At the age of 8 months (at year 2006, n =  31), child participants were grouped into two conditions: 1) children possibly needing support for deficiencies in communicative and interaction skills and 2) children without noted areas of need of support in communicative and interaction skills. Through random sampling, three groups were formed and included children from both the above mentioned conditions. The groups met fortnightly for five months for a directed song-play session (enrichment intervention). The sample size was increased at year 2007 (n =  19) and follow-up questionnaires were sent to all of the participating families (N =  50) at the child's age of 18, 24 and 36 months. The sample during the year 2007 did not receive any intervention. Results suggest, that the children's communicative and social-emotional development may be linked to each other. Children who scored higher in the assessments in communicative skills were also more successful on assessments measuring social interaction and social-emotional competence. Children with better communication skills demonstrated higher scores after enrichment-intervention. Scores on the BITSEA demonstrated an association with other indicators of children's development employed in the study suggesting the utility of the BITSEA as a follow-up assessment in Finnish sample. Mothers, who rated high maternal stress (measured at the child's age of 8 months) also rated higher levels of social-emotional and behavioural problems in their children, especially when a child was 18 months. This effect appeared to decrease over time. Results indicate the clinical importance of directly measuring not only a child's linguistic and social-emotional development, but also including assessment of a child's immediate environment, such as parents and siblings. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata 8-36 kuukauden ikäisten lasten kielellistä kehitystä ja sen yhteyttä sosioemotionaaliseen kehitykseen (Brief Infant Toddler Social-Emotional Assessment, BITSEA-lomake) sekä käyttäytymisen ongelmiin. Tämä oli ensimmäinen tutkimus Suomessa, jossa käytettiin BITSEAn suomenkielistä versiota. Tutkimukseen osallistui 50 perhettä (aloitus vuosina 2006 ja 2007) Oulun alueelta. Kahdeksan kuukauden iässä täytettyjen lomakkeiden perusteella (vuonna 2006, n =  31) lapset luokiteltiin vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen mukaan kahteen joukkoon: 1) Vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen tukea mahdollisesti tarvitsevat lapset ja 2) Lapset, joilla ei todennäköisesti ollut tuen tarvetta vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidoissa. Satunnaisotannalla muodostettiin kolme pienryhmää (rikastuttamisryhmät), joihin kuului sekä mahdollista tukea tarvitsevia että tukea tarvitsemattomia lapsia. Ryhmät kokoontuivat joka toinen viikko viiden kuukauden ajan ohjattuun laulu-leikkituokioon. Tutkimusta laajennettiin syksyllä 2007 (n =  19) ja kaikille tutkimukseen osallistuneille perheille (N = 50) lähetettiin seurantalomakkeita, jotka vanhempien tuli täyttää lapsen ollessa 18, 24 ja 36 kuukauden ikäinen. Vuoden 2007 otoksen perheille ei tarjottu perheinterventiota. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapset, jotka saivat korkeat pisteet sosioemotionaalista kompetenssia kuvaavissa kartoituksissa, menestyivät paremmin myös vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja kuvaavissa arvioinneissa. Lapset, joilla oli jo ennestään korkeammat pisteet vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja kuvaavissa lomakkeissa, näyttivät saavan korkeammat pisteet myös intervention jälkeen. Tutkimuksessa tuli esiin, että BITSEA -lomake korreloi hyvin muiden lasten kehityksen seurannassa käytettyjen mittareiden kanssa ja soveltuu siten hyvin tutkimuslomakkeeksi suomalaisessakin aineistossa. Lisäksi äidit, jotka arvioivat stressitasonsa korkealle (lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen), arvioivat myöhemmin myös korkeampia pisteitä lasten sosioemotionaalisten ja käyttäytymisen ongelmien kyselylomakkeissa lapsen ollessa 18 kuukauden ikäinen. Tämä vaikutus kuitenkin väheni lapsen kasvaessa. Tutkimustulokset osoittavat, että perhe- ja neuvolatyössä on lapsen kehityksen kannalta tärkeää huomioida myös hänen kasvuympäristönsä; vanhempien hyvinvointi ja sisarusten määrä vaikuttavat lapsen kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen.

