Abstract The research idea emerged from the practical questions that the researcher encountered when acting as a HR director: How to ensure the ability of the organization to execute strategic goals? Which management processes and practices help strengthen the capability of the organization? With what kind of meters can Organizational Strategic Readiness be measured? The aim of the research is to construct a strategy-focused capability management model in order to improve the organization's capability faster than the rate at which overall development takes place in the industry and to strengthen Organizational Strategic Readiness. Two management models will be tested. Capability here means a combination that results from the process of integrating tangible and intangible assets and that is embedded in the organizational infrastructure and practices in the organization's operation. Capability reflects what an organization can do and refers to organizational, rather than human, expertise or technology-induced benefits. The products and servicing arising from such capabilities are of particularly high value to customers. Capability determines the ability of the organization to generate value, profitability and productivity trends, and future business opportunities. Strategic capabilities are necessary in order to achieve strategic aims and the strategy execution is based on them. However, strategic aims require always stretched efforts because, when they are set, the organization does not yet have the capabilities required to achieve them. Organizational capabilities must be developed to the level of the strategic aims in order to ensure that the latter can be achieved. Therefore, from the strategy implementation point of view, it is essential to manage the capabilities in the way and with the speed required by strategic challenges. To manage strategic capabilities is to manage strategy execution. The solution to the problem where a strategy has not been implemented is not necessarily to draw up a new strategy but rather to evaluate the gap between organizational capabilities and strategic aims and then to develop strategic capabilities. Organizational Strategic Readiness describes whether the organization has access to the necessary management processes and practices for strategy execution and capability improvement. The research sets out from the People Capability Maturity Model (P-CMM), which was tested in collaboration with 19 organizations representing the energy, electronics, forest and metal industries, and healthcare and education, in the private and public sectors. The aim was to test how well the selected management model meets the requirements of capability management. The model was found to be insufficient for this purpose so it was extended into a strategy-focused capability management model in accordance with constructive research methodology. / Tiivistelmä Tutkimusidea virisi tutkijan kohtaamista käytännön kysymyksistä hänen toimiessaan henkilöstöjohtajana. Miten varmistaa, että organisaatio kykenee toimeenpanemaan strategiset tavoitteet? Millä johtamisprosesseilla ja -käytännöillä voidaan tukea organisaation kyvykkyyden vahvistumista? Millä mittareilla voidaan mitata organisaation strategista valmiutta? Tutkimuksen tarkoituksena on luoda strategiakeskeinen kyvykkyyden johtamismalli, jonka avulla voidaan parantaa organisaation kyvykkyyttä toimialan kehitysvauhtia nopeammin sekä vahvistaa organisaation strategista valmiutta. Tutkimuksessa testataan kahta johtamismallia. Kyvykkyydellä tarkoitetaan aineettomien ja aineellisten pääomien integroitumisprosessin tuloksena syntynyttä yhteenliittymää, joka on kietoutunut organisaation infrastruktuuriin ja ilmenee organisaation toiminnassa vakiintuneina käytäntöinä. Kyvykkyys kuvaa, mitä organisaatio osaa tehdä ja viittaa organisaation ominaisuuteen, ei yksittäisten ihmisten osaamisiin tai teknologian tuomaan hyötyyn. Niiden tuottamilla tuotteilla ja palveluilla on erityisen paljon arvoa asiakkaille. Kyvykkyys määrittää organisaation suoritus- ja kilpailukyvyn sekä tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuudet. Strategiset kyvykkyydet ovat kyvykkyyksiä, jotka ovat välttämättömiä strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategian toimeenpanosuunnitelma perustuu niihin. Strategiset tavoitteet ovat kuitenkin aina lähtökohtaisesti venymisen tavoitteita; tavoitteita asetettaessa organisaatiolla ei ole vielä kyvykkyyttä toimeenpanna niitä. Organisaation kyvykkyyden tulee kehittyä organisaation strategisten tavoitteiden tasolle, jotta strategiset tavoitteet toteutuvat. Siksi strategian toimeenpanon kannalta on oleellista kyky johtaa kyvykkyyksiä strategisten haasteiden edellyttämällä tavalla ja vauhdilla. Strategisten kyvykkyyksien johtaminen on strategian toimeenpanon johtamista. Toteutumattoman strategian ratkaisuna ei välttämättä ole uuden strategian määrittäminen, vaan organisaation kyvykkyyden ja strategisten tavoitteiden välisen kuilun arviointi ja strategisten kyvykkyyksien kehittäminen. Organisaation strateginen valmius kuvaa onko organisaatiolla strategian toimeenpanon ja kyvykkyyksien vahvistumisen edellyttämät johtamisprosessit ja -käytännöt. Tutkimuksen lähtökohtana oli kyvykkyyden johtamismalli (People Capability Maturity Model, P-CMM). Sitä testattiin yhteistyössä 19 eri organisaation kanssa. Organisaatiot toimivat energia-, elektroniikkateollisuus-, metsäteollisuus-, metalliteollisuus-, terveydenhuolto- ja koulutusaloilla sekä valtion, kunnan ja aluetoimijasektoreilla. Testauksen tarkoituksena oli tutkia johtamismallin toimivuutta kyvykkyyden johtamiseksi. Johtamismalli osoittautui kuitenkin riittämättömäksi. Siksi sitä laajennettiin konstruktiivisella menetelmällä strategiakeskeisen kyvykkyyden johtamismalliksi.

