Abstract One of the roles of Technology Parks is to stimulate and manage knowledge transfer. Studies have been conducted on large Technology Parks, but studies on small ones are rare. However, small Technology Parks are of interest as innovation promoters, and thus regional developers. This study explores how knowledge is transferred to the product development processes of firms, and how the local innovation system influences the transfer. First the existing research is examined to understand what kind of factors affect knowledge transfer in the product development processes of firms from and through a local innovation system with incomplete services. The framework resulting from the study consists of innovation enabler analyses, and process analyses. The enablers are the Technology Park and local innovation systems, and social capital. The processes are the product development processes, and interorganisational networking. Furthermore, an empirical study was conducted on how knowledge is transferred in the product development processes of firms in two Technology Parks namely, Digipolis in Kemi in the North of Finland and Electropolis in Kalix in the North of Sweden. A qualitative embedded multiple case study was chosen as the research approach. The study consists of two levels: the product development processes of the firms, the Technology Parks as single cases and cross case analyses; and the. The latter were based on one single case, a cross case within each Technology Park, and a cross-Technology Park cross case levels. The results indicate that the characteristics of the firms have a higher influence on knowledge transfer processes than the local innovation systems, and higher education combined with an attraction strategy draws subsidiaries with minimal local links and knowledge transfer. Strong ties within local social networks favour knowledge transfer, but they have to be fostered. / Tiivistelmä Yksi teknologiakylien tehtävistä on stimuloida ja hallita tietämyksen siirtoa. Suurten teknologiakylien osalta tutkimuksia on tehty, mutta pienistä hyvin vähän. Niillä on merkitystä innovaatioiden edistäjinä ja siten ne ovat aluekehittäjiä. Tämä tutkimus selvittää, miten tietämystä siirretään yritysten tuotekehitysprosesseihin ja, miten paikallinen innovaatiojärjestelmä vaikuttaa siirtoon. Ensin tarkastellaan aiempaa tutkimusta tavoitteena luoda ymmärrys, mitkä tekijät vaikuttavat tietämyksen ohjautumiseen yritysten tuotekehitysprosesseihin paikallisesta heikommin resursoidusta innovaatiojärjestelmät. Johdettu viitekehys sisältää innovaation mahdollistajien ja prosessien analyysin. Mahdollistajia ovat teknologiakylä ja paikallinen innovaatiojärjestelmä sekä sosiaalinen pääoma. Prosessit ovat tuotekehitysprosessi ja organisaatioiden välinen verkottumisprosessi. Seuraavaksi suoritettiin kokeellinen tutkimus siitä, miten tietämys siirretään tuotekehitysprosesseihin kahdessa teknologiakylässä: Digipoliksessa Kemissä Pohjois-Suomessa ja Elektropoliksessa Kalixissa Pohjois-Ruotsissa. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tapaustutkimus. Siinä on kaksi tasoa: teknologiakylät tapauksittain ja tapauksien välillä analysoituna sekä yritysten tuotekehitysprosessit, jotka analysoitiin tapauksittain, tapausten kesken teknologiakylittäin ja tapausten kesken teknologiakylien kesken. Tulokset ehdottavat, että yritystyyppi vaikuttaa tietämyksen siirtoon enemmän kuin paikallinen innovaatiojärjestelmä. Korkea-asteen koulutus yhdistettynä atraktiostrategiaan houkuttaa teknologiakylään sivutoimipisteitä, jotka toteuttavat hyvin vähän paikallisia yhteyksiä ja tietämyksen siirtoa. Vahvat siteet paikallisissa sosiaalisissa verkostoissa edistävät tietämyksen siirtoa, mutta verkostoja tulee ylläpitää.

