Abstract This study deals with the phenomenon of a doctor-patient relationship from a relationship-centered care point of view. Relationship-centered care is viewed as an opportunity for the doctor to enhance comprehensive care of the patient and to improve the quality of primary health care. The research was conducted in the context of General Practice-education aimed at physicians specializing in general medicine. The training was organized by the General Practice Unit of Northern Ostrobothnia Hospital district (PPSHP) and the Department of Medicine and Health Sciences at the University of Oulu. The aim of the research is to increase understanding of the phenomenon of a patient-doctor relationship. The phenomenon is examined by looking at the possibilities for a doctor specializing in general medicine to have a personal doctor-patient relationship with dialogical orientation. With the help of personal reflection the doctor specializing in general medicine can develop ways to prepare for the relationship and be in it. The possibility for a patient to encounter valuable care is constructed through reflection and introduction of dialogue. A doctor working in relationship-centered care strategically receives information about the patient's personal experiences. Combining this information with the latest biomedical knowledge assists in the general recommendations of the Current Care Guidelines, when applying them individually. The research is qualitative. The data comprises 16 doctors who participated in the General Practice-education, their semi-structured thematic interviews with transcribed texts, as well as the findings from questionnaires completed at the end of the education. The data is analyzed using qualitative methods. The results showed that subjects felt that the core of general medicine is a personal doctor-patient relationship, in which it is essential to listen to the patient's concerns, experiences, thoughts and expectations when making treatment decisions and deciding on the correct diagnosis. Personal readiness is increased by the doctor-patient relationship when outlining the theoretical content, practicing situations of interaction, handling challenges that have emerged from work in a peer group, as well as the doctor's awareness based on previous work experience in medicine. There can be barriers, attitudes, beliefs and non-processed emotions that emerge from one's personal history of experiences; processing these strengthens the belief in one’s own abilities to work according to internal information and to be more personally present in relationships. The results could be utilized during basic medical education and post-graduate training, as well as in supervision. / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee potilas-lääkärisuhteessa olemisen ilmiötä suhdekeskeisyyden näkökulmasta. Suhdekeskeisyyttä tarkastellaan lääkärin mahdollisuutena tehostaa potilaan kokonaisvaltaista hoitamista ja hoidon laatua. Tutkimus toteutettiin prosessiluontoisessa General Practice -koulutuksessa, joka oli suunnattu yleislääketieteeseen erikoistuville lääkäreille. Koulutuksen järjestivät Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (PPSHP) yleislääketieteen yksikkö ja Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan terveystieteiden laitos. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä potilas-lääkärisuhteessa olemisen ilmiöstä. Ilmiötä lähestytään tarkastelemalla yleislääketieteeseen erikoistuvan lääkärin mahdollisuuksia olla potilas-lääkärisuhteessa persoonallisesti ja dialogisuutta tavoitellen. Persoonallisen reflektion avulla yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri voi kehittää valmiuksiaan asettua suhteeseen ja olla siinä. Reflektiivisyyden käynnistyminen ja dialogisuuden omaksuminen mahdollistavat potilasta arvostavien hoitokohtaamisten rakentumisen. Suhdekeskeisesti työskentelevä lääkäri saa henkilökohtaista tietoa potilaan kokemusmaailmasta. Tämän tiedon yhdistäminen uusimpaan biolääketieteelliseen tietoon auttaa yleisten Käypä hoito -suositusten soveltamisessa yksilöllisesti. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu 16:n General Practice -koulutukseen osallistuneen lääkärin puoli-strukturoiduista teemahaastatteluista litteroiduista teksteistä, heidän reflektiopäiväkirjoistaan sekä koulutuksen lopussa suoritetusta palautekyselystä. Aineisto analysoidaan laadullisin menetelmin. Tulosten mukaan tutkittavat pitävät yleislääketieteen ytimenä persoonallista potilas-lääkärisuhdetta, jossa oikean diagnoosin ja potilasta hyödyttävien hoitopäätösten tekemisen kannalta on oleellista kuunnella potilaan huolia, kokemuksia, ajatuksia ja odotuksia. Persoonallisia valmiuksia lisäävät potilas-lääkärisuhteen sisältöjen teoreettinen jäsentely, vuorovaikutustilanteiden harjoittelu, työstä nousevien haasteellisten tapausten käsittely vertaisryhmässä sekä lääkärin kokemushistoriasta kumpuavien asioiden tiedostaminen ja käsittely. Omasta kokemushistoriasta kumpuavien esteiden, asenteiden, uskomusten ja tunteiden käsittelemättömyyden työstäminen vahvistaa uskoa omiin kykyihin toimia sisäisen informaation mukaan ja olla persoonallisemmin läsnä suhteissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lääkäreiden perus- ja jatkokoulutuksessa sekä lääkäreiden työnohjauksessa.

Diss. -- Turun yliopisto.

