Abstract The quality of technical communication, for example the user guides created for various high-technology products, is often criticized. The information is not available when it would be needed, or it is not presented in a way suitable for our purposes. However, in the increasingly technology-based society of today, we are expected to operate a range of technical devices and software programs daily, at work and at home. The current re-structuring of the IT industry in Finland, on the other hand, has affected technical communication profoundly: cost pressures and outsourcing have led to narrow job descriptions, job losses and diminished wellbeing at work. Companies do not seem to appreciate the impact of high-quality technical communication on user experience. The work environments of technical communicators are also challenging: their background is typically in the Humanities, but they work with highly technical products. In many cases, they have learned the needed skills independently and in practice; very few experienced technical communicators have training in the field. In this study, some of the central contradictions in the technical communication activity are explored by applying activity theory on autoethnographic interview data. This study provides new information about technical communication as a profession, but the issues it raises are not limited to technical communication only: the restructuring of the IT sector is a phenomenon affecting a variety of fields. The aim of this dissertation is twofold: 1) to investigate and describe the current status of the field in Finland, and 2) to suggest solutions to some of the problems we are facing using the tools offered by activity theory. / Tiivistelmä Teknisen viestinnän, esimerkiksi erilaisten teknisten järjestelmien käyttöohjekirjojen, maine ei ole kovin hyvä. Tietoa ei ole tarjolla kun sitä tarvitaan, tai se esitetään tavalla joka ei vastaa toiveitamme. Nykypäivän tietoyhteiskunnassa pärjääminen kuitenkin vaatii tietoteknisiä perustaitoja niin kotona, koulussa kuin töissäkin. Suomessa tällä hetkellä käynnissä oleva IT-alan murros taas on vaikuttanut suuresti teknisen viestinnän ammattikuntaan: kustannuspaineet ja ulkoistukset ovat johtaneet työnkuvan kapenemiseen, työpaikkojen menetyksiin ja työviihtyvyyden vähenemiseen. Yrityksissä ei nähdä laadukkaan teknisen viestinnän merkitystä käyttäjäkokemukselle. Teknisten viestijöiden työolosuhteet ovat myös haastavat: he ovat usein humanistitaustaisia henkilöitä, jotka työskentelevät vaativien teknisten tuotteiden parissa. He ovat tyypillisesti opetelleet vaaditut tekniset taidot omatoimisesti työn ohessa, ja hyvin harvalla pidempään alalla olleella on teknisen viestinnän koulutusta tukenaan. Tutkimuksessa tarkastellaan teknisen viestinnän keskeisiä ristiriitoja tulkitsemalla autoetnografista haastatteluaineistoa toiminnan teorian kautta. Tutkimus luo uutta tietoa teknisestä viestinnästä ammattikuntana, mutta esiin nostetut ongelmat eivät liity pelkästään tekniseen viestintään: IT-sektorilla käynnissä oleva rakennemuutos vaikuttaa useisiin aloihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on 1) selvittää alan nykytilanne Suomessa ja 2) tarjota ratkaisuehdotuksia alan haasteisiin toiminnan teorian tarjoamien työkalujen avulla.

