Abstract The demand for sustainability has challenged us to shift towards a culture of holistic urban redevelopment and efficient collaboration. The motivation for this study stems from the need to gain a clear understanding of integrative urban redevelopment, from the point of view of public urban planning and development organizations. The skill required to bring together expertise has been analyzed. The revised research questions were: What is the position of holistic urban planning in the field of integrative urban redevelopment? What kind of challenges can be detected in integrative urban redevelopment? The theory of the development of work (Victor & Boynton 1998) is utilized as a theoretical framework. The theory lacks an object of work, thus the framework has been complemented with activity theory (Engeström 1995). Processual analysis and multiple methods were used in the process. The empirical material consists of five recent cases located in the Eastern Vantaa area, and includes interviews with urban designers, developers, planners and strategy workers. The study shows that the notion of holistic urban planning has been changing, which makes the term an object of work in itself that has to be redefined case by case. Holistic urban planning turned out to be an approach of integrative urban redevelopment work, while the others are seen as sustainable co-configuration and linking work. The main challenge in integrative urban redevelopment work is to be able to identify a genuine object of work and to apply a type of work complementing it. This is due to the fact that the nature of collaboration seems to be attached to a certain type of work, and each type of work was lead and managed differently. The main processes of integrative urban redevelopment work proceed with different tempos, thus in order to integrate these processes with each other, setting a process owner based on shared leadership seems to be a precondition for integrating all the necessary expertise. Other challenges are the disintegration of the expertise of the social and health sector and strategic economic governance into the processes of urban planning and redevelopment. Land use planning could be better recognized as a process owner of integrative urban redevelopment. Finally, the significance of new strategic practices and resources of land use planning are also highlighted. / Tiivistelmä Kestävyyden vaatimus on haastanut meidät siirtymään kokonaisvaltaisen suunnittelun kulttuuriin sekä integroivaan ja tehokkaaseen yhteistyöhön, jonka kehittämiseksi on analysoitava, millaisia haasteita siihen liittyy. Tämän tutkimuksen taustalla on tarve lisätä ymmärrystä integroivasta kaupunkikehitystyöstä julkisen kaupunkikehitysorganisaation näkökulmasta. Institutionaaliseen näkökulmaan on kiinnitetty toistaiseksi vähän huomiota kaupunkikehittämisen tutkimuksessa. Tutkimuksessa on analysoitu työn yhdistämisen taitoa ja rakenteita. Tarkistetut tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Mikä asema eheyttämisellä on integroivan kaupunkikehittämisen kentällä? 2) Mitkä ovat integroivan kaupunkikehittämisen haasteet? Teoreettisen viitekehyksen muodostaa työn kehityksen teoria (Victor & Boynton 1998), jonka avulla on tarkasteltu integroivan kaupunkikehitystyön työtyyppejä osatekijöineen. Teoriasta puuttuvan työn kohteen tarkastelemiseksi viitekehystä on täydennetty toiminnan teorialla (Engeström 1995). Tapaustutkimuksessa on sovellettu prosessuaalista analyysiä ja monimenetelmällistä metodologiaa. Empiirinen aineisto koostuu viidestä tuoreesta tapauksesta Itä-Vantaan alueelta, täydennettynä detaljisuunnittelun, yleispiirteisen suunnittelun ja strategisen kaupunkikehitystyön tekijöiden haastatteluin. Osoitan käsityksen eheyttämisen sisällöstä muuttuvaksi, jolloin se on terminä tapauskohtaisesti määriteltävä työn kohde. Eheyttäminen on myös integroivan kaupunkikehitystyön lähestymistapa muiden ollessa kestävä kehittely ja yhteyttäminen. Tulokseni paljastavat integroivan kaupunkikehitystyön päähaasteena olevan aidon työn kohteen tunnistaminen ja sitä vastaavan työtyypin soveltaminen, sillä yhteistyön luonne riippui työtyypistä, joista kutakin johdettiin erilaisella otteella. Lisäksi eri tempolla etenevien kaupunkikehitystyön ydinprosessien keskinäinen integrointi sekä osallisten integrointi niihin vaikuttaa edellyttävän jaettuun johtajuuteen perustuvaa prosessinomistajuutta. Muita haasteita ovat sosiaali- ja terveystoimen asiantuntemuksen ja kuntatalouden integrointi kaupunkikehitystyön ydinprosesseihin, sekä maankäytön ja ympäristön toimialan potentiaalin huomioiminen integroivan kaupunkikehitystyön prosessien omistajana. Myös viitesuunnittelun merkitys, työn resursointi ja kiinteistötalouden asiantuntemus korostuvat.