Abstract The purpose of this thesis is to increase understanding and provide new knowledge on the applicability and value of the living lab approach in user-centric product and service development in public and private sector. Research has been carried out within the authentic living lab environment of the Oulu Urban Living Labs (OULLabs) and the PATIO user community and user involvement tool in 2011–2018. Empirical evidence is gathered from qualitative living lab case studies conducted in multiple contexts: public service development, commercial product and service development, business accelerating, innovation instruments, public procurement and urban planning. The primary source of information are the 70 in-depth interviews with the customer companies and organizations. Both general and context-specific value of the living lab approach for public and private sector customers are identified. The living lab approach provides an effortless process for user-centric development. Knowledge and practice of user involvement are transferred into customers. The living lab approach supports the development of usable and desirable products and services. The diverse context-specific value of the living lab approach includes, e.g., information for the development and decision making, learning and knowledge, new customer and end-user contacts, increased efficiency, improvement of organizational culture and communication, enhanced quality of products and services, gaining visibility, involvement of citizens and increased productivity. PATIO is perceived as a fast, easy and efficient digital tool to involve users regardless time and location in a living lab environment. The main contribution of the thesis is the new knowledge of less researched long-term and partly novel living lab studies in a remarkable breadth. The findings of the thesis support the adoption of the living lab approach as a natural and continuous practice in a variety of product and service development activities, especially in local innovation ecosystems but also in international environments. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ja tuottaa uutta tietoa living lab -toimintatavan soveltuvuudesta ja arvosta yritysten ja julkisen sektorin tuote- ja palvelukehityksessä. Tutkimus on toteutettu autenttisessa Oulu Urban Living Labs (OULLabs)- ja PATIO living lab -ympäristössä vuosina 2011‒2018. Tutkimuksen empiiriset todisteet perustuvat laadulliseen tapaustutkimukseen, jossa living lab -menetelmiä ja -työkaluja on hyödynnetty eri konteksteissa: julkisten palvelujen kehittäminen, kaupallisten tuotteiden ja palvelujen kehittäminen, yrityskiihdyttämö, innovaatioinstrumentit, julkiset hankinnat ja kaupunkisuunnittelu. Tutkimuksen pääaineisto koostuu 70:stä yritysten ja muiden sidosryhmien edustajien haastattelusta. Tutkimuksessa on tunnistettu sekä yleisiä että kontekstisidonnaisia living lab -toiminnan hyötyjä julkisen ja yksityisen sektorin asiakkaille. Living lab -toimintatapa tarjoaa vaivattoman prosessin käyttäjäkeskeiseen kehittämiseen sekä lisää uutta tietoa ja uusia käytäntöjä käyttäjien osallistamisesta. Living lab -toimintatapa tukee käytettävien ja haluttujen tuotteiden ja palveluiden kehittämistä. Living labin monet kontekstisidonnaiset hyödyt ovat esimerkiksi informaatio tuote- ja palvelukehityksen ja päätöksenteon tueksi, tiedon ja oppimisen lisääntyminen, prosessien tehostaminen, uudet asiakas- ja loppukäyttäjäkontaktit, tuottavuuden lisääntyminen ja taloudelliset hyödyt, organisaatiokulttuurin ja kommunikaation parantaminen, tuotteiden ja palveluiden parempi laatu, näkyvyyden lisääminen sekä kuntalaisosallistaminen. Digitaalinen käyttäjäyhteisö ja käyttäjien osallistamistyökalu PATIO on nopea, helppo ja tehokas tapa aktivoida käyttäjiä tuote- ja palvelukehitykseen living lab -ympäristössä. Tutkimus tuo uutta tietoa vähän tutkituista pitkän aikavälin living lab -toiminnan tuomista hyödyistä ja uudenlaisista living lab -tutkimuksista merkittävässä laajuudessa. Tulokset tukevat living lab -toiminnan omaksumista luonnolliseksi ja jatkuvaksi osaksi tuotteiden ja palveluiden kehittämistoimintoja paikallisissa innovaatioekosysteemeissä, mutta myös kansainvälisissä toimintaympäristöissä.

