Abstract Organisational entrepreneurship is an entrepreneurial event. By-products of such events may include the emergence of business organisations. In this study, I discuss the event of organisational entrepreneurship fostered by organisational creativity. An event of organisational entrepreneurship can happen in the context of social spaces for play and innovation. In these social spaces, novelty, movement, and change are outcomes of the role of organisational entrepreneurship in society. The dissertation consists of four essays. Prior research defines organisational entrepreneurship as a relationship between the managerial order and organisational creativity. This particular relationship, rather than being a precise state, is one that problematises the tradition of studying entrepreneurship as a sub-discipline of management. Researchers tend to be drawn to studying the entrepreneurial order, but less so the play and innovation that contribute to the creativity aspect. Whilst permitting space for play and innovation have been acknowledged to be crucial, the role of play and innovation between the discourses of business opportunities and entrepreneurial becoming has not been discussed. The literature review in this study shows that understanding the concepts of entrepreneurial actions and processes is key to explicating organisational entrepreneurship. Hence, the principal research question of this study is: how do entrepreneurial actions and processes frame the very nature of the event of organisational entrepreneurship? There are four sub-questions (one for each essay) that illustrate how an entrepreneurial event is about creation of new spaces for play and innovation. The purpose of this study is to show what role playfulness and innovativeness play in organisational entrepreneurship. I have empirically investigated how international business opportunities may be created through entrepreneurial actions in a multinational collaboration project, and found that social learning is at the heart of the process. In addition, I have examined an entrepreneurial process through the story of an up-and-coming stand-up comedian. This study shows that the entrepreneurial process emerges from the desire to become-Other. The entrepreneurial stories of this qualitative study come from two data sets (conducted in Finland and in Denmark). The research outline problematises the prior research, in which storytelling is rarely used. The dissertation concludes by suggesting that one role of playfulness and innovativeness is to create business opportunities and entrepreneurial becoming. / Tiivistelmä Organisatorinen yrittäjyys on yksi yrittäjämäinen tila. Tällaisessa tilassa monenlaisten sivutuotteiden, kuten liikeyrityksen, syntyminen on mahdollista. Organisatorinen luovuus tukee näiden tilojen luomiseen liittyvää tekemistä ja prosesseja. Yrittäjämäiset tilat ovat mahdollisia konteksteissa, joita tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin tiloina leikille ja innovaatioille. Näiden tilojen ansiosta uutuus, liike ja muutos ovat mahdollisia ja ne kuvaavat organisatorisen yrittäjyyden roolia yhteiskunnassa. Tämä väitöskirja on neljän esseen kokoelma. Aikaisempi tutkimus määrittelee organisatorisen yrittäjyyden johtajuuden hallinnan ja organisatorisen luovuuden väliseksi suhteeksi. Ennemmin kuin jokin tila tällä jatkumolla suhde sinänsä kyseenalaistaa tradition, joka tutkii yrittäjyyttä johtajuustutkimuksen koulukuntana. Siinä tutkimusintressi on ollut hallinta, mutta ei kovin usein leikki ja innovaatiot. Vaikka leikki ja innovaatiot on nähty tärkeinä asioina, siitä huolimatta niiden roolia linkkinä liiketoimintamahdollisuuksien luomisen ja yrittäjämäiseksi tulemisen välillä ei ole vielä kovin hyvin tutkittu. Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsaus osoittaa, että yrittäjämäiset toiminnot ja prosessit ovat keskeisimmät käsitteet organisatorisessa yrittäjyydessä. Tutkimuksen päätutkimuskysymys kuuluu: kuinka yrittäjämäiset toiminnot ja prosessit rajaavat organisatorisen yrittäjyyden syvimmän luonteen yrittäjämäisenä tapahtumana? Tutkimuksen tarkoitus on näyttää, mikä rooli leikinomaisuudella ja innovatiivisuudella on organisatorisessa yrittäjyydessä silloin, kun se nähdään yrittäjämäisenä tilana. Tutkin empiirisesti kansainvälisten liiketoimintamahdollisuuksien luomista ja sitä, miten se tapahtuu monikansallisessa yhteistyöprojektissa. Tuloksena löysin, että se on sosiaalista oppimista. Lisäksi tutkin yrittäjämäiseksi tulemisen prosessia standup-koomikoksi tulevan henkilön kautta. Se näyttää, että syy yrittäjämäisen prosessin ilmentymiselle on intohimo tulla toiseksi. Tutkimuksen yrittäjämäiset tarinat perustuvat kahdelle aineiston lähteelle (tehty Suomessa ja Tanskassa). Tutkimusasetelma kyseenalaistaa tutkimuksen, jossa tarinankerrontaa on käytetty harvoin. Tulokset osoittavat, että leikinomaisuuden ja innovatiivisuuden rooli on luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja yrittäjämäiseksi tulemisen prosesseja.