Abstract Water resources management calls for methods to simultaneously manage groundwater (GW) and surface water (SW) systems. These have traditionally been considered separate units of the hydrological cycle, which has led to oversimplification of exchange processes at the GW-SW interface. This thesis studied GW hydrology and the previously unrecognised connection of the Rokua esker aquifer with lakes and streams in the area, with the aim of identifying reasons for lake water level variability and eutrophication in the Rokua esker. GW-SW interactions in the aquifer were first studied with field methods. Seepage meter measurements showed substantial spatial variability in GW-lake interaction, whereas transient variability was more modest, although present and related to the surrounding aquifer. Environmental tracers suggested that water exchange occurs in all lakes in the area, but is of varying magnitude in different lakes. Finally, GW-SW interaction was studied in peatland catchments, where drainage channels in the peat soil presumably increased groundwater outflow from the aquifer. Amount and rate of GW recharge were then estimated with a simulation approach developed explicitly to account for the physical characteristics of the Rokua esker aquifer. This produced a spatially and temporally distributed recharge estimate, which was validated by independent field techniques. The results highlighted the impact of canopy characteristics, and thereby forestry management, on GW recharge. The data collected and the new understanding of site hydrology obtained were refined into a fully integrated surface-subsurface flow model of the Rokua aquifer. Simulation results compared favourably to field observations of GW, lake levels and stream discharge. A major finding was of good agreement between simulated and observed GW inflow to lakes in terms of discharge locations and total influx. This thesis demonstrates the importance of using multiple methods to gain a comprehensive understanding of esker aquifer hydrology with interconnected lakes and streams. Importantly, site-specific information on the reasons for water table variability and the trophic status of Rokua lakes, which is causing local concern, is provided. As the main outcome, various field and modelling methods were tested, refined and shown to be suitable for integrated GW and SW resource management in esker aquifers. / Tiivistelmä Vesivarojen hallinnassa tarvitaan menetelmiä pohja- ja pintaveden kokonaisvaltaiseen huomioimiseen. Pohja- ja pintavesiä tarkastellaan usein erillisinä osina hydrologista kiertoa, mikä on johtanut niiden välisten virtausprosessien yksinkertaistamiseen. Tässä työssä selvitettiin Rokuan pohjavesiesiintymän hydrologiaa ja hydraulista yhteyttä alueella oleviin järviin ja puroihin. Tutkimuksessa pyrittiin osaltaan selvittämään syitä harjualueen järvien pinnanvaihteluun ja veden laatuongelmiin. Kenttätutkimuksissa todettiin voimakasta alueellista vaihtelua järven ja pohjaveden vuorovaikutuksessa. Pohjaveden suotautumisen ajallinen vaihtelu puolestaan oli vähäisempää, mutta havaittavissa, ja kytköksissä järveä ympäröivän pohjavesipinnan vaihteluihin. Merkkiaineet vesinäytteistä viittasivat vastaavan vuorovaikutuksen olevan läsnä myös muissa alueen järvissä, mutta suotautuvan pohjaveden määrän vaihtelevan järvittäin. Turvemailla tehdyt mittaukset osoittivat pohjaveden purkautuvan ojaverkostoon ja ojituksen mahdollisesti lisäävän ulosvirtaamaa pohjavesiesiintymästä. Pohjaveden muodostumismäärää ja -nopeutta tutkittiin numeerisella mallinnuksella, joka kehitettiin huomioimaan harjualueelle ominaiset fysikaaliset tekijät. Mallinnus tuotti arvion ajallisesti ja alueellisesti vaihtelevasta pohjaveden muodostumisesta, joka varmennettiin kenttämittauksilla. Tuloksissa korostui kasvillisuuden, ja sitä kautta metsähakkuiden, vaikutus pohjaveden muodostumismääriin. Hydrologiasta kerätyn aineiston ja kehittyneen prosessiymmärryksen avulla Rokuan harjualueesta muodostettiin täysin integroitu numeerinen pohjavesi-pintavesi virtausmalli. Mallinnustulokset vastasivat mittauksia pohjaveden ja järvien pinnantasoista sekä purovirtaamista. Työn merkittävin tulos oli, että mallinnetut pohjaveden purkautumiskohdat ja purkautumismäärät alueen järviin vastasivat kenttähavaintoja. Tämä työ havainnollisti, että ymmärtääkseen pohjaveden ja siitä riippuvaisten järvien ja purojen vuorovaikutusta harjualueella on käytettävä monipuolisia tutkimusmenetelmiä. Työ toi lisätietoa Rokuan harjualueen vesiongelmien syihin selittäen järvien vedenpinnan vaihtelua ja vedenlaatua pohjavesihydrologialla. Väitöstyön tärkein anti oli erilaisten kenttä- ja mallinnus-menetelmien soveltaminen, kehittäminen ja hyödylliseksi havaitseminen harjualueiden kokonaisvaltaisessa pinta- ja pohjavesien hallinnassa.