Abstract The purpose of this study is to increase understanding of participating in strategy practice when examined as membership in organizational hierarchy and as subjectivities in strategy discourse. The study approaches subjectivity in strategy practice from the viewpoint of organizational research within the strategy-as-practice (SasP) field, but has chosen a critical perspective to the assumption that strategy work belongs only to senior management. The study is based on interviews relating experiences of strategy participation in a public sector organization. It was found that when strategic planning and decision-making take place fairly far from practical everyday work, two separate strategy worlds would emerge within the organization: the conceptual and the practical world. The well-intended decisions made in the conceptual strategy world set demands for the subjects in the practical strategy world, who had to resort to coping mechanisms and survival strategies to deal with the practical consequences of the decisions. Furthermore, the traditional view of strategy as a senior management's top-down plan seemed to result in a division between strategy subjects and strategy objects. The division of subjectivities was not this dichotomic, however, as individuals moved more dynamically between the subjectivities identified in the strategy discourse. These positionings and subjectivities were products of the strategy practice and strategy discourse and they were studied using discourse analysis and positioning analysis. This study also opens a discussion on how a strategist's subjectivity could be defined within the strategy practices instead of being determined by hierarchical status. It proposes organizational citizenship as a basis for participating in strategy and views strategy as a combination of performing everyday work in a continuum, awakening and reacting to discontinuities and making necessary changes. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaiseksi strategiatyöhön osallistuminen määrittyy, kun sitä tarkastellaan toisaalta organisaation hierarkian jäsenyytenä ja toisaalta organisaation strategiadiskurssin subjektiviteetteina. Tutkimus kiinnittyy organisaatiotutkimuksen näkökulmasta strategy-as-practice (SasP) -kenttään tarkastellessaan strategiatoimijuutta osallistumisena strategiakäytäntöön, mutta valitsee kuitenkin kriittisen tarkastelukulman siihen, että strategiatyö kuuluisi vain johdolle. Tämä tutkimus perustuu haastatteluihin, joissa kartoitettiin strategiatyöhön osallistumisen kokemuksia kuntaorganisaatiossa. Yksi tutkimuksen havainnoista oli, että strategisen suunnittelun ja päätöksenteon tapahtuessa suhteellisen kaukana työn arjesta organisaatiossa näytti muodostuvan kaksi erilaista strategiamaailmaa: konseptuaalinen ja käytännöllinen. Konseptuaalisen strategiamaailman hyvässä tarkoituksessa tekemät strategiset linjaukset edellyttivät usein käytännöllisen strategiamaailman toimijoilta erilaisia selviytymismekanismeja ja selviytymisstrategioita. Lisäksi strategiatradition näkemys strategiasta johdon suunnitelmana näytti johtavan jakoon strategiasubjekteihin ja strategiaobjekteihin sekä osallistujiin ja osallistettaviin. Subjektiviteettien osalta jako ei kuitenkaan ollut näin dikotominen, vaan yksilöt liikkuivat dynaamisemmin strategiadiskurssissa tunnistettujen subjektiviteettien välillä. Näitä strategiakäytännössä ja strategiadiskurssissa muotoutuvia asemointeja ja subjektiviteetteja tutkittiin diskurssi- ja positiointianalyysia hyödyntämällä. Tutkimuksessa avataan keskustelua myös siitä, kuinka strategistin toimijuus voitaisiin nähdä strategiakäytännöissä määrittyvänä sen sijaan, että se määrittyy hierarkkisen aseman myötä tulevana oletuksena. Tällöin strategiaan osallistumista tarkastellaan organisaatiokansalaisuuteen liittyvänä toimijuutena ja strategia nähdään jatkumosta, epäjatkuvuuskohtiin havahtumisesta ja epäjatkuvuuskohtiin liittyvistä muutoksista muodostuvana kokonaisuutena.

