Abstract This thesis focuses on integrating multipurpose public displays with online social networking services. Modern public displays are capable of much more than the early digital billboards used for promoting brand awareness in urban areas. Currently, smaller, interactive displays are proliferating and starting to offer a variety of services for their users. A network of such displays is located in the northern City of Oulu, Finland, for example, where it is used by the general public. As such, it forms a realistic test bed for studying novel public display services in an authentic urban setting. This thesis examines how to leverage online social networking services in creating services for interactive public displays. A key difference to most related research is that the displays simultaneously offer multiple services to their users. The thesis first provides general purpose software components, which together allow creating services that take advantage of online social networking services. These include a distributed user interface framework, a login mechanism for displays that relies on the developed framework, and a social networking service API for public displays, relying on the login mechanism. Then, the thesis presents a number of prototype services that use the developed components. The services are discussed in the contexts of user generated content, public displays for enabling communication between users, and the role of smart phones in enabling these services. The key findings of this thesis illustrate how consuming and producing user generated content directly on public displays provide compelling use cases. Also, while leveraging online social networking services can be useful in supporting casual communication between users, the anonymity of public display users is likely to cause problems in official communications. Mobile phones are found as suitable for enabling the integration of social networking services and public displays by de-anonymizing the users. However, we are still far from a situation in which mobile phones are a natural part of the interface between humans and public displays, and more research and development towards this vision are needed. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja keskittyy monikäyttöisten julkisten näyttöjen ja yhteisöpalvelujen yhdistämiseen. Uudenaikaiset julkiset näytöt kykenevät paljon muuhunkin kuin ensimmäiset suuret mainostaulut joilla mainostettiin suuria tavaramerkkejä. Pienemmät, interaktiiviset näytöt yleistyvät ja alkavat tarjoamaan uudenlaisia palveluita. Yksi verkko tällaisia näyttöjä sijaitsee Oulussa, Suomessa, missä se on yhteisön käytössä. Se muodostaa aidon ja totuudenmukaisen testialustan julkisten näyttöjen palveluille aidossa kaupunkiympäristössä. Tämä väitöskirja tutkii Internetin yhteisöpalveluiden käyttämistä interaktiivisten julkisten näyttöjen palveluiden luomisessa. Yksi työn tärkeimmistä eroista olemassaolevaan kirjallisuuten on se, että käytetyt näytöt tarjoavat yhtäaikaa useita palveluita. Väitöskirja esittelee ensin yleiskäyttöisiä ohjelmistokomponentteja, joiden avulla voidaan luoda näytöille palveluita, jotka käyttävät hyväkseen Internetin yhteisöpalveluita. Nämä ovat hajautettu käyttöliittymäratkaisu, sisäänkirjautumismekanismi, mikä rakentuu kehitetyn käyttöliittymäratkaisun varaan sekä yhteisöpalvelurajapinta, mikä taas rakentuu sisäänkirjautumismekanismin varaan. Seuraavaksi väitöskirja esittelee prototyyppipalveluita, mitkä rakentuvat mainittujen komponenttien varaan. Nämä palvelut analysoidaan eri viitekehyksissä: käyttäjien luoma sisältö, julkisten näyttöjen mahdollistama kommunikaatio eri käyttäjien välillä sekä älypuhelinten rooli näiden palveluiden luomisessa. Väitöskirjan löydökset havainnollistavat, kuinka käyttäjien luoma sisältö sekä sen tuottaminen suoraan julkisella näytöllä ovat mieleisiä käyttötapoja. Lisäksi, vaikka yhteisöpalvelujen hyödyntäminen julkisilla näytöillä voikin tukea arkipäiväistä kommunikaatiota käyttäjien välillä, käytön anonymiteetti voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia virallisemmassa kommunikaatiossa. Matkapuhelimet todetaan sopiviksi yhteisöpalvelujen ja julkisten näyttöjen yhdistämisessä etenkin käyttäjien tunnistamistuen vuoksi. Olemme kuitenkin vielä kaukana tilanteesta, missä matkapuhelimet ovat osa luonnollista käyttöliittymää ihmisten ja julkisten näyttöjen välillä, ja lisää tutkimusta on tehtävä tämän vision suuntaan.

