Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitetään EU:n ja Suomen viranomaisten julkisen sektorin tietoaineistojen saatavuutta ja hyödynnettävyyttä koskevaa politiikkaa ja edellä mainitun politiikan mahdollisia vaikutuksia yliopistojen ja yritysten toimintaan esimerkkien avulla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistopohjaista analyysia ja teemahaastattelua. Aineistopohjaisella analyysilla EU:n ja Suomen viranomaisten asiakirjoista saatiin esiin tutkimusaiheeseen liittyvät teemat. Teemat loivat pohjan tutkimuksen ja haastattelujen sisällölle ja tavoitteille. Haastatteluaineisto kerättiin kahden yliopiston yhteensä yhdeksän laitoksen ja kolmen yrityksen edustajien haastatteluilla. Haastatteluissa kartoitettiin sitä, millaisia tutkimusaineistoja yliopistoissa syntyy niiden tutkimustoiminnassa, ja millaisia hyödyntämistämismahdollisuuksia aineistoilla olisi aineistot keränneen tutkimusryhmän ulkopuolella. Lisäksi selvitettiin aineistojen keräämiseen, ylläpitämiseen, luovuttamiseen, saamiseen ja hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä. Yrityksien edustajilta kartoitettiin yritysten tietoaineistojen hankintaa ja hankinnan toimivuutta sekä EU:n esittämien julkista tietoa koskevien periaatteiden ja palvelujen vaikutuksia yritysten toiminnalle. Haastattelut analysoitiin avoimella koodauksella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että EU:n komissio on jo 1980-luvulta lähtien pyrkinyt saattamaan jäsenmaittensa julkisen sektorin tietoaineistot nykyistä laajemmin yksityisen sektorin ja kansalaisten käyttöön. Julkinen sektori on merkittävin tietoaineistojen tuottaja Euroopassa. EU arvioi, että näitä tietoaineistoja voitaisiin käyttää yksityisen sektorin sisältöteollisuuden raaka-aineena ja näin edistää tietoteollisuutta ja työllisyyttä EU:n jäsenmaissa. Suomen viranomaiset ovat huomioineet EU:n pyrkimykset 1990-luvun puolivälistä lähtien yrittäen edistää pyrkimyksiä Suomessa. Eri tieteen alojen tutkijat kuvasivat tutkimusryhmiensä tai laitoksensa tietoaineistot. Kaikkia kuvattuja aineistoja voisi vastaava muu tutkimus hyödyntää ja seitsemän tutkimuksen edustajan aineistoja myös yritykset. Noin puolta esitellyistä aineistoista oli jo käytetty tutkimusryhmän ulkopuolella. Yliopistojen tietoaineistot olivat laadullisesti hyviä ja niiden päällekkäiskeräys on vähenemässä. Usein aineistojen luovuttamisen ehtona muille tahoille pidettiin kuitenkin yhteistyötä. Lähes kaikki haastatellut tutkijat hankkivat myös itse tietoaineistoja yliopiston ulkopuolelta. Hankinta tapahtui yleensä ostamalla. Hankinnan esteenä pidettiin yleisimmin tietoaineistojen kalleutta. Haastatteluissa mukana olevien yrityksien tietoaineistojen tarpeet erosivat paljon toisistaan. Hankittavien aineistojen hinnoittelu ei ollut esteenä isojen yrityksien tietoaineistojen hankinnalle. EU:n esittämä tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus sekä perustietopalveluajatus saivat laajan kannatuksen sekä yliopistojen tutkijoilta että yrityksien edustajilta. Perustietopalveluun esitettiin yleisimmin lainsäädäntöä, väestötietoja, yleensä tilastotietoja, ympäristöön ja meteorologiaan liittyviä tietoja sekä erilaisia karttoja. Perustietopalvelun arvioitiin edistävän opetusta ja tutkimusta ja yritysten toimintaedellytyksiä. Tutkimuksen tietoaineistoja varten perustettavat valtakunnalliset tietoaineistokeskukset saivat kaikkien haastateltujen tutkijoiden kannatuksen.