Abstract Nowadays, construction projects are implemented in highly demanding and complex built environments that require multisectoral and multidisciplinary efforts and collaboration between the project stakeholders with divergent interests, objectives, and backgrounds. Successful collaboration is one of the most efficient ways to enhance project value creation and gain better results, especially when it integrates stakeholders with different kinds of expertise and contributions. However, stakeholder management, involvement, and integration have been seen as a difficult issue, particularly in the early project phases, and have frequently resulted in conflicts and partial failures due to the lack of practical tools for managing the stakeholders and understanding their roles. The purpose of this dissertation is to enhance the understanding of how value creation can be enhanced through early stakeholder involvement and integration in the context of construction. The research applies a qualitative research approach and utilizes the case study methodology. The data for this research was collected through a survey and semi-structured interviews. The results indicate that project value creation can be increased by early stakeholder involvement and integration. However, it demands systematic stakeholder management practices in order to identify the different project-specific stakeholders and their requirements for the project. The results also show that the salience of the stakeholders varies within a project and from project to project, and some of the stakeholders are always more important than others. Nevertheless, all the stakeholders usually have the change to impact on and contribute to the project, positively or negatively. To exploit the expertise of a project stakeholder or to avoid the problems caused by the stakeholders, the framework for stakeholder identification and classification was created in this dissertation. / Tiivistelmä Rakennusteollisuuden projektien sekä rakennetun ympäristön muuttuminen yhä dynaamisemmaksi ja monimutkaisemmaksi edellyttää projektin sidosryhmien yhä aktiivisempaa ja syvällisempää osallistamista, yhteistyötä sekä vaatimusten huomioimista projektien määrittelyvaiheesta alkaen. Muilla teollisuuden aloilla sidosryhmien aikaisella osallistamisella projektin alusta alkaen on huomattu olevan positiivinen vaikutus projektien parempaan arvontuottoon ja tavoitteiden saavuttamiseen. Osoitetuista hyödyistä ja joistain hyvistä kokemuksista huolimatta, sidosryhmien osallistaminen ja integroiminen on osoittautunut yleisesti ottaen erittäin vaikeaksi ja haasteelliseksi, erityisesti vaativien ja kompleksisien projektien osalta. Pääsääntöisesti ongelmat johtuvat puutteellisesta toimintavavoista sekä tottumattomuudesta sidosryhmien kokonaisvaltaiseen osallistamiseen ja johtamiseen, mikä on usein johtanut sidosryhmien välisiin ristiriitoihin ja hankkeiden, ainakin osittaiseen, epäonnistumiseen. Tämän väitöstutkimuksen tavoite on tutkia, että miten rakennusprojektien arvontuottoa voidaan parantaa sidosryhmien aikaisella osallistamisella ja integroinnilla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka empiirinen aineisto on hankittu kyselyllä sekä haastatteluilla eri rakennusteollisuuden projekteista. Tulokset vahvistavat käsityksen, että sidosryhmien aikainen osallistaminen ja integroinnilla projektin arvontuottoa kaikille sidosryhmille voidaan tehostaa. Tämä kuitenkin vaati systemaattisia toimintatapoja ja prosesseja, jotta projektin kannalta keskeisimmät sidosryhmät ja heidän vaateensa kyetään tunnistamaan sekä osaaminen voidaan hyödyntää. Tulokset myös osoittavat, että projektin sidosryhmät eivät ole tasavertaisia keskenään ja heidän keskeisyytensä vaihtelee sekä projektin aikana että projektikohtaisesti. Tästä huolimatta, yleensä kaikki sidosryhmät voivat vaikuttaa, tavalla tai toisella, projektiin joko positiivisesti tai negatiivisesti. Jotta sidosryhmät voitaisiin osallistaa mahdollisimman tehokkaasti, ja näin ollen hyödyntää heidän osaaminen ja välttää ongelmat, luotiin tässä tutkimuksessa viitekehys sidosryhmien tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja luokittelemiseksi.