Abstract In this study, I address the need for an in-depth understanding of the temporal nature of strategic change. Accordingly, I examine how strategic change emerges in time in a small Finnish software company. The data for the study consists of strategy-making discussions with three company managers during the course of two years. With this study I contribute to process organization studies in general and post-processual strategy research in particular. By following a process-relational view of becoming reality and adopting an “in-time” view of temporality, I add to discussions on the temporal nature of strategy work. The in-time view enables me to examine strategic change as the fluidity of the present, in which both the past and the future are immanent. In addition to highlighting that processuality cannot be reduced to human actions, I follow the notion of agentic time, which analytically gives agency to relational events. With the in-time view, I aim to unpack especially two underlying tendencies behind theorizations of strategic change: first, the overemphasis on managers as the principle, controlling agents of strategic change, and second, the reduction of the complex and fluxing change processes into simple, static models. With the empirical analysis, I identify five ways in which the agency of time perceptibly manifests in strategic change: unforeseen events, the becoming meaning of events, the immediacy and irreversibility of an emerging situation, the immanent past in the present, and the conditionality of time. I also show the paradoxical tension between organizing processes efficiently over time and experiencing and reacting to novel events in time. Furthermore, I illustrate the multi-event nature of strategic change and show how the managers’ intentionality emerges from within relational events. In contrast to the prevailing view of strategic change as a pre-planned, future-oriented managerial activity, with this study I add to our understanding of strategic change as a continuous, unpredictable process emerging through the mutually constitutive relation between unowned events and human actions. Accordingly, I argue that temporality should be treated as a fundamental characteristic of reality, which defines the dynamics of strategic change, rather than as an objective background or subjective construction of strategy-making. / Tiivistelmä Tällä tutkimuksella vastaan tarpeeseen ymmärtää syvällisemmin strategisen muutoksen ajallista luonnetta. Sen vuoksi tarkastelen tässä työssä, miten strateginen muutos kehkeytyy ajassa pienessä suomalaisessa ohjelmistoyrityksessä. Tutkimusaineistoni koostuu yrityksen kolmen johtajan kanssa käydyistä strategiakeskusteluista kahden vuoden ajalta. Tutkimukseni kontribuoi yleisesti prosessuaaliseen organisaatiotutkimukseen ja erityisesti jälkiprosessuaaliseen strategiatutkimukseen. Tuon tutkimuksessani esille ajallisuuden näkökulman muutosprosessiin. Seuraan prosessi-relationaalista aikakäsitystä, jossa menneisyys ja tulevaisuus nähdään läsnä olevina alati kehkeytyvässä nykyhetkessä. Sen mukaisesti korostan ajan agenttista luonnetta prosesseissa ja keskityn analyysissäni yksilöiden sijaan relationaalisiin tapahtumiin keskeisimpänä muutosvoimana. Tällä näkökulmalla pyrin ohittamaan erityisesti kaksi vallitsevaa strategiatutkimuksen ongelmaa: yritysjohdon roolin ylikorostamisen muutoksen hallitsijana, sekä monimutkaisen ja dynaamisen muutosprosessin liiallisen redusoimisen staattisiksi malleiksi. Tutkimuksessani tunnistan viisi ajan agenssin ilmenemismuotoa strategisessa muutoksessa: odottamattomat tapahtumat, tapahtumien ajassa muuttuva merkitys, elettyjen tilanteiden välittömyys ja peruuttamattomuus, menneisyyden läsnäolo nykyisyydessä, sekä ajan ehdollisuus. Lisäksi osoitan työssäni paradoksaalisen jännitteen ajan yli jatkumaan ja kehittymään suunniteltujen käytäntöjen, sekä ajassa kehkeytyvien hallitsemattomien tapahtumien kohdatessa. Korostan työssäni myös muutostapahtumien monitahoista ilmentymistä ja osoitan, kuinka johtajien tarkoitukselliset toimet muodostuvat tapahtumien sisällä. Tutkimuksellani kyseenalaistan käsityksen strategisesta muutoksesta suunniteltuna, tulevaisuusorientoituneena prosessina. Sen sijaan kuvaan sen jatkuvana ja ennustamattomana prosessina, joka kehkeytyy hallitsemattomien tapahtumien ja yksilöiden toimien sisäisenä dynamiikkana. Väitän, että ajallisuus tulisi nähdä todellisuutta luovana voimana joka määrittää strategisen muutoksen prosessuaalisen luonteen, eikä pelkästään tapahtumien objektiivisena taustana tai ihmisten subjektiivisena tulevaisuuden ja menneisyyden tulkintana strategiatyössä.

Abstract With this study, I provide insights into international opportunities in the context of early internationalising firms and entrepreneurial selling. I study the changing meanings of international opportunities and the mechanisms of international opportunity construction that entrepreneurs narrate when making sense of these opportunities. I contribute to the international entrepreneurship literature that takes an integrative and processual approach to entrepreneuring and international opportunity. I view international opportunities as socially, temporally and spatially situated. By drawing from the socially situated cognition approach, I direct analytical focus to the contextual, changing interpretations of international opportunity and the dynamic process of international opportunity construction. I take a narrative constructionist approach to this study. My empirical material consists of five entrepreneurs’ narratives. They describe past, present and future international opportunities in the context of ongoing early international entry or expansion and entrepreneurial selling in international business-to-business sales negotiation. With this study, I contribute to an in-depth, processual understanding of international opportunities. I identify multiple meanings of international opportunities as product, service, business model, relationship, and/or foreign market opportunities. By describing transformations between these manifestations of international opportunity and the interactions that produce them across diverse intersubjective spaces, I depict journeys of articulated representations of international opportunities