Abstract The objective of the study is to develop the marketing interaction and network theory by conceptualising and categorising organisational capabilities. The study also aims to clarify what organisational capabilities develop when acting in business relationships and what factors promote and hamper the development of organisational capabilities in a technopolis. The theoretical framework of the study was created by combining the views of the marketing interaction and network theory and the views of the strategic management and dynamic capabilities theories on organisational capabilities, strategy and management. The concepts of organisational capability defined on the basis of the theories were further developed by utilising data from empirical research in order to form the organisational capability concepts used in this study. Capabilities were divided into strategic and operative capabilities. The factors promoting and hampering the development of organisational capabilities were divided into four categories: internal factors of organisations, interactive factors, and both internal and external network factors of a technopolis. The empirical data of this study consists of primary and secondary interviews and documents. The study was carried out as a concept analysis of qualitative and longitudinal data of several case companies. The results indicate that the development of organisational capabilities is linked with, in addition to operative management, senior corporate management, id est, the level of strategic management. Capabilities affect the modernisation or expansion of operations at the strategy level or, at the operational level, capabilities can be utilised for increasing the efficiency of operations or developing them. Most promoting and hampering factors where found in the strategic capability of creating market value and the operative capabilities of outsourcing and sales. The results show that operations in business relationships must be linked to the level strategic management, in addition to the operative management level. The study shows that, as a local organisation cluster, the technopolis promotes the development of capabilities. The long processing periods of public funding mechanisms impaired the development of organisational capabilities even though funding was important to the case organisations. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoitus on kehittää markkinoinnin vuorovaikutus- ja verkostoteoriaa käsitteellistämällä ja luokittelemalla organisaation kyvykkyyksiä. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaisia organisaation kyvykkyyksiä liikesuhteissa toimiminen kehittää ja mitkä tekijät edistävät ja haittaavat kyvykkyyksien kehittymistä teknologiakyläkontekstissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin yhdistämällä markkinoinnin vuorovaikutus- ja verkostokoulukunnan sekä strategisen johtamisen ja dynaamisten kyvykkyyksien koulukuntien näkökulmia organisaation kyvykkyydestä, strategiasta ja johtamisesta. Tämän tutkimuksen kyvykkyyskäsitteisiin päädyttiin kehittämällä teoreettisesti määriteltyjä käsitteitä empiriasta saadun tiedon avulla. Kyvykkyydet jaettiin strategisiin ja operatiivisiin. Organisaation kyvykkyyksien kehittymistä edistävät ja haittaavat tekijät jaoteltiin neljään ryhmään, jotka ovat organisaatioiden sisäiset tekijät, vuorovaikutustekijät, teknologiakylän sisäiset verkostotekijät ja teknologiakylän ulkopuoliset verkostotekijät. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu primääri- ja sekundäärihaastatteluista sekä dokumenttiaineistosta. Tutkimus toteutettiin käsiteanalyyttisenä monen tapauksen laadullisena ja pitkittäisenä tutkimuksena. Tutkimustulokset osoittavat, että organisaation kyvykkyyden kehittyminen linkittyy operatiivisen johtamisen lisäksi organisaation ylemmän johdon ns. strategiseen johtamiseen. Kyvykkyydet vaikuttavat organisaatioiden oman toiminnan uudistamiseen tai laajentamiseen strategiatasolla tai toimintojen tehostamiseen ja kehittämiseen operatiivisen toiminnan tasolla. Strategisista kyvykkyyksistä tulevaa markkina-arvoa luovassa kyvykkyydessä ja operatiivisista kyvykkyyksistä ulkoistamis- ja myyntikyvykkyyksissä esiintyi eniten edistäviä ja haittaavia tekijöitä. Tutkimustulokset osoittavat, että toiminta liikesuhteissa tulee operatiivisen johtamisen lisäksi linkittää myös strategisen johtamisen tasolle. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan teknologiakylä organisaatioiden paikallisena ympäristönä edisti organisaatioiden kyvykkyyksien kehittymistä. Julkisten rahoitusmekanismien hitaus heikensi kyvykkyyksien kehittymistä, vaikkakin rahoitus oli organisaatioille merkityksellistä.