Abstract The marketing view of a business relationship that follows the handover of a project reflects an era before services became common in the industry. At that time, business relationships were assumed to end after project handover, especially in commercial terms. Since then, services have become an integral part of project business, enabling the emergence of a post-project business relationship. It can be validly argued that the literature has not sufficiently recognized the changing practices of project-based companies. Obviously, a business exchange can outlive a project handover, but the consequences for buyer-seller interaction remain unexplored. This study describes and explains the underlying dynamics of buyer-seller interaction in project afterlife. Interaction is considered to be an inherently dynamic process that is dependent on a continuous yet variable exchange of services. The theoretical foundation of this study builds on the literature on interaction and networks as well as the literature on project marketing and management. The empirical part of the study is conducted as a combination of single and multiple qualitative case studies in five different project contexts: content management systems, windmills, mining, engineered wood solutions, and paper machines. Eighty-two personal interviews provide the primary data. This study comprises an overview and four individual papers that contribute to a process-based understanding of post-project interaction. The study primarily contributes to the project marketing research. First, the results indicate that buyer-seller interaction varies between three extreme orientations, making the development of a post-project business relationship inherently dynamic and challenging to manage. Second, the study expands theory regarding post-project interaction by describing four typical relationships in service-intensive projects. Third, the study extends the theoretical lens of project marketing and provides analytical tools to examine post-project interaction. Fourth, the study clarifies the role of key individuals in mediating change in post-project nets. Fifth, the study identifies several intergroup tensions that restrain interaction and proposes methods to overcome these tensions. / Tiivistelmä Markkinoinnin näkemys projektitoimituksen jälkeisestä liikesuhteesta perustuu pääosin aikaan ennen teollisuusyritysten palveluliiketoiminnan yleistymistä, jolloin liikesuhteen uskottiin päättyvän varsinkin taloudellisessa mielessä. Palveluliiketoiminta on kehittynyt osaksi projektiyritysten liiketoimintaa, mikä mahdollistaa liikesuhteen jatkumisen projektitoimituksen jälkeen. Voi perustellusti väittää, että alan kirjallisuus ei ole riittävästi tunnistanut yritysten muuttuneita käytäntöjä. Tästä syystä tarvitaan lisää tutkimusta palveluintensiivisten projektiyritysten liikesuhteista projektien jälkeisissä vaiheissa. Yritysten liikesuhteet muuttuvat dynaamisesti ja vaikka palveluvaihdanta on jatkuvaa, sen sisältö vaihtelee ajan kuluessa. Tämän tutkimuksen lähtökohta on kuvata ja selittää erilaisten yhteistoimintojen ja sidosten jatkumista yritysten välillä. Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu projektimarkkinoinnin ja projektijohtamisen kirjallisuudesta, joiden taustat ovat pääosin teollisten liikesuhteiden tutkimuksessa. Laadullisen tapaustutkimuksen empiirinen osio on toteutettu viidessä eri projektikontekstissa, joita ovat tuulivoima, kaivosala, paperikone, sisällönhallintajärjestelmä ja jalostettu puuteollisuus. Pääaineisto koostuu 82 haastattelusta. Tämä tutkimus koostuu johdanto-osiosta ja neljästä tutkimuspaperista, joiden tuloksena on prosessipohjainen viitekehys liikesuhteen kehityksestä. Tulokset ovat merkittäviä erityisesti projektimarkkinoinnin näkökulmasta, sillä ne osoittavat asiakkaan ja myyjän välisen vuorovaikutuksen vaihtelevan kolmen äärityypin välillä tehden liikesuhteen kehityksestä dynaamisen ja vaikeasti johdettavan. Tutkimus laajentaa näkemystä projektitoimituksen jälkeisestä vaihdannasta tunnistamalla neljä palveluvaihdantaan pohjautuvaa suhdetyyppiä. Lisäksi tutkimus kehittää työkaluja projektitoimitusten jälkeisten liikesuhteiden analyysiin ja laajentaa projektimarkkinoinnin teoreettista pohjaa. Tutkimus selventää myös avainhenkilöiden toimintaa projektitoimituksen jälkeisissä lähiverkoissa ja tunnistaa keinoja, joilla liikesuhdetta rasittavia henkilöiden välisiä jännitteitä voidaan välttää.