Abstract This thesis addresses the conceptual and institutional framework of current planning and assessment processes for large-scale energy projects in Finland. In particular, recent proposals for nuclear and hydro power projects are described and theoretically discussed in regard to the procedural capacities that allow for public participation. It is argued that because of ill-defined purposes of public participation and an institutional bias towards conflict-free siting processes, opportunities for participation have little relevance in terms of the overall aim of rendering decisions legitimate. Rather, participatory procedures exhibit a strong ritualistic character within a legalistic atmosphere, thereby excluding political argument whenever citizens are encouraged to engage. A normative account of the welfare society – expressed in Finland through the notion of the overall good in energy decision making – advocates reflection on current practices against the background of conceptualisation of political engagement in planning and decision making. In addition, it is argued that despite efforts to strengthen local government and administration, public institutions appear to refrain from engaging in the planning process. This vacant space is filled by private institutions, though these lack a political mandate for their activities. Thus, this thesis argues that instead of increasing the legitimacy of procedures and decisions, the opposite is taking place through a weakening of public institutions and representative functions. More generally, it is emphasised that the participatory imperative has to be considered a paradigmatic shift that requires reflection. The thesis discusses the influence of academic scholars on the formulation of a “participatory turn” that has produced an understanding of underlying expectations towards participating citizens in planning and assessment processes. Based on a review of theoretical outlines of reasonable and rational discourse, it is stated that these notions neglect important motivational factors and reinforce the exclusion of citizen participation in political struggle. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja käsittelee laajojen energiahankkeiden nykyisten suunnittelu- ja arviointiprosessien käsitteellistä ja institutionaalista rakennetta. Erityisesti kuvataan ja tarkastellaan teoreettisesti viimeaikaisia ydin- ja vesivoimahanke-esityksiä suhteessa menettelytapojen kykyyn ottaa huomioon kansalaisten vaikutusmahdollisuudet. Osoitetaan, että epämääräisten julkisen osallistumisen tavoitteiden ja yksipuolisen sijoitusprosessien konfliktittomuutta suosivan institutionaalisen suhtautumisen vuoksi osallistumistilaisuuksilla on vain vähän merkitystä päätösten legitimoinnin tavoitteen kannalta. Legalistisen ilmapiirin vallitessa osallistavat menettelytavat näyttäytyvät pikemminkin luonteeltaan ritualistisina, ja tähän liittyen poliittiset argumentit jätetään huomiotta aina, kun kansalaisia rohkaistaan vaikuttamaan. Normatiivinen kuvaus hyvinvointiyhteiskunnasta – joka Suomessa ilmaistaan energiapäätöksenteossa yleisen hyvän käsityksen kautta – vaatii nykyisten käytäntöjen uudelleenarviointia suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyvän poliittisen sitoutumisen käsitteellistämisen taustaa vasten. Lisäksi osoitetaan, että huolimatta yrityksistä vahvistaa paikallista hallintoa, julkiset instituutiot näyttävät olevan haluttomia sitoutumaan suunnitteluprosesseihin. Tämän vapaan tilan täyttävät yksityiset instituutiot, vaikka niiden toiminnalta puuttuu poliittinen mandaatti. Siten tämä väitöskirja esittää, että menettelytapojen ja päätösten legitimiteetin lisäämisen sijaan on julkisten instituutioiden ja edustuksellisten tehtävien heikkenemisen kautta käymässä päinvastoin. Yleisemmällä tasolla painotetaan, että osallistava imperatiivi täytyy ymmärtää paradigmaattiseksi muutokseksi, joka vaatii pohdiskelua. Väitöskirja käsittelee akateemisten tutkijoiden vaikutusta ”osallistavan käänteen” formulointiin, joka on vaikuttanut käsityksiin suunnittelu- ja arviointiprosesseihin osallistuvista kansalaisista. Järkevän ja rationaalisen diskurssin teoreettisten yhteenvetojen uudelleen tarkastelun perusteella todetaan, että nämä käsitykset jättävät huomiotta tärkeitä motivaatioon liittyviä tekijöitä ja vahvistavat kansalaisten osallistumisen sulkemista poliittisen taistelun ulkopuolelle.

