Abstract The infrastructure and construction industry has for decades suffered from problems such as cost overruns, delays, disputes and low productivity. To transform old adversarial practices and industrial culture into more collaborative and innovative ways of working, new operational models for project delivery have been introduced. A project alliance is among the models developed to improve infrastructure and construction project performance by addressing problems of fragmentation and lack of integration. However, the growing body of conceptual and empirical research on project alliances within the field of project management does not include any in-depth investigation of the capability requirements and relevant processes for managing alliance projects. The goal of this dissertation is to contribute to the project alliance literature within the field of project management by exploring the capabilities needed by an inter-organizational alliance project organization and participating organizations to manage project alliances in the infrastructure and construction context. The research adopts a qualitative approach, utilizing the case study method and in-depth interviews as research methods. The empirical results, which relate to the first project alliances in the Finnish infrastructure and construction industry, highlight the importance of the alliance project organization’s collective capabilities for managing project alliances. Among these capabilities, inter-organizational integration management, collaborative project identity formation and opportunity management are of particular importance. In addition, each participating organization requires specific project alliance capability, which comprises both the ability to implement key activities over the project life cycle and the skills required by project-based organizations and participating individuals. Together, these organizational and project network-level capabilities form the basis for managing such projects. / Tiivistelmä Infrastruktuuri- ja rakennusteollisuus on kärsinyt kustannusten ylityksistä, myöhästymisistä, erimielisyyksistä ja heikosta tuottavuudesta jo kymmenien vuosien ajan. Jotta vanhat, vastakkainasetteluun perustuvat käytännöt ja toimintakulttuuri voitaisiin muuttaa, uusia projektien toteutusmalleja on otettu käyttöön. Projektiallianssi on yksi yhteistoiminnallisista malleista, joka on kehitetty vähentämään toimialan sirpaloitumista ja edistämään integroitumista tavoitteena infrastruktuuri- ja rakennusalan projektien suorituskyvyn parantaminen. Lisääntyvästä konseptuaalisesta ja empiirisestä tutkimuksesta huolimatta, projektiallianssiin kohdistuva tutkimus ei ole tarkastellut organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksia ja keskeisimpiä allianssin johtamiseen liittyviä prosesseja riittävän syvällisesti. Väitöskirjan tavoite on edistää projektiallianssin tutkimusta tuottamalla uutta tieto allianssihankkeisiin osallistuvien organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksista sekä yhteisistä kyvykkyyksistä, joita projektiorganisaatio tarvitsee allianssiprojektin hallintaan infrastruktuuri- ja rakennusalalla. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaus- ja haastattelututkimuksena. Suomen ensimmäisistä infrastruktuuri- ja rakennusalan allianssihankkeista saadut empiiriset tulokset korostavat allianssiprojektiorganisaation yhteisten kyvykkyyksien merkitystä. Kyvykkyysvaatimukset kohdistuvat erityisesti organisaatioiden välisen integraation johtamiseen, yhteistyötä korostavan projekti-identiteetin muodostamiseen ja mahdollisuuksien hallintaan allianssiprojektissa. Näiden yhteisten kyvykkyyksien lisäksi jokainen organisaatio tarvitsee projektiallianssikyvykkyyden, joka koostuu allianssihankkeiden käynnistämiseen ja hallintaan tarvittavista taidoista ja kyvystä toteuttaa eri elinkaaren vaiheen kannalta keskeisiä toimintoja. Hankkeeseen osallistuvan organisaation projektiallianssikyvykkyys ja yhteiset projektiverkoston kyvykkyydet luovat perustan allianssihankkeen hallinnalle.