becoming concrete opportunities. I find dichotomies within and between different meanings of international opportunities and related actions and interactions. Specialisation versus flexibility, entrepreneurs’ involvement versus professional salespeople’s involvement, and replicated versus contextually adapted processes are problematised with respect to different manifestations of international opportunity. / Tiivistelmä Tällä tutkimuksella lisään ymmärrystä kansainvälisistä mahdollisuuksista yrityksen varhaisen kansainvälistymisen ja yrittäjämäisen myynnin kontekstissa. Tutkin, miten yrittäjät merkityksellistävät kerronnassaan kansainvälisiä mahdolli-suuksia sekä niiden muutosta ja muodostamisen mekanismeja. Kontribuoin tutkimuksellani kansainvälisen yrittäjyyden kirjallisuuteen, joka käsittelee yrittämistä ja kansainvälisiä mahdollisuuksia integroivasta prosessuaalisesta näkökulmasta. Tutkimuksessani tarkastelen kansainvälisiä mahdollisuuksia sosiaalisesti, ajallisesti ja tilallisesti sijoittuneina. Hyödynnän sosiaalisesti sijoittuneen kognition lähestymistapaa tuodakseni analyyttisen fokuksen kansainvälisten mahdollisuuksien kontekstuaalisiin ja muuttuviin tulkintoihin sekä niiden muodostamisen dynaamiseen prosessiin. Lähestyn tutkimusta narratiivisen konstruktionismin näkökulmasta. Empiirinen aineistoni koostuu viiden yrittäjän narratiiveista. He kertovat menneistä, nykyisistä ja tulevista kansainvälisistä mahdollisuuksista meneillään olevan kansainvälisille markkinoille menon tai niillä laajenemisen sekä yritystenvälisissä kansainvälisissä myyntineuvotteluissa tapahtuvan yrittäjämäisen myynnin kontekstissa. Tutkimuksellani lisään ymmärrystä kansainvälisten mahdollisuuksien prosessuaalisesta luonteesta. Tunnistan kansainvälisten mahdollisuuksien erilaisia merkityksiä tuotteena, palveluna, liiketoimintamallina, suhteena ja/tai kansainvä-lisenä markkinana. Kuvaan muutoksia näiden eri manifestaatioiden ja niitä tuottavan vuorovaikutuksen välillä halki erilaisten subjektienvälisten tilojen. Näin esitän kansainvälisten mahdollisuuksien artikuloitujen kuvausten matkaa konkreettisiksi mahdollisuuksiksi. Havaitsen narratiiveissa ristiriitoja kansainvälisten mahdollisuuksien eri merkitysten sekä niihin liittyvän toiminnan ja vuorovaikutuksen sisällä ja välillä. Erikoistuminen ja joustavuus, yrittäjän ja ammattimyyjän osallisuus sekä prosessin toistaminen ja mukauttaminen problematisoidaan suhteessa kansainvälisten mahdollisuuksien eri manifestaatioihin.

Abstract Argon-oxygen decarburisation (AOD) is the most common unit process for refining stainless steel. The AOD process consists of multiple stages, in which the rate of processing is determined by complex reaction mechanisms. The main objective of this work was to study the chemical rate phenomena in selected process stages. For this purpose, an extensive literature review was conducted to clarify the main assumptions of the existing reaction models. Based on the literature review, a new categorisation of the models was proposed. In addition, a literature review was conducted to identify the main phenomena that affect the reaction kinetics in the AOD process. In this work, based on the law of mass action, a novel kinetic approach and its application for modelling of parallel mass transfer controlled reactions were studied. The developed approach enables the simultaneous solution of the chemical equilibrium and mass transfer rate which controls it. A simplified reaction model was employed for studying the effect of mass transfer rates and residual affinity on the constrained equilibrium at the reaction interface. An earlier-proposed AOD model was extended with two phenomenon-based sub-models. The top-blowing model is based on the assumption that reactions take place simultaneously at the surface of the cavity formed by the momentum of the gas jet and on the surface of the metal droplets caused by the shear force of the gas jet. The reduction model describes the reactions during the reduction stage of the AOD process by assuming that all reactions take place between the metal bath and emulsified slag droplets. The results obtained with the models were in good agreement with the measurement data collected from a steel plant. Owing to their phenomenon-based structure, the developed models are well-suited for the analysis of both existing and new production practices. / Tiivistelmä Argon-happimellotus (AOD) on yleisin ruostumattoman teräksen valmistamiseen käytettävä yksikköprosessi. AOD-prosessi koostuu useista vaiheista, joissa prosessointinopeutta määrittävät monimutkaiset reaktiomekanismit. Tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia kemiallisia nopeusilmiöitä valituissa prosessivaiheissa. Tähän liittyen tehtiin kattava kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena oli tunnistaa olemassa olevien reaktiomallien pääoletukset. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta esitettiin uusi mallien kategorisointi. Lisäksi tehtiin kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena oli tunnistaa tärkeimmät reaktiokinetiikkaan vaikuttavat ilmiöt AOD-prosessissa. Tässä työssä tutkittiin uudenlaista massavaikutuksen lakiin perustuvaa lähestymistapaa sekä sen soveltamista rinnakkaisten aineensiirron rajoittamien reaktioiden mallinnukseen. Kehitetty lähestymistapa mahdollistaa kemiallisen tasapainotilan sekä sitä rajoittavan aineensiirron samanaikaisen ratkaisun. Aineensiirtonopeuksien ja jäännösaffiniteetin vaikutusta reaktiopinnalla vallitsevaan rajoitettuun tasapainotilaan tutkittiin käyttämällä yksinkertaistettua reaktiomallia. Aiemmin kehitettyä AOD-mallia laajennettiin kahdella ilmiöpohjaisella alimallilla. Lanssipuhallusmalli perustuu oletukseen, että reaktiot tapahtuvat samanaikaisesti kaasusuihkun liikemäärän muodostaman tunkeuman ja kaasusuihkun leikkausvoiman aiheuttamien metallipisaroiden pinnalla. Pelkistysmalli kuvaa AOD-prosessin pelkistysvaiheen aikana tapahtuvia reaktioita olettaen, että kaikki reaktiot tapahtuvat terässulan ja emulgoituneiden kuonapisaroiden välillä. Malleilla saadut tulokset vastasivat hyvin terästehtaalta kerättyä mittausaineistoa. Ilmiöpohjaisen rakenteensa ansiosta kehitetyt mallit soveltuvat hyvin sekä olemassa olevien että uusien tuotantopraktiikoiden analysoimiseen.