Abstract The aim of this thesis is to examine the practices of classroom learning communities whose pedagogy in the learning of science and mathematics draws on the sociocultural perspective. This pedagogical framework views learning as a collective process of meaning making situated in cultural contexts. This research thesis illuminates the ways in which communal learning activity is constructed into being in the social interactions of classroom learning communities. Methodologically, this research is concerned with unravelling the dynamics of collaborative learning processes, and with examining how they give rise to the construction of diverse voices during participation in cultural activities. The empirical findings discussed in this thesis are derived from three case studies. Case Study 1 examines the nature of participation processes in science classrooms representing three age levels (Kaartinen & Kumpulainen, 2001). Case Study 2 focuses on the construction of explanations in a collaborative science learning project (Kaartinen & Kumpulainen, 2002). Case Study 3, reported in two articles, investigates the processes and conditions for collaborative reasoning in an elementary classroom context with a special interest in mathematics (Kumpulainen & Kaartinen, 2000, 2003). On the basis of the findings of this thesis, successful collaboration — joint effort towards a joint non-predetermined goal of action — can be said to require the growth of communicative consciousness. This means the ability to approach the problem under question from the point of view of another person and hence conversely, an ability to see one's own position from the point of view of other person. In this thesis, collaborative negotiation processes consisted of diverse interpretations, varying from informal to formal explanations, and from descriptive reasoning to causal reasoning. It seems evident that the traditional approach to teaching does not give students enough tools to elaborate their conceptions. However, the results of this thesis indicate that the collaborative learning situations here described have the power to provide students with opportunities to elaborate their explanations. The results of this thesis highlight the potential of the sociocultural approach to engage students in educational interaction, where diverse voices are able to participate and contribute to the ongoing discussion. The involvement of all students in collaborative discourses also poses challenges to sociocultural pedagogy, calling for educators to recognise and support varied opportunities for participation in educational discourse. The examples presented in this thesis are aimed at providing educators and researchers with lenses through which to examine the sociocultural practices of these classrooms and potentially further develop them. / Tiivistelmä Väitöstutkimukseni tarkoituksena on tutkia sosiokulturaalista pedagogiikkaa soveltavien oppijayhteisöjen käytänteitä matematiikan ja luonnontieteiden luokkahuoneissa. Tämän pedagogisen lähestymistavan mukaan oppiminen nähdään yhteisöllisenä, kulttuurisiin käytänteisiin liittyvänä osallistumis- ja merkityksenantoprosessina. Tutkimus valottaa yhteisöllisten opiskelutilanteiden rakentumista ja realisoitumista tutkimukseen osallistuneiden luokkahuoneiden sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tässä tutkimuksessa kehitettyjen tutkimusmenetelmien avulla halutaan selvittää yhteistoiminnallisten opiskeluprosessien luonnetta ja sitä, kuinka näiden prosessien avulla voidaan tukea erilaisten lähestymistapojen osallistumista kulttuurisiin toimintoihin. Tutkimuksen empiiriset tulokset ovat peräisin kolmesta eri tapaustutkimuksesta. Ensimmäinen tapaustutkimus (Kaartinen & Kumpulainen, 2001) tarkastelee kolmea eri ikäkautta edustavien luonnontieteiden luokkahuoneiden osallistumisen prosessia. Toinen tapaustutkimus (Kaartinen & Kumpulainen, 2002) keskittyy selitysten rakentumisen tutkimiseen yhteistoiminnallisuutta soveltavassa luonnontieteiden opiskeluprojektissa. Kolmas tapaustutkimus, joka on raportoitu kahdessa eri artikkelissa (Kumpulainen & Kaartinen, 2000, 2003), tutkii yhteistoiminnallisen merkityksenantoprosessin rakentumista ja luonnetta ala-asteen geometrian opetuksessa. Tulosten perusteella kommunikatiivinen tietoisuus on onnistuneen yhteistoiminnallisuuden edellytyksenä matematiikan ja luonnontieteiden opiskelussa. Kommunikatiivinen tietoisuus tässä yhteydessä tarkoittaa kykyä lähestyä tarkasteltavaa ongelmaa toisen osallistujan näkökulmasta ja vastaavasi kääntäen, kykyä nähdä oma asemansa osallistuvan toisen näkökulmasta. Yhteistoiminnallisten selitysten luonteen tutkimus toi esille erilaisia lähestymistapoja akateemiseen tietoon matematiikan ja luonnontieteiden alalla. Tässä tutkimuksessa selitysten rakentuminen koostui erilaisista tulkinnoista ja vaihteli informaalista selittämisestä formaaliin selittämiseen sekä kuvailevasta selittämisestä syy- seuraussuhteita etsivään selittämiseen. Tulokset valottavat sosiokulturaalisen lähestymistavan mahdollisuutta sellaisen kasvatuksellisen vuorovaikutuksen rakentumisessa, joka tukee erilaisten tulkintojen osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuutta merkityksenantoprosessiin. Haasteen muodostaa sellaisen kasvatuksellisen vuorovaikutuksen rakentaminen, jossa myös hiljaiset oppijat osallistuvat yhteisölliseen merkityksenantoprosessiin. Tutkimuksessa esitettävät empiiriset esimerkit tarjoavat kasvattajille ja tutkijoille välineitä, joiden avulla voidaan tarkastella ja mahdollisesti myös kehittää matematiikan ja luonnontieteiden luokkahuoneiden sosiaalisia käytänteitä.