Abstract This dissertation seeks to identify and discuss challenges related to the engagement process of multipurpose public displays (MPD) in urban spaces. MPD is a public display concept based on the current emergence of passive public displays, which again is part of the growth of digital signage as a medium for commercial and non-commercial content. MPDs are separated from contemporary public displays by two traits: interactivity and new use cases. Due to these traits, a better understanding of the potential of the MPD concept is needed, and this, in its turn, necessitates both a systematic and a multidisciplinary approach. The investigation on the MPD concept and its related engagement process carried out in this thesis is divided into two phases. First, the theoretical phase is based on an extensive and analytical literature review and results in a theoretical framework based on two contributions: a layered design space for capturing the challenges related to design of MPDs in a systematic way, as well as formulation of a three-phase engagement process to model the engaging of MPDs in practice. These two formalizations facilitate reasoning on different aspects of MPD design, and thus scaffold future designs and deployments. Second, the empirical phase is based on a collection of case studies each of which investigates selected sections of the overall theoretical framework along with serving to illustrate how the sections under investigation operationalize in practice. The overall contribution of this dissertation is thus both to lay out a framework for a wider research area, as well as to raise selected findings as part of the framework through the case studies. The findings derived on the basis of the design space, as well as the engagement process indicate the complexity of the design process for MPDs, even in cases where only the aspects of human-computer interaction (HCI) are considered. They also serve to raise the importance of non-functional issues in real-world MPD deployments, most notably, the mental models embodied by current public displays that citizens implicitly transfer over to MPDs as well. For future designs, careful leveraging of existing practices and mental models is crucial to facilitate the adoption of MPDs and to fully realize their potential as flexible urban computing tools. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja pyrkii tunnistamaan ja analysoimaan monikäyttöisten julkisten näyttöjen (multipurpose public display, MPD) käyttöön liittyviä haasteita. MPD on uusi kaupunkitiloissa olevien julkisten näyttöjen konsepti, joka perustuu nykyisten passiivisten julkisten näyttöjen sekä niissä esitettävän digitaalisen kyltityksen (digital signage) pohjalle. MPD eroaa konseptitasolla nykyisistä julkisista näytöistä pääasiassa kahdella tavalla: interaktiivisuudella sekä uusilla käyttötarkoituksilla. Näistä eroavaisuuksista sekä kaupunkitilojen yleisemmästä luonteesta johtuen MPD-konseptin parempi ymmärrys ja sitä kautta hyödyntäminen tulevaisuudessa edellyttää sekä järjestelmällistä että tieteidenvälistä tutkimusotetta. Tässä työssä tehty tutkimus jakaantuu ylimmällä tasollaan kahteen vaiheeseen. Ensimmäinen teoreettinen vaihe pohjautuu laajaan kirjallisuuskatsaukseen ja kulminoituu teoreettiseen viitekehykseen, joka koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on kerroksittainen suunnitteluavaruus (design space), jossa pyritään MPD-konseptiin liittyvien haasteiden ja mahdollisuuksien kartoittamiseen tutkimuksen nykytila huomioonottaen. Toinen osa on teorisoitu esitys MPD-konseptin käyttöprosessista (engagement process) kaupunkilaisten näkökulmasta koostuen kolmesta osittain limittyvästä vaiheesta. Nämä kaksi teoreettista osaa tarjoavat pohjaa MDP-konseptiin pohjautuvalle suunnittelulle tulevaisuudessa. Toinen empiirinen vaihe rakentuu kolmen tapaustutkimuksen kokoelmasta, jossa jokainen yksittäinen tapaustutkimus pohjautuu tiettyihin esitetyn teorian osa-alueisiin ja näin ollen myös esittelee, miten suunitteluavaruus sekä käyttöprosessin malli voivat realisoitua käytännössä. Työn kontribuutio koostuu siis laajemman teoreettisen kehyksen muodostamisesta sekä tämän kehyksen määrittämässä fokuksessa tehdyistä tapaustutkimuksista. Työssä saavutetut tulokset auttavat hahmottamaan MPD-konseptiin liittyvän suunnittelun kompleksisuutta tilanteissa, joissa on keskitytty pääasiassa ihminen-kone vuorovaikutuksen (human-computer interaction, HCI) tutkimiseen. Tapaustukimukset nostavat esille myös ns. non-funktionaalisten tekijöiden roolin autenttisissa kaupunkitiloissa tapahtuvassa empiirisessä ja konstruktiivisessa tutkimuksessa. Tässä tärkeään rooliin nousevat etenkin niin kutsutut mentaalimallit, joiden kautta kaupunkilaiset hahmottavat MPD-konseptia. Työn tulosten perusteella voidaan todeta, että MPD-konseptiin pohjautuvassa suunnittelussa tulee korostaa olemassa olevien urbaanien sosiokulttuuristen käytäntöjen roolia. Näin MPD-konseptin käytöstä voidaan tulevaisuudessa saada sujuvampaa ja luontevampaa, ja MPD-konsepti voisi tulevaisuudessa olla keskeisempi osa urbaania sosiokulttuurista rakennetta.