Abstract New forms of environmental governance are implemented with promises associated with more flexible and participatory decision-making. However, resistance towards these ways of doing decisions occurs also in relation to forests in northern Finland. This thesis seeks to explain this resistance and to discuss how participation in the context of multi-level environmental governance can be enhanced. A combination of anthropological fieldwork methods and concepts from environmental politics is used to create a bottom-up research strategy to examine forest governance. Based on theme interviews, planning documents and press releases of various actors, this thesis identifies problems for hybrid forest governance modes, which combine State, market, and civil society actors in decision-making processes. Based on selected topical case studies regarding state-owned commercial forests in Inari, Forest Lapland, Muonio, and Liperinsuo three different governance modes are identified: a State-based mode with a participatory dimension and two ‘pressure’ modes taking place via market-based campaigns of environmental NGOs and local protests. Concerning the protected areas, namely Malla Strict Nature Reserve and the Pallas-Ylläs and Oulanka national parks, one governance mode is identified as taking place on the vertical park managements – international conservation agencies – local resource users axis. A major explanation for resistance towards the different governance modes is that decision-making processes neglect site-specifics. Related problems include missing stakeholders, lack of site-specific discussions in planning processes, generalised concepts used in standardisation practices, engagement of ‘faraway’ stakeholders in decision processes, and lack of transparency. As a result, ‘the site strikes back’ responses, i.e. pressure campaigns, protests, opposition, and rumours have emerged. In order to mitigate resistance, this thesis proposes ways to enhance participation and deliberation in forest governance. However, the utility of these suggestions is challenged by polarised views and a lack of trust between the different parties. Finally, hypotheses explaining resistance towards decision-making are formulated. Also, contributions to environmental anthropology are outlined, and further questions relevant for research on environmental governance are posed. / Tiivistelmä Uudet ympäristöhallinnan muodot lupaavat parempaa kansalaisosallistumista ja joustavuutta päätöksentekoon. Kuitenkin näitäkin hallinnan muotoja vastustetaan myös Pohjois-Suomen metsiin liittyen. Tässä väitöskirjassa pyritään selittämään vastarintaa metsien hallintaa kohtaan valtion omistamissa talousmetsissä ja suojelualueilla. Väitöskirjassa yhdistetään antropologisia kenttätyömenetelmiä ja ympäristöpolitiikan käsitteitä. Pohjaten teemahaastatteluihin, suunnitteludokumentteihin, lehdistötiedotteisiin ja www-sivuihin tämä väitöskirja määrittää ongelmia hybrideille hallinnan ja päätöksenteon muodoille, jotka koostuvat valtioon, markkinoihin ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvien toimijoiden vuorovaikutuksesta. Pohjaten ajankohtaisiin metsäkiistoihin Inarissa, Metsä-Lapissa, Muoniossa ja Liperinsuolla kolme erilaista hallinnan muotoa erotellaan: valtiovetoinen hallinnan muoto, johon kansalaisyhteiskunta linkittyy osallistavien prosessien kautta sekä kaksi ”painostusmuotoa”, jotka koostuvat ympäristöjärjestöjen markkinapohjaisista kampanjoista sekä paikallislähtöisistä protesteista. Mallan, Pallas-Ylläksen ja Oulangan suojelualueisiin liittyen määritellään yksi hallinnan muoto, joka muodostuu puistojen hallinnoista, kansainvälisistä suojelutoimijoista sekä paikallisista luonnonkäyttäjistä. Näitä hallinnan muotoja yhdistää se, että niiden kohtaama vastarinta johtuu paikkakohtaisen päätöksenteon puutteista. Ongelmat liittyvät päätöksentekoprosesseista puuttuviin intressiryhmiin, suunnitteluprosesseissa käytyjen keskustelujen yleisluonteisuuteen, yleispätevien käsitteiden käyttöön standardoimisprosesseissa erityisesti suojelualueilla, läpinäkyvyyden puutteeseen sekä kaukaisten toimijoiden osallistumiseen paikallisiin päätöksiin. Näiden ongelmien seurauksena paikkakohtaisuutta ei huomioida riittävästi hallinnassa, mistä seuraa ’paikan vastaisku’ protestien, huhujen, vastustuksen ja kampanjoiden muodossa. Vastarinnan syntymistä voitaisiin ehkäistä parantamalla osallistumista ja neuvottelua, joskaan parannusehdotuksetkaan eivät ratkaise luottamuksen puutteeseen ja osapuolten näkemysten napaistumiseen liittyviä ongelmia. Väitöskirjassa luodaan hypoteeseja, jotka selittävät ympäristöhallinnan kohtaamaa vastarintaa. Lisäksi väitöskirja tarjoaa antia sekä uusia tutkimuskysymyksiä erityisesti ympäristöantropologialle.

