Abstract Entrepreneurship education in non-business studies has not been extensively studied. The requirements and special features of engineering education of applied sciences is a fairly unaddressed research topic. Yet, there is a growing need to develop the entrepreneurial behaviour of graduates, as voiced in feedback from stakeholders and other actors in society. The competence requirements of graduates are constantly evolving; they are specified globally as well. The aim and motivation for this study is to develop a new framework for fostering entrepreneurship in engineering education. The developed framework could be used for developing, firstly, entrepreneurial behaviour, and secondly, the entrepreneurial mind-set of the engineering graduates. The main focus of entrepreneurship education research has been on content issues and primarily from the perspective of business studies. Therefore, this study has focused on pondering the methodological challenges of entrepreneurship education in the chosen target field, engineering education. The context for outlining the framework is constructed by first introducing the operational environment of the target organisation. Thereafter, the central concepts of entrepreneurship, entrepreneurship education and technology-based entrepreneurship are processed in a literature review in order to build the theoretical basis. In addition, research methods with ontological and epistemological choices are displayed. Due to the multilevel structure of the research phenomenon, the study approaches the phenomenon through four essays. The first essay opens up the aspects and background in order to understand the role and expectations of stakeholders as regards entrepreneurship education. The second essay concentrates on the pedagogical issues and possibilities of action-based learning methods with respect to entrepreneurship education especially. The third essay combines effectuation and causation perspectives on opportunity recognition and offers a framework for effectuation-based entrepreneurship education. The fourth essay is an empirical study covering effectuation and causation from the point of view of local technology-based companies. The conclusions of the study suggest that the outlined effectual entrepreneurship education, if combined with action-based learning methods like enquiry-based learning for instance, could support the development of entrepreneurial behaviour, and ensuing entrepreneurship, among engineering students. It is also suggested that adoption of the new framework requires renewal of the learning environment, and the involvement of the entire organisation in the change process. / Tiivistelmä Yrittäjyyskasvatusta ja -koulutusta ei juurikaan ole tutkittu muutoin kuin liiketaloustieteen koulutuksen kannalta. Erityisesti aiheen tutkiminen ammattikorkeakoulujen insinöörikoulutuksen näkökulmasta on ollut vähäistä. Kuitenkin niin sidosryhmät kuin yhteiskuntakin odottavat yhä enemmän valmistuvien omaksuvan koulutuksen aikana yrittäjämäistä käyttäytymistä ja yrittäjyysajattelua. Valmistuvien osaamisvaatimukset kehittyvät jatkuvasti ja ne on määritelty myös maailmanlaajuisesti. Tämän tutkimuksen tarkoitus ja motivaatio on kehittää uusi insinöörikoulutukseen soveltuva yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen viitekehys. Sitä voitaisiin käyttää ensinnäkin kehittämään valmistuvien insinöörien yrittäjämäistä käyttäytymistä ja toiseksi heidän yrittäjyysajatteluaan. Näyttää siltä, että yrittäjyyskasvatuksen tutkimuksen painopiste on ollut sisältöön liittyvissä kysymyksissä liiketalouden näkökulmasta tarkasteluna. Siksi tässä tutkimuksessa on keskitytty sen sijaan pohtimaan yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen pedagogisia haasteita valitun kohderyhmän, insinöörikoulutuksen yhteydessä. Viitekehyksen kontekstia on hahmoteltu esittelemällä ensinnäkin kohdeorganisaation toimintaympäristöä. Sen jälkeen on käsitelty kirjallisuuskatsauksessa teoreettisen taustan muodostamiseksi tutkimuksen kannalta sellaisia keskeisiä käsitteitä kuten yrittäjyys, yrittäjyyskasvatus ja -koulutus sekä teknologiayrittäjyys. Lisäksi on esitelty valittujen tutkimusmetodien ontologisia ja epistemologisia perusteita. Tutkittavan ilmiön monitahoisuudesta johtuen aihetta on lähestytty neljän esseen kautta. Ensimmäinen essee selvittää sidosryhmien roolia ja odotuksia yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen kentässä. Toinen essee tarkastelee pedagogisia näkökulmia ja etenkin aktivoivien opetusmenetelmien antia yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen näkökulmasta. Kolmas essee selvittää effektuaation ja kausaation näkökulmien yhteyttä liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamiseen ja esittelee effektuaatiota hyödyntävän yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen viitekehyksen. Neljäs essee on empiirinen tutkimus, joka lähestyy effektuaatiota ja kausaatiota paikallisten teknologiayritysten näkökulmasta. Tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään, että hahmoteltu effektuaatioon perustuva yrittäjyyskasvatus ja -koulutus yhdistettynä aktivoiviin opetusmenetelmiin, esimerkiksi tutkivaan oppimiseen, voisi kehittää valmistuvien insinöörien yrittäjämäistä käyttäytymistä ja yrittäjyysasennetta, ja lisätä myöhemmin myös yrittäjyyttä. Sen lisäksi ehdotetaan, että uuden viitekehyksen käyttöönotto edellyttää niin oppimisympäristöjen uudistamista kuin koko organisaation sitoutumista muutosprosessiin.