Abstract In the present research of engineering studies in the Department of Process and Environmental Engineering in the University of Oulu the graduation processes of eight various groups of students were documented and analyzed. For the validation of the data triangulation method was availed of. The accumulation of study attainments was calculated and, using the measured data, the graduation time models were created. A new method of modeling a non-linear study process by using a Matlab step response model was developed. The model is exact in the essential area of operation and can be used in any educational organization which considers following the process of graduation important. In this research study attainments were examined and explained with the help of self-regulation test analyses. The test used in this research is based on a shortened version of Guglielmino’s Self Directed Learning Readiness test. It measures the student’s capability for autonomous learning. A connection between good success in studies and observed self-directive learning was noticed as early as during the second academic year. The engineering study attainments were also compared to the study success in the upper secondary school. The results show that the students with satisfactory learning results in the upper secondary school did better than expected in their university studies. Instead, the students with better success in the upper secondary school than the group mentioned underachieved in their university studies. The students whose success was better than average during the first academic year were also better during the following years. Examining the study attainments of the eight elementary courses during the three years of studies showed that about 46 per cent of students passed the elementary courses in proper time. One year after the elementary courses had been given, 73 per cent of the students had passed them. / Tiivistelmä Tekniikan ylioppilaiden opiskelututkimuksessa käytettiin tutkimusmenetelmänä triangulaatiota. Työssä analysoitiin kahdeksan eri vuosikurssin opintosuoritusten perusteella Oulun yliopiston Prosessi- ja ympäristötekniikan osaston opiskelijoiden valmistumisprosessia. Opintosuoritusten avulla laskettiin eri vuosikurssien opintoviiveet ja saatujen mittaustietojen avulla tehtiin valmistumisaikamallit. Tutkimuksessa löydettiin uusi tapa mallintaa epälineaarista opiskeluprosessia askelvastemallilla. Menetelmän avulla saatu suoriutumismalli on todellisiin mittaustuloksiin verrattuna luotettava keskeisellä toiminta-alueella kolmesta seitsemään vuotta, kun tavoitteena on, että aloittaneista valmistuu 50 % kuudessa vuodessa. Työssä tutkittiin opintomenestystä itseohjautuvuusvalmiutta selvittävien testistöjen avulla. Tutkimuksessa käytetty testi perustuu Koron (1993) laatimaan versioon. Se on lyhennetty Guglielminon (1977) luomasta testistä Self Directed Learning Readiness, joka mittaa opiskelijan valmiutta itseohjattuun opiskeluun. Tutkimuksessa käytetyssä SDLR-testissä yhteen laskettujen pisteiden vaihteluväli on 37–185. Työssä käytetyn itseohjautuvuusanalyysin avulla testattiin opiskelijoiden valmiutta itsenäiseen ja pitkäjänteiseen opiskeluun opinto-ohjelman mukaisesti. Löydettiin yhteys keskimääräistä paremman opiskelumenestyksen ja keskimääräistä kehittyneemmän itseohjautuvuusvalmiuden välillä. Opiskelua tutkittiin lukiomenestyksen perusteella. Voitiin havaita, että tyydyttävästi lukiossa menestyneet pärjäsivät odotettua paremmin yliopisto-opinnoissaan. Sen sijaan lukiossa hyvin menestyneet alisuoriutuivat odotettua useammin opinnoissaan. Ensimmäisenä opiskeluvuonna keskimääräistä paremmin menestyneet opiskelijat selvisivät jatkossakin paremmin. Tämän havainnon perusteella voidaan väittää, että ensimmäisen vuoden opintomenestyksellä on selvä yhteys tulevien vuosien opintomenestykseen: huono opintomenestys ensimmäisenä vuotena johti sekä vuonna 2005 että 2004 aloittaneiden opiskelijoiden ryhmissä keskimäärin noin 26 % alempaan opintoviikkokertymään kolmen vuoden aikana verrattuna hyvin opiskelussa ensimmäisenä vuonna menestyneisiin ryhmiin. Opintosuorituksia tutkittiin kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana olleiden kahdeksan peruskurssin osalta. Havaittiin, että keskimäärin 46 % opiskelijoista suoritti peruskurssit ajallaan. Vuoden kuluttua peruskurssien päättymisestä keskimäärin 73 % opiskelijoista oli suorittanut ne.