Abstract The requirements for interactive land use planning, a statutory function of municipalities, are based on the Land Use and Building Act. The objective of land use planning is to promote a high quality living environment and ecologically, economically, socially and culturally sustainable development. Ideally, planning consists of an interactive process in which aspects of administration, residents, economic life and policy making are interconnected. The everyday planning practices of municipalities are significant in implementing interactive planning. This thesis analyses the interactive planning practices and collaboration cultures of the municipalities, the ELY Centres, and the Regional Councils, together with the representatives of mining companies, and consultant planners. The realisation of planning practices was specifically studied within the scope of land use planning and mining due to the fact that there are several ongoing ore exploration and mining projects in the municipalities of Northern Finland. The study focuses on municipal planners’ experiences in interactive planning. The thesis is based on a mixed methods approach, integrating both qualitative and quantitative data. The main research material, which is qualitative data, is comprised of interviews with municipal planners, representatives of ELY Centres, Regional Councils, and mining companies, as well as consultant planners. The quantitative data was generated from a survey directed to municipal planners working in the Northern municipalities. The qualitative data was supplemented with workshop material collected through participatory action research, which was carried out in order to study and develop the interactive planning process. The findings of this thesis demonstrate that the municipalities in Northern Finland have generally fulfilled the statutory minimum requirements in their interactive planning practices. The results indicate that interaction based on statutory and informal municipality policies would increase the possibilities of different stakeholders’ participation in the planning process. In addition, interaction would improve municipal planning practices, and would provide continuity in policy making. The results of this thesis offer valuable insight into planning practices, and could inform and enhance the current reform process of central and regional administration. / Tiivistelmä Maankäyttö- ja rakennuslaki muodostaa perustan vuorovaikutteiselle alueiden käytön suunnittelulle, joka on yksi kuntien tehtävistä. Kunnilla on kokonaisvastuu suunnittelusta, jolla tavoitellaan hyvää elinympäristöä ja kestävää kehitystä. Suunnittelu perustuu lakisääteiseen vuorovaikutteiseen kaavoitusprosessiin. Ideaalitilanteessa vuorovaikutuksessa ovat hallinnon, kansalaisten, elinkeinoelämän ja poliittisen päätöksenteon näkökulmat. Kuntien suunnittelukäytännöt ovat tärkeässä asemassa vuorovaikutteisen suunnittelun toteuttamisessa. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida vuorovaikutteisen alueiden käytön suunnittelun käytäntöjä ja toimintakulttuuria Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kuntien suunnitteluorganisaatioiden, ELY-keskusten, maakunnan liittojen, kaivosyhtiöiden edustajien ja konsulttisuunnittelijoiden välisessä yhteistyössä. Käytäntöjen toteutumista tarkastellaan erityisesti alueiden käytön suunnittelun ja vaikutuksiltaan merkittävän kaivostoiminnan vuorovaikutuksessa, koska Pohjois-Suomen kunnissa on vireillä useita malminetsintä- ja kaivoshankkeita. Tutkimuksessa painotetaan kuntakaavoittajien kokemuksia vuorovaikutteisesta suunnittelusta. Väitöskirjatutkimus on lähtökohdaltaan monimenetelmällinen. Laadullinen pääaineisto muodostuu eri toimijaryhmien teemahaastatteluista. Määrällinen aineisto käsittää Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kunnissa työskennelleille kaavoittajille lähetetyn kyselyn. Laadullista aineistoa täydentää toimintatutkimuksellisella otteella toteutettujen, suunnitteluprosessin vuorovaikutusta tutkineiden ja kehittäneiden työpajojen aineisto. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että pohjoissuomalaisten kuntien suunnittelukäytännöissä noudatetaan useimmiten lakisääteisiä vuorovaikutuksen minimivaatimuksia. Tulosten perusteella lakisääteisten ja kuntien omien vapaamuotoisten käytäntöjen yhdistäminen lisäisi eri osapuolten vaikutusmahdollisuuksia suunnittelussa, mikä toisi myös jatkuvuutta kunnan suunnittelukäytäntöihin ja päätöksentekoon. Väitöskirjatutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa ajankohtaisessa keskustelussa valtion ja paikallishallinnon työnjaosta sekä itsehallinnon uudistuvista muodoista.