Abstract The requirements for interactive land use planning, a statutory function of municipalities, are based on the Land Use and Building Act. The objective of land use planning is to promote a high quality living environment and ecologically, economically, socially and culturally sustainable development. Ideally, planning consists of an interactive process in which aspects of administration, residents, economic life and policy making are interconnected. The everyday planning practices of municipalities are significant in implementing interactive planning. This thesis analyses the interactive planning practices and collaboration cultures of the municipalities, the ELY Centres, and the Regional Councils, together with the representatives of mining companies, and consultant planners. The realisation of planning practices was specifically studied within the scope of land use planning and mining due to the fact that there are several ongoing ore exploration and mining projects in the municipalities of Northern Finland. The study focuses on municipal planners’ experiences in interactive planning. The thesis is based on a mixed methods approach, integrating both qualitative and quantitative data. The main research material, which is qualitative data, is comprised of interviews with municipal planners, representatives of ELY Centres, Regional Councils, and mining companies, as well as consultant planners. The quantitative data was generated from a survey directed to municipal planners working in the Northern municipalities. The qualitative data was supplemented with workshop material collected through participatory action research, which was carried out in order to study and develop the interactive planning process. The findings of this thesis demonstrate that the municipalities in Northern Finland have generally fulfilled the statutory minimum requirements in their interactive planning practices. The results indicate that interaction based on statutory and informal municipality policies would increase the possibilities of different stakeholders’ participation in the planning process. In addition, interaction would improve municipal planning practices, and would provide continuity in policy making. The results of this thesis offer valuable insight into planning practices, and could inform and enhance the current reform process of central and regional administration. / Tiivistelmä Maankäyttö- ja rakennuslaki muodostaa perustan vuorovaikutteiselle alueiden käytön suunnittelulle, joka on yksi kuntien tehtävistä. Kunnilla on kokonaisvastuu suunnittelusta, jolla tavoitellaan hyvää elinympäristöä ja kestävää kehitystä. Suunnittelu perustuu lakisääteiseen vuorovaikutteiseen kaavoitusprosessiin. Ideaalitilanteessa vuorovaikutuksessa ovat hallinnon, kansalaisten, elinkeinoelämän ja poliittisen päätöksenteon näkökulmat. Kuntien suunnittelukäytännöt ovat tärkeässä asemassa vuorovaikutteisen suunnittelun toteuttamisessa. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida vuorovaikutteisen alueiden käytön suunnittelun käytäntöjä ja toimintakulttuuria Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kuntien suunnitteluorganisaatioiden, ELY-keskusten, maakunnan liittojen, kaivosyhtiöiden edustajien ja konsulttisuunnittelijoiden välisessä yhteistyössä. Käytäntöjen toteutumista tarkastellaan erityisesti alueiden käytön suunnittelun ja vaikutuksiltaan merkittävän kaivostoiminnan vuorovaikutuksessa, koska Pohjois-Suomen kunnissa on vireillä useita malminetsintä- ja kaivoshankkeita. Tutkimuksessa painotetaan kuntakaavoittajien kokemuksia vuorovaikutteisesta suunnittelusta. Väitöskirjatutkimus on lähtökohdaltaan monimenetelmällinen. Laadullinen pääaineisto muodostuu eri toimijaryhmien teemahaastatteluista. Määrällinen aineisto käsittää Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kunnissa työskennelleille kaavoittajille lähetetyn kyselyn. Laadullista aineistoa täydentää toimintatutkimuksellisella otteella toteutettujen, suunnitteluprosessin vuorovaikutusta tutkineiden ja kehittäneiden työpajojen aineisto. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että pohjoissuomalaisten kuntien suunnittelukäytännöissä noudatetaan useimmiten lakisääteisiä vuorovaikutuksen minimivaatimuksia. Tulosten perusteella lakisääteisten ja kuntien omien vapaamuotoisten käytäntöjen yhdistäminen lisäisi eri osapuolten vaikutusmahdollisuuksia suunnittelussa, mikä toisi myös jatkuvuutta kunnan suunnittelukäytäntöihin ja päätöksentekoon. Väitöskirjatutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa ajankohtaisessa keskustelussa valtion ja paikallishallinnon työnjaosta sekä itsehallinnon uudistuvista muodoista.