Abstract This thesis presents a mobile instrumentation middleware, AWARE, aimed at facilitating our understanding of human behavior. We demonstrate how to use AWARE to build context-aware applications, collect data, and study human behavior. Mobile phones are resource-constrained and several considerations need to be taken into account to create a research tool that ensures problem-free data collection. AWARE can mitigate researchers’ effort when building mobile data-logging tools and context-aware applications. By encapsulating implementation details of sensor data retrieval and exposing the sensed data as higher-level abstractions, researchers spend less time developing software and save more time for doing research and analyzing the collected data, both quantitative and qualitative. This thesis demonstrates AWARE’s use in a number of case studies. These vary in the research methods we have used: prototype-building; large-scale deployment; surveys; interviews; cognitive walkthroughs; heuristic evaluation; laboratory & field studies data logs; Day Reconstruction Method (DRM); and Experience Sampling Method (ESM). Together with these methods, we demonstrate how AWARE helps study human behavior in different research scenarios, such as: enabling human-smartphone awareness, understanding concerns on battery life, modeling the proximity of users to their smartphones, and capturing location sharing concerns. The thesis’ contributions are: the design, implementation and evaluation of a novel mobile instrumentation middleware to facilitate an understanding of human behavior. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja esittelee mobiililaitteiden välikerrosohjelmisto AWAREn, jonka tarkoituksena on helpottaa ihmisen käyttäytymisen ymmärtämistä. Esitämme, kuinka AWAREa voidaan käyttää apuvälineenä kontekstitietoisten sovellusten kehittämisessä, aineiston keräyksessä ja ihmisen käyttäytymisen tutkimisessa. Mobiililaitteiden rajallisista resursseista johtuen ongelmattoman aineiston keräämisen mahdollistavan tutkimustyökalun kehityksessä tulee huomioida useita seikkoja. AWARE voi helpottaa mobiilien aineistonkeräystyökalujen ja kontekstitietoisten sovellusten kehittämistä tiivistämällä anturitiedon hankintaan liittyviä yksityiskohtia ja esittämällä anturitiedon korkeamman tason abstraktioina. Näin tutkijat voivat käyttää vähemmän aikaa ohjelmistojen kehitykseen ja enemmän aikaa itse tutkimukseen ja kerätyn aineiston sekä kvantitatiiviseen että kvalitatiiviseen analysointiin. Tässä työssä havainnollistamme AWAREn käyttöä useissa tutkimuksissa, joissa on sovellettu erilaisia tutkimusmenetelmiä: prototyyppien kehittäminen, suuren kokoluokan tutkimukset, kyselytutkimukset, haastattelut, kognitiiviset läpikäynnit, heuristiset arvioinnit, aineiston kerääminen laboratorio- ja kenttätutkimuksista, päivärekonstruktiomenetelmä (Day Reconstruction Method, DRM) ja kokemusotosmenetelmä (Experience Sampling Method, ESM). Näiden menetelmien avulla osoitamme, kuinka AWARE helpottaa ihmisen käyttäytymisen tutkimusta erilaisissa tutkimusskenaarioissa, kuten ihmisen älypuhelintietoisuuden mahdollistaminen, akun kestoon vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen, älypuhelimen ja käyttäjän etäisyyden mallinnus sekä paikkatiedon jakamiseen kohdistuvien asenteiden selvittäminen. Tämän väitöskirjan kontribuutiot ovat: uudenlaisen, ihmisen käyttäytymisen ymmärtämistä helpottavan mobiililaitteiden instrumentointiohjelmiston (AWARE) suunnittelu, toteutus ja arviointi.

Abstract This dissertation, and the three original articles on which it is based, explore the nature of teaching physical skills in the particular context of three budo sports: judo, Brazilian jiu-jitsu, and aikido. In particular, this dissertation examines the way demonstrations of budo techniques are conducted in collaboration between the teachers, their partners and the students. Particular focus is on ‘whole class demonstrations’, situations where all the participants in the class are gathered in a shared participation framework, either to observe the demonstration or perform in it. This dissertation reveals how and by whom demonstrations are conducted by examining their depictive, supportive and annotative aspects. By using video recordings of naturally-occurring budo demonstrations and employing a multimodal conversation analytic method, the ‘demonstration’ is defined as a social event comprising of a physical depiction and context-establishing interactional aspects. The three original articles introduce and examine interactional phenomena directly related to the aforementioned three aspects. The first article explores the employment of communicative moves necessary to establish the physical, temporal and participatory space for the demonstration. The second article explores the way in which the teacher and the partner can facilitate easier observation of the technique through interactional parsing, the return-practice and phase-clarifying actions. The third article explores the interaction between the teacher and the partner, by illustrating the different modalities in which the partner can be guided through the demonstration. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja, sekä kolme alkuperäistä tutkimusartikkelia joihin se perustuu, tutkivat fyysisten taitojen opetusta kolmen budolajin, judon, Brasilialaisen jujutsun ja aikidon kontekstissa. Väitöskirja perehtyy multimodaalisiin ja kollaboratiivisiin tapoihin, joilla budo-opettajat, heidän partnerinsa, ja oppilaansa esittelevät budotekniikoita koko luokan kattavissa demonstraatiossa, eli tilanteissa, joissa jokainen osallistuja on osa yhteistä osallistujuuskehikkoa, joko tekniikka suorittamassa tai seuraamassa. Väitöskirja paljastaa kuinka, ja kenen toimesta demonstraatiot toteutetaan tarkastelemalla niiden esittäviä, tukevia, ja selvittäviä piirteitä. Väitöskirja hyödyntää multimodaalisen keskustelunanalyysin tutkimusmetodia ja määrittää ’demonstraation’ sosiaalisena tapahtumana, joka muodostuu kehollisesta näytöstä ja kontekstia-rakentavista vuorovaikutuksellista piirteistä. Väitöskirjan kolme alkuperäistä tutkimusartikkelia tarkastelevat yllämainittuihin kolmeen demonstraation piirteeseen liittyviä vuorovaikutuksen ilmiötä. Ensimmäinen artikkeli tarkastelee kommunikatiivisia siirtoja, joita hyödynnetään, kun luodaan demonstraatioiden vaatima fyysinen ja ajallinen tila sekä osallistumiskonfiguraatio. Toinen artikkeli tutkii opettajien ja heidän partnereidensa hyödyntämiä budotekniikan tarkkailua helpottavia vuorovaikutuksellisia ilmiötä: vuorovaikutuksellista jäsentämistä, paluu-käytännettä, sekä budotekniikan vaiheita selventäviä toimintoja. Kolmas artikkeli perehtyy erityisesti opettajan ja tämän partnerin väliseen vuorovaikutukseen paljastamalla eri modaliteetit, joilla partneria voidaan ohjata demonstraation aikana.