Abstract This dissertation contributes to the understanding of investor behavior by using personality traits to help explain investor decision-making. The work is novel, as personality traits have not been used much in finance research. The data used in this dissertation is also new to the field, consisting of observations on personality traits and socioeconomic variables combined with official records of investors’ stockholdings. The first essay provides evidence that personality traits significantly affect the stock market participation decision. The essay shows that subscales of traits (i.e., lower-level traits or facets) can provide a better model of behavior, with some subscales of a single higher-level trait having opposite effects on behavior. The novelty seeking subscales exploratory excitability and extravagance have positive and negative effects, respectively, and the reward dependence subscales dependence and sentimentality have positive and negative effects, respectively. The magnitudes of the effects are large, with marginal effects on the probability of being a stock market participant of up to four percentage points. The second essay explores the relationship between personality traits and risk aversion. We estimate risk aversion from equity holdings and from survey measures. The traits display a distinctive pattern of correlations with the estimates of risk aversion. Some traits are significantly related to observed portfolio characteristics such as portfolio volatility, number of stocks held, and trading frequency. The pattern of the traits’ relationships with the various measures of risk aversion indicates that personality traits should not be considered as merely drivers of risk aversion but as preference parameters distinct from risk aversion. The third essay shows that personality traits are related to an investor’s preferences for value versus growth stocks and for small capitalization stocks versus large capitalization stocks. We find more extravagant individuals favor large capitalization growth stocks; more impulsive people favor small capitalization growth stocks; more sentimental investors prefer small capitalization value stocks; and more social investors prefer small capitalization stocks with a tilt towards value. / Tiivistelmä Tämä tutkimus auttaa ymmärtämään sijoituskäyttäytymistä selittämällä sijoittajien päätöksentekoa heidän luonteenpiirteillään. Tutkimustuloksilla on uutuusarvoa, sillä luonteenpiirteiden merkitystä ei ole juurikaan tutkittu rahoitustutkimuksessa. Tutkimusaineisto on sekin luonteeltaan tavanomaisesta poikkeava, koostuen yksityishenkilöiden luonteenpiirteitä ja sosioekonomista asemaa kuvaavista muuttujista sekä heidän osakeomistustaan koskevista virallisista rekisteritiedoista. Tutkimuksen ensimmäinen essee osoittaa, että luonteenpiirteillä on merkittävä vaikutus yksityishenkilön päätökseen toimia osakemarkkinoilla. Tutkimustulosten mukaan osallistumispäätöstä kyetään ennustamaan paremmin käyttämällä luonteenpiirteiden pääluokkia mittaavien muuttujien sijasta luonteenpiirteiden alaluokkia mittaavia muuttujia. Tämä selittyy sillä, että alaluokkia mittaavilla muuttujilla on eräissä tapauksissa vastakkaismerkkisiä, pääluokkaa mittaavassa muuttujassa toisensa peittäviä, yhteyksiä osallistumispäätökseen. Tämä voidaan havaita muun muassa pääluokkaan ”elämyshakuisuus” kuuluvien ”kokeilunhalun” (+) ja ”tuhlaavaisuuden” (-) kohdalla, samoin kuin pääluokkaan ”palkkioriippuvuus” kuuvilla ”riippuvuudella” (+) ja ”sentimentaalisuudella” (-). Kaiken kaikkiaan luonteenpirteitä mittaavien muuttujien vaikutuksen suurusluokka on korkea, vastaten yksittäisen muuttujan kohdalla jopa neljän prosentin marginaalivaikutusta osakemarkkinoille osallistumisen todennäköisyyteen. Toinen essee tarkastelee luonteenpiirteiden ja riskinkarttamisen asteen välistä yhteyttä. Tutkimuksessa mitataan yksityishenkilön riskinkarttamisen astetta toisaalta hänen osakeomistuksensa rakenteen perusteella ja toisaalta kyselytutkimuksen avulla. Sijoittajien luonteenpiirteiden ja muodostettujen riskinkarttamisen astetta mittaavien muuttujien väliset korrelaatiot muodostavat selkeän rakenteen. Eräät luonteenpiirteet ovat merkitsevässä riippuvuussuhteessa muun muassa sijoittajan osakesalkun volatiliteettiin, salkkuun sisällytettyjen osakesarjojen määrään ja sijoittajan kaupankäyntiaktiivisuuteen. Luonteenpiirteitä kuvaavien muuttujien ja riskinkarttamisastetta kuvaavien muuttujien välisen yhteyden perusteella luonteenpiirteitä tulisi tarkastella enneminkin erillisinä sijoittajien preferenssejä kuvaavina muuttujina kuin riskinkarttamisasteen taustalla olevina perustekijöinä. Kolmas essee osoittaa, että luonteenpiirteet ovat yhteydessä siihen, suosiiko sijoittaja arvo- vs. kasvuosakkeita ja/tai alhaisen markkina-arvon vs. korkean markkina-arvon yhtiöiden osakkeita. Tutkimustulokset osoittavat, että ”tuhlaavammat” sijoittajat suosivat korkean markkina-arvon omaavia kasvuosakkeita, kun taas ”impulsiivisemmat” sijoittajat suosivat alhaisen markkina-arvon omaavia kasvuosakkeita. Vastaavasti ”sentimentaalisemmat” sijoittajat suosivat ylipäätään alhaisen markkina-arvon omaavia arvo-osakkeita, ”sosiaalisten” sijoittajien suosiessa heidänkin alhaista markkina-arvoa, suunnaten kiinnostustaan samalla arvo-osakkeisiin.