Abstract The goal of this thesis is to investigate whether the performance management systems of the university education process can be developed by using the mechanisms and indicators of operations management. This thesis is a result of a multiple-case study consisting of two polar cases: the Faculty of Technology and the Faculty of Humanities in the University of Oulu. Both faculties have several departments which constitute separate cases. This study explores the elements of the performance management systems used by the Ministry of Education during the first decade of the 21st century and considers whether these performance management systems have affected the university education process. First, the existing research is examined to understand what kind of factors affect the controllability and performance management of organisations. Furthermore, an empirical study was conducted on how the control mechanisms of the Ministry of Education reflect the main variable of controllability analysis. After that, the changes in the education processes in the various departments of the two faculties were examined using a controllability analysis. The results indicate that the financial models of the Ministry of Education reflect to some extent the main variables of controllability analysis. However, the models focus almost solely on output indicators. The Ministry of Education should consider expanding the models to include input and process variables. During the 21st century the number of university drop-outs has increased dramatically. This indicates that the process has become more ineffective. The focus of control has shifted from control of the quality of input to the quantity of the output. The finances of the Faculty of Humanities have decreased and it has had to adapt to the financial model of the Ministry of Education by seeking financial flexibility and by changing the production process (decreasing the number of new students, giving a more restricted variety of courses, restricting the maximum amount of credits). The Faculty of Technology faces a different situation. Most notably, the Department of Electrical Engineering has faced the problem of rapid growth. This has caused problems related to the quality of material (students), insufficient capacity and the inability to produce the volumes that the Ministry of Education desired. The Department of Electrical Engineering therefore made its own decision to decrease the number of new students. The reason for this was different from that of the Faculty of Humanities. The Department of Electrical Engineering was not able to increase the production volume to a sufficient level. The Faculty of Humanities instead had a problem of overproduction. The Ministry of Education does not compensate for production that is over its targets. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia, voidaanko yliopistojen opetusprosessin suorituskyvyn johtamista kehittää käyttämällä tuotannonohjauksen menetelmiä ja indikaattoreita. Tämä väitöskirja muodostuu useista esimerkkitapauksista, jotka ryhmittyvät kahden toisilleen vastakkaisen tapaustutkimuksen alle: Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta ja humanistinen tiedekunta. Molemmissa tiedekunnissa on useita laitoksia, jotka ovat jo sinällään itsenäisiä esimerkkitapauksia. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan opetusministeriön 2000-luvun alussa yliopistojen suorituskyvyn johtamiseen käyttämiä menetelmiä ja pohditaan niiden vaikutuksia yliopistojen opetusprosessiin. Aluksi kartoitettiin olemassa olevien tutkimusten pohjalta niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat organisaation ohjattavuuteen ja suorituskyvyn johtamiseen. Seuraavaksi selvitettiin empiirisen tutkimuksen avulla, miten opetusministeriön käyttämät ohjausmenetelmät heijastelevat ohjattavuusanalyysin keskeisiä tekijöitä. Lopuksi molempien tiedekuntien laitoksilla toteutettiin ohjattavuusanalyysi opetusprosessissa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että opetusministeriön ohjausmallit heijastelevat jossain määrin ohjattavuusanalyysin keskeisiä muuttujia. Mallit keskittyvät kuitenkin lähes kokonaan prosessin loppupäähän eli tuloksiin. Ministeriön tulisikin harkita syöte- ja prosessimuuttujien lisäämistä malliin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä opintonsa keskeyttäneiden määrä on kasvanut merkittävästi. Tämä kuvastaa sitä, että prosessista on tullut aiempaa tehottomampi. Ohjauksen painopiste on siirtynyt opiskelijavalinnan laadusta tutkintojen määrään. Humanistisen tiedekunnan rahoitus on vähentynyt tutkimusjaksolla ja tiedekunta on pyrkinyt sopeutumaan opetusministeriön rahoitusmalliin etsimällä taloudellista liikkumavaraa ja muuttamalla opetusprosessia (pienentämällä sisäänottoa, kaventamalla kurssitarjontaa ja rajoittamalla tutkinnon kokonaisopintopistemäärää). Teknillisen tiedekunnan lähtökohdat ovat erilaiset. Ennen kaikkea sähkötekniikan osasto on joutunut sopeutumaan nopeaan kasvuun. Tämän on aiheuttanut ongelmia mm. opiskelijoiden osaamistasossa, kapasiteetin puutteena ja kyvyttömyytenä päästä opetusministeriön asettamiin tutkintotavoitteisiin. Sähkötekniikan osasto päätti edellä mainituista syistä pienentää sisäänottoa. Osaston päätös perustui siten eri syihin kuin humanistisen tiedekunnan vastaava ratkaisu. Sähkötekniikan osasto ei pystynyt kasvattamaan opetusprosessin volyymia riittävälle tasolle. Humanistinen tiedekunta sen sijaan kärsi ylituotannosta. Opetusministeriö ei korvaa tavoitteet ylittäviä tutkintomääriä.

