Abstract One of the roles of Technology Parks is to stimulate and manage knowledge transfer. Studies have been conducted on large Technology Parks, but studies on small ones are rare. However, small Technology Parks are of interest as innovation promoters, and thus regional developers. This study explores how knowledge is transferred to the product development processes of firms, and how the local innovation system influences the transfer. First the existing research is examined to understand what kind of factors affect knowledge transfer in the product development processes of firms from and through a local innovation system with incomplete services. The framework resulting from the study consists of innovation enabler analyses, and process analyses. The enablers are the Technology Park and local innovation systems, and social capital. The processes are the product development processes, and interorganisational networking. Furthermore, an empirical study was conducted on how knowledge is transferred in the product development processes of firms in two Technology Parks namely, Digipolis in Kemi in the North of Finland and Electropolis in Kalix in the North of Sweden. A qualitative embedded multiple case study was chosen as the research approach. The study consists of two levels: the product development processes of the firms, the Technology Parks as single cases and cross case analyses; and the. The latter were based on one single case, a cross case within each Technology Park, and a cross-Technology Park cross case levels. The results indicate that the characteristics of the firms have a higher influence on knowledge transfer processes than the local innovation systems, and higher education combined with an attraction strategy draws subsidiaries with minimal local links and knowledge transfer. Strong ties within local social networks favour knowledge transfer, but they have to be fostered. / Tiivistelmä Yksi teknologiakylien tehtävistä on stimuloida ja hallita tietämyksen siirtoa. Suurten teknologiakylien osalta tutkimuksia on tehty, mutta pienistä hyvin vähän. Niillä on merkitystä innovaatioiden edistäjinä ja siten ne ovat aluekehittäjiä. Tämä tutkimus selvittää, miten tietämystä siirretään yritysten tuotekehitysprosesseihin ja, miten paikallinen innovaatiojärjestelmä vaikuttaa siirtoon. Ensin tarkastellaan aiempaa tutkimusta tavoitteena luoda ymmärrys, mitkä tekijät vaikuttavat tietämyksen ohjautumiseen yritysten tuotekehitysprosesseihin paikallisesta heikommin resursoidusta innovaatiojärjestelmät. Johdettu viitekehys sisältää innovaation mahdollistajien ja prosessien analyysin. Mahdollistajia ovat teknologiakylä ja paikallinen innovaatiojärjestelmä sekä sosiaalinen pääoma. Prosessit ovat tuotekehitysprosessi ja organisaatioiden välinen verkottumisprosessi. Seuraavaksi suoritettiin kokeellinen tutkimus siitä, miten tietämys siirretään tuotekehitysprosesseihin kahdessa teknologiakylässä: Digipoliksessa Kemissä Pohjois-Suomessa ja Elektropoliksessa Kalixissa Pohjois-Ruotsissa. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tapaustutkimus. Siinä on kaksi tasoa: teknologiakylät tapauksittain ja tapauksien välillä analysoituna sekä yritysten tuotekehitysprosessit, jotka analysoitiin tapauksittain, tapausten kesken teknologiakylittäin ja tapausten kesken teknologiakylien kesken. Tulokset ehdottavat, että yritystyyppi vaikuttaa tietämyksen siirtoon enemmän kuin paikallinen innovaatiojärjestelmä. Korkea-asteen koulutus yhdistettynä atraktiostrategiaan houkuttaa teknologiakylään sivutoimipisteitä, jotka toteuttavat hyvin vähän paikallisia yhteyksiä ja tietämyksen siirtoa. Vahvat siteet paikallisissa sosiaalisissa verkostoissa edistävät tietämyksen siirtoa, mutta verkostoja tulee ylläpitää.

Abstract The rapid development of digital technology and software in recent years has created great variety of totally new business opportunities. Software startups are commonly considered to be the fastest in exploiting the new opportunities and the most innovative in creating new products and services. At the same time, software startups are often small, immature enterprises with limited resources and inexperienced teams. The initial team plays a key role in the early stages of a software startup. This research focuses on the initial team from the perspective of human capital – the knowledge, experiences, skills, and other cognitive abilities. It studies the initial team empirically, utilizing the multi-case study and triangulation methods applying the human capital, resource-based view, capability, and the opportunity discovery and creation theories. The empirical data were gathered from thirteen software startups in Italy, Norway and Finland, and from a student experiment. From the analysis of this data, a generic structure of a software startup’s initial team was identified, consisting of three different roles, with each having a specific human capital profile. This team structure sought a balance between the team’s human capital and problems and challenges to be solved. The level of the initial human capital of the team and the means to strengthen it varied, and affected the progress of the work in the studied startups. Though the components of the team’s human capital were not rare and inimitable in terms of the resource-based view, building a balanced startup team created a unique and task-specific setup, which is a key capability of a software startup. The balanced startup team structure is proposed to be the generic human capital model of a software startup’s initial team. / Tiivistelmä Digitaalitekniikan ja ohjelmistojen nopea kehitys viime vuosina on synnyttänyt suuren joukon kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ohjelmistostartup-yrityksiä pidetään yleisesti nopeimpina hyödyntämään uusia mahdollisuuksia ja erityisen innovatiivisina luomaan uusia tuotteita ja palveluita. Kuitenkin samalla, ohjelmistostartup-yritykset ovat usein pieniä, kehityksensä alussa olevia yrityksiä, joilla on pienet resurssit ja kokematon henkilökunta. Varhaisen vaiheen ohjelmistostartup-yrityksissä alkutiimin merkitys on keskeinen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan alkutiimiä inhimillisen pääoman, osaamisen, kokemuksen ja taitojen, näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan alkutiimiä kokeellisesti, käyttäen monitapaustutkimuksen ja triangulaation menetelmiä ja soveltaen inhimillisen pääoman, resurssipohjaisen näkemyksen, kyvykkyyden ja liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisen teorioita. Kokeellinen tutkimusaineisto on kerätty kolmestatoista yrityksestä Italiasta, Norjasta ja Suomesta ja yhdestä opiskelijoilla tehdystä kokeellisesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa löydettiin alkutiimin yleinen malli. Mallissa on kolme roolia, kullakin oma inhimillisen pääoman profiili. Mallissa on tiimin inhimillisen pääoman ja ratkaistavien ongelmien tasapaino. Tiimien inhimillisen pääoman määrä ja sen kehitystavat vaihtelivat, ja vaikuttivat tutkittavien yritysten edistymiseen. Vaikka alkutiimien inhimillisen pääoman komponentit eivät olleet ainutkertaisia resurssipohjaisen näkemyksen kannalta, tasapainossa olevan alkutiimin rakentaminen synnytti ainutkertaisen, tehtävänmukaisen tiimirakenteen, jota voidaan pitää yrityksen keskeisenä kyvykkyytenä. Havaittu tiimirakenne esitetään yrityksen alkutiimin inhimillisen pääoman yleiseksi malliksi.