Abstract Health behaviour change is challenging and is addressed by the international community. Many people try to effect change for a healthier lifestyle, but they find it difficult to sustain their new habits. Today, technological applications support people who want to change their behaviour, oftentimes by utilising social influence: The influence of others on one’s behaviour. Social influence consists of different aspects, the particularities of which are often neglected in design. This thesis focusses on the design of the social comparison aspect of social influence. Social comparison psychology supports the view that when facing a lack of objective measurements, people tend to compare themselves to others who are similar to them for self-evaluation, self-enhancement, self-prediction, and coping. In psychology, social comparison theory has shown great potential in the aforementioned areas as well as challenges regarding its application. In the design of technology, social comparison theory has been utilised but lacks extensive exploration. In this thesis, four perspectives are considered to better understand social comparison in design: Existing designs, designers’ perspective, healthcare professionals’ perspective, and user research for social comparison. The four perspectives are explored using qualitative methodologies and through design science research. The knowledge took the form of a Multiple-perspective Approach Design (MAD) for social comparison features in technology that supports health behaviour change. MAD aims to support designers when working with social comparison in health behaviour change, by presenting social comparison potentials and challenges informed by the different perspectives. MAD builds upon the knowledge transferred from the field of psychology regarding social comparison and on the research conducted to understand the four perspectives of social comparison. / Tiivistelmä Terveyskäyttäytymisen muutos on haastavaa ja sitä käsittelee kansainvälinen yhteisö. Monet ihmiset yrittävät tehdä muutoksia kohti terveellisempiä elämäntapoja, mutta heidän on vaikea ylläpitää uusia tapojaan. Tänä päivänä teknologiset sovellukset tukevat ihmisiä, jotka haluavat muuttaa käyttäytymistään, usein hyödyntämällä sosiaalista vaikutusta: toisten vaikutusta omaan käyttäytymiseen. Sosiaalinen vaikutus koostuu erilaisista näkökulmista, joiden erityispiirteitä on usein laiminlyöty suunnittelussa. Tässä opinnäytetyössä keskitytään sosiaalisen vertailun näkökulman suunnitteluun sosiaalisessa vaikutuksessa. Sosiaalisen vertailun psykologia tukee näkemystä siitä, että objektiivisten mittausten puuttuessa, ihmiset pyrkivät vertaamaan itseään muihin, jotka ovat samankaltaisia, itsearvioinnin, itsensä vahvistamisen, itsearvioinnin ja selviytymisen kannalta. Psykologiassa sosiaalisen vertailun teoria on osoittanut potentiaalinsa edellä mainituilla aloilla, mutta sen soveltamiseen liittyy haasteita. Sosiaalisen vertailun teoriaa on hyödynnetty teknologian suunnittelussa, mutta laaja-alaisempi tutkimus aiheesta on puutteellista. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan neljää näkökulmaa ymmärtämään paremmin sosiaalista vertailua suunnittelussa: Olemassa olevat mallit, suunnittelijoiden näkökulma, terveydenhuollon ammattilaisten näkökulma ja käyttäjätutkimus sosiaaliseen vertailuun. Näitä neljää näkökulmaa tutkitaan käyttämällä laadullisia tutkimusmenetelmiä ja suunnittelutieteellistä tutkimusta. Kerätyn tiedon perusteella muodostettiin monia toimijoita tarkasteleva lähestymistapa suunnitteluun (MAD), joka koskee sosiaalisen vertailun ominaisuuksia teknologiassa, joka tukee terveyskäyttäytymisen muutosta. MAD pyrkii tukemaan suunnittelijoita, jotka työskentelevät sosiaalisen vertailun parissa terveyskäyttäytymisen muutoksessa, esittämällä sosiaalisen vertailun mahdollisuuksia ja haasteita, joita on kerätty eri näkökulmista. MAD perustuu psykologian alalta kerättyyn tietämykseen sosiaalista vertailusta ja toteutettuun tutkimukseen, joka on tehty sosiaalisen vertailun neljän näkökulman ymmärtämiseksi.