Abstract Working life has entered a new era characterised by turbulence and continuous change. Employees are experiencing feelings of incompleteness, uncertainty over their future, and rapid changes in the direction and rhythm of work as companies are executing simultaneous change processes. On the other hand, as a result of an ageing population, there is an increasing need to motivate employees into postponing their retirement. The current developments emphasise the significance of well-being at work. Well-being at work includes health and safety, risk management in the work environment, the usability of tools, the psycho-social aspects influencing work community, change management, and any other factors that can have an effect on the well-being experienced by employees. This doctoral dissertation analyses well-being at work through four viewpoints, published in separate scientific articles. Three of the viewpoints sought answers via processes in which employees and end-users participated significantly. The fourth viewpoint was approached by interviewing experts in the field of well-being. In this research, both quantitative and qualitative methods were used in the analyses of the data. According to this research, the main factors influencing well-being at work include the employee, the working community, the work itself, leadership and management, and external factors. The management should strive towards balancing these factors via active and open communication. The results show how personnel participation in the development of performance indicators promotes the integration of safety aspects into a natural part of industrial production activities. Employee participation facilitates the acceptance of performance indicators, acts as training, and improves information flow within a company. The results of this doctoral dissertation can be beneficial for both public and private sectors, especially for small and medium sized companies. Managers should be able to identify all relevant external and internal change processes, contemplate their impact on well-being at work, and change their management styles accordingly. / Tiivistelmä Käynnissä oleva työelämän murros merkitsee jatkuvaa muutosta, asioiden keskeneräisyyttä, epävarmuutta tulevasta, toiminnan suunnan ja rytmin nopeita vaihteluja, erilaisten muutosprosessien samanaikaisuutta ja työyhteisöjen perustehtävien muuttumista. Toisaalta väestön ikääntyessä työvoiman haluun ja kykyyn jatkaa työelämässä nykyistä pitempään kiinnitetään yhä enenevässä määrin huomiota. Molemmat kehityskulut korostavat työhyvinvoinnin merkitystä. Työhyvinvointi sisältää työterveyden ja -turvallisuuden, työympäristön riskienhallinnan ja työvälineiden käytettävyyden, työyhteisön psykososiaaliset tekijät, muutoksen hallinnan ja muut tekijät, jotka voivat vaikuttaa työntekijöiden kokemaan hyvinvointiin tai pahoinvointiin työssä. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena on neljän esimerkin avulla tutkia työhyvinvointia. Kolmeen näkökulmaan haettiin vastauksia prosessilla, johon työpaikkojen henkilöstö ja/tai loppukäyttäjät osallistuivat merkittävästi. Neljättä näkökulmaa lähestyttiin asiantuntijahaastatteluiden avulla. Tutkimusaineiston analyysissä on käytetty sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Tämän tutkimuksen mukaan työhyvinvoinnin keskeiset osatekijät ovat työntekijä, lähityöyhteisö, työ, johtaminen ja työyhteisön ulkopuoliset tekijät. Johdon tulisi osata tasapainottaa nämä työhyvinvointiin liittyvät tekijät. Väitöskirjan tulosten mukaan suorituskykymittareiden rakentaminen henkilöstön yhdessä toteuttamana hankkeena auttaa liittämään työturvallisuusasiat luontevaksi osaksi teollisuuden tuotantotoimintaa. Henkilöstön osallistuminen suorituskykymittareiden rakentamiseen helpottaa käyttöönottoa, toimii koulutuksena ja parantaa tiedonkulkua yrityksen sisällä. Tämän tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, erityisesti pienillä ja keskisuurilla työpaikoilla. Johdon tulisi hahmottaa työyhteisössä käynnissä olevat sisäiset ja ulkoiset muutosprosessit, pohtia niiden vaikutusta työhyvinvointiin ja tarpeen mukaan muuttaa johtamiskäytäntöjä.