Abstract In recent years the number of attacks on critical infrastructure has not only increased substantially but such attacks have also shown higher sophistication. With the increasing interconnection of information systems it is common that critical systems communicate and share information outside an organization’s networks for many different scenarios. In the academic world as well as in existing security implementations, focus is placed on individual aspects of the security process - for example, network security, legal and regulatory compliance and privacy - without considering the process on the whole. This work focuses on solving this security gap of critical infrastructure by providing solutions for emerging attack vectors. Using design science research methods, a model was developed that seeks to combine these individual security aspects to form a complete security management process (SMP). This SMP introduces, among others theories of security topics, recommended best practices and a security organization structure. An instantiation of the SMP model was implemented for a large-scale critical infrastructure. This work introduces the system developed, its architecture, personnel hierarchy and security relevant workflows. Due to employed surveillance networks, specialized requirements for bandwidth utilization while preserving data security were present. Thus algorithms for solving these requirements are introduced as sub-constructs. Other focus points are the managerial aspects of sensors deployed in surveillance networks and the automatic processing of the sensor data to perform data fusion. Algorithms for both tasks were developed for the specific system but could be generalized for other instantiations. Verification was performed by empirical studies of the instantiation in two separate steps. First the instantiation of the SMP was analyzed as a whole. One of the main quality factors of the instantiation is incident response time, especially in complex scenarios. Consequently measurements of response times when handling incidents compared to the traditional system were performed in different scenarios. System usability was then verified by user acceptance tests of operators and administrators. Both studies indicate significant improvements compared to traditional security systems. Secondly, the sub-constructs communication optimizations and the data fusion algorithm were verified showing substantial improvements in their corresponding areas. / Tiivistelmä Viime vuosina kriittisiin infrastruktuureihin on kohdistunut merkittävästi aiempaa enemmän erilaisia hyökkäyksiä. Tietojärjestelmien välisten yhteyksien lisääntymisen myötä myös kriittiset järjestelmät kommunikoivat nykyään keskenään ja jakavat tietoa organisaation sisäisten verkkojen ulkopuolellekin. Akateemisessa tutkimuksessa ja turvajärjestelmien toteutuksissa on huomio kohdistettu turvallisuutta koskevien prosessien yksittäisiin piirteisiin, kuten esimerkiksi verkkojen turvallisuuteen, lakien ja sääntöjen noudattamiseen ja yksityisyyteen, miettimättä prosesseja kokonaisuutena. Väitöstutkimuksen tavoitteena on ollut ratkaista tämä kriittisten infrastruktuurien turvallisuusongelma tarjoamalla ratkaisuja, jotka paljastavat mahdollisia hyökkäysreittejä. Väitöstutkimuksessa kehitettiin suunnittelutieteellisen tutkimuksen avulla lähestymistapa, joka yhdistää yksittäiset turvallisuusnäkökohdat ja muodostaa näin turvallisuuden kokonaishallinnan prosessin mallin. Malli hyödyntää erilaisia turvallisuusteorioita, suositeltuja hyviä käytäntöjä ja turvallisen organisaation rakennemalleja. Mallista kehitettiin esimerkkitoteutus laajamittaista kriittistä infrastruktuuria varten. Tämä väitöskirja esittelee kehitetyn järjestelmän, sen arkkitehtuurin, henkilökuntahierarkian ja turvallisuuden kannalta relevantit työnkulkukaaviot. Työssä huomioitiin laajan valvontaverkoston edellyttämät erityisvaatimukset tilanteessa, jossa tietoturvallisuuden säilyttäminen oli tärkeää. Myös näiden erityisvaatimuksiin liittyvien mallin osien ratkaisualgoritmit esitetään. Muita työn tuotoksia ovat hallinnolliset näkökulmat, jotka on huomioitava, kun valvonnalle tärkeitä sensoreita hallinnoidaan ja sensorien tuottamaa dataa yhdistellään. Algoritmit luotiin esimerkkiympäristöön, mutta niitä on mahdollista soveltaa muihinkin toteutuksiin. Toteutuksen oikeellisuuden todentamisessa käytettiin empiirisiä ympäristöjä kahdessa eri vaiheessa. Ensiksi turvallisuusprosessin kokonaishallinnan malli analysoitiin kokonaisuutena. Merkittävä laatutekijä oli havaintotapahtuman vasteaika erityisesti monimutkaisissa skenaarioissa. Siksi työssä esitellään eri skenaarioiden avulla tapahtumanhallinnan vasteaikojen mittauksia suhteessa perinteisiin järjestelmiin. Tämän jälkeen järjestelmän käytettävyys todennettiin operaattorien ja hallintohenkilöstön kanssa tehtyjen hyväksymistestien avulla. Testit osoittivat huomattavaa parannusta verrattuna perinteisiin turvajärjestelmiin. Toiseksi verifiointiin mallin osien kommunikaation optimointi ja algoritmien toimivuus erikseen ja niissäkin ilmeni huomattavia parannuksia perinteisiin järjestelmiin verrattuna.

Abstract Nowadays, the locus of innovations is in research and development (R&D) networks formed by companies, research agencies, universities, and governmental agencies. Innovation is seen as a source of success of corporations, nations and communities, and therefore there is a long tradition for R&D research and innovation research. Networking is the answer for the changed environment caused by globalisation, fragmentation of the knowledge base and specification of the research into several fields that cause increased financial resource and capability demand for the actors developing new offerings. Collaboration in R&D networks is necessary because resources, expertise, and capabilities are not possessed and capable of being managed by single actors. R&D networks may emerge from among willing actors or intentionally by active actors or based on existing social or strategic relationships of actors. This study focuses on intentional R&D nets and managing in these R&D nets. This study describes and understands, firstly how managing in net is conducted during R&D net formation and collaboration, secondly what benefits are achieved, and thirdly what challenges are noted in relation to managing in R&D nets. Managing in R&D nets is seen to consist of managerial processes and roles for managing. Managing in R&D nets is studied in two phases, firstly empirically in four (4) peer-reviewed papers. The papers stem from a single longitudinal case study of managing in an R&D net. The case study includes both a historical and a follow-up time perspective. Secondly, as the studies have been published between 2005 and 2008, their results needed to