Abstract The study examines ‘recovery through repetition’, investigating how speakers repeat their own utterances in order to return to prior talk. The phenomenon comprises instances of everyday, casual conversation in which speakers indicate that their utterance was either not taken up at all or not taken up to an adequate degree. By repeating the utterance more or less word-for-word, speakers suggest to their recipients that a (different type of) response is relevant and offer the utterance for re-consideration. The data consist of American-English and Finnish conversations. The segments come from the Santa Barbara Corpus of Spoken American English and from the Corpus of Conversational Finnish that is maintained by the Department of Finnish Language and Literature at the University of Helsinki (Keskusteluntutkimuksen arkisto). The theoretical and methodological framework of the study is based on interactional linguistics and conversation analysis. First, the study details the typical composition and position of recovery through repetition and discusses the interactional implications that the repeated utterances may have. The study focuses on the functions of recovery through repetition and their implications for stance taking. Two overall interactional environments are identified: speakers employ recovery through repetition either to seek the attention of recipients and to take a stance towards an activity in progress, or to redirect the attention of recipients and to take a stance towards a recipient response. The different functions of recovery through repetition in the two environments are further examined. Moreover, the study contrasts repetition with other means of recovery and suggests that the different means have divergent implications for stance taking. Finally, the study concludes that recovery through repetition provides speakers with a means of negotiating the input of their utterances and simultaneously taking a stance towards an aspect of the ongoing interaction. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee toistoa elvytyskeinona keskustelussa eli sitä, kuinka puhuja toistaa oman lausumansa palatakseen aiempaan puheeseen. Ilmiö muodostuu arkisista, epämuodollisista keskustelutilanteista, joissa puhuja osoittaa, että jotakin hänen lausumaansa ei ole joko otettu lainkaan huomioon tai sitä ei ole käsitelty asianmukaisesti. Toistamalla lausuman lähes sanatarkasti puhuja ilmaisee keskustelukumppaneilleen, että jonkinlainen (tai mahdollisesti tietyntyyppinen) vastaanotto olisi odotuksenmukainen, ja tarjoaa lausumaansa käsiteltäväksi uudelleen. Tutkimuksen aineisto koostuu amerikanenglannin- ja suomenkielisistä keskusteluista, jotka ovat peräisin Santa Barbaran puhutun amerikanenglannin kokoelmasta (Santa Barbara Corpus of Spoken American English) ja Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen Keskusteluntutkimuksen arkistosta. Tutkimuksen teoreettisen ja menetelmällisen viitekehyksen muodostavat vuorovaikutuslingvistiikka ja keskustelunanalyysi. Aluksi tutkimuksessa kartoitetaan yksityiskohtaisesti elvyttävän toiston tyypillistä rakennetta ja paikkaa sekä pohditaan toistettujen lausumien mahdollisia vuorovaikutuksellisia seuraamuksia. Tutkimus keskittyy elvyttävän toiston tehtäviin ja niiden merkitykseen asennoitumiselle. Tutkimuksessa tunnistetaan kaksi yleistä esiintymisympäristöä: puhujat käyttävät elvyttävää toistoa joko hakeakseen vastaanottajien huomiota ja ottaakseen kantaa meneillään olevaan toimintaan tai ohjatakseen vastaanottajien huomiota ja ottaakseen kantaa edeltävään vastaanottajan vuoroon. Elvyttävän toiston tehtäviä näissä kahdessa ympäristössä eritellään tutkimuksessa tarkemmin. Lisäksi tutkimuksessa verrataan toistoa muihin elvytyskeinoihin keskustelussa ja esitetään, että eri elvytyskeinoilla rakennetaan asennoitumista eri tavoin. Tutkimus osoittaa, että elvyttävä toisto tarjoaa keskustelijoille keinon neuvotella sanomansa merkityksestä ja samalla rakentaa asennoitumistaan meneillään olevaan vuorovaikutustilanteeseen.