Abstract This thesis examines how co-present participants manage intervening courses of action in social interaction. It is comprised of a summary and three original papers, which focus on 1) activity suspensions, in which participants temporarily suspend an ongoing activity in favour of an emergent, intervening course of action, and 2) activity resumptions, in which participants resume the suspended activity once the intervention has been dealt with. Using video-recorded, everyday interactions in English and Finnish as data and conversation analysis as the method, this study explores the complex relations between linguistic form, sequence organisation and body behaviour, and how these may work together to constitute activity suspensions and resumptions in interaction. The thesis identifies recurrent multimodal practices that participants use and orient to when they negotiate transitions into, and out of, intervening courses of action in two different environments, namely in conversational (story)tellings and in ‘multiactivity’ situations (in which participants become involved in more than one activity at the same time). Importantly, the study shows how the body provides a powerful resource for projecting and negotiating these transitions subtly and flexibly, thus enabling participants to maintain a smooth flow of interaction and activities and to avoid overt interactional conflicts in the face of discontinuities and abrupt changes in unfolding interaction. The study provides new information on the construction of activity suspensions and resumptions in interaction by describing them holistically, as linguistic, prosodic and embodied accomplishments. It also sheds new light on some of the practices involved in how participants coordinate their activities and involvements in situations in which multiple relevancies may be at stake. / Tiivistelmä Tutkimuksessani tarkastelen vuorovaikutuksen keinoja, joiden avulla osallistujat käsittelevät keskeytyksiä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimus koostuu yhteenveto-osuudesta ja kolmesta artikkelista, jotka tarkastelevat kahta siirtymäkohtaa: 1) keskeyttävien toimintajaksojen aloitusta, eli meneillään olevan toimintalinjan keskeytymistä toisen vuoksi, ja 2) keskeytyneeseen toimintaan paluuta sen jälkeen kun kilpaileva toimintalinja on saatettu päätökseen. Aineisto koostuu videoiduista englannin- ja suomenkielisistä arkikeskusteluista, joita tutkin keskustelunanalyyttista menetelmää käyttäen. Kuvaan työssäni kielellisen muodon, toimintajaksojen ja kehonkäytänteiden välisiä kompleksisia suhteita ja yhteispeliä keskeytymisen ja paluun rakentumisessa. Aineistossa esiintyy systemaattisia, multimodaalisia käytänteitä, joiden avulla osallistujat neuvottelevat ja merkitsevät meneillään olevan ja keskeyttävän toimintalinjan välisiä siirtymiä kahdessa eri kontekstissa: kerrontavuoroissa ja monitoimintatilanteissa, eli tilanteissa, joissa on meneillään useampi yhtäaikainen toimintajakso. Yksi keskeisimmistä havainnoistani on, että kehon resurssit ovat tärkeässä roolissa näissä siirtymissä, sillä ne mahdollistavat osallistujien välisen neuvottelun hienovaraisin keinoin ja tulevaa siirtymää ennakoiden ja pitävät näin yllä sujuvaa vuorovaikutuksen kulkua myös disjunktiivisten ja ennakoimattomien toimintalinjojen lomassa. Tutkimukseni tuottaa uutta tietoa keskeyttävistä toimintajaksoista ja paluukäytänteistä holistisella lähestymistavallaan eli tarkastelemalla niitä kielellisesti, prosodisesti ja kehollisesti rakentuvina kokonaisuuksina. Lisäksi se tarjoaa uuden näkökulman osallistujien neuvottelukäytänteisiin tilanteissa, joissa nämä koordinoivat toimintaansa ja osallistujuuttaan useamman meneillään olevan toimintalinjan kesken.