Abstract This study investigates young children’s views of successful learning situations in their classroom activities and factors that contribute to their achievement in those situations. It is investigated how self-regulated learning is supported in these situations and how children appraise support as part of their success. The study consists of three different data sets that are reported in three empirical articles. The first empirical study investigated resilience displayed by young children in dyadic task performance. The second empirical study investigated views and appraisals that primary school children give to their success in classroom learning activities and how self-regulated learning is supported in the classrooms. The third empirical study investigated how primary school children appraise the reasons for their peers’ successes in learning situations. The data collection methods include video observations, stimulated recall interviews and photo elicitation interviews. The results of this dissertation indicated that success in learning activities results from individual and external factors. Among the individual assets that children bring to learning situations, the support that children receive from their teachers and peers were crucial for successful achievement. This study showed that, in general, the children’s self-regulated learning was supported in the classroom, especially through the support from a teacher and non-threatening evaluation. Children described their success through concrete actions that they took in the situations, such as the ability to accomplish the particular tasks or doing academic activities in order to achieve the task. The methodological findings indicate that it is possible to develop child-centred participatory methods in learning research. Results of this study contribute to the discussion of how successful learning experiences and self-regulated learning can be supported in the first years of primary school. / Tiivistelmä Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan pienten lasten onnistumisen kokemuksia ja niiden syitä aidoissa oppimistilanteissa. Tavoitteena on selvittää, kuinka itsesäätöistä oppimista tuetaan ja kuinka lapset näkevät saamansa tuen auttavan heitä onnistumaan. Tutkimus koostuu kolmen aineiston analyyseista jotka on raportoitu kolmessa empiirisessä artikkelissa. Ensimmäinen tutkimus tarkasteli pienten lasten osoittamaa sinnikkyyttä yksilö- ja paritehtävässä. Toinen tutkimus selvitti, kuinka alakouluikäiset lapset selittivät onnistumistaan koululuokan oppimistilanteissa ja kuinka itsesäätöistä oppimista tuettiin kyseisissä tilanteissa. Kolmas tutkimus tarkasteli, kuinka alakouluikäiset oppilaat selittivät koulukavereidensa onnistumista oppimisessa. Tutkimusaineisto koostuu videohavainnoinneista sekä videoin ja valokuvin tuetuista haastatteluista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että koululuokassa tapahtuvaan onnistumiseen vaikuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Sisäisiä tekijöitä ovat lasten yksilölliset taidot, kuten sinnikäs työskentely ja kyky suorittaa tehtävä onnistuneesti. Selittäessään omia ja kavereidensa onnistumisia lapset kuvailivat onnistumista konkreettisten toimien kautta. Lapset näkivät onnistumisen johtuneen toimista joita he tekivät tehtävien aikana, kuten tehtävien aktiivinen suorittaminen ja kyvykkyys suoriutua tehtävistä onnistuneesti. Ulkoisiin tekijöihin kuuluu tuki, jota lapset saavat oppimisen aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että seuratuissa luokkahuoneissa lasten itsesäätöistä oppimista tukivat erityisesti opettajien tarjoama apu ja kannustava arviointi, jotka loivat luokkaan ymmärtävän ja rohkaisevan ilmapiirin. Metodologisesti tämä tutkimus näyttää, että oppimisen tutkimuksessa on mahdollista kehittää lapsilähtöisiä, osallistavia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen tulokset lisäävät tietoa siitä, miten lasten onnistumisen kokemuksia ja itsesäätöistä oppimista voidaan tukea jokapäiväisissä luokkahuonetilanteissa.