Abstract The demand for sustainability has challenged us to shift towards a culture of holistic urban redevelopment and efficient collaboration. The motivation for this study stems from the need to gain a clear understanding of integrative urban redevelopment, from the point of view of public urban planning and development organizations. The skill required to bring together expertise has been analyzed. The revised research questions were: What is the position of holistic urban planning in the field of integrative urban redevelopment? What kind of challenges can be detected in integrative urban redevelopment? The theory of the development of work (Victor & Boynton 1998) is utilized as a theoretical framework. The theory lacks an object of work, thus the framework has been complemented with activity theory (Engeström 1995). Processual analysis and multiple methods were used in the process. The empirical material consists of five recent cases located in the Eastern Vantaa area, and includes interviews with urban designers, developers, planners and strategy workers. The study shows that the notion of holistic urban planning has been changing, which makes the term an object of work in itself that has to be redefined case by case. Holistic urban planning turned out to be an approach of integrative urban redevelopment work, while the others are seen as sustainable co-configuration and linking work. The main challenge in integrative urban redevelopment work is to be able to identify a genuine object of work and to apply a type of work complementing it. This is due to the fact that the nature of collaboration seems to be attached to a certain type of work, and each type of work was lead and managed differently. The main processes of integrative urban redevelopment work proceed with different tempos, thus in order to integrate these processes with each other, setting a process owner based on shared leadership seems to be a precondition for integrating all the necessary expertise. Other challenges are the disintegration of the expertise of the social and health sector and strategic economic governance into the processes of urban planning and redevelopment. Land use planning could be better recognized as a process owner of integrative urban redevelopment. Finally, the significance of new strategic practices and resources of land use planning are also highlighted. / Tiivistelmä Kestävyyden vaatimus on haastanut meidät siirtymään kokonaisvaltaisen suunnittelun kulttuuriin sekä integroivaan ja tehokkaaseen yhteistyöhön, jonka kehittämiseksi on analysoitava, millaisia haasteita siihen liittyy. Tämän tutkimuksen taustalla on tarve lisätä ymmärrystä integroivasta kaupunkikehitystyöstä julkisen kaupunkikehitysorganisaation näkökulmasta. Institutionaaliseen näkökulmaan on kiinnitetty toistaiseksi vähän huomiota kaupunkikehittämisen tutkimuksessa. Tutkimuksessa on analysoitu työn yhdistämisen taitoa ja rakenteita. Tarkistetut tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Mikä asema eheyttämisellä on integroivan kaupunkikehittämisen kentällä? 2) Mitkä ovat integroivan kaupunkikehittämisen haasteet? Teoreettisen viitekehyksen muodostaa työn kehityksen teoria (Victor & Boynton 1998), jonka avulla on tarkasteltu integroivan kaupunkikehitystyön työtyyppejä osatekijöineen. Teoriasta puuttuvan työn kohteen tarkastelemiseksi viitekehystä on täydennetty toiminnan teorialla (Engeström 1995). Tapaustutkimuksessa on sovellettu prosessuaalista analyysiä ja monimenetelmällistä metodologiaa. Empiirinen aineisto koostuu viidestä tuoreesta tapauksesta Itä-Vantaan alueelta, täydennettynä detaljisuunnittelun, yleispiirteisen suunnittelun ja strategisen kaupunkikehitystyön tekijöiden haastatteluin. Osoitan käsityksen eheyttämisen sisällöstä muuttuvaksi, jolloin se on terminä tapauskohtaisesti määriteltävä työn kohde. Eheyttäminen on myös integroivan kaupunkikehitystyön lähestymistapa muiden ollessa kestävä kehittely ja yhteyttäminen. Tulokseni paljastavat integroivan kaupunkikehitystyön päähaasteena olevan aidon työn kohteen tunnistaminen ja sitä vastaavan työtyypin soveltaminen, sillä yhteistyön luonne riippui työtyypistä, joista kutakin johdettiin erilaisella otteella. Lisäksi eri tempolla etenevien kaupunkikehitystyön ydinprosessien keskinäinen integrointi sekä osallisten integrointi niihin vaikuttaa edellyttävän jaettuun johtajuuteen perustuvaa prosessinomistajuutta. Muita haasteita ovat sosiaali- ja terveystoimen asiantuntemuksen ja kuntatalouden integrointi kaupunkikehitystyön ydinprosesseihin, sekä maankäytön ja ympäristön toimialan potentiaalin huomioiminen integroivan kaupunkikehitystyön prosessien omistajana. Myös viitesuunnittelun merkitys, työn resursointi ja kiinteistötalouden asiantuntemus korostuvat.