Abstract Digitalization is a megatrend that also drives public sector reforms toward improved citizen service processes by adopting digital technologies. The digitalization of the public sector, also referred to as e-government transformation, is a strenuous institutional change process that starts with strategy and policy formation and is eventually carried out through individual information and communication (ICT) development projects and programs. ICT projects in the public sector still struggle due to challenges and complexities such as technological uncertainty. These project-level struggles impair e-government efforts that are already facing strategic and regulative difficulties, which, again, affect ICT project performance. How a temporary project is connected and contributes to the strategic objectives of a more permanent structure is the focus of project governance. In e-government context it can be applied to describe and elaborate on the ICT project alignment and control practices in and between different organizations within the e-government transformation. The underlying academic motivation for this research is to improve the current understanding of project governance in e-government: how ICT project governance can be applied to enact the institutional change of public sector digitalization. The dissertation study follows a constructive research approach, using multiple qualitative methods on empirical data from the Finnish central government. By synthesizing the results from four individual research publications, this dissertation explores the ICT project governance practices and tensions that take place in different levels within the e-government transformation. The study contributes to the literature by elaborating how project governance is perceived in and affected by the e-government transformation and by providing new information on how flexible and collaborative project models, namely agile models and project alliances, are applied in the context. The dissertation proceeds to construct a multi-level model that indicates how the perceived challenges and tensions could be remedied, thus enabling managers and practitioners in the field to conduct the right ICT projects properly and, hence, support the e-government transformation. / Tiivistelmä Digitalisaatio on yksi megatrendeistä, joka vaikuttaa myös julkisen sektorin reformaatioihin, joilla tavoitellaan tehokkaampia asiakaspalveluprosesseja hyödyntämällä digitaalisia teknologioita. Julkisen sektorin digitalisoituminen, tai e-hallinnon muutos, on vaativa institutionaalinen muutosprosessi, joka alkaa strategisten ja poliittisten linjausten määrittelyllä ja toteutetaan lopulta yksittäisten informaatio- ja kommunikaatioteknologia (ICT) projektien ja ohjelmien kautta. Julkisen sektorin ICT projekteja haastaa edelleen muun muassa tekniset epävarmuustekijät. Nämä projektitason haasteet vaikuttavat myös e-hallintoon, johon liittyy jo valmiiksi strategisia ja hallinnollisia vaikeuksia. Tämä taas vastavuoroisesti vaikeuttaa yksittäisten projektien toimintaa. Projektihallintoa käytetään kuvaamaan, miten kertaluontoinen projekti liittyy ja vaikuttaa pysyvämpiin rakenteisiin ja niiden strategisten tavoitteiden toteutumiseen. E-hallinnon digitaalisen muutoksen yhteydessä projektihallinnon kautta voidaan esittää ICT projektien ohjaus- ja kontrollointikäytäntöjä eri organisaatiotasoilla. Tämä tutkimuksen akateeminen motivaatio on parantaa nykyistä tietämystä projektihallinnosta e-hallinnon kontekstissa tarkastelemalla, miten ICT projektihallintoa voidaan käyttää julkisen sektorin digitalisoitumisen toteuttamiseen. Tämä väitöstyö noudattaa konstruktiivista tutkimusotetta, käyttäen useita laadullisia menetelmiä Suomen valtionhallinnosta kerätyn empiirisen datan analysointiin. Syntetisoimalla neljän osajulkaisun tulokset tämä väitös perehtyy ICT projektihallinnon käytänteisiin ja jänniteisiin eri organisaatiotasoilla digitalisoitumisen yhteydessä. Tämä väitös tuottaa uuttaa tietoa esittämällä, miten projektihallinto näyttäytyy ja vaikuttaa e-hallinnon muutoksessa, sekä kuvaamalla miten joustavia projektimalleja, kuten ketterä ja projektiallianssi, voidaan käyttää tässä kontekstissa. Väitöstutkimus luo lisäksi monitasoisen mallin, jonka avulla havaittuja haasteita ja jännitteitä voidaan lieventää. Täten tutkimus auttaa käytännössä alan asiantuntijoita johtamaan oikeita ICT projekteja oikealla tavalla ja siten edesauttaa julkisen sektorin digitalisointia.

An appropriate civil infrastructure is vital to the wealth and wellbeing of cultures. Appropriateness is increasingly defined in terms of sustainability, aesthetics, innovation and cultural suitability. These expectations pose challenges for engineers to use their creativity, aesthetic appreciation, knowledge and character to predict and respond creatively with their designs. However, a treadmill of cost innovation in construction projects makes improved design challenging. This tends to reinforce the misconception that engineers are dull and uncreative, even though historically they have displayed considerable imagination and ingenuity. This thesis is based on an in-depth study conducted at the Brisbane office of Kellogg Brown & Root P/L (a large consulting engineering firm). A contemporary qualitative approach is used to explore how creativity is manifested in an engineering design context, and how it relates to phenomena such as knowledge, innovation, project culture and organizational environment. In-depth interviews reveal the authentic meaning of design and creativity for engineers and other company staff. The study highlights an important distinction between design-based and cost-driven innovation and unveils multiple influences that can stifle or nurture personal and group creativity.