Abstract The purpose of this study is to explore the role of dynamic capability in business model change in Internet-based business start-ups and Internet-based business enterprises. This study reviews the literature on business models, business model change, and dynamic capability, and defines business model change as a dynamic capability that is expected to lead to increased speed of business change and competitive advantages over the long term. This empirical study of business model change is accomplished by the case study method. The study is based on field data of four case companies regarding entrepreneurs’, business developers’, and business leaders’ behavior and actions while they are utilizing the business model concept for the purpose of business change. This study approaches business model change as a dynamic capability from three dynamic capability cluster perspectives. It explores how businesses can use the concept of business model for business decisions as well as how they can use the concept of business model to improve the speed of business change after new business opportunities or threats are found. The analysis identifies the process of business model change and factors that affect business model change, and the outcomes are results from three dynamic capability clusters that Internet-based companies are able to follow in a fast-changing business environment. This study develops a posteriori model proposing that a dynamically capable business model change consists of sensing, seizing, and transforming activities to obtain successful business and competitive advantages over the long term. A posteriori model of business model change as a dynamic capability creates a framework to support a quick business model change, especially in a fast-changing business environment. This study adds a dynamic capability viewpoint to the business model literature pertaining to business modeling and business model change. Regarding the managerial implications, this study shows how entrepreneurs and business owners can utilize the concept of business model in order to support a quick business change and possibly gain a competitive advantage in the long term. The study results indicate that internal and external factors for business model change are company-specific and those vary between the start-up and enterprise. And thus, a successful business model change can be achieved through analyzing and further developing these company-specific factors. These factors can be seen as a micro foundation of dynamic capability, and development of these factors can improve competitive advantage. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nuoreen Internet liiketoimintaan pohjautuvaan kasvuyritykseen ja kypsiin Internet liiketoimintaan pohjautuviin yrityksiin tehtyjä liiketoimintamallimuutoksia dynaamisten kyvykkyyksien näkökulmasta. Tutkimuksen aihetta lähestytään nuoren kasvuyrityksen sekä kypsien yritysten kannalta ja työn teoreettinen viitekehys rakennetaan liiketoimintamallin, liiketoimintamallimuutoksen sekä dynaamisen kyvykkyyden tutkimusjulkaisujen kautta. Työssä liiketoimintamallimuutos määritellään dynaamiseksi kyvykkyydeksi joka kehittyy eri toimintojen avulla. Tämä dynaaminen kyvykkyys voi mahdollistaa nopeamman liiketoimintamuutoksen ja pitkällä aikavälillä se voi vaikuttaa myös kilpailuedun saavuttamiseen. Työn empiirisessä osassa liiketoimintamallimuutosta tutkitaan tapaustutkimusmenetelmällä neljässä yrityksessä. Yrittäjien, liiketoimintakehittäjien, sekä johtajien käyttäytymistä ja toimenpiteitä tutkitaan liiketoimintamallikonseptin kautta muutostilanteessa. Yrittäjien, liiketoimintakehittäjien, sekä johtajien käyttäytymistä ja toimenpiteitä tutkitaan liiketoimintamallikonseptin kautta muutostilanteessa. Työssä dynaamista liiketoimintamallimuutosta lähestytään kolmen dynaamiselle kyvykkyydelle määritellyn klusterin kautta (havaitseminen, tarttuminen, sekä uhkien hallinta ja muuntautuminen). Nämä klusterit toimivat erityisesti silloin kun yritysten tulee tehdä nopeita liiketoimintapäätöksiä ja liiketoimintamuutoksia. Analyysissa tunnistetaan liiketoimintamallin muutosprosessi, sekä sisäiset ja ulkoiset tekijät joilla on vaikutusta liiketoimintamallimuutokseen. Lopputulokset ovat seuraus kolmesta dynaamisen ominaisuuden klusterista joita organisaatioiden tulisi huomioida nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Tutkimuksessa kehitetään jälkikäteismalli jossa liiketoimintamallimuutos dynaamisena kyvykkyytenä synnytetään dynaamisen kyvykkyyden klustereissa esiintyvien toimenpiteiden kautta. Näiden toimenpiteiden avulla on mahdollista saavuttaa pitkällä aikavälillä menestystä ja mahdollisesti myös kilpailuetua. Jälkikäteismalli tukee dynaamista liiketoimintamallimuutosta nopeasti muuttuvassa liiketoimintaympäristössä. Työn teoreettinen kontribuutio on erityisesti dynaamisen kyvykkyyden näkökulma liiketoimintamallintamiseen ja liiketoimintamallimuutokseen. Työssä osoitetaan myös kuinka yrittäjät ja liiketoimintaomistajat voivat käytännössä hyödyntää liiketoimintamallikonseptia nopeasti tehtävään liiketoimintamuutokseen. Tutkimustulokset osoittavat, että sisäisillä ja ulkoisilla tekijöillä on vaikutusta liiketoimintamallimuutokseen. Nämä tekijät ovat yrityskohtaisia, ja nuoren kasvuyrityksen ja kypsien yritysten väliltä löytyy eroja. Sen vuoksi onnistunut liiketoimintamallimuutos voidaan tehdä näitä tekijöitä analysoimalla ja kehittämällä.

