Spelling suggestions: "subject:"refleksiivisyys"" "subject:"selektiivisyys""
1 |
Kohti suhdekeskeisyyttä lääkärin ja potilaan kohtaamisessa:laadullinen tutkimus potilas-lääkärisuhteen hahmottumisesta yleislääkäreiden koulutuksessaVatjus, R. (Ritva) 15 January 2014 (has links)
Abstract
This study deals with the phenomenon of a doctor-patient relationship from a relationship-centered care point of view. Relationship-centered care is viewed as an opportunity for the doctor to enhance comprehensive care of the patient and to improve the quality of primary health care. The research was conducted in the context of General Practice-education aimed at physicians specializing in general medicine. The training was organized by the General Practice Unit of Northern Ostrobothnia Hospital district (PPSHP) and the Department of Medicine and Health Sciences at the University of Oulu.
The aim of the research is to increase understanding of the phenomenon of a patient-doctor relationship. The phenomenon is examined by looking at the possibilities for a doctor specializing in general medicine to have a personal doctor-patient relationship with dialogical orientation. With the help of personal reflection the doctor specializing in general medicine can develop ways to prepare for the relationship and be in it. The possibility for a patient to encounter valuable care is constructed through reflection and introduction of dialogue. A doctor working in relationship-centered care strategically receives information about the patient's personal experiences. Combining this information with the latest biomedical knowledge assists in the general recommendations of the Current Care Guidelines, when applying them individually.
The research is qualitative. The data comprises 16 doctors who participated in the General Practice-education, their semi-structured thematic interviews with transcribed texts, as well as the findings from questionnaires completed at the end of the education. The data is analyzed using qualitative methods. The results showed that subjects felt that the core of general medicine is a personal doctor-patient relationship, in which it is essential to listen to the patient's concerns, experiences, thoughts and expectations when making treatment decisions and deciding on the correct diagnosis. Personal readiness is increased by the doctor-patient relationship when outlining the theoretical content, practicing situations of interaction, handling challenges that have emerged from work in a peer group, as well as the doctor's awareness based on previous work experience in medicine. There can be barriers, attitudes, beliefs and non-processed emotions that emerge from one's personal history of experiences; processing these strengthens the belief in one’s own abilities to work according to internal information and to be more personally present in relationships.
The results could be utilized during basic medical education and post-graduate training, as well as in supervision. / Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee potilas-lääkärisuhteessa olemisen ilmiötä suhdekeskeisyyden näkökulmasta. Suhdekeskeisyyttä tarkastellaan lääkärin mahdollisuutena tehostaa potilaan kokonaisvaltaista hoitamista ja hoidon laatua. Tutkimus toteutettiin prosessiluontoisessa General Practice -koulutuksessa, joka oli suunnattu yleislääketieteeseen erikoistuville lääkäreille. Koulutuksen järjestivät Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (PPSHP) yleislääketieteen yksikkö ja Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan terveystieteiden laitos.
Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä potilas-lääkärisuhteessa olemisen ilmiöstä. Ilmiötä lähestytään tarkastelemalla yleislääketieteeseen erikoistuvan lääkärin mahdollisuuksia olla potilas-lääkärisuhteessa persoonallisesti ja dialogisuutta tavoitellen. Persoonallisen reflektion avulla yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri voi kehittää valmiuksiaan asettua suhteeseen ja olla siinä. Reflektiivisyyden käynnistyminen ja dialogisuuden omaksuminen mahdollistavat potilasta arvostavien hoitokohtaamisten rakentumisen. Suhdekeskeisesti työskentelevä lääkäri saa henkilökohtaista tietoa potilaan kokemusmaailmasta. Tämän tiedon yhdistäminen uusimpaan biolääketieteelliseen tietoon auttaa yleisten Käypä hoito -suositusten soveltamisessa yksilöllisesti.
Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu 16:n General Practice -koulutukseen osallistuneen lääkärin puoli-strukturoiduista teemahaastatteluista litteroiduista teksteistä, heidän reflektiopäiväkirjoistaan sekä koulutuksen lopussa suoritetusta palautekyselystä. Aineisto analysoidaan laadullisin menetelmin. Tulosten mukaan tutkittavat pitävät yleislääketieteen ytimenä persoonallista potilas-lääkärisuhdetta, jossa oikean diagnoosin ja potilasta hyödyttävien hoitopäätösten tekemisen kannalta on oleellista kuunnella potilaan huolia, kokemuksia, ajatuksia ja odotuksia. Persoonallisia valmiuksia lisäävät potilas-lääkärisuhteen sisältöjen teoreettinen jäsentely, vuorovaikutustilanteiden harjoittelu, työstä nousevien haasteellisten tapausten käsittely vertaisryhmässä sekä lääkärin kokemushistoriasta kumpuavien asioiden tiedostaminen ja käsittely. Omasta kokemushistoriasta kumpuavien esteiden, asenteiden, uskomusten ja tunteiden käsittelemättömyyden työstäminen vahvistaa uskoa omiin kykyihin toimia sisäisen informaation mukaan ja olla persoonallisemmin läsnä suhteissa.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lääkäreiden perus- ja jatkokoulutuksessa sekä lääkäreiden työnohjauksessa.
|
Page generated in 0.052 seconds