Abstract This study describes work-based learning in a Master’s Degree Programme in Rehabilitation at a University of Applied Sciences. The study describes students’ individual learning and the development tasks they implemented in their work communities. The first study focused on worklife-based learning on the level of the individual. The research data consisted of individual interviews with students. The second study explored worklife-based learning in the students’ work communities. The material consisted of individual interviews with supervisors and students, group interviews with workers, a group interview with teachers and joint development meetings at the students’ work communities. The different studies were analysed using the content analysis method. According to the survey the students’ learning resulted in the development of a service-oriented agency, which was founded on a customer-oriented work approach, a multi-layered development vision and a communal cooperative and research-oriented development approach. The service-oriented agency consisted of both the rules and tools of rehabilitation activity and of the factors defining the community and the distribution of work that the development of changing rehabilitation requires. The students felt that the multiprofessional student group played a significant role in the work-based learning. The students’ development tasks demonstrated that in the work communities both customer-oriented rehabilitation, a common frame of reference for rehabilitation work, multi-professional work and the cost-effectiveness of service were all developed. The results of the development effort could be seen in the improved work-related well-being of the workers. In the work communities the development approach to rehabilitation work was research-oriented. The learning was based on theoretical foundations and communality and resulted in finding both solutions for practical problems and new tools. The study produced new knowledge about work-based learning that takes place at the activity system level. It corroborated earlier studies on the need for developing both the cooperation between universities of applied sciences and worklife and customer-oriented rehabilitation activity. The results can be utilised both in the development of cooperation with working life and the development of curriculum in a Master’s Degree Level education at Universities of Applied Sciences. / Tiivistelmä Tämä tutkimus kuvailee työelämälähtöistä oppimista ylemmässä ammattikorkeakoulutuksessa kuntoutuksen koulutusohjelmassa. Tutkimuksessa kuvataan opiskelijoiden yksilöllistä oppimista ja kehittämistehtäviä, jotka he toteuttivat työyhteisöissään. Ensimmäinen osatutkimus keskittyi työelämälähtöiseen oppimiseen yksilötasolla. Aineisto koostui opiskelijoiden yksilöhaastatteluista. Toinen osatutkimus tutki työelämälähtöistä oppimista opiskelijoiden työyhteisöissä. Aineisto koostui esimiesten ja opiskelijoiden yksilöhaastatteluista, työntekijöiden ryhmähaastatteluista, opettajien ryhmähaastattelusta ja opiskelijoiden työyhteisöjen yhteiskehittelypalavereista. Osatutkimukset analysoitiin sisällönanalyysillä. Haastattelututkimuksen mukaan opiskelijoiden oppimisen tulokseksi kiteytyi palvelutoimijuus, joka rakentui asiakaslähtöisestä työotteesta, monitasoisesta kehittämisnäkemyksestä sekä yhteisöllisestä ja tutkimuksellisesta kehittämisotteesta. Palvelutoimijuus koostui kuntoutustoiminnan säännöistä ja välineistä sekä yhteisöä ja työnjakoa määrittävistä tekijöistä, joita muuttuvan kuntoutuksen kehittäminen edellyttää. Opiskelijat kokivat, että moniammatillisella opiskelijaryhmällä oli merkittävä rooli työelämälähtöisessä oppimisessa. Opiskelijoiden kehittämistehtävät osoittivat, että työyhteisöissä kehitettiin asiakaslähtöistä kuntoutustyötä, rakennettiin yhteistä kuntoutustyön viitekehystä ja edistettiin moniammatillista työskentelyä ja palvelun kustannustehokkuutta. Kehittämistyön tulos näkyi työntekijöiden työhyvinvoinnin lisääntymisenä. Työyhteisöissä kuntoutustyön kehittämisote oli tutkimuksellinen. Oppiminen pohjautui teoreettisiin lähtökohtiin ja yhteisöllisyyteen, ja johti käytännöllisten ongelmien ratkaisuun ja uusien välineiden löytämiseen. Tutkimus tuotti uutta tietoa toimintajärjestelmätasolla tapahtuvasta työelämälähtöisestä oppimisesta. Se vahvisti aikaisempia tutkimuksia ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyön ja asiakaslähtöisen kuntoutustoiminnan kehittämisen tarpeesta. Tuloksia voidaan hyödyntää ylemmän ammattikorkeakoulutuksen työelämäyhteistyön ja opetussuunnitelman kehittämisessä.