Abstract The infrastructure and construction industry has for decades suffered from problems such as cost overruns, delays, disputes and low productivity. To transform old adversarial practices and industrial culture into more collaborative and innovative ways of working, new operational models for project delivery have been introduced. A project alliance is among the models developed to improve infrastructure and construction project performance by addressing problems of fragmentation and lack of integration. However, the growing body of conceptual and empirical research on project alliances within the field of project management does not include any in-depth investigation of the capability requirements and relevant processes for managing alliance projects. The goal of this dissertation is to contribute to the project alliance literature within the field of project management by exploring the capabilities needed by an inter-organizational alliance project organization and participating organizations to manage project alliances in the infrastructure and construction context. The research adopts a qualitative approach, utilizing the case study method and in-depth interviews as research methods. The empirical results, which relate to the first project alliances in the Finnish infrastructure and construction industry, highlight the importance of the alliance project organization’s collective capabilities for managing project alliances. Among these capabilities, inter-organizational integration management, collaborative project identity formation and opportunity management are of particular importance. In addition, each participating organization requires specific project alliance capability, which comprises both the ability to implement key activities over the project life cycle and the skills required by project-based organizations and participating individuals. Together, these organizational and project network-level capabilities form the basis for managing such projects. / Tiivistelmä Infrastruktuuri- ja rakennusteollisuus on kärsinyt kustannusten ylityksistä, myöhästymisistä, erimielisyyksistä ja heikosta tuottavuudesta jo kymmenien vuosien ajan. Jotta vanhat, vastakkainasetteluun perustuvat käytännöt ja toimintakulttuuri voitaisiin muuttaa, uusia projektien toteutusmalleja on otettu käyttöön. Projektiallianssi on yksi yhteistoiminnallisista malleista, joka on kehitetty vähentämään toimialan sirpaloitumista ja edistämään integroitumista tavoitteena infrastruktuuri- ja rakennusalan projektien suorituskyvyn parantaminen. Lisääntyvästä konseptuaalisesta ja empiirisestä tutkimuksesta huolimatta, projektiallianssiin kohdistuva tutkimus ei ole tarkastellut organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksia ja keskeisimpiä allianssin johtamiseen liittyviä prosesseja riittävän syvällisesti. Väitöskirjan tavoite on edistää projektiallianssin tutkimusta tuottamalla uutta tieto allianssihankkeisiin osallistuvien organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksista sekä yhteisistä kyvykkyyksistä, joita projektiorganisaatio tarvitsee allianssiprojektin hallintaan infrastruktuuri- ja rakennusalalla. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaus- ja haastattelututkimuksena. Suomen ensimmäisistä infrastruktuuri- ja rakennusalan allianssihankkeista saadut empiiriset tulokset korostavat allianssiprojektiorganisaation yhteisten kyvykkyyksien merkitystä. Kyvykkyysvaatimukset kohdistuvat erityisesti organisaatioiden välisen integraation johtamiseen, yhteistyötä korostavan projekti-identiteetin muodostamiseen ja mahdollisuuksien hallintaan allianssiprojektissa. Näiden yhteisten kyvykkyyksien lisäksi jokainen organisaatio tarvitsee projektiallianssikyvykkyyden, joka koostuu allianssihankkeiden käynnistämiseen ja hallintaan tarvittavista taidoista ja kyvystä toteuttaa eri elinkaaren vaiheen kannalta keskeisiä toimintoja. Hankkeeseen osallistuvan organisaation projektiallianssikyvykkyys ja yhteiset projektiverkoston kyvykkyydet luovat perustan allianssihankkeen hallinnalle.