Abstract The rapid development of digital technology and software in recent years has created great variety of totally new business opportunities. Software startups are commonly considered to be the fastest in exploiting the new opportunities and the most innovative in creating new products and services. At the same time, software startups are often small, immature enterprises with limited resources and inexperienced teams. The initial team plays a key role in the early stages of a software startup. This research focuses on the initial team from the perspective of human capital – the knowledge, experiences, skills, and other cognitive abilities. It studies the initial team empirically, utilizing the multi-case study and triangulation methods applying the human capital, resource-based view, capability, and the opportunity discovery and creation theories. The empirical data were gathered from thirteen software startups in Italy, Norway and Finland, and from a student experiment. From the analysis of this data, a generic structure of a software startup’s initial team was identified, consisting of three different roles, with each having a specific human capital profile. This team structure sought a balance between the team’s human capital and problems and challenges to be solved. The level of the initial human capital of the team and the means to strengthen it varied, and affected the progress of the work in the studied startups. Though the components of the team’s human capital were not rare and inimitable in terms of the resource-based view, building a balanced startup team created a unique and task-specific setup, which is a key capability of a software startup. The balanced startup team structure is proposed to be the generic human capital model of a software startup’s initial team. / Tiivistelmä Digitaalitekniikan ja ohjelmistojen nopea kehitys viime vuosina on synnyttänyt suuren joukon kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ohjelmistostartup-yrityksiä pidetään yleisesti nopeimpina hyödyntämään uusia mahdollisuuksia ja erityisen innovatiivisina luomaan uusia tuotteita ja palveluita. Kuitenkin samalla, ohjelmistostartup-yritykset ovat usein pieniä, kehityksensä alussa olevia yrityksiä, joilla on pienet resurssit ja kokematon henkilökunta. Varhaisen vaiheen ohjelmistostartup-yrityksissä alkutiimin merkitys on keskeinen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan alkutiimiä inhimillisen pääoman, osaamisen, kokemuksen ja taitojen, näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan alkutiimiä kokeellisesti, käyttäen monitapaustutkimuksen ja triangulaation menetelmiä ja soveltaen inhimillisen pääoman, resurssipohjaisen näkemyksen, kyvykkyyden ja liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisen teorioita. Kokeellinen tutkimusaineisto on kerätty kolmestatoista yrityksestä Italiasta, Norjasta ja Suomesta ja yhdestä opiskelijoilla tehdystä kokeellisesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa löydettiin alkutiimin yleinen malli. Mallissa on kolme roolia, kullakin oma inhimillisen pääoman profiili. Mallissa on tiimin inhimillisen pääoman ja ratkaistavien ongelmien tasapaino. Tiimien inhimillisen pääoman määrä ja sen kehitystavat vaihtelivat, ja vaikuttivat tutkittavien yritysten edistymiseen. Vaikka alkutiimien inhimillisen pääoman komponentit eivät olleet ainutkertaisia resurssipohjaisen näkemyksen kannalta, tasapainossa olevan alkutiimin rakentaminen synnytti ainutkertaisen, tehtävänmukaisen tiimirakenteen, jota voidaan pitää yrityksen keskeisenä kyvykkyytenä. Havaittu tiimirakenne esitetään yrityksen alkutiimin inhimillisen pääoman yleiseksi malliksi.