Abstract The demand for sustainability has challenged us to shift towards a culture of holistic urban redevelopment and efficient collaboration. The motivation for this study stems from the need to gain a clear understanding of integrative urban redevelopment, from the point of view of public urban planning and development organizations. The skill required to bring together expertise has been analyzed. The revised research questions were: What is the position of holistic urban planning in the field of integrative urban redevelopment? What kind of challenges can be detected in integrative urban redevelopment? The theory of the development of work (Victor & Boynton 1998) is utilized as a theoretical framework. The theory lacks an object of work, thus the framework has been complemented with activity theory (Engeström 1995). Processual analysis and multiple methods were used in the process. The empirical material consists of five recent cases located in the Eastern Vantaa area, and includes interviews with urban designers, developers, planners and strategy workers. The study shows that the notion of holistic urban planning has been changing, which makes the term an object of work in itself that has to be redefined case by case. Holistic urban planning turned out to be an approach of integrative urban redevelopment work, while the others are seen as sustainable co-configuration and linking work. The main challenge in integrative urban redevelopment work is to be able to identify a genuine object of work and to apply a type of work complementing it. This is due to the fact that the nature of collaboration seems to be attached to a certain type of work, and each type of work was lead and managed differently. The main processes of integrative urban redevelopment work proceed with different tempos, thus in order to integrate these processes with each other, setting a process owner based on shared leadership seems to be a precondition for integrating all the necessary expertise. Other challenges are the disintegration of the expertise of the social and health sector and strategic economic governance into the processes of urban planning and redevelopment. Land use planning could be better recognized as a process owner of integrative urban redevelopment. Finally, the significance of new strategic practices and resources of land use planning are also highlighted. / Tiivistelmä Kestävyyden vaatimus on haastanut meidät siirtymään kokonaisvaltaisen suunnittelun kulttuuriin sekä integroivaan ja tehokkaaseen yhteistyöhön, jonka kehittämiseksi on analysoitava, millaisia haasteita siihen liittyy. Tämän tutkimuksen taustalla on tarve lisätä ymmärrystä integroivasta kaupunkikehitystyöstä julkisen kaupunkikehitysorganisaation näkökulmasta. Institutionaaliseen näkökulmaan on kiinnitetty toistaiseksi vähän huomiota kaupunkikehittämisen tutkimuksessa. Tutkimuksessa on analysoitu työn yhdistämisen taitoa ja rakenteita. Tarkistetut tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Mikä asema eheyttämisellä on integroivan kaupunkikehittämisen kentällä? 2) Mitkä ovat integroivan kaupunkikehittämisen haasteet? Teoreettisen viitekehyksen muodostaa työn kehityksen teoria (Victor & Boynton 1998), jonka avulla on tarkasteltu integroivan kaupunkikehitystyön työtyyppejä osatekijöineen. Teoriasta puuttuvan työn kohteen tarkastelemiseksi viitekehystä on täydennetty toiminnan teorialla (Engeström 1995). Tapaustutkimuksessa on sovellettu prosessuaalista analyysiä ja monimenetelmällistä metodologiaa. Empiirinen aineisto koostuu viidestä tuoreesta tapauksesta Itä-Vantaan alueelta, täydennettynä detaljisuunnittelun, yleispiirteisen suunnittelun ja strategisen kaupunkikehitystyön tekijöiden haastatteluin. Osoitan käsityksen eheyttämisen sisällöstä muuttuvaksi, jolloin se on terminä tapauskohtaisesti määriteltävä työn kohde. Eheyttäminen on myös integroivan kaupunkikehitystyön lähestymistapa muiden ollessa kestävä kehittely ja yhteyttäminen. Tulokseni paljastavat integroivan kaupunkikehitystyön päähaasteena olevan aidon työn kohteen tunnistaminen ja sitä vastaavan työtyypin soveltaminen, sillä yhteistyön luonne riippui työtyypistä, joista kutakin johdettiin erilaisella otteella. Lisäksi eri tempolla etenevien kaupunkikehitystyön ydinprosessien keskinäinen integrointi sekä osallisten integrointi niihin vaikuttaa edellyttävän jaettuun johtajuuteen perustuvaa prosessinomistajuutta. Muita haasteita ovat sosiaali- ja terveystoimen asiantuntemuksen ja kuntatalouden integrointi kaupunkikehitystyön ydinprosesseihin, sekä maankäytön ja ympäristön toimialan potentiaalin huomioiminen integroivan kaupunkikehitystyön prosessien omistajana. Myös viitesuunnittelun merkitys, työn resursointi ja kiinteistötalouden asiantuntemus korostuvat.