Abstract This thesis explores the design and experience of adaptive lighting. In this research, adaptive lighting is understood as a wide concept referring to lighting which adapts to information about the environment and its users or to other information relevant to intended lighting behaviour. Adaptive lighting is approached as an element of architecture and urban space, which has an influence on the human environmental experience at various levels. The research can be defined as architectural design-based research as well as transdisciplinary research. This research explores design practice by analysing the design processes of three case studies through the research-by-design method. The essential design phases, design tasks and design methods are recognized and presented. In addition, the experiences of adaptive lighting are explored with the help of empirical qualitative research material, which is gained through evaluation of the case studies. The methods used in evaluation include in situ walking interviews and evaluation probes. In the case projects situated in urban environments and in a retail space, different forms of lighting adaptation, interaction and participation were studied. The design process of adaptive lighting can be theorized, based on the three case studies, as a three-phase process consisting of several subtasks. The design process is guided by several design factors. In the design process, cooperation with experts of interaction and system design is beneficial. The users’ experience of adaptive lighting environments is complex and multifaceted. The experiences emerge in each environment as context-related interpretations or manifestations of the general experiential aspects. Finally, adaptive lighting is conceptualized in the thesis as a holistic design task by formulating a framework for pragmatic-experiential and context-oriented design of adaptive lighting. This defines adaptive lighting as a design task from the perspectives of multifaceted users’ experience and pragmatic constraints of design practice. Future design processes should acknowledge the complexity of the design task. Then adaptive lighting can offer, besides energy savings, added value for illuminated environments on many levels of experience. The main significance of this study is to help both designers and clients to understand the diversity of the new design task, and to help to approach it from human-oriented perspective—from the perspective of inhabitants of the environments. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja tutkii mukautuvan valaistuksen suunnittelua ja kokemusta. Työssä mukautuva valaistus ymmärretään laajana käsitteenä viitaten valaistukseen, joka mukautuu ympäristöstä ja sen käyttäjistä saatavaan tietoon tai johonkin muuhun valaistuksen tavoitellun toiminnan kannalta merkitykselliseen tietoon. Mukautuvaa valaistusta lähestytään arkkitehtuurin ja kaupunkitilan elementtinä, joka vaikuttaa ihmisen kokemukseen ympäristöstään usealla eri tasolla. Tutkimus on luonteeltaan arkkitehtuurin suunnittelulähtöistä tutkimusta ja poikkitieteellistä tutkimusta. Se valottaa suunnittelun praktiikkaa analysoimalla research-by-design-menetelmällä kolmen tapaustutkimuksen suunnitteluprosesseja. Olennaiset suunnitteluvaiheet, -tehtävät ja -menetelmät tunnistetaan ja esitellään. Lisäksi kokemuksia mukautuvasta valaistuksesta tarkastellaan analysoimalla empiiristä, laadullista tutkimusaineistoa, joka on syntynyt tapaustutkimuksia evaluoimalla. Evaluointimenetelminä ovat olleet puolistrukturoitu haastattelu, paikanpäällä tehtävä kävelyhaastattelu ja evaluointiluotain. Tapaustutkimusprojekteissa, jotka sijoittuivat kaupunkiympäristöihin ja liiketiloihin, tutkittiin erilaisia valaistuksen mukautumisen sekä valon kanssa vuorovaikuttamisen ja osallistumisen muotoja. Mukautuvan valaistuksen suunnitteluprosessia voidaan kolmeen tapaustutkimukseen perustuen teoretisoida kolmivaiheisena prosessina, joka sisältää useita alatehtäviä. Suunnitteluprosessia ohjaavat useat suunnittelutekijät. Monialainen yhteistyö suunnitteluprosessin aikana on hyödyllistä. Käyttäjien kokemukset ympäristöistä, jotka on valaistu mukautuvasti, ovat monimutkaisia ja moniulotteisia. Kokemukset muodostuvat kussakin ympäristössä kontekstisidonnaisina tulkintoina ja ilmentyminä yleisistä kokemuksellisista piirteistä. Mukautuvaa valaistusta määritellään ja käsitteellistetään tässä väitöskirjassa holistisena ja kontekstisidonnaisena suunnittelutehtävänä käyttäjän moniulotteisen kokemuksen ja suunnittelupraktiikan käytäntöön liittyvien rajoitusten näkökulmista. Tulevaisuuden suunnitteluprosesseissa tulisi huomioida suunnittelutehtävän moniulotteisuus. Näin mukautuva valaistus voisi tarjota energiansäästöjen ohella valaistuihin ympäristöihin lisäarvoa useilla kokemuksen tasoilla. Tämän työn päämerkityksenä on auttaa sekä suunnittelijoita että suunnittelun tilaajia ymmärtämään uuden suunnittelutehtävän monipuolisuus ja auttaa heitä lähestymään sitä ympäristön käyttäjien näkökulmasta.