Abstract The rapid development of digital technology and software in recent years has created great variety of totally new business opportunities. Software startups are commonly considered to be the fastest in exploiting the new opportunities and the most innovative in creating new products and services. At the same time, software startups are often small, immature enterprises with limited resources and inexperienced teams. The initial team plays a key role in the early stages of a software startup. This research focuses on the initial team from the perspective of human capital – the knowledge, experiences, skills, and other cognitive abilities. It studies the initial team empirically, utilizing the multi-case study and triangulation methods applying the human capital, resource-based view, capability, and the opportunity discovery and creation theories. The empirical data were gathered from thirteen software startups in Italy, Norway and Finland, and from a student experiment. From the analysis of this data, a generic structure of a software startup’s initial team was identified, consisting of three different roles, with each having a specific human capital profile. This team structure sought a balance between the team’s human capital and problems and challenges to be solved. The level of the initial human capital of the team and the means to strengthen it varied, and affected the progress of the work in the studied startups. Though the components of the team’s human capital were not rare and inimitable in terms of the resource-based view, building a balanced startup team created a unique and task-specific setup, which is a key capability of a software startup. The balanced startup team structure is proposed to be the generic human capital model of a software startup’s initial team. / Tiivistelmä Digitaalitekniikan ja ohjelmistojen nopea kehitys viime vuosina on synnyttänyt suuren joukon kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ohjelmistostartup-yrityksiä pidetään yleisesti nopeimpina hyödyntämään uusia mahdollisuuksia ja erityisen innovatiivisina luomaan uusia tuotteita ja palveluita. Kuitenkin samalla, ohjelmistostartup-yritykset ovat usein pieniä, kehityksensä alussa olevia yrityksiä, joilla on pienet resurssit ja kokematon henkilökunta. Varhaisen vaiheen ohjelmistostartup-yrityksissä alkutiimin merkitys on keskeinen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan alkutiimiä inhimillisen pääoman, osaamisen, kokemuksen ja taitojen, näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan alkutiimiä kokeellisesti, käyttäen monitapaustutkimuksen ja triangulaation menetelmiä ja soveltaen inhimillisen pääoman, resurssipohjaisen näkemyksen, kyvykkyyden ja liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisen teorioita. Kokeellinen tutkimusaineisto on kerätty kolmestatoista yrityksestä Italiasta, Norjasta ja Suomesta ja yhdestä opiskelijoilla tehdystä kokeellisesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa löydettiin alkutiimin yleinen malli. Mallissa on kolme roolia, kullakin oma inhimillisen pääoman profiili. Mallissa on tiimin inhimillisen pääoman ja ratkaistavien ongelmien tasapaino. Tiimien inhimillisen pääoman määrä ja sen kehitystavat vaihtelivat, ja vaikuttivat tutkittavien yritysten edistymiseen. Vaikka alkutiimien inhimillisen pääoman komponentit eivät olleet ainutkertaisia resurssipohjaisen näkemyksen kannalta, tasapainossa olevan alkutiimin rakentaminen synnytti ainutkertaisen, tehtävänmukaisen tiimirakenteen, jota voidaan pitää yrityksen keskeisenä kyvykkyytenä. Havaittu tiimirakenne esitetään yrityksen alkutiimin inhimillisen pääoman yleiseksi malliksi.