Abstract Digitalization is a megatrend that also drives public sector reforms toward improved citizen service processes by adopting digital technologies. The digitalization of the public sector, also referred to as e-government transformation, is a strenuous institutional change process that starts with strategy and policy formation and is eventually carried out through individual information and communication (ICT) development projects and programs. ICT projects in the public sector still struggle due to challenges and complexities such as technological uncertainty. These project-level struggles impair e-government efforts that are already facing strategic and regulative difficulties, which, again, affect ICT project performance. How a temporary project is connected and contributes to the strategic objectives of a more permanent structure is the focus of project governance. In e-government context it can be applied to describe and elaborate on the ICT project alignment and control practices in and between different organizations within the e-government transformation. The underlying academic motivation for this research is to improve the current understanding of project governance in e-government: how ICT project governance can be applied to enact the institutional change of public sector digitalization. The dissertation study follows a constructive research approach, using multiple qualitative methods on empirical data from the Finnish central government. By synthesizing the results from four individual research publications, this dissertation explores the ICT project governance practices and tensions that take place in different levels within the e-government transformation. The study contributes to the literature by elaborating how project governance is perceived in and affected by the e-government transformation and by providing new information on how flexible and collaborative project models, namely agile models and project alliances, are applied in the context. The dissertation proceeds to construct a multi-level model that indicates how the perceived challenges and tensions could be remedied, thus enabling managers and practitioners in the field to conduct the right ICT projects properly and, hence, support the e-government transformation. / Tiivistelmä Digitalisaatio on yksi megatrendeistä, joka vaikuttaa myös julkisen sektorin reformaatioihin, joilla tavoitellaan tehokkaampia asiakaspalveluprosesseja hyödyntämällä digitaalisia teknologioita. Julkisen sektorin digitalisoituminen, tai e-hallinnon muutos, on vaativa institutionaalinen muutosprosessi, joka alkaa strategisten ja poliittisten linjausten määrittelyllä ja toteutetaan lopulta yksittäisten informaatio- ja kommunikaatioteknologia (ICT) projektien ja ohjelmien kautta. Julkisen sektorin ICT projekteja haastaa edelleen muun muassa tekniset epävarmuustekijät. Nämä projektitason haasteet vaikuttavat myös e-hallintoon, johon liittyy jo valmiiksi strategisia ja hallinnollisia vaikeuksia. Tämä taas vastavuoroisesti vaikeuttaa yksittäisten projektien toimintaa. Projektihallintoa käytetään kuvaamaan, miten kertaluontoinen projekti liittyy ja vaikuttaa pysyvämpiin rakenteisiin ja niiden strategisten tavoitteiden toteutumiseen. E-hallinnon digitaalisen muutoksen yhteydessä projektihallinnon kautta voidaan esittää ICT projektien ohjaus- ja kontrollointikäytäntöjä eri organisaatiotasoilla. Tämä tutkimuksen akateeminen motivaatio on parantaa nykyistä tietämystä projektihallinnosta e-hallinnon kontekstissa tarkastelemalla, miten ICT projektihallintoa voidaan käyttää julkisen sektorin digitalisoitumisen toteuttamiseen. Tämä väitöstyö noudattaa konstruktiivista tutkimusotetta, käyttäen useita laadullisia menetelmiä Suomen valtionhallinnosta kerätyn empiirisen datan analysointiin. Syntetisoimalla neljän osajulkaisun tulokset tämä väitös perehtyy ICT projektihallinnon käytänteisiin ja jänniteisiin eri organisaatiotasoilla digitalisoitumisen yhteydessä. Tämä väitös tuottaa uuttaa tietoa esittämällä, miten projektihallinto näyttäytyy ja vaikuttaa e-hallinnon muutoksessa, sekä kuvaamalla miten joustavia projektimalleja, kuten ketterä ja projektiallianssi, voidaan käyttää tässä kontekstissa. Väitöstutkimus luo lisäksi monitasoisen mallin, jonka avulla havaittuja haasteita ja jännitteitä voidaan lieventää. Täten tutkimus auttaa käytännössä alan asiantuntijoita johtamaan oikeita ICT projekteja oikealla tavalla ja siten edesauttaa julkisen sektorin digitalisointia.