Abstract The requirements for interactive land use planning, a statutory function of municipalities, are based on the Land Use and Building Act. The objective of land use planning is to promote a high quality living environment and ecologically, economically, socially and culturally sustainable development. Ideally, planning consists of an interactive process in which aspects of administration, residents, economic life and policy making are interconnected. The everyday planning practices of municipalities are significant in implementing interactive planning. This thesis analyses the interactive planning practices and collaboration cultures of the municipalities, the ELY Centres, and the Regional Councils, together with the representatives of mining companies, and consultant planners. The realisation of planning practices was specifically studied within the scope of land use planning and mining due to the fact that there are several ongoing ore exploration and mining projects in the municipalities of Northern Finland. The study focuses on municipal planners’ experiences in interactive planning. The thesis is based on a mixed methods approach, integrating both qualitative and quantitative data. The main research material, which is qualitative data, is comprised of interviews with municipal planners, representatives of ELY Centres, Regional Councils, and mining companies, as well as consultant planners. The quantitative data was generated from a survey directed to municipal planners working in the Northern municipalities. The qualitative data was supplemented with workshop material collected through participatory action research, which was carried out in order to study and develop the interactive planning process. The findings of this thesis demonstrate that the municipalities in Northern Finland have generally fulfilled the statutory minimum requirements in their interactive planning practices. The results indicate that interaction based on statutory and informal municipality policies would increase the possibilities of different stakeholders’ participation in the planning process. In addition, interaction would improve municipal planning practices, and would provide continuity in policy making. The results of this thesis offer valuable insight into planning practices, and could inform and enhance the current reform process of central and regional administration. / Tiivistelmä Maankäyttö- ja rakennuslaki muodostaa perustan vuorovaikutteiselle alueiden käytön suunnittelulle, joka on yksi kuntien tehtävistä. Kunnilla on kokonaisvastuu suunnittelusta, jolla tavoitellaan hyvää elinympäristöä ja kestävää kehitystä. Suunnittelu perustuu lakisääteiseen vuorovaikutteiseen kaavoitusprosessiin. Ideaalitilanteessa vuorovaikutuksessa ovat hallinnon, kansalaisten, elinkeinoelämän ja poliittisen päätöksenteon näkökulmat. Kuntien suunnittelukäytännöt ovat tärkeässä asemassa vuorovaikutteisen suunnittelun toteuttamisessa. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida vuorovaikutteisen alueiden käytön suunnittelun käytäntöjä ja toimintakulttuuria Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kuntien suunnitteluorganisaatioiden, ELY-keskusten, maakunnan liittojen, kaivosyhtiöiden edustajien ja konsulttisuunnittelijoiden välisessä yhteistyössä. Käytäntöjen toteutumista tarkastellaan erityisesti alueiden käytön suunnittelun ja vaikutuksiltaan merkittävän kaivostoiminnan vuorovaikutuksessa, koska Pohjois-Suomen kunnissa on vireillä useita malminetsintä- ja kaivoshankkeita. Tutkimuksessa painotetaan kuntakaavoittajien kokemuksia vuorovaikutteisesta suunnittelusta. Väitöskirjatutkimus on lähtökohdaltaan monimenetelmällinen. Laadullinen pääaineisto muodostuu eri toimijaryhmien teemahaastatteluista. Määrällinen aineisto käsittää Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kunnissa työskennelleille kaavoittajille lähetetyn kyselyn. Laadullista aineistoa täydentää toimintatutkimuksellisella otteella toteutettujen, suunnitteluprosessin vuorovaikutusta tutkineiden ja kehittäneiden työpajojen aineisto. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että pohjoissuomalaisten kuntien suunnittelukäytännöissä noudatetaan useimmiten lakisääteisiä vuorovaikutuksen minimivaatimuksia. Tulosten perusteella lakisääteisten ja kuntien omien vapaamuotoisten käytäntöjen yhdistäminen lisäisi eri osapuolten vaikutusmahdollisuuksia suunnittelussa, mikä toisi myös jatkuvuutta kunnan suunnittelukäytäntöihin ja päätöksentekoon. Väitöskirjatutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa ajankohtaisessa keskustelussa valtion ja paikallishallinnon työnjaosta sekä itsehallinnon uudistuvista muodoista.