Abstract Software process assessment and improvement came under the spotlight in the discussion of software engineering when the Software Engineering Institute published the maturity model for software process capability determination in 1987. Since then, several new approaches and standards have been developed. This thesis introduces a European software process assessment and improvement methodology called BOOTSTRAP, which was initially developed in an ESPRIT project starting from lean and kaizen philosophy. The focus is on the evolution of methodology and how it was developed, using an experimental research approach. The work covers also enhancements to the methodology investigated in the SPICE, PROFES and TAPISTRY projects. The enhancements expand the original methodology into new specific application areas, keep it compliant with new quality standards and certification, improve the efficiency of the assessment method, enhance the focus from process to product and strengthen improvement monitoring and support. To address these areas, the new BOOTSTRAP methodology releases offer tailored and enhanced assessment reference models and enhanced assessment and improvement methods. The new features also facilitate more frequent and even continuous assessments with software measurement-based indicators. The thesis explains the origin and features of BOOTSTRAP software process assessment and improvement methodology and how it was developed for professional use. The discussion starts with the evolution of the methodology. Then the new trends and demands are introduced and new features of the BOOTSTRAP methodology described. The conclusion discusses how the methodology developed to be able successfully to support professional software process assessment, to align it with the evolution of software engineering, to adopt the features and requirements of the underlying standards in order to conform to the requirements set by ISO 15504 standard and to become validated in practice. / Tiivistelmä Ohjelmistoprosessin arvioinnista ja parantamisesta tuli ohjelmistotekniikan keskeinen kiinnostuksen kohde kun Carnegie-Mellon yliopiston ohjelmistotekniikan instituutti SEI julkaisi kypsyysmallinsa ohjelmistoprosessin kyvykkyyden arviointiin vuonna 1987. Siitä lähtien maailmalla on syntynyt lukuisa määrä uusia malleja ja standardeja tälle alueelle. Tässä väitöskirjassa esitellään eurooppalainen ohjelmistoprosessin arviointi- ja parantamismenetelmä BOOTSTRAP, joka kehitettiin alun perin Euroopan unionin ESPRIT tutkimusohjelman rahoittamassa projektissa lähtien japanilaisesta ohut-ajattelusta (Lean) ja sen jatkuvan parantamisen periaatteesta (Kaizen). Esitys keskittyy menetelmän kehittymiseen ja siihen miten menetelmä käytännössä kehitettiin käyttäen kokeellista tutkimustapaa teollisessa ympäristössä. Työ kattaa myös alkuperäiseen menetelmään tehdyt laajennukset, jotka syntyivät yhteistyössä SPICE, PROFES ja TAPISTRY projekteissa tehdyn tutkimuksen tuloksena. Tehdyt laajennukset mahdollistavat menetelmän käytön uusilla sovellusalueilla, takaavat menetelmän yhteensopivuuden alan laatu- ja sertifiointistandardien kanssa, parantavat menetelmän tehokkuutta, laajentavat menetelmän käyttöaluetta prosessin arvioinnista sisältämään myös tuotteen kehittämisen arvioinnin ja vahvistavat parantamisen seurantaa ja tukemista. Toteuttaakseen näiden uusien ominaisuuksien vaatimukset uudet BOOTSTRAP menetelmän julkistukset tarjoavat räätälöityjä ja laajennettuja mallikuvauksia arviointien tekemiseksi sekä entistä täydellisempiä lähestymistapoja arviointien suorittamiselle ja parantamiselle. Menetelmän uudet ominaisuudet mahdollistavat myös usein toistuvien arviointien suorittamisen ja jopa jatkuvan arvioinnin ohjelmisto-mittauksia hyödyntäen. Väitöskirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti BOOTSTRAP menetelmän lähtö-kohdat ja ominaisuudet ja se kuinka menetelmä onnistuttiin kehittämään ammattimaiseen ohjelmistoprosessin arviointiin ja parantamiseen sopivaksi. Ensin kuvataan menetelmän kehittyminen ja sitten edetään alan uusien kehitystrendien ja vaatimusten esittelyyn siihen kuinka BOOTSTRAP menetelmä uudet ominaisuudet vastaavat näihin vaatimuksiin. Yhteenvedossa osoitetaan kuinka kehittämisessä onnistuttiin saamaan aikaan uusi menetelmä, joka sopii ammattimaiseen ohjelmistoprosessin arviointiin, vastaa kaikilta osin alan kehittymisen vaatimuksia, sisältää alan standardien vaatimukset täyttävät käytännössä koestetut ominaisuudet, jotka takaavat menetelmän vastaavuuden ISO 15504 standardin vaatimuksiin.