be compared to more novel and contemporary findings to show the contribution. Hence, in the second phase, a systematic literature review covering studies on R&D and innovation network management published between 2004–14 is conducted. Thereafter and based on the comparison to contemporary research, the findings of this study that are supported, contradicted and/or still novel are discussed. The novel findings of this study are the following. Firstly, this study extends the time frame of managing in R&D nets. Secondly, it proposes a process model for understanding R&D net formation and collaboration, based on overlapping, simultaneous and iterative activities in R&D net. Thirdly, as a novel finding, this study creates a conceptual framework for depicting and typologising roles for managing in R&D nets. Finally, this study extends the understanding of benefits and challenges of managing in R&D nets. This study provides recommendations both for managers as well as for research of managing in R&D nets. / Tiivistelmä Innovaatiot syntyvät yritysten, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja julkisten toimijoiden verkostoissa. Innovaatiot ovat yritysten, yhteisöjen ja kansojen menestyksen lähde, joten niiden tutkimuksella on pitkät perinteet. Verkostomaisella tuotekehitystoiminnalla uusien innovaatioiden: tuotteiden ja palveluiden kehittäjät vastaavat markkinoiden globalisaation, tutkimuksen erikoistumisen ja tiedon fragmentoitumisen aiheuttamaan tiedollisten ja taloudellisten resurssien vaatimusten kasvuun. Yhteistyö tutkimus- ja kehitysverkostoissa (T&K) on välttämätöntä, koska tarvittavat resurssit, osaaminen ja kyvykkyydet eivät ole yksittäisten toimijoiden hallussa tai hallittavissa. T&K-verkot voivat olla toimijoiden tarkoituksellisesti kokoamia, muodistua vapaasti toimijoiden havaitessa yhteiset intressit tai muodostua aikaisemmista verkostossa toimineiden toimijoiden sulautuessa tutkimaan ja kehittämään yhdessä. Tämä tutkimus keskittyy tarkoituksellisesti koottujen T&K-verkkojen tutkimus- ja kehitysverkkojen johtamiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata, ymmärtää ja käsitteellistää: ensiksi, miten tutkimus- ja kehitysverkoissa johdetaan verkon muodostumisen ja varsinaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan aikana, toiseksi mitä etuja tutkimus- ja kehitysverkon johtamisella on verkon toimijoille ja kolmanneksi, mitä haasteita tutkimus- ja kehitysverkon johtamisessa on ja kolmanneksi, T&K-verkkojen johtaminen kattaa tässä tutkimuksessa johtamisen prosessit ja johtamisen rooli. T&K-verkkojen johtamista tutkitaan kahdessa vaiheessa, ensiksi empiirisesti neljän (4) vertaisarvioidun tutkimuspaperin avulla. Tutkimuspaperit perustuvat yhden tapauksen pitkittäistutkimukseen T&K-verkoissa johtamisesta. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan tapausta seuranta- ja historiatutkimuksen aikaperspektiivistä. Toiseksi, koska tutkimuspaperien julkaiseminen on ajoittunut vuosille 2005-2008, tulee niiden tuloksista johdettava kontribuutio verrata uudemman aikalaiskirjallisuuden kanssa. Tästä johtuen tutkimuksen toisessa vaiheessa on toteutettu järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus vuosien 2004–2014 verkostojen johtamisen kirjallisuudesta. Sen jälkeen ja systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vertailuun perustuen, keskustellaan tämän tutkimuksen tuloksista, jotka tukevat, kiistävät ja/tai esittävät yhä uusia tutkimustuloksia. Uusina tuloksia tämä tutkimus esittää T&K-verkkojen muodostumisen ja tuotekehitysyhteistyön johtamisen prosessin tarkastelujakson muutoksia. Toiseksi tutkimus esittää mallin T&K-verkkojen muodostumisen ja tuotekehitysyhteistyön aikaisen johtamisen mallin. Kolmanneksi tutkimus esittää T&K-verkkojen johtamisen roolien tyypittely ja analysointimallin. Lopuksi tutkimus esittää tutkimuksessa havaittuja T&K-verkkojen johtamisen etuja ja haittoja. Tämä tutkimus antaa suosituksia liikkeenjohtajille sekä tulevalle T&K-verkoissa tapahtuvan johtamisen tutkimukselle.

Abstract In this thesis, we consider autonomous environmental modelling, where robotic sensing platforms are utilized in environmental surveying. In order to allow a wide range of different environments, our models must be flexible to the data with some a prior assumptions. Respectively, in order to guide action planning, we need to have a unified sensing quality metric that depends on the prediction quality of our models. Finally, in order to be able to adapt to the observed information, at each iteration of the action planning algorithm, we must be able to provide solutions that aim at minimum travelling time needed to reach a certain level of sensing quality. These are the main topics in this thesis. At the center of our approaches are stationary and non-stationary Gaussian processes based on the assumption that the observed phenomenon is due to the diffusion of white noise, where diffusion kernel anisotropy and scale may vary between locations. For these models, we propose adaptation of diffusion kernels based on a structure tensor approach. Proposed methods are demonstrated with experiments that show, assuming sensor noise is not dominating, our iterative approach is able to return diffusion kernel values close to correct ones. In order to quantify how precise our models are, we propose a mutual information based sensing quality criterion, and prove that the optimal design using our sensing quality provides the best prediction quality for the model. To incorporate localization uncertainty in modelling, we also propose an approach where a posterior model is marginalized over sensing path distribution. The benefit is that this approach implicitly favors actions that result in previously visited or otherwise well-defined areas, meanwhile, maximizing the information gain. Experiments support our claims that our proposed approaches are best when considering predictive distribution quality. In action planning, our approach is to use graph-based approximation algorithms to obtain a certain level of model quality in an efficient way. In order account for spatial dependency and active localization, we propose adaptation methods that map sensing quality to vertex prices in a graph. Experiments demonstrate the benefit of our adaptation methods compared to the action planning algorithms that do not consider these specific features. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa tarkastellaan autonomista ympäristön mallinnusta, missä ympäristön kartoitukseen hyödynnetään robottimittausalustoja. Erilaisia ympäristöjä varten, käytettävien mallien tulee olla joustavia datalle tietyillä a priori oletuksilla. Mittausalustojen ohjaus vaatii vastaavasti yhtenäisen, mallien ennustuslaadusta riippuvan, kartoituksen laatumetriikan. Mukautuakseen uuteen informaatioon, ohjausalgoritmin tulee lisäksi pyrkiä joka iteraatiolla minimoimaan tietyn kartoituksen laadun saavuttava kulkuaika. Nämä ovat tämän väitöskirjan pääaiheet. Tämän väitöskirjan keskiössä ovat sellaiset stationaariset ja ei-stationaariset Gaussin prosessit, jotka perustuvat oletukseen että havaittu ilmiö johtuu valkoisen kohinan diffuusiosta. Diffuusiokernelin anisotrooppisuudelle ja skaalalle sallitaan paikkariippuvaisuus. Tässä väitöskirjassa esitetään näiden mallien mukauttamiseen rakennetensoripohjaisia menetelmiä. Suoritetut kokeet osoittavat, että esitetyt iteratiiviset mukauttamismenetelmät tuottavat lähes oikeita diffuusiokernelien arvoja, olettaen, että sensorikohina ei dominoi mittauksia. Mallien ennustustarkkuuden määrittämiseen esitetään keskinäisinformaatioon perustuva kartoituksen laatumetriikka. Väitöskirjassa todistetaan, että optimaalinen ennustuslaatu saavutetaan käyttämällä esitettyä laatumetriikkaa. Väitöskirjassa esitetään lisäksi laatumetriikka, jossa posteriori malli on marginalisoitu kartoituspolkujen jakauman yli. Tämän avulla voidaan huomioida paikannusepävarmuuden vaikutukset mallinnuksessa. Tällöin etuna on se, että kyseinen laatumetriikka suosii implisiittisesti sellaisia mittausalustojen ohjauksia, jotka johtavat aeimmin kartoitetuille tai helposti ennustettaville alueille samalla maksimoiden informaatiohyödyn. Suoritetut kokeet tukevat väittämiä, että väitöskirjassa esitetyt menetelmät tuottavat parhaan ennustusjakauman laadun. Mittausalustojen ohjaus vaatii vastaavasti yhtenäisen, mallien ennustuslaadusta riippuvan, kartoituksen laatumetriikan. Väitöskirjassa esitetään mukautusmenetelmiä kartoituksen laadun kuvaukseksi graafin solmujen kustannuksiksi. Tämän avulla sallitaan sekä spatiaalinen riippuvuus että aktiivinen paikannus. Mittausalustojen ohjaus vaatii vastaavasti yhtenäisen, mallien ennustuslaadusta riippuvan, kartoituksen laatumetriikan.

Abstract The purpose of this thesis is to examine the role of learning and the constituents of learning in creating process innovations and realizing organizational change. Organizational learning was studied and the data was collected in process development projects, in which process simulations were used as a development method for process innovations and change. The empirical research was carried out mainly in 1988–2001. In this thesis, the results of those studies are reflected on, together with the recent literature related to organizational learning theories in the context of process innovations and management of change. Specifically, the concepts of learning enablers, learning outcomes (intangible/tangible), learning paths, and their relationships are studied. Qualitative longitudinal action research with case studies and abductive reasoning are used as the research methods throughout this thesis. The data consists of 34 cases and 99 process simulations in 12 different industries and varies from large core processes to support processes. The case organizations were mainly Finnish companies with Finns as the majority of participants. One case organization was from Switzerland, and in five cases, multicultural groups participated in the process simulations. In each project, process simulations were used at least once during a change project, in some cases even five to eight times. The data analysis proceeded in an abductive manner throughout the included five articles, and the findings are summarized based on the research questions. The theoretical contribution of this thesis is fourfold. The findings give new understanding 1) about learning enablers, their relationships to each other and influence on learning and process innovations, 2) about the role of intangible and tangible learning outcomes in individual and organizational learning processes and 3) about learning paths in process innovations and related change processes. The thesis also defines 4) a model for effective learning processes in change projects concerning process innovations. The contribution in the practical and managerial context should be applicable field of North and West European commercial organizations. This thesis highlights individual and organizational learning in the creation of process innovations, and it also defines the features of an effective development method for creating and implementing process innovations. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjan tarkoituksena on tutkia organisaation oppimisen ja sen eri osatekijöiden roolia prosessi-innovaatioiden luomisessa ja muutoksen aikaansaamisessa organisaatiossa. Organisaation oppimista tutkittiin ja aineisto kerättiin prosessien kehittämisprojekteissa, joissa prosessisimulaatioita käytettiin prosessi-innovaatioiden menetelmänä. Tutkimuksen aineisto kerättiin pääsiassa vuosien 1988–2001 aikana. Tässä väitöskirjassa näitä tuloksia analysoidaan vallitsevien organisaatio-oppimisen teorioiden valossa prosessi-innovaatioiden ja muutoksen johtamisen asiayhteydessä. Erityisesti tutkitaan oppimisen mahdollistajia, oppimisen tuloksia (aineettomia/aineellisia), oppimisen polkuja ja kaikkien näiden keskinäisiä suhteita. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista pitkittäistä toimintatutkimusta tapaustutkimuksineen ja abduktiivisine päättelyineen. Aineisto koostuu 34 tapaustutkimuksesta ja 99 prosessisimulaatiosta, jotka toteutettiin 12 eri toimialalla, ja vaihtelevat ydinprosesseista tukiprosesseihin. Suurimmaksi osaksi tapausorganisaatiot olivat suomalaisia yrityksiä, ja yksi tapausorganisaatio oli sveitsiläinen. Projektiryhmät olivat pääasiassa suomalaisia, mutta monikulttuurinen ryhmä osallistui prosessisimulointiin viidessä tapaustutkimuksessa. Jokaisessa projektissa prosessisimulointia käytettiin ainakin kerran muutosprojektin aikana, joissakin tapauksissa jopa viidestä kahdeksaan kertaan. Väitöskirjan viiden artikkelin aineiston analysointi suoritettiin abduktiivisen päättelyn periaattein, ja tutkimuksen tulokset esitetään tutkimuskysymysten mukaisesti. Tutkimuksen teoreettinen tulos kohdistuu neljään osa-alueeseen. Tulokset lisäävät ymmärrystä 1) oppimisen mahdollistajista, niiden suhteesta toisiinsa ja vaikutuksesta oppimiseen ja prosessi-innovaatioihin, 2) aineettomien ja aineellisten oppimistulosten roolista yksilön ja organisaation oppimisprosesseissa, ja 3) prosessi-innovaatioiden ja niihin liittyvien muutosprosessien oppimisen poluista. Tutkimus myös määrittelee 4) prosessi-innovaatioita koskevien muutosprojektien oppimista korostavan mallin. Tutkimuksen tuloksia voitaneen soveltaa Pohjois- ja Länsi-Euroopan yritysmaailmassa. Tutkimus korostaa yksilön ja organisaation oppimisen merkitystä prosessi-innovaatioiden luomisessa ja lisäksi se määrittelee vaikuttavan prosessi-innovaatioiden kehittämisen ja käyttöönoton menetelmän piirteet.