Abstract The purpose of this study is to increase understanding of participating in strategy practice when examined as membership in organizational hierarchy and as subjectivities in strategy discourse. The study approaches subjectivity in strategy practice from the viewpoint of organizational research within the strategy-as-practice (SasP) field, but has chosen a critical perspective to the assumption that strategy work belongs only to senior management. The study is based on interviews relating experiences of strategy participation in a public sector organization. It was found that when strategic planning and decision-making take place fairly far from practical everyday work, two separate strategy worlds would emerge within the organization: the conceptual and the practical world. The well-intended decisions made in the conceptual strategy world set demands for the subjects in the practical strategy world, who had to resort to coping mechanisms and survival strategies to deal with the practical consequences of the decisions. Furthermore, the traditional view of strategy as a senior management's top-down plan seemed to result in a division between strategy subjects and strategy objects. The division of subjectivities was not this dichotomic, however, as individuals moved more dynamically between the subjectivities identified in the strategy discourse. These positionings and subjectivities were products of the strategy practice and strategy discourse and they were studied using discourse analysis and positioning analysis. This study also opens a discussion on how a strategist's subjectivity could be defined within the strategy practices instead of being determined by hierarchical status. It proposes organizational citizenship as a basis for participating in strategy and views strategy as a combination of performing everyday work in a continuum, awakening and reacting to discontinuities and making necessary changes. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaiseksi strategiatyöhön osallistuminen määrittyy, kun sitä tarkastellaan toisaalta organisaation hierarkian jäsenyytenä ja toisaalta organisaation strategiadiskurssin subjektiviteetteina. Tutkimus kiinnittyy organisaatiotutkimuksen näkökulmasta strategy-as-practice (SasP) -kenttään tarkastellessaan strategiatoimijuutta osallistumisena strategiakäytäntöön, mutta valitsee kuitenkin kriittisen tarkastelukulman siihen, että strategiatyö kuuluisi vain johdolle. Tämä tutkimus perustuu haastatteluihin, joissa kartoitettiin strategiatyöhön osallistumisen kokemuksia kuntaorganisaatiossa. Yksi tutkimuksen havainnoista oli, että strategisen suunnittelun ja päätöksenteon tapahtuessa suhteellisen kaukana työn arjesta organisaatiossa näytti muodostuvan kaksi erilaista strategiamaailmaa: konseptuaalinen ja käytännöllinen. Konseptuaalisen strategiamaailman hyvässä tarkoituksessa tekemät strategiset linjaukset edellyttivät usein käytännöllisen strategiamaailman toimijoilta erilaisia selviytymismekanismeja ja selviytymisstrategioita. Lisäksi strategiatradition näkemys strategiasta johdon suunnitelmana näytti johtavan jakoon strategiasubjekteihin ja strategiaobjekteihin sekä osallistujiin ja osallistettaviin. Subjektiviteettien osalta jako ei kuitenkaan ollut näin dikotominen, vaan yksilöt liikkuivat dynaamisemmin strategiadiskurssissa tunnistettujen subjektiviteettien välillä. Näitä strategiakäytännössä ja strategiadiskurssissa muotoutuvia asemointeja ja subjektiviteetteja tutkittiin diskurssi- ja positiointianalyysia hyödyntämällä. Tutkimuksessa avataan keskustelua myös siitä, kuinka strategistin toimijuus voitaisiin nähdä strategiakäytännöissä määrittyvänä sen sijaan, että se määrittyy hierarkkisen aseman myötä tulevana oletuksena. Tällöin strategiaan osallistumista tarkastellaan organisaatiokansalaisuuteen liittyvänä toimijuutena ja strategia nähdään jatkumosta, epäjatkuvuuskohtiin havahtumisesta ja epäjatkuvuuskohtiin liittyvistä muutoksista muodostuvana kokonaisuutena.