Abstract Borderline personality disorder (BPD) is a common mental disorder involving a substantial decrease in functional ability, self-destructive behavior and extensive burden on the health care system. This study project aimed to create a well-structured and easily applicable treatment model for patients with severe BPD. The effectiveness of the treatment model was evaluated in a randomized controlled trial. The study group consisted of 71 patients with a mean age of 32 years. During the intervention period (1 Aug 2010 - 31 Jul 2011) 24 patients received new treatment (Community Treatment by Experts, CTBE) while 47 patients received treatment as usual (TAU). Patients in the CTBE group had 40 individual therapy sessions and 40 psychoeducational group sessions, where they were taught the key concepts of schema therapy (ST). Requirements for the therapists providing individual therapy were as follows: willingness to treat patients with BPD, commitment to weekly individual sessions with patients and commitment to participation fortnightly in a CTBE supervision consultation group, but no former psychotherapy training was required. Psychiatric treatment of the TAU group was variable. Changes in BPD symptoms, health-related quality of life, early maladaptive schemas and schema modes were measured at the beginning and at the end of the one-year intervention. At the end of the year there were 20 patients (83%) in the CTBE group and 33 patients (70%) in the TAU group. After the intervention the patients in the CTBE group had less self-destructive behavior, impulsivity, and paranoid ideation or dissociative symptoms than patients in the TAU group, which means the CTBE treatment model was able to reduce the most serious symptoms of BPD. It is possible that the reduction in self-destructive behavior of CTBE patients is linked to the fact that certain early maladaptive schemas, such as rejection, mistrust and social isolation, decreased during the intervention. Similar changes were not seen in the TAU group patients. The study showed the CTBE treatment to be more efficient than TAU treatment. In addition, the CTBE model is applicable to public mental health services using existing professionals. / Tiivistelmä Epävakaa persoonallisuus on tavallinen mielenterveyden häiriö, johon liittyy huomattavaa toimintakyvyn alenemista, itsetuhoisuutta ja runsasta terveyspalvelujen käyttöä. Tässä tutkimusprojektissa luotiin Oulun kaupungin mielenterveyspalveluihin uusi hoitomalli vaikeaoireisille epävakaasta persoonallisuudesta kärsiville potilaille. Hoitomallin tehokkuutta arvioitiin satunnaistetulla kontrolloidulla tutkimuksella. Tutkimusjoukon muodosti 71 potilasta, keski-iältään 32 vuotta. Interventiovuoden ajan (1.8.2010–31.7.2011) 24 potilasta sai uuden hoitomallin mukaista hoitoa (ns. hoitomalliryhmä) ja 47 potilasta tavanomaista psykiatrista hoitoa (ns. verrokkiryhmä). Hoitomalliryhmän potilaat kävivät vuoden aikana viikoittain yksilöhoidossa (40 käyntiä) ja psykoedukatiivisessa ryhmässä (40 istuntoa), jossa potilaille mm. opetettiin skeematerapian keskeisiä käsitteitä. Yksilöhoidon toteuttaneilta työntekijöiltä ei edellytetty psykoterapiakoulutusta. Sen sijaan heiltä edellytettiin kiinnostusta epävakaan persoonallisuuden hoitoa kohtaan sekä halua sitoutua interventiovuoden ajaksi viikoittaisiin yksilötapaamisiin ja kahden viikon välein kokoontuvaan työnohjaustyyppiseen konsultaatioryhmään. Tavanomainen psykiatrinen hoito oli vaihtelevaa. Interventiovuoden alussa ja lopussa mitattiin epävakaan persoonallisuushäiriön oireita, terveyteen liittyvää elämänlaatua sekä varhaisia haitallisia skeemoja (tunnelukkoja) ja skeemamoodeja (minätiloja). Interventiovuoden päätyttyä hoitomalliryhmässä oli jäljellä 20 potilasta (83 %) ja verrokkiryhmässä 33 potilasta (70 %). Hoitomalliryhmän potilailla oli interventiovuoden jälkeen vähemmän itsetuhoisuutta, impulsiivisuutta ja paranoidisia ajatuksia tai dissosiatiivisia oireita kuin verrokkiryhmän potilailla, eli hoitomallilla pystyttiin vähentämään kaikkein vakavimpia epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyviä oireita. On mahdollista, että itsetuhoisuuden väheneminen hoitomalliryhmässä liittyy siihen, että tietyt haitalliset skeemat, kuten hylkäämisen, epäluottamuksen ja sosiaalisen eristäytymisen skeemat, lievenivät hoidon aikana. Tavanomaista psykiatrista hoitoa saaneilla potilailla ei tapahtunut vastaavia muutoksia. Tutkimusprojekti osoitti, että hoitomallin mukainen epävakaan persoonallisuuden hoito on tehokkaampaa kuin tavanomainen psykiatrinen hoito. Lisäksi hoitomalli on sovellettavissa julkisen sektorin psykiatriseen palvelujärjestelmään ja käytettävissä oleviin henkilökuntaresursseihin.