Abstract The aim of this thesis is to devise new paradigms on radio resource sharing including cache-enabled virtualized large cellular networks for mobile network operators (MNOs). Also, self-organizing resource allocation for small cell networks is considered. In such networks, the MNOs rent radio resources from the infrastructure provider (InP) to support their subscribers. In order to reduce the operational costs, while at the same time to significantly increase the usage of the existing network resources, it leads to a paradigm where the MNOs share their infrastructure, i.e., base stations (BSs), antennas, spectrum and edge cache among themselves. In this regard, we integrate the theoretical insights provided by stochastic geometrical approaches to model the spectrum and infrastructure sharing for large cellular networks. In the first part of the thesis, we study the non-orthogonal multi-MNO spectrum allocation problem for small cell networks with the goal of maximizing the overall network throughput, defined as the expected weighted sum rate of the MNOs. Each MNO is assumed to serve multiple small cell BSs (SBSs). We adopt the many-to-one stable matching game framework to tackle this problem. We also investigate the role of power allocation schemes for SBSs using Q-learning. In the second part, we model and analyze the infrastructure sharing system considering a single buyer MNO and multiple seller MNOs. The MNOs are assumed to operate over their own licensed spectrum bands while sharing BSs. We assume that multiple seller MNOs compete with each other to sell their infrastructure to a potential buyer MNO. The optimal strategy for the seller MNOs in terms of the fraction of infrastructure to be shared and the price of the infrastructure, is obtained by computing the equilibrium of a Cournot-Nash oligopoly game. Finally, we develop a game-theoretic framework to model and analyze a cache-enabled virtualized cellular networks where the network infrastructure, e.g., BSs and cache storage, owned by an InP, is rented and shared among multiple MNOs. We formulate a Stackelberg game model with the InP as the leader and the MNOs as the followers. The InP tries to maximize its profit by optimizing its infrastructure rental fee. The MNO aims to minimize the cost of infrastructure by minimizing the cache intensity under probabilistic delay constraint of the user (UE). Since the MNOs share their rented infrastructure, we apply a cooperative game concept, namely, the Shapley value, to divide the cost among the MNOs. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjan tavoitteena on tuottaa uusia paradigmoja radioresurssien jakoon, mukaan lukien virtualisoidut välimuisti-kykenevät suuret matkapuhelinverkot matkapuhelinoperaattoreille. Näiden kaltaisissa verkoissa operaattorit vuokraavat radioresursseja infrastruktuuritoimittajalta (InP, infrastructure provider) asiakkaiden tarpeisiin. Toimintakulujen karsiminen ja samanaikainen olemassa olevien verkkoresurssien hyötykäytön huomattava kasvattaminen johtaa paradigmaan, jossa operaattorit jakavat infrastruktuurinsa keskenään. Tämän vuoksi työssä tutkitaan teoreettisia stokastiseen geometriaan perustuvia malleja spektrin ja infrastruktuurin jakamiseksi suurissa soluverkoissa. Työn ensimmäisessä osassa tutkitaan ei-ortogonaalista monioperaattori-allokaatioongelmaa pienissä soluverkoissa tavoitteena maksimoida verkon yleistä läpisyöttöä, joka määritellään operaattoreiden painotettuna summaläpisyötön odotusarvona. Jokaisen operaattorin oletetaan palvelevan useampaa piensolutukiasemaa (SBS, small cell base station). Työssä käytetään monelta yhdelle -vakaata sovituspeli-viitekehystä SBS:lle käyttäen Q-oppimista. Työn toisessa osassa mallinnetaan ja analysoidaan infrastruktuurin jakamista yhden ostaja-operaattorin ja monen myyjä-operaattorin tapauksessa. Operaattorien oletetaan toimivan omilla lisensoiduilla taajuuksillaan jakaen tukiasemat keskenään. Myyjän optimaalinen strategia infrastruktuurin myytävän osan suuruuden ja hinnan suhteen saavutetaan laskemalla Cournot-Nash -olipologipelin tasapainotila. Lopuksi, työssä kehitetään peli-teoreettinen viitekehys virtualisoitujen välimuistikykenevien soluverkkojen mallintamiseen ja analysointiin, missä InP:n omistama verkkoinfrastruktuuri vuokrataan ja jaetaan monen operaattorin kesken. Työssä muodostetaan Stackelberg-pelimalli, jossa InP toimii johtajana ja operaattorit seuraajina. InP pyrkii maksimoimaan voittonsa optimoimalla infrastruktuurin vuokrahintaa. Operaattori pyrkii minimoimaan infrastruktuurin hinnan minimoimalla välimuistin tiheyttä satunnaisen käyttäjän viive-ehtojen mukaisesti. Koska operaattorit jakavat vuokratun infrastruktuurin, työssä käytetään yhteistyöpeli-ajatusta, nimellisesti, Shapleyn arvoa, jakamaan kustannuksia operaatoreiden kesken.