Abstract Large engineering projects are executed by a network of heterogeneous organisations. In order to be effective, risk management in large engineering projects needs to take the perspective of the entire project network instead of focusing on risk management practices of single actors. Contextual factors such as complexity of the project network and the challenging institutional environment pose additional challenges to risk management. The purpose of this study is to increase the understanding of the sources of risks in engineering project networks and the role of risk sources in determining risk management practices. The perspective of information processing theory is used. The role of equivocality and uncertainty as organisations’ rationales for processing information is examined to gain new insights into the selection of appropriate risk management practices. Literature introduces relational contracting as a response to the need for collaboration in project networks. In this study collaborative risk management practices in the workshop-type meeting and in the project alliance were studied. A qualitative research method was employed to study the nature of risk sources, the role of risk sources in determining risk management practices and collaborative risk management practices. The results of this study enhance the understanding of the nature of risks in engineering project networks. The current project risk management literature proposes that contextual factors related to technology, organising projects and environment increase uncertainty in projects. This study shows that it is relevant to categorise risk sources based on their contingency factors related to uncertainty (lack of information) and to equivocality (the existence of multiple interpretations). It is shown how risk sources impact the selection of project risk management practices. Collaborative risk management practices of workshop-type meeting and project alliance are depicted. Project-based companies and organisations executing investment projects can benefit from the results of this study. This study can guide managers when developing practices to enhance risk management. This study shows how informal risk management practices should be considered in addition to the traditional formal risk management practices, particularly in cases when projects confront situations of equivocality. / Tiivistelmä Suuria projekteja toteutetaan heterogeenisten organisaatioiden muodostaman projektiverkoston avulla. Projektiverkoston tehokkaaseen riskienhallintaan tarvitaan koko verkoston näkökulma yhden organisaation näkökulman sijaan. Tilannetekijät kuten projektiverkoston monimuotoisuus ja projektin haasteellinen ympäristö asettavat lisää haasteita riskienhallinnalle. Tämän väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat riskien lähteitä projekteissa ja kuinka riskien lähteet vaikuttavat riskienhallintamenetelmien valintaan. Väitöskirjassa on käytetty teoreettisena viitekehyksenä informaation prosessoinnin näkökulmaa. Erityisesti on tutkittu monimerkityksisyyden ja epävarmuuden roolia organisaatioiden perusteena käsitellä informaatiota. Kirjallisuudessa on esitetty luottamukseen perustuva sopiminen vastauksena projektiverkostojen yhteistoiminnallisuuden tarpeelle. Väitöskirjassa on tutkittu yhteistoiminnallisina riskienhallintamuotoina työpajatyyppistä työskentelyä sekä projektiallianssia. Tutkimuksessa on tapaustutkimuksen avulla selvitetty projektien riskien lähteitä, riskien lähteiden roolia riskienhallintamenetelmiä määritettäessä, sekä yhteistoiminnallisia riskienhallintakeinoja. Tutkimuksen löydökset lisäävät ymmärrystä projektien riskien lähteistä. Nykyinen projektin riskienhallintakirjallisuus esittää, että projektien tilannetekijät, jotka liittyvät teknologiaan, projektien organisointiin ja ympäristöön kasvattavat epävarmuutta. Tämä tutkimus osoittaa, että on tärkeää jaotella projektien riskit tilannetekijöittäin. Jaottelu tulee tehdä sen mukaan onko vallitseva tilannetekijä epävarmuus eli tiedon puute vai monimerkityksisyys eli tilanne, jossa on paljon keskenään ristiriitaista tietoa. Tässä tutkimuksessa osoitetaan kuinka riskien lähteet vaikuttavat projektiverkoston riskienhallintamenetelmien valintaan. Lisäksi kuvataan yhteistoiminnallisia riskienhallintamenetelmiä projekteissa. Projektitoimintaa harjoittavat yritykset sekä investointiprojekteja tekevät organisaatiot voivat hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen tulokset ohjaavat riskienhallintamenetelmien muokkaamista erilaiset tilannetekijät huomioon ottaen. Tämä tutkimus osoittaa, kuinka epämuodollisia riskienhallintamenetelmiä tulisi suosia perinteisten muodollisten menetelmien ohessa erityisesti tilanteissa, joissa monimerkityksisyys on vallitseva tilannetekijä.