Abstract Human-computer interaction (HCI) is an integral part of modern society. Since the number of technical devices around us is increasing, the way of interacting is changing as well. The systems of the future should be proactive, so that they can adapt and adjust to people’s movements and actions without requiring any conscious control. Visual information plays a vital role in this kind of implicit human-computer interaction due to its expressiveness. It is therefore obvious that cameras equipped with computing power and computer vision techniques provide an unobtrusive way of analyzing human intentions. Despite its many advantages, use of computer vision is not always straightforward. Typically, every application sets specific requirements for the methods that can be applied. Given these motivations, this thesis aims to develop new vision-based methods and systems that can be utilized in proactive applications. As a case study, the thesis covers two different proactive computer vision applications. Firstly, an automated system that takes care of both the selection and switching of the video source in a distance education situation is presented. The system is further extended with a pan-tilt-zoom camera system that is designed to track the teacher when s/he walks at the front of the classroom. The second proactive application is targeted at mobile devices. The system presented recognizes landscape scenes which can be utilized in automatic shooting mode selection. Distributed smart cameras have been an active area of research in recent years, and they play an important role in many applications. Most of the research has focused on either the computer vision algorithms or on a specific implementation. There has been less activity on building generic frameworks which allow different algorithms, sensors and distribution methods to be used. In this field, the thesis presents an open and expendable framework for development of distributed sensor networks with an emphasis on peer-to-peer networking. From the methodological point of view, the thesis makes its contribution to the field of multi-object tracking. The method presented utilizes soft assignment to associate the measurements to the objects tracked. In addition, the thesis also presents two different ways of extracting location measurements from images. As a result, the method proposed provides location and trajectories of multiple objects which can be utilized in proactive applications. / Tiivistelmä Ihmisen ja eri laitteiden välisellä vuorovaikutuksella on keskeinen osa nyky-yhteiskunnassa. Teknisten laitteiden lisääntymisen myötä vuorovaikutustavat ovat myös muuttumassa. Tulevaisuuden järjestelmien tulisi olla proaktiivisia, jotta ne voisivat sopeutua ihmisten liikkeisiin ja toimintoihin ilman tietoista ohjausta. Ilmaisuvoimansa ansiosta visuaalisella tiedolla on keskeinen rooli tällaisessa epäsuorassa ihminen-tietokone –vuorovaikutuksessa. Tämän vuoksi on selvää, että kamerat yhdessä laskentaresurssien ja konenäkömenetelmien kanssa tarjoavat huomaamattoman tavan ihmisten toiminnan analysointiin. Lukuisista eduistaan huolimatta konenäön soveltaminen ei ole aina suoraviivaista. Yleensä jokainen sovellus asettaa erikoisvaatimuksia käytettäville menetelmille. Tästä syystä väitöskirjassa on päämääränä kehittää uusia kuvatietoon perustuvia menetelmiä ja järjestelmiä, joita voidaan hyödyntää proaktiivisissa sovelluksissa. Tässä väitöskirjassa esitellään kaksi proaktiivista sovellusta, jotka molemmat hyödyntävät tietokonenäköä. Ensimmäinen sovellus on etäopetusjärjestelmä, joka valitsee ja vaihtaa kuvalähteen automaattisesti. Järjestelmään esitellään myös ohjattavaan kameraan perustava laajennus, jonka avulla opettajaa voidaan seurata hänen liikkuessaan eri puolilla luokkahuonetta. Toinen proaktiivisen tekniikan sovellus on tarkoitettu mobiililaitteisiin. Kehitetty järjestelmä kykenee tunnistamaan maisemakuvat, jolloin kameran kuvaustila voidaan asettaa automaattisesti. Monissa sovelluksissa on tarpeen käyttää useampia kameroita. Tämän seurauksena eri puolille ympäristöä sijoitettavat älykkäät kamerat ovat olleet viime vuosina erityisen kiinnostuksen kohteena. Suurin osa kehityksestä on kuitenkin keskittynyt lähinnä eri konenäköalgoritmeihin tai yksittäisiin sovelluksiin. Sen sijaan panostukset yleisiin ja helposti laajennettaviin ratkaisuihin, jotka mahdollistavat erilaisten menetelmien, sensoreiden ja tiedonvälityskanavien käyttämisen, ovat olleet vähäisempiä. Tilanteen parantamiseksi väitöskirjassa esitellään hajautettujen sensoriverkkojen kehitykseen tarkoitettu avoin ja laajennettavissa oleva ohjelmistorunko. Menetelmien osalta tässä väitöskirjassa keskitytään useiden kohteiden seurantaan. Kehitetty seurantamenetelmä yhdistää saadut paikkamittaukset seurattaviin kohteisiin siten, että jokaiselle mittaukselle lasketaan todennäköisyys, jolla se kuuluu jokaiseen yksittäiseen seurattavaan kohteeseen. Seurantaongelman lisäksi työssä esitellään kaksi erilaista tapaa, joilla kohteiden paikka kuvassa voidaan määrittää. Esiteltyä kokonaisuutta voidaan hyödyntää proaktiivisissa sovelluksissa, jotka tarvitsevat usean kohteen paikkatiedon tai kohteiden kulkeman reitin.

Abstract The development of new work practices requires the combination of several organizations. The interaction and knowledge formation of the participants are the essential factors. The aim of this study was to reveal their potential for forming new work practices to day-care centre work in the practice of Social Services (UAS) studies. The research focused on co-operative learning of the network of persons representing universities (academic and applied sciences) and day-care centres. The methodology of the study is based on developmental work research. Four different types of data were collected: 1. Discussion data of the Social Services (UAS) students, teachers and work place instructors during joint planning sessions, 2. Their stimulated recall -interview data, 3. The historical analysis of the day-care work, 4. Historical analysis of the transfer concept. The “expansive learning cycle” and historical analysis of the transfer were used as conceptual tools of analyzing teamwork and knowledge formation of the teams. The activity system model of developmental work research was used as conceptual tool of analyzing learning of the teams. Central themes were further elaborated using stimulated recall – interviews. The interaction mainly consisted of presenting one’s own view, and on the other hand, solving a common problem. The team did not question the interaction at a personal level. The team was not able to construct the common activity system and the boundary object between different institutions (the university, university of applied sciences and the day-care centres). Knowledge formation was conducted by reconstruction of existing knowledge and traditional transfer. On the other hand, regenerative learning and knowledge formation were developed in the activity system of the day-care centre and education. The team observed children’s learning and the contradictions of current activity and formed a new theoretical concept. It was applied as a tool for the activity of students. The new insight was not expanded to the work in day-care centres. Mere conversation is not sufficient - new work practices require mutual trust, strong network connections and the ability to assess and develop the attitude towards a more co-operative one. Knowledge formation provides regenerative learning. What is essential is questioning present practices, knowing the zone of proximal development of the work and modeling of new ideas. The most important in knowledge formation, interaction and learning are the theories of learning. The starting point to develop the work is to find the right object based on the needs of working life. / Tiivistelmä Uusien työtapojen kehittäminen vaatii useiden organisaatioiden yhteistoimintaa. Keskeistä on eri asiantuntijoiden vuorovaikutus ja tiedonmuodostus. Tutkimuksessa selvitettiin kehittäjätiimin vuorovaikutuksen ja tiedonmuodostuksen suhdetta uusien työtapojen muodostumiseen sosionomi (AMK) -koulutuksen harjoittelussa. Tutkimus kohdistui yliopiston, ammattikorkeakoulun ja päiväkodin edustajien yhteistoiminnalliseen oppimiseen tavoitteenaan kehittävä siirtovaikutus. Tutkimuksen metodologia perustuu kehittävään työntutkimukseen. Tutkimus sisältää neljä aineistoa: 1. Sosionomi (AMK) -opiskelijoiden, opettajien ja työpaikkaohjaajien keskusteluaineiston, 2. stimulated recall -haastatteluaineiston, 3. päiväkotityön historiallisen kehityksen analyysiaineiston, 4. siirtovaikutuksen käsitteen historiallisen analyysiaineiston. Keskusteluaineiston vuorovaikutuksen analyysimenetelmänä käytettiin tiimityön analysoinnin käsitteellisiä välineitä. Tiedonmuodostusta analysoitiin ekspansiivisella oppimissyklillä ja siirtovaikutuksen kehitysvaihemallilla. Päiväkotityön historia-analyysiä käytettiin osallistujien kehittämiskohteen tulkintaan. Oppimista analysoitiin toimintajärjestelmän rakennemallilla. Stimulated recall -haastattelut täydensivät analyysejä. Kehittäjätiimin vuorovaikutuksessa korostui oman näkökulman esittäminen ja toisaalta yhteisen ongelman ratkaiseminen. Osallistujat eivät kyseenalaistaneet yksilötason vuorovaikutustaan. Tiimi ei pystynyt luomaan yliopiston, ammattikorkeakoulun ja päiväkodin edustajien yhteistä toimintajärjestelmää ja kehittämiskohdetta. Tiedonmuodostusta ohjasivat valmiin tiedon rekonstruointi ja staattinen siirtovaikutus. Toisaalta päiväkodin ja koulutuksen toimintajärjestelmässä kehittyi uudistavaa oppimista. Osallistujat käsittelivät lasten oppimista, nykytoiminnan ristiriitoja ja muodostivat uuden selitysmallin, jolla oli teoreettista merkitystä opiskelijan toiminnan välineenä. Uusi selitysmalli ei siirtynyt päiväkotityöhön. Pelkkä keskustelu ei riitä - uudet työtavat edellyttävät keskinäistä luottamusta, vahvoja verkostosuhteita sekä kykyä arvioida ja kehittää asennetta yhteistoiminnallisuuteen. Tärkeimmiksi tiedonmuodostusta, vuorovaikutusta ja oppimista sääteleviksi tekijöiksi nousevat oppimisteoriat. Uudistukset edellyttävät uudistavaa oppimista. Keskeistä on taito yhdessä kyseenalaistaa nykyistä toimintaa, hahmottaa työn lähikehitys sekä mallittaa uusia ideoita. Lähtökohtana ovat työelämän tarpeista